ErotiikanYstävä

Taas ne koputtaa, eikö täällä ole hetkenkään rauhaa!!!

Juuri olin hätistänyt kaksi lessua ovelta ja ovat silti änkeämässä tänne vartiotorneineen. Olivat vielä kyseenalaistaneet taivaspaikkaani kenkä oven välissä ja väkisin jättämässä prosyyreitään. Eivät millään tajua että Tekniikan Maailmat ovat paaaaljon mielenkiintoisempia.

- Sitkeää seurakuntaa mutisen itsekseni, avatessani ovea jo valmiina karjaisemaan että teidän lehtenne nyt korventuu pihanuotiossa, joka on taatusti helvettinne tulta kuumempi! Lukutyöni oli taas keskeytetty ja nyt tänne tunkee joku aivopesty teinipari. Nyt menee hermo.

'Hei, olen Mirja siivouspalvelusta. Onko tämä oikea osoite?', kuului oven takaa pirteä hihkaisu. Murahdin yllättyneenä jotain epämääräistä, mutta muistin samalla - totta tosiaan olin tilannut siivousavun juuri tälle vapaapäivän aamulle. Kiristin aamutakkiani hieman kireämmälle ennen kuin tönäisin oven auki. Kertasin olkani yli muutamalla sanalla jo pois ovelta kävellessäni, ettei varsinaista siivousta ei tarvi tehdä, ainoastaan pyyhkiä pölyt. Syynä se, että olen puhtauden ystävä ja siivoan vähintään kerran viikossa itsekin. Nyt halusin kuitenkin uusia tuulia siisteyteen ja järjestykseenkin, jopa sisustamiseen ja siten tilasin siivouspalvelusta oikean ammattilaisen.

Käännyin katsomaan kuka oikein perässäni tuli. Silmät! Silmät olivat ensimmäisenä vastassa ja naulitsivat minun paikoilleni. Ne katsoi lämpimästi ja kasvot silmien ympärillä ovat mukavan näköiset, veikeästi hymyilevät. Ei todellakaan ollut ovesta tulossa tällä kertaa vartiotornia, vaan kaunis, itsevarma tumma nainen kävelee sisään mitään turhia kyselemättä. Hänessä on jotain rohkeaa ja etäisesti hyvinkin tuttua. Karautin hiukan kurkkua, kun tajusin katsoneeni hieman liiankin pitkään noita valloittavia kasvoja.

Keskityn nyt vain töihini täysin, ajattelin että pian saan työrauhan, työpino on luokkaa suuri, yhä hiukan ärsyyntyneenä keskeytyksistä.

Kantaessaan mustaa siivouslaatikkoa sisään tuo eläväinen olento kertoo samalla tekevänsä siivouskeikkoja pelkästään harrastuksenaan, koska yksinkertaisesti vain pitää siistimisestä ja tavata ihmisiä heidän kotonaan. Hän kertoi tekevänsä keikkatöitä satunnaisesti ja itse valitsevansa asiakkaansa... sen sanoessaan katsoo minua hieman herttaisesti hymyillen. Harrastuspohja on helppo uskoa - kaunokaisella on nimittäin päällään Saga-laatua oleva musta pitkä minkkiturkki. Samalla kun autan turkkia hänen päältään kerron missä on siivousvälineitä, mutta hän vakuuttaa että kaikki tarvittava on heillä aina mukanaan.

Ohjasin hänet edelläni kirjastooni, koska se on ensisijainen siivouskohde ja tarkoituksenani jatkaa siellä samalla töitäni. Isossa kirjasto-työhuoneessa oli runsaasti kirjahyllyjä ja pari pöytää, nojatuoli ja rokokootyylin sohva. Kalustus ja sisustus tavoittelee 30-luvun tyyliä paksuine kokolattiamattoineen, raskaine pitkine verhoineen, takkoineen ja riippuvine seinätekstiileineen. Huoneen kruunaa Kustaa Wasa -aiheinen vaikuttava ja erittäin suuri sotamaalaus 1800-luvulta. Tietoisesti en ollut tuonut sinne uusia esineitä, kuin aivan pakollisia. Jopa radiona aito putkiradio 60 vuoden takaa. Työssäni tarvittava nykytekniikka oli piilotettu taidokkaasti. Huoneessa olija tunsi palaavansa kauas vuosikymmenten taakse, kiireettömyyteen. Olin ylpeä että olin saanut huoneeseen aidon vanhan tunnelman.

Mutta nyt en muistanut huonettani edes esitellä uudelle vieraalleni, kun katson tätä naista tarkemmin. Turkin alta ei nimittäin paljastu ollenkaan mikään perussiistijä... Laukkuaan availeva ja ympärilleen arvioivasti katsova nainen on häkellyttävän kaunis, muodokas mutta uumaltaan hoikka ja itsestään kaikilla tavoin huolta pitävä.

Nielaisen, kun tajusin että kaunokainen on pukeutunut täydelliseen ranskalaisen siivoojan asuun, eli lyhyt musta toppimekko valkoisella pitsihelmareunuksella jota täydentää valkoinen essu, isosilmäiset verkkosukkikset sekä mustat korkkarit. *huh!* Asun täydentää käsineet, ei todellakaan keltaiset tylsät kumihanskat, vaan valkoiset lyhyet pitsihanskat!

Topin yläosan pitsireunus uhmaa ja muotoaan täyteläisiä rintoja tiukan topin alla. Tummat, liki mustat hiukset on kerätty tiukalle hiuslaitteelle. Tässä vaiheessa hiipii mieleen hienoinen epäilys että työt saattaa tänään kyllä unohtua...

Tuijotan salaa pitkään tuota uskomatonta näkyä ennen kuin muistan hengittää ja alan tajuamaan taas muun maailman ympärilläni. Nielaisen kahdesti, joudun suorastaan istumaan ja pakottauduin katsomaan papereitani, kysyen samalla ällistyksestä tyhmänä korkkareista, voiko noilla tehdä töitäkin? Ne eivät olleet kuitenkaan korkeat, vapaa pari tuumaa ja todella sirot. Todisteeksi Mirja jo viiletti sininen valtava pölyhuisku kädessään kirjahyllyä kohden ja kertoi rakastavansa korkkareita, kaikkiaan pukeutumista ja pyörähteli muutaman nopean kävelykuvion niin taitavasti ja vakuutuin että kyllä!, liikkeessä olisi ollut minullekin tekemistä tavallisissakin kengissä. Tajusin että korkkarit ovat taitavissa jaloissa ketterät, jopa ajatuksissa jo näin ladyn kapuamassa portaita ylemmäs katorajaan huiskuttamaan ylimpiä hyllyjä... Ravistin päätäni ja tahdoin selventää ajatuksiani ja laitoin meille kupit kahvia

Katselin Mirjan touhuja sivusilmällä kun samalla yritin uppoutua työhöni, mutta eihän se onnistunut tietenkään. Kuvittelinko, vai auttoiko tuo naaras keskittymisvaikeuksiani ihan tahallaan, vaikka kohteliaasti aina välillä kertoi ettei halua häiritä, pahoitteli kolinoita ja haki jopa kahvimme ja tarjoili sen hymyn kera minulle. Nousin nojatuolistani hakemaan hänelle jo lisävaloa, mutta hän vakuutti että vanha kattokruunu antaa aivan riittävästi valoa. Mirja oli miellyttävä, aloitteellinen, järjestelmällinen ja aistillinen nainen. Se näkyi kaikessa - olemuksessa, liikkumisessa, työtavoissa, otteissa. Hänen aktiivisuus ja tapaansa tarttua toimeen oli minua miellyttävä. Hän huomasi kyllä ajoittain harhailevan katseeni mutta vain hymyillen jatkoi työtään.

Katselin Mirjaa syrjäsilmällä hänen liikkuessaan, kurottaessaan ja tehdessään välillä kyykyssäkin työtään. Huokaisin aistini terästyen ja huuliani huomaamattomasti lipaisten...voi kun tuollaisen saisi pulloon! Ajattelin: onneksi täällä ei ole kovin pölyistä! hän huikkaa todeten 'Hyvä ettei sinulla ole koiraa tai kissaa, täällä olisi silloin paljon pölyisempää ja karvoja joka paikassa!'.

Palatessaan laatikolleen sivulleni hän kurottautui minuun nähden sivuttain poimimaan laatikostaan pienemmän huiskun ja sen jälkeen notkeasti kiipesi noin metrin korkeudelle tikkaille huiskuineen kirjahyllyn kimppuun. Sydämeni liki pysähtyi tuohon näkyyn, joka oli vain parin metrin päässä minusta. Kauniista korkkareista lähtevät jäntevät, kauniit sääret jatkuivat kiinteillä reisillä ja mekko kohotessaan paljasti jopa hiukan pakaran kaarta.... uuuaaaahh.. ja sydämeni sydämeni tuplasi lyöntinsä kun ahmin nauttien tuota näkyä sentti sentiltä kiiveten katseellani nilkoista ylöspäin kaikessa naisellisessa. Täysin arvaten katseeni viipyvän, hän käänsi päätään suoraan minua kohti ja katsoi myös pitkään minua. Ilmeessä ei ollut lainkaan moitetta tai hämmennystä... vaan puhdasta iloa, flirttiä ja keimailua...

Laskin hitaasti paperit tammiselle pöydälle, otin nojatuolissa rennon asennon ja vain keskityin katsomaan huumaavaa näkyä... Suustani kuului: 'Olet kaunis ja hyvin haluttava nainen' ja tunsin jo myös minussa tapahtuvan pienoisia tahattomia ulkoisia liikahduksia...

Jatkuuko...?