Annie

Eräänä päivänä tajusin, että naapurinpojasta on varttunut mies. Olin katsellut hänen varttumistaan sen kymmenisen vuotta mitä tässä olemme asuneet, ja noin 12-vuotiaasta hontelosta lapsesta oli huomaamattani kasvanut 22-vuotias raamikas ja komea, 190-senttinen leveäharteinen uros. Havainto oli hämmentävä, sillä mielikuvani naapurinpojasta oli jäänyt sille lapsen tai korkeintaan teinipojan tasolle.

Olin nykyiseen kotiimme muuttaessamme 28-vuotias, ja nyt siis kymmenen vuotta vanhempi nainen. Olen naimisissa, ja minulla on mieheni kanssa kaksi ala-asteikäistä lasta. Naapurin alaikäiset pojat ovat aina olleet ajatusmaailmastani varsin kaukana, kunnes tämä kyseinen nuori uros itse lähestyi minua. Näin kävi eräänä päivänä tapellessani ruohonleikkurin kanssa. Kuulin naapurin puolelta huikkauksen, jonka oletin koskevan tilannetta, jossa latelin ärräpäitä toimimattomalle pihakoneelle.

- Onko ongelmia?

Tontin rajalla seisoi naapurin Jarno. Pitkä ja komea mies, jonka tyttöystäväkuvioita olin joutunut seuraamaan ihan vain siksi, että suhdetta oli puitu kovaäänisesti pihalla välittämättä siitä, kuka kuuli. Siksi tiesin, että tyttöystävä oli lähtenyt pari päivää sitten litomaan. En osannut päättää, pitikö minun tietää asiasta mitään, tai jos sen myöntäisin, pitikö pahoitella päättynyttä suhdetta.

Tämän ajatusketjun kävin sekunnissa läpi. Päätin olla sanomatta asiasta mitään, eihän se minulle kuulunutkaan.

- Joo, on ongelmia. Tää rämä ei käynnisty, vastasin ja potkaisin leikkuria.

Jarno käveli tontillemme ja kumartui leikkurin ääreen. Hetken kuluttua tuli arvio.

- Sytytystulppa pitää vaihtaa. Ennen sitä ei kannata etsiä muita vikoja.

Hän nousi ylös ja pyyhki käsiään housuihin siihen malliin, että asia selvä ja ratkaistu. Minä yritin olla tuijottamatta lihaksikkaita käsivarsia, pientä sänkeä leuassa ja jäänkirkkaita sinisiä silmiä, joista ei voinut lukea muuta kuin kohteliaisuutta naapurinemäntää kohtaan.

- Tota, joo, kiitti, pitää sitten käydä huoltsikalla, sain soperrettua.

Jarno katseli minua puolisen minuuttia hiljaa. Minua alkoi ottaa päähän se tuijotus ja aioin jo kysyä, onko naamassani ehkä ketsuppia tai muuta ylimääräistä, kun hän kysyi:

- Koska muuten olet viimeksi saanut?

Anteeksi kuinka? Olen kyllä suhteellisen suulas ihminen enkä hämmästy ihan vähästä, mutta suorat kysymykset seksielämästäni kesken ruohonleikkuun eivät ole aivan tavallisia. Nopeasti mieleen tuli toki ainoa oikea vastaus.

- Mitä vittua se sulle kuuluu?

Jarno virnisti.

- Ei varmaan kuulukaan, mutta kiinnostaa niin pirusti.

Sitten sain kuulla, että vaikkei naapuriin mitään ollutkaan koskaan kuulunut, niin näkynyt kyllä oli. Makuuhuoneemme ikkuna on vasten naapuria, ja aina en ole jaksanut vetää kaihdinta alas vaatteita vaihtaessani. Avot. Jarno kertoi seuranneensa aamu- ja iltatoimiani pojasta alkaen, ja joskus satunnaisesti oli näkynyt myös muuta toimintaa mieheni kanssa...

Minua häkellytti. Kysyin, miten Jarno kehtasi puhua tällaisia, kun en koskaan ollut ennen oikeastaan edes keskustellut hänen kanssaan. Muutenkin olin ennemminkin samaa ikäluokkaa tai ainakin elämäntilannetta hänen vanhempiensa kanssa.

Jarmo totesi saaneensa tarpeekseen pikkutytöistä. Viimeisin suhde päättyi raivoisiin riitoihin, joiden aihe oli miehelle äärimmäisen epäselvä. Ehkä aikuinen nainen olisi suoraviivaisempi.

Mutta eniten minulle puhumisessa painoi, että Jarno oli katsellut minua alastomana ikkunan läpi jo vuosia, vaikken ollut sitä edes tajunnut.

Tähän väliin täytyy kertoa, etten ole mikään angelinajolie. Olen ihan tavallinen keski-ikää lähestyvä nainen, jolla on kohtalaiset tissit ja luonnostaan hyvä perse, ehkä muutama kilo liikaa ja - tähän tarinaan sopivasti - ajelematon mutta hyvähuulinen pillu. Naama on nätti, jos ei oteta huomioon isohkoa nenää, mutta silmissä on pilkettä enemmän kuin kotitarpeiksi, ja muutamankin miehen olen saanut hulluksi pelkällä silmäpelillä.

Jarno ei ollut poikkeus. Hän kertoi minulle, että olen ymmärtänyt antaa pariinkin otteeseen.

Minä en edes muistanut mitään ymmärtämisiä, ennen kuin aloin kelata parin viikon takaista kapakkakierrosta. Kylläjuu, saatoin heittää herjaa useankin tutun kanssa, mukaan lukien Jarno. En kuitenkaan pannut asiaa merkille, koska luin Jarnon tuntemiini pikkupoikiin ja pidin itseäni vanhana naisena häneen verrattuna.

No mutta, nyt tuo komistus seisoi pihallani ja kyseli saamisistani.

Minua kuitenkin arvelutti.

- Jarno hyvä, mä olen naimisissa. Onko se nyt sun mielestäsi asiallista alkaa kysellä mun saamisistani?

Hyvä yritys, joka ei pysäytä pillun perässä olevaa nuorta miestä.

- Paskat sun miehestä ja asiallisuudesta. Ootko saanut kunnolla vai et?

No jaa. Kilttinä tyttönä myönsin, etten ole hetkeen saanut. Mutta miehelleni lojaalina vaimona sanoin myös, että ei avioliitossa siitä ole kysymys, koska saadaan ja kuinka tyydyttävää se on. (Periaatteessa olen tätä mieltä edelleen, sillä ihmissuhteet ovat usein vaikeita, ja mittarina ei voi olla vain mielihyvä.)

- Sä et ole töissä mutta miehesi on. Eikö vaan?

Nyökkäsin.

- Okei. Mä tulen teille huomenna kello 12, ja sitten olet valmiina.

Jarno vetäisi sanojensa takeeksi leikkurin narusta, ja kone lähti yskien käyntiin. Minä ajelin illan mittaan pihan nurmikon ja mietin kuumeisesti, miten vierailun voisi torjua.

Seuraavana aamuna lapset lähtivät kouluun ja mies töihin. Lajittelin pyykkiä ja astioita, ja kyttäsin samalla kelloa. Puolelta päivin en takuulla olisi kotona.

Kello 11 lähdin lenkille. Päätin pysyä ulkona ainakin pari tuntia. Jarno saisi soitella ovikelloa ihan rauhassa niin paljon kuin haluaa.

Ehdin parinkymmenen metrin päähän kotiovesta

- Anni, odota!

Pysähdyin ja katsoin hitaasti taakseni. Jarno. Kas kun en edes yllättynyt.

- Mitä sä täällä teet, sähisin.

- Odotin sua. Mennään yhdessä lenkille, Jarno sanoi ja katsoi mua haastavasti.

Okei. Mennään vain. Käännyin ja lähdin juoksemaan. Tulkoon perässä jos huvittaa. Hölkkäsin kilometrin verran ja kuulin pojan seuraavan. Sitten hän puhutteli minua.

- Anni hei, pysäytä vähän, olisi asiaa tuohon taloon.

Jarno käänsi viereisen omakotitalon ovelle, pysähtyi ja kaivoi avaimen.

- Mun kaverillani on pari kania, ja se on ite reissussa. Pyysi ruokkimaan niitä.

Jarno painui ovesta sisälle. Saatoin olla tyhmä, mutta eläinrakkaana en jaksanut ajatelle asiaa, vaan menin perässä. Halusin nähdä ne kanit.

Takkahuoneessa oli iso häkki, jossa heinää mutusteli kaksi mustaa kania. Ne nostivat päätään ja katsoivat minuun uteliaasti. Hyvin hoidettuja kauniita eläimiä, ehdin ajatella, kun tunsin kädet rinnoillani.

- Hienoja kaneja, eikö vain, kysyi Jarno ja pusersi rintojani.

Kaneistako tässä muka on kyse? Taisivat olla tekosyy, ajattelin, mutta kroppani petti minut. Tunsin himon aallot koko vartalossani, ja korjasin asentoani niin, että tuntisin kosketuksen paremmin. Nojasin taaksepäin, ja takapuoleni osui Jarnon lantioon.

Pystyin tuntemaan, että hänen peniksensä seisoi tanakasti. Aikuiselle naiselle tämä havainto ei toki ollut uusi. Oli pakko yrittää tehdä asiasta vitsi.

- Kato poikaa. Taitaa tehdä mieli?

Käännyin Jarnoa kohti ja yritin naurahtaa. Yritys kuitenkin loppui nopeasti, kun näin Jarmon ilmeen. Se oli yhtä aikaa himokas ja päättäväinen.

- Aion naida sua nyt, sanoit mitä tahansa. Tarpeeksi kauan katselin sua ikkunan takaa enkä voinut tehdä muuta kuin vetää käteen, Jarno sanoi.

Seuraavaksi totesin, että housuni vedettiin nilkkoihin. Aivoni sanoivat, että ei voi olla totta. Pilluni (se petturi) sen sijaan sanoi että terve tuloa...

Biologinen tosiasia on, että kun aikuista naista lähestyy seksuaalisesti, tulos on märkä nainen. Nainen kun valmistautuu siihen, että pilluun tungetaan kulli.

- Ai katohan, täällä ollaan ihan valmiina, Jarno kommentoi.

Kyllä, olen märkänä...

- Mitäs, jos panen sen sinne..?

Pane vaan, en vastustele.

Minun ei tarvinnut sanoa mitään. Seuraava havaintoni oli, että Jarnon kulli tunkeutui pilluuni. Se tuntui juuri sopivalta. Jarnolla oli keskikokoa suurempi kulli, mikä sopi loistavasti kahden lapsen äidille; pilluun olisi mahtunut isompikin, mutta tämäkin tuntui hyvältä.

Huohotin nautinnosta ja nostin lantiota paremmin tarjolle.

- Olet muuten melkoinen huora, taidat tykätä kyrvästä, Jarno kommentoi.

- Tykkään tosi kovasti, sain sanottua.

Se siitä sitten. Jarno veti ulos ja tarjosi kyrpää suuni eteen.

- Nuole puhtaaksi. Jos hyvin menee, imuutat sen kuiviin.

Otin Jarmon kyrvän suuhuni. Se maistui omalta pillultani, mutta mitä enemmän imin, sitä enemmän se maistui vain kyrvältä. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen nauttinut sen mausta. Joten imemiskäsky ei ollut mitenkään vastenmielinen...

Jarno nautti suuresti suuhunotostani. En peitellyt omaa nautintoani, ja lopulta partnerini laukesi suuhuni. Nielin kaiken sperman, ja Jarmo vaikutti varsin tyytyväiseltä.

Tosin hänellä oli jatkoehdotus:

- Kun kaverini tulee lomalta, sä voisit tyydyttää meidät molemmat....