DawnOfMankind

3

Mirva oli taas vierailemassa meillä loppukeväästä koska hänellä oli kaksi päivää kestävät pääsykokeet yliopistoomme. Hän oli ihan paniikissa ja yritin jatkuvasti rauhoittaa häntä ja antaa neuvoja ja vinkkejä koetilanteeseen. Opiskelin eri linjalla, mutta jotkut asiat ovat hyvin samankaltaisia yliopistossa kuin yliopistossa. Ensimmäinen päivä meni kirjoitustentissä ja vaikutti siltä, että se meni todella hyvin. Tämähän on useamman nuoren ja etenkin itsestään epävarman naisen ongelma. He kuvittelevat etteivät osaa mitään vaikka oikeasti ovat ainakin useimpia miehiä selvästi valmistautuneempia. Seuraavana päivänä olisi haastatteluosuus joka tulisi venymään pitkäksi joten hän jäisi meille vielä päiväksi koska siinä vaiheessa bussivuorot meidän kotipaikkakunnalle loppuisivat jo. Se sijaitsee tunnin matkan päästä, mutta yhteydet niin pienelle paikkakunnalle olivat tosi huonoja.

Siinä iltana Salla sai soiton töistä, että häntä tarvitaan yhdelle leirille sijaiseksi sairastapauksen vuoksi. Työstä olisi voinut totta kai kieltäytyä, mutta siitä maksettaisiin erittäin hyvää korvausta joten pakkohan sinne oli mennä.

Seuraavana aamuna hän lähti tälle kahden päivän reissulle ja me suuntasimme Mirvan kanssa yliopistolle. Hän oli jatkuvasti hermostunut ja minä rauhoittelin häntä taputtamalla olkapäälle ja selälle. Onneksi kukaan ei vissiin nähnyt.

- Ihanaa päästä pois! - sanoi Mirva miltei ensimmäisenä kun hän palasi kotiin.

Minun luennot loppuivat aikaisemmin ja olin juuri laittamassa kahvia. Iloisen ja selvästi tyytyväisen Mirvan posket hehkuivat punaisina. Kysyin miten haastattelu meni ja sain kuulla miltei puolen tunnin tilitystä lautakunnan kompakysymyksistä sekä haastattelevan tuskasta.

Istuimme keittiössä juomassa kahvia voisilmäpullien kanssa ja minä kuuntelin hymyilleen. Pikkuhiljaa Mirva päästi pahimmat paineet pois ja kysyi mitä voisimme tehdä loppupäivän. Ehdotin käydä keilaamassa ja hän suostui innolla.

Hän kävi pikaisesti vaatteita sillä aikaa kun tiskasin. Tulin huoneeseen ja huomasin, että hänellä on päällä lantiofarkut ja ruskea toppi jossa oli peräti jonkinlainen kaula-aukko, vaatekappaleet joita en hänen päällä useinkaan nähnyt.

- Jos kerran Salla ei ole paikalla, olen sinun varatyttöystävänä - heitti Mirva ja nauroi.

- Kaikkine etuineen? - viskasin takaisin pilke silmäkulmassa täysin sitä tarkoittamatta.

- Ja velvollisuuksineen - lisäsi Mirva.

Lähdimme kävelemään keilaradalle kaupungin laidalle. Ilma oli vieläkin aurinkoinen ja toukokuulle jopa poikkeuksellisen lämmin. Matkalla kerroin hänelle lisää kaupungista ja sen nähtävyyksistä ja bilepaikoista vaikka tiesin, ettei Mirva ole mikään ahkera bilettäjä.

Hallissa otimme oman radan ihan salin reunalla, vaihdoimme sisäkengät ja aloimme pelata. Vaikka olen tuntenut häntä melkein kahden vuoden ajan ja totuin hänen ulkonäköön ja olemukseen, tämä oli ensimmäinen kerta kun olimme viettämässä iltaa ihan vaan kahdestaan. Mirva oli yllättävän hyvä keilaaja ja minulla oli vaikeuksia pysyä sen perässä. Ja sen peräähän heilui silmieni edessä jatkuvasti. Joka heiton jälkeen menin istumaan tuolille ja ottamaan kulauksen kaljaa jolloin ennen jokaista omaa heittoaan Mirvan takamus ilmestyi aivan eteeni. Koska hän oli ylipainoinen, oli hänen takapuoli luonnollisesti runsas ja pyöreä. Lantiofarkut pienensivät sitä toki, mutta samalla aavistuksen liian lyhyt toppi meinasi jatkuvasti karata ylös paljastaen mahan kohdalla matalien farkkujen ja topin alareunan väliin jäävää ihoaluetta. Sivusta katsoen hänen mahaseutu muutenkin kilpaili rintojen kanssa siitä, kumpi koskettaisi eteen tulevaa seinää ensimmäisenä. Hän korjaili toppinsa jatkuvasti, mutta oli niin keskittynyt peliin ja höpöttämiseen, että teki sen jokaisen heiton jälkeen täysin vaistomaisesti.

- Moro. Mitäs jätkä? - kuului yhtäkkiä takaoikealta.

Käännyin ja näin kolme puolituttua jätkää yliopistoltani.

- Moro moro. - vastasin. - Ihan viihteellä olen, kuten näkyy.

- Joo, me kans. - sanoi yksi ja vilkaisi Mirvaa päin joka oli keskittynyt tähtäämiseen. - Naises kanssa liikkeellä, vai?

- Eiku toi on yksi tyttöystäväni kaveri. - vastasin ja heilutin hätäisesti kättä sivuun. - Joudun vähän viihdyttää sitä kun muija ei itse pääse. Koskas muuten..

- Hurraa! - huusi yhtäkkiä Mirva kaataen ilmeisesti kaikki keilat kerralla ja kääntyi meitä päin. Vasta nyt hän huomasi jätkäporukan. Saman tien hän tajusi, että kaikki katsovat häntä ja laski nopeasti taas nousutta paitaa alaspäin. Samalla hän yritti siirtyä sivummalle, kompastui pallotelineeseen ja kaatui ryminällä kyljelleen. Ryntäsin apuun ja autoin häntä ylös. Tässä vaiheessa Mirva oli jo retiisinpunainen.

- Joo, no annamme teidän pelata - sanoi keskustelukaverini hetken päästä myötätuntoisesti hymyilleen samalla kaksi muuta kaveria yrittivät pidätellä naurunsa - Nähdään sit koulussa kun nähdään.

- Jep. - vastasin. - Jatkoja.

Jätkät poistuivat ja me jatkoimme peliä. Mirva kysyi ketkä noi kaverit oli ja kerroin vähän niiden taustoista.

- Vai olisiko minun pitänyt hommata sinulle deittiä? - lopuksi kysyin hymyilleen.

Mirva hymyili vaivautuneena takaisin ja vastasi:

- No ei kiitos. Eiköhän minä itse osaan itse itselleni deittejä hankkimaan.

Joko tämä kaatuminen tai sitten kysymykseni saivat hänen iloisen mielen katoamaan, mutta vain vähäksi aikaa. Pian kilpailun huumassa tapaus unohtui ja taistelimme taas illan mestaruudesta jota Mirva voitti yli kymmenellä pisteellä. Noloa.

- Mitä seuraavaksi? - kysyi Mirva kun tulimme hallista ulos.

- Kävellään vähän. Voin näyttää sinulle yhden hienon paikan.

Lähdimme kiireettömästi kävelemään hallin vieressä sijaitseva puiston läpi. Vaikka suurin helle laski, aurinko paistoi vieläkin ja ilma oli hieman hiostava. Onneksi käännyimme pian pikkutielle joka kulki joen rantaa pitkin.

- Olit muuten silloin oikeassa, olet tänään ihan selvästi minun varatyttöystävänä. -

- Niin muuten olenkin! -tajusi Mirva - kohta alat varmaan ruinaamaan seksiä.

- En minä seksiä ikinä ruinaa.

- Älä selitä - nauroi Mirva - Et ehkä itsekkään tiedä kuinka paljon tiedän sinusta.

- Aijaa. No kyllä tiedän. Mutta toisaalta, sinä olet kuullut Sallalta minusta jo niin paljon henkilökohtaisia juttuja jopa minun läsnä ollessa. Mitä muutakaan sinä voit tietää mitä minä en tiedä? - kysyin mielenkiinnolla.

Tässä vaiheessa muistutan, että kyseessä oli tyttöystäväni pitkäaikainen kaveri joka tunsi minut melkein kaksi vuotta. Ja kuten alussa mainitsin, he kertoivat toisilleen kaikki salaisuudet ja hyvinkin intiimit asiat. Salla on kertonut minulle Mirvasta kohtalaisen paljon, mutta ikinä ei voi tietää mitä jäi paljastamatta..

- En mä voi kertoa. Salla tappaisi minut.

- No kerro nyt. En minä sano että olet kertonut.

- No joo.. - hän mietti hetken, sitten irvisteli ja sanoi - Tiedän ainakin sen, että tykkäät lopettaa hommat rinnoille ja kasvoille.

Out of the blue..

- Aijaa. Ok, myönnän, minut ei siinä mitä hävettävää ole. Kukapa mies ei tykkää.. - sanoin minä ja siirryin hyökkäykseen - No tykkäätkö sinä kun sinun rinnoille tullaan?

- Hah! En kerro!

- Tykkäät kuitenkin - kiusoittelin.

- Mitä erikoista siinä nyt on?

- No onko sinun rintojen päälle ikinä tultu? - kysyin röyhkeästi.

Mirva hämmentyi hieman.

- No ei ole - sanoi hän hiljaa ja katsoi sivuun.

Olin jo unohtaa, että hän oli hyvin kokematon seksissä. Salla on kertonut, että hän oli ainoastaan yhden miehen kanssa "sillai" ja sekin suhde kesti vain pari kuukautta joten siinä ajassa ei paljon ehdi suorittaa. Eihän hän muuten pyörisi meidän seurassa niin paljon jos hänellä olisi oma jätkä, ajattelin. Totuuden nimessä, minun omia naiskaatoja voisi laskea yhden käden sormilla, mutta tosimies ei sitä myöntäisi, eihän?.

- No kyllä minä tiedän, että jos Sallaa lasketan mukaan, olit kahden naisen kanssa - pamautti Mirva yhtäkkiä.

Nyt oli minun vuoro hämmentyä. Niinhän se oli, menin joskus kännipäissäni paljastamaan asian Sallalle. Tunsin jonkinlaista haavoittuvuutta, mutta samalla se tuntui todella hyvältä, että joku muukin tietää minusta niin henkilökohtaisia asioita ja jostain syystä tuntui erityisen hyvältä, että juuri Mirva tiesi nämä asiat. Edes kaverini eivät tätä tiennet. Virallinen luku oli vaatimattomat viisi. Tiesin kuitenkin, että Mirva ei lähtisi levittämään noita juttuja eli voisin luottaa häneen täysin.

Joka tapauksessa, valehtelu ei kannattanut joten myönsin asian. Kenties tämä suhteellinen kokemattomuuteni sai Mirvan tuntemaan itseään rennommaksi seurassani ja hän paljasti minulle heti seuraavaksi, että itse ollut vain yhden miehen kanssa. Tiesinhän minä sen jo, mutta koska halusin kuulla häneltä itseltään hieman lisää, aloin kyselemään aina vaan enemmän hänen ja silloisen poikaystävänsä suhteen laadusta ja muun muassa petipuuhista. Yllättäen, hän ei vastustanut yhtään. Osan olen kuullut aiemmin, mutta tällä kertaa hän paljasti sellaisiakin asioita joita ei ainakaan minulle koskaan kertonut. Ties vaikka kenellekään, Sallaa pois lukien.

He tutustuivat netissä ja tavatessaan olivat jo ikään kuin "yhdessä". ”Teinitouhu”, ajattelin. Jätkä asui naapurikunnassa ja kävi Mirvan luona alussa enemmän, sitten aina vaan vähemmän. Seksiä he harrastivat muutaman kerran ja se tapahtui aina autossa jossain syrjäisellä metsätiellä. Lopuksi Mirva päätti, että se ei ole se asia mitä hän kaipaa ja lopetti yhteydenpidon. Nuorempana hän seurusteli pari kertaa samassa koulussa opiskelevien jätkien kanssa sekä myöhemmin käynyt muutamilla sokkotreffeillä, mutta he eivät ikinä edenneet paria tapaamiskertaa pidemmälle. Useimmiten kertakin riitti. Kuuntelin häntä ja mietin, mitähän ne jätkät kertoivat jälkeenpäin omille kavereilleen noista treffeistä..

Jossain vaiheessa käännyimme pienelle metsäpolulle ja laskimme mäkeä alas tiheän metsikön läpi. Päädyimme "salaiseen" paikkaani - pari metriä korkea vesiputous. Tähän kohtaan johti ilmeisesti joesta irtautuva maanalainen puro ja purkautui vesiputouksen muodossa joka ilmestyi kuin suoraan maaseinämän keskeltä ja laskeutui syvänteeseen tiheään kivikasaan. Puusto kasvoi todella tiivisti tässä kohtaa ja tuntui kuin olisimme jossain luolassa.

Mirva katsoi lumoutuneena. Tällaisia paikkoja ei Suomessa varmaan kovinkaan monta löydy. Kerroin tarinan siitä miten löysin sen sekä sen rauhoittavasta vaikutelmasta. Mikä sai minut tekemään tätä? Minulla ei ollut hajuakaan mitä muuta tekisimme loppupäivän joten kenties tämä oli sopiva tapa tappaa aikaa. Istuskelimme vähän siellä ja juttelimme erilaisista hienoista paikoista joita olemme joskus löytäneet.

Jossain vaiheessa katsoin kelloa ja sanoin:

- Voisi haukata jotain purtavaa. Minulla ei kyllä oo nyt hirveästi rahaa. Vois ostaa kotiin jotain ja kokata itse niin ei tule niin kalliiksi.

Mirva kyllä pysyi ajan tasalla myös meidän rahatilanteesta Sallan kautta koska heidän monen vuoden ystävyyden pohjalla sellaisia tunnustuksia ei koeta enää kiusallisiksi. Eikä se loppupelissä haitannut minuakaan. Hei, puhuimme tänään muun muassa spermasta tyttöystäväni naamalla..

- Joo! - ilahtui Mirva - sehän passaa loistavasti.

Suuntasimme takaisin kaupunkiin ja kaupan kautta kotiin. Matkalla ostimme lisäksi pullon punaviiniä juodakseen Mirvan pääsykokeiden onnistumiselle.

Koko päivän jatkunut helleasteita lähentelevä sää lämmitti pientä rivitaloamme ja sisällä oli tuskaisen kuumaa.

- Voi luoja, paistun - sanoi Mirva ja kaatui voimattomana sohvalle. - Ai vitsi, minun olkapää. Kyllä minä taisin nyrjäyttää sen siellä hallissa.

Hän rupesi venyttelemään olkapäätä tuska kasvoillaan.

- Kyllä se on niin, että näin tiukasta taistelusta ei traumoitta selviä - sanoin purkaessani ostoskaappien sisältöä jääkaappiin - Meillä on muuten sellaista voidetta joka saattaa auttaa.

- Tai sitten se tuli siitä kaatumisesta. - Mirva jatkoi mietteliäänä - Niin joo, voisin kokeilla, ei tätä muuten pysty liikuttaa normaalisti.

Toin hänelle rasvaa ja muistelimme vähän aikaa aiempaa tapausta. Tässä vaiheessa Mirva osasi jo nauraa sille.

Hän yritti laittaa sitä toppia sotkematta, mutta olkaimet tulivat jatkuvasti tielle.

- Tarvitko apua? - kysyin kun huomasin hänen kompurointia.

- Joo, se olisi mukavaa - sanoi hän ja hetken mietittyään, kääntyi selin minua päin ja otti topin pois. Jäljelle jäivät mustat rintaliivit. - No niin. Näin on paljon helpompaa. Ai vitsi, vähäkö on mukavan viileää! - hän rupesi heiluttamaan käsiä ja tuulettamaan itsensä.

Minä tulin taakse purkin kanssa.

- Mitäs noille rintsikoille? Sotketaanko, vai..? - kysyin.

Mirva taittoi kädet selän taakse ja yritti avata hakaset.

- Annas ku autan - sanoin - olen joskus lukenut jostain miten se tehdään.

Avasin rintaliivit parissa sekunnissa eli aika nopeasti koska myönnän, että välillä en saanut Sallan rintsikoita kovin taidokkaasti auki.

- Oho, tässähän on oikein pro vauhdissa - sanoi Mirva leikkisästi ja nosti molemmilla käsillä hiukset ylös.

Laitoin voidetta käteen, hieroin niitä vähän aikaa ja laitoin käden Mirvan selälle. En osaa sanoa, oliko voide vielä viileä vai oliko Mirva hieman tottumaton miehen kosketukseen, mutta tunsin kuinka hänen selkänsä jännittyi. Hän päästi hiljaisen huohotuksen.

Tunsin käsieni alla Mirvan selän rasvakerrosta joka oli pehmeä ja lämmin. Hieroin voidetta laajalle alueelle, varovasti ja huolella.

- No niin - sanoin lopuksi - annat sen vaan kuivua hetken.

- Kiitos - vastasi Mirva kääntäen samalla päätä minua päin ja hymyilleen. Hän peitti rinnat käsillään ja kävi istumaan sohvalle. - Heti helpotti ja etenkin tähän kuumuuteen! Laitatko itsellesi tätä rasvaa?

Kysymyksessähän ei ollut mitään järkeä, mutta ymmärsin sen olevan lähinnä vastapalveluksen eleenä.

- En minä, kiitos, mutta paidan voin kans ottaa pois. Muuten tänne todellakin paistuu.

Viivyttelin hetken laittamalla paistin uuniin ja matkalla tietokoneelleni otin paitani pois. Laitoin koneen päälle ja istahdin tuolille.

- Pelataanko?

Kyseessä oli meidän kolmikon rakastama kilpailupeli joka aina sai meidän kolmikon tunteet kuumenemaan.

Mirva suostui, mutta kun hän ojensi kättä ottaakseen toppinsa, sanoin, että turha sitä on edes päälle laittaa kun tässä pelissä jos missään tulee kuumaa. Hän nauroi, mutta sanoi, että Salla ei varmaankaan pitäisi ideasta. Sanoin olevani periaatteessa samaa mieltä, mutta lisäsin leikilläni, että koska olemme nudisteja, meille se olisi sallittu. Kysymys jäi hieman auki, mutta paita jäi sohvalle.

Aloitimme pelin ja tasavahva kilpailu lähti käyntiin. Oli hieman outoa pelata puolialastoman Mirvan kanssa jonka rintoihin välillä osuin kyynärpäälläni. Istuma-asennossa hänen mahansa pullistui tavallista enemmänkin, mutta herrasmiehenä jätin korostetusti katsomatta sille alueelle. Tauolla toin meille kylmää limsaa, mutta jännityksestä sekä sisälämpötilasta johtuen olimme pian taas kuumissamme.

Mirva sanoi, että hän voisi vaihtaa hameen koska farkuissa tulee liian kuumaa. Kerroin olevani samaa mieltä ja päätimme vaihtaa farkkujamme johonkin kevyempään. Mirva kaivoi omaa laukkua, muttei löytänyt verkkareita joita hän luuli pakkaavansa mukaan. Vitsailin, että hän joutuu nyt pelaamaan ilman housuja mihin sain vastaukseksi määräämättömän "No ilmeisesti!". Ehdotin hänelle ottamaan Sallan tai minun verkkarit, mutta sain kieltävän vastauksen ja kommentin etteivät ne varmaan mahtuisi leveyssuunnassa. Nyt liikuttiin aralla alueella ja ajattelin, että jätän kommentoimatta. Mumisin jotain epämääräistä ja sanoin. että voin jättää itsekin housut laittamatta, jottei hänen tuntisi itsensä täysin alastomaksi. Mirva heitti, että sama se vaikka sitä olisi tässä vaiheessa vaikka ihan täysin alastomana.

- No minä nyt kuljen jatkuvasti kotona nakuna – sanoin - joten minulle se ei ole ongelma.

- Hahaha! Tiedän, Salla on kertonut. Kyllä minäkin usein, mutta vain kotona äidin seurassa. – Mirva katsoi minua päin - En minä muiden kanssa ikinä nakuilut.

- Heh, no kerta se olisi ensimmäinen – sanoin ikään kuin vitsinä ottamalla samalla omat farkut pois.

Mirva seurasi minua hetken, ajatteli jotain ja riisui omat housut pois. Niiden alta paljastuivat keltaiset pikkuhousut mallia isot.

- No en minä näitäkään kehtaa pitää julkisesti – sanoi hän – Parempi vaikka ilman. Et sitten kerro kenellekään tästä.

- En tietenkään – rauhoittelin, nousin pystyn ja vedin omat kalsarini alas.

En ajanut kaluani melkein kuukauteen joten sitä ympäröivä karvoitus palasi jo lähes luonnolliseen tilaan. Oma häpykarvoitukseni on vaaleahko, hieman punertava. Mirva katsoi minua, seurasi perässä ja paljasti oman, runsaamman ja tummemman pehkon.

- No niin! – sanoi hän, heitti pikkuhousut laukkuun ja suoristui. – Ta-daa!

Molemmat nauroimme ja katseemme kävivät nopeasti toistemme kehoilla.

- Eikö olekaan vapauttavaa? – kysyin ja kävin takaisin istumaan.

- Todellakin. Eikä kuumuus enää vaivaa niin pahasti.

Vapauttamisesta huolimatta, hänen poskilleen nousi pieni puna ja kävellessä koneen ääreen hän peitteli vaistomaisesti omaa mahaa. Hän kävi istumaan viereeni ja jatkoimme peliä.

Tämän pelin minä vuorostani voitin, sopivasti juuri ennen keittiönkellon soittoa. Paisti olisi pian valmis. Lähdimme keittiöön ja Mirva tarjoutui auttamaan salaatin teon kanssa. Keittiökomeromme oli aika pieni joten kokatessaan törmäilimme jatkuvasti toisiimme ja alastomat kehomme koskettelivat milloin mistäkin kohdasta. Kerran jopa nojasin Mirvan yli ottaakseni lautaset hyllyltä ja kaluni painautui hänen pakaransa vasten. Kumpikin käyttäytyi mahdollisemman luonnollisesti vaikka vitsailimme jatkuvasti toisillemme tilanteen absurdiudesta. Tunnelma oli aavistuksen sähköinen, mutta samalla huoleton ja miellyttävä.

Kun ruoka oli valmis, avasimme pullon ostamamme punaviiniä ja kävimme ruokapöydän ääreen syömään. Mirva istui minua vastapäätä ja näin jatkuvasti hänen pyöreät tissinsä jotka roikkuivat aivan lautasen yläpuolella.

- Ei saa tuijottaa - sanoi hän hymyilleen kun huomasi missä katseeni säännöllisesti vaistomaisesti käy.

- Anteeksi. En voi sille mitään. Sitä paitsi, brittitutkimuksen mukaan tissien tuijottaminen pidentää miesten elinikää - puolustin vanhalla kikalla. - Ja koska elämme muutenkin naisia lyhyempään, tämä on vain reilua tasoitusta.

Mirva nauroi, vilkaisi itsekin omaa rintavarustustaan ja oikaisi:

- No ei sellaista tutkimusta oikeasti edes ikinä tehty.

- Tiedän. Mutta pisteet sinulle kun olet perillä tieteen maailmasta. Harvempi nainen on.

Hän hymyili takaisin ja jatkoimme ruokailua sekä rentoa keskustelua mihinkään kiirehtimättä.