Loiskuttaja

Kymmenen vuotta olimme olleet naimisissa, kun vaimo sen ohimennen tai vahingossa paljasti. Olihan vaimolla ollut poikaystäviä ennen tapaamistamme, totta kai.

Tyttöaikojen valokuva-albumikin oli, eikä vaimo sitä mitenkään piilotellut. Oli ollut Perttu, josta tuli taiteilija. Kuvassa hän soittaa kitaraa. Poikamaiset pulisongit ovat mielestäni kyllä lähinnä naurettavat. Oli ollut Sakari, joka läksi lukemaan teologiaa. Seurakuntanuoret istuvat piirissä iltanuotion äärellä, viltteihin kietoutuneina.

Mutta oli sellaisiakin kuvia, joita ei ollut kiinnitetty albumiin. Itse asiassa vaimo oli ne hävittänyt heti häiden jälkeen. Mutta niistä oli myös kopiot, tai oikeastaan alkuperäiset, ja ne olivat kuvaajan hallussa. Vai olivatko?

Muuan Reijo oli ne ottanut, kauppiaan poika. Hänellä oli paitsi auto, myös nopea moottorivene, jolla oli viiletetty saaristoon. Siellä oli otettu kalliolla alastonkuvia.

Reijo oli ollut liian nopea käänteissään, vaimo kuittasi. Lenteli kukasta kukkaan, piti haaremia. Mutta ne kuvat alkoivat kiinnostaa. Millaisia ne olivat, missä ne olivat, ja olisihan ne hauska saada takaisin meillekin.

Ehdotin, että ottaisimme yhteyttä Reijoon. Hän oli Kauppakorkean käytyään muuttanut Etelä-Suomeen, toimi liike-elämässä, ja helpostihan me hänet löysimme.

– Vieläkö muistat, vaimo kujersi. Kuuntelin toisesta huoneesta. Vanhoja tuttuja oltiin, muistot heräsivät. Reijolle vaimo lienee ollut yksi seikkailu muiden joukossa, naimisiin oli menty rahan ja säädyn mukaisesti. Mutta eipä se liitto ollut kestänytkään, vaimo kertoi.

Reijo muisti kuvat, lupasi etsiä ja tulla näyttämään, kun seuraavan kerran tuli asiaa vanhaan idylliseen kotikaupunkiin. Äitiä katsomaan, kuten hän sanoi.

Reijo oli hyvin pukeutunut, suittu, hyväkroppainen. Totta kai hänellä oli urheilijataustaakin, koulujen mestaruuksia ratakierrokselta.

Kukkia rouvalle ja konjakkipullo isännälle, vsop. Kuviakin oli, ja tunnelma vapautui oitis. Reijo oli rento, itsevarma, mutta ei mitenkään päälle käyvä. Pikemminkin päinvastoin. Hän vetäytyi taaksepäin, nojatuolin selkämystä vasten, veti ikään kuin puoleensa, lähemmäs. Toisin kuin olin kuvitellut, hänestä säteili jonkinlaista miehistä lämpöä.

Vaimo punasteli kuvia katsellessaan. Reijo oli niitä käsitellyt, parannellut, teetättänyt valokuvausliikkeessä.

– Kenelle kaikille sitä oletkaan näitä näyttänyt, vaimo siunaili, näytti tyytyväiseltä. Hieman liian leveä hänellä on aina ollut takapuoli. Pituutta saisi olla muutama sentti lisää.

Esittelimme Reijolle perheemme, totta kai, kaksi lastamme. Niitä ei Reijolle ollut siunaantunut. Senkin takia hänen liittonsa oli kariutunut, ja liikaan kiireeseen.

Nyt hän oli lomalla, Reijo sanoi. Suksiboksi on katolla, hohtavat hanget odottavat. Vaikka eivät ne vielä hohtaneet, kynttilänpäivästä vasta. Reijo sanoi jonkin luvun vuosittaisista hiihtomääristään.

Niin ilta kului, ja huomasimme hyvin tulevamme toimeen. Muistoja oli, puolin ja toisin, toisiaan täydentäviä. – Älä hätäile, sanoin, kun lapset piti laittaa nukkumaan. – Voidaan jatkaa keskustelua ja vähän syventääkin.

Reijon tuomaa konjakkia oli maistettu, nyt maistettiin hieman lisää. Mehän olimme aika läheisiä toisillemme, itse asiassa, vaimon kautta. Langoksia, niin kuin sanotaan, Reijon kanssa.

Hän oli autolla, oli hieman sitä tuliaistaan maistellut. Ei paljoa. Keskustelun aiheet riittivät pitämään tunnelmaa yllä. Reijo sanoi, että meillä on hieno perhe, hieno suhde. Onnitteli.

Heitin koepallon ja ehdotin, että Reijo voisi olla meillä yötä. Reijolle se sopi, ja vaimo myötäili. Vierashuoneeseen voitaisiin sijata vuode. Reijo voisi lainata pyjamaani.

Eihän me vielä nukkumaan käyty. Lapset jo nukkuivat, ja vaimo oli samalla sujahtanut yöpaitaansa, siihen nilkkoihin ulottuvaan, kietaissut sen päälle silkkisen kylpytakkinsa.

Vaimo sijasi Reijolle vuodetta, minä kävin hakemassa vieraalle pyjamani. Sitä ojentaessani Reijo kehaisi vaimoani ja onnitteli elämänkumppanin valinnassa.

– Hän on sellainen isän tyttö, niin kuin sanotaan, sanoin. En tiedä mistä se mieleen tuli. Jotenkin siihen tyyliin jatkoin, että vaimolla on ollut niin mutkaton, rakastava, luottavainen suhtautuminen. Miehiin, tarkensin vielä.

Siitähän me olimme molemmat päässeet nauttimaan, Reijo ja minä.

Tunnelmaa korostaakseni olin siinä samalla riisuutunut, ihan totta. Kahdestaan oltiin meidän makuuhuoneessamme, Reijo ovella, ovipieleen nojaten, pyjamanippu kädessään. Riisuuduin ilkosilleni, sillä kotonahan minä olin, isäntä talossa. Se oli viatonta, mutta samalla eläimellistä, kyllä minä senkin tavallaan oivalsin. Paljastin Reijolle sukuelimeni, ja kyllä hän sinne uteliaan häpeämättä tuijottikin.

Tunsin kuinka poskeni kuumenivat, suonissa kohisi.

– Mitä jos tänä yönä rakastelisimme molemmat, ehdotin. Olin niitä sanoja jo hetken aikaa mielessäni pyöritellyt. Reijohan oli vaimon entinen rakastaja. Olihan Reijolla vaimoon tietty periaatteellinen, historiallinen oikeus, ensi yön oikeus. Mikä se sellainen olikaan?

Reijo katsoi minua yllättyneenä silmiin. – Tarkoitanko minä, Reijo piti pienen tauon. – Että makaisin…?

Sitä minä juuri tarkoitin. He voisivat uusia liittonsa, näiden vuosien jälkeen, meillä. Niin sen vaimolle esitin, niillä sanoilla. Vaimo punastui hiusmartoa myöten, ei sanonut mitään.

Vaitiolo on myöntymisen merkki, Reijo ehätti päättelemään ja väläytti valloittavan, lämpimän hymynsä.

Miten siitä voisi nainen perääntyä. Vaimon ei kuulu olla liian aloitteellinen, ei ainakaan vaimoni mielestä. Hän ennakoi, kuuntelee miehensä tahtoa, tuo siihen oman panoksensa, suostumuksensa. – Tämähän pysyisi näiden seinien sisällä, sanoin. – Meidän kolmen välisenä.

Vaimo nyökkäsi. Hän oli laskenut katseensa, mutta kohotti sen sitten minuun ja katsoi suoraan silmiini. – Jos sinä kerran niin tahdot.

Niine sanoineen vaimo sulkeutui kylpyhuoneeseen. Minä seurasin Reijoa vierashuoneeseen. Minulla oli yllä kylpytakkini ja annoin sen valahtaa auki. Oli Reijon vuoro riisuutua.

– Ne olivat kauniita kuvia, sanoin. Edestä, takaa, sivultakin. Vaimo piti kättään somasti hävyn edessä. Hänellä oli silloin erilainen, ylös kohotettu kampaus.

– Se oli sellainen kesä Monikan kanssa, Reijo virnisti. – Paitsi että käytettiin kondomia.

– Niin, minä sanoin. – Me emme käytä.

Seurasin Reijoa, joka riisui bokserinsa. Kroppa oli treenatun oloinen, reidet ja pakarat lihaksikkaat. Elin tutisi tummana ja paksuna, kiharan karvoituksen keskellä. Nahka oli vedetty taakse.

Minulla oli alkanut seistä. Tuota petoa vaimo kohta rakastelisi. Siemenrako tihkui kosteutta.

– Mitä jos tekin olisitte, sanoin. – Tarkoitan ilman. Vaimo on siihen tottunut.

– Se olisi jalo tarjous, Reijo ojensi kättään. Hän oli liikuttunut, ja niin olin minäkin. Tai miten lie huumaantunut. Oli huikaisevaa luovuttaa toiselle miehelle valta omaan vaimoonsa. Reijo seisoi keskellä lattiaa ilkosillaan, kädet rennosti sivuilla, kalu sojollaan, hieman sivulle käyränä. Seisoi minullakin.

Vaimo kurkisti ovelta, tuli yöpaitasillaan. Vedin hänet kainalooni.

– Me taidetaan kaikki tästä tykätä, sanoin ja hilasin vaimon yöpaidan helmaa ylemmäs. Vaimo nosti kätensä, kun pujotin sen hänen päänsä yli. – Minä jätän teidät tänne kahden kesken, niin voitte kaikessa rauhassa kuiskutella omat juttunne, halailla ja yhtyä. Minä olen antanut Reijolle luvan siementää vapaasti.

Vaimo vilkaisi silmäripsiensä alta ja puristi kevyesti kättäni. Kohta hän puristaisi Reijoa, hellästi ja lujasti, emättimellään, voihkisi nautinnosta, kun mies tyydyttyisi häneen siittimellään.

Toivotin heille hyvää yötä ja naimisen iloja. Vielä toivoin vaimon piipahtavan välillä minunkin puolellani kertomassa kuulumiset.

Niin vaimo kävi, pujahti viereeni. Toista tuntia he olivat keskenään viihtyneet, ja vaimo kertoi Reijo olleen oikein intohimoinen. He olivat naineet kahdesti, ja vaimo tunnusti lauenneensa hyvin. Olin työntynyt vaimoon ja pyysin häntä kertomaan yksityiskohtaisemmin. Vaimo kertoi. Mies oli leikitellyt hänellä pitkään ennen kuin toi siittimensä sisään. Lemmensuihkut seurasivat lähes välittömästi, mutta vaimo oli niin herkkänä, että suli niihin saman tien.

Niin sulin minäkin. Ähkäisten päästin riemuliemen loiskumaan.