Sohvi

Tyttö nukkui levollisesti takkahuoneen lattialla olevalla taljalla. Silmäilin häntä päästä varpaisiin. Puolipitkät, vaaleat hiukset kehystivät kauniita kasvoja. Meikki oli hillitty, mutta taidokkaasti tehty. Avokaulainen pusero ei kyennyt peittämään reilua rintavarustusta. Mustat stringit pilkottivat lyhyen hameen helman alta. Ruskettuneet hoikat sääret päättyivät valkoisiin korkokenkiin. Tyttö korjasi asentoaan, sipaistessaan hiuksiaan oikealla kädellään, varmistuin hänen henkilöllisyydestään nähdessäni kultaisen rannekorun. Kyseessä oli epäilemättä oppilaani Asta, vaikkakin perin erilaisissa vetimissä, mitä olin häntä yliopiston laitoksella nähnyt.

Poistuin herättämättä Astaa. Kiersin polkua pitkin varsinaiseen mökkirakennukseemme. Kesäorjamme Tuomo laittoi mökille tuomiamme kauppaostoksia paikoilleen ja mieheni Pauli kierteli mökkiä tarkistaakseen, oliko muualle kuin saunatiloihin murtauduttu. Muut paikat näyttivät olevan kunnossa.

”Pauli, meillä on pieni ongelma. Tuo tyttö on laitoksellamme opiskelijana, itse asiassa hän on yhtä kurssia ja lopputyötä vaille valmis. Voisi olla ehkä parempi, että sinä kävisit herättelemässä hänet. Ja mikäli syytä löytyy, kuten näyttäisi löytyvän, voisit antaa hänelle palautetta käytöksestään. Seurailen itse vähän sivummalta.” Pauli nyökkäsi, tiesin hänen nauttivan näistä satunnaisista piiskaushetkistä. Pitäisi varmasti useammin ottaa myös naisorjia kotiin, viime aikoina painopiste oli ollut miesorjien puolella.

Seurasin Paulia takkahuoneelle ja jäin ovensuuhun, sopivasti varjoon. Näkyvyys oli hyvä. Pauli ravisteli Astaa olkapäästä: ”Herätys, tyttöseni. Mitenkäs sinä tänne olet nukahtanut?” Asta säpsähti hereille. Katse harhaili hetken ympäristössä ja kiinnittyi sen jälkeen Pauliin: ”Mistä vitusta sinä siihen ilmestyit?” tyttö sähähti ja kavahti hieman taaksepäin kyynärpäidensä varassa. ”Noh, noh” Pauli tyynnytteli, ”tämä nyt sentään on minun ja vaimoni omistuksessa tämä mökki. Etköhän sinä ole se selitysvelvollinen täällä olostasi.” Asta mulkoili Paulia mutta totesi ilmeisesti hänet vaarattomaksi, koska uskaltautui kohottautumaan ylös, tosin kieltäytyen Paulin auttavasta kädestä.

Pauli osoitti Astalle nojatuolia, mihin tyttö istuutui. Pauli valitsi sohvan. Hetken he tuijottelivat toisiaan. Pauli katkaisi lopulta hiljaisuuden: ”Selitystäsi tässä odottelen.” Astan katse arvioi Paulia. ”Minä olin tuossa naapurihuvilalla, keikalla tavallaan, ja siellä meno yltyi sellaiseksi, että hakeuduin tänne turvaan.” Selitys oli kovin vaitonainen. ”Vai keikalla, minkäslaista musiikkia sinä esität?” Astan ilme muuttui tyrmistyneeksi: ”Musiikkia? Mitä vitun musiikkia?” Pauli häkeltyi: ”Kun siitä keikasta puhuit, siksi ajattelin…” Asta nauroi: ”Juu, ei musiikkikeikka. Ihan seuralaispalvelusta oli kyse. Taisi vaan jäädä tältä keikalta rahat saamatta.” Asta vakavoitui.

”Jahas, ja pelastauduit siis tänne?” Pauli tarkensi. Asta nyökkäsi. ”Pitäisi varmastikin sopia, kuinka korvaat rikotun oven?” Astan ilme muuttui nyrpeäksi: ”Et kai nyt köyhältä opiskelijalta rahaa halua? Voisinko maksaa luonnossa?” Paulin pokka piti hyvin: ”Nyt ei taida oikein olla mustikka-aika, ja oravannahoilla emme valitettavasti tee mitään.” Asta tajusi Paulin piruilevan: ”Heko, heko. taidat tietää ihan hyvin, että luonnon korvaus tulisi pillun saannin muodossa. Vai pelkäätkö, että rouva saisi tietää?” Pauli pudisteli päätään: ”En usko, että siitä muodostuu ongelmaa. Mutta valitettavasti olen näin ensihätään kiinnostunut enemmän taka- kuin etupuolestasi.”

Astan ilme muuttui kysymysmerkiksi. Hetken kuluttua oivallus iski: ”Haluat siis persepanon?” Pauli ei vastannut. ”No olkoon, mutta paljaalla et pane, joten kaiva kumi valmiiksi esiin.” Pauli ei reagoinut vieläkään. Asta nousi ylös ja oli juuri sanomassa Paulille jotain, kun astuin peremmälle huoneeseen. Asta jäykistyi paikalleen. ”Hei Asta, onpa hauska tavata sinua. Tulitko varta vasten tervehtimään?” Asta ei tuntunut olevan puhetuulella. Hän seisoi paikallaan ja nieleskeli. ”Pauli, tässä on oppilaani Asta. Asta, tässä on mieheni Pauli. Olenkin pitkään miettinyt, miten Asta pystyy opiskelijana elämään noin leveää elämää. Itsensä myyminen tietysti selittää paljon.” Asta olisi selvästi halunnut sanoa jotain, mutta vaikeni, kun terävä katseeni tavoitti hänet. ”Omalta kannaltasi tämä eksyminen meidän mökillemme ei olisi voinut sattua sopivampaan kohtaan. Sinulla on yksi kurssi suorittamatta. Korvauksena murtautumisesta suoritat sen täällä, suullisesti viikon aikana. Samalla myös pidämme sinulle tehostetun käytöskurssin. Piiskaa säästämättä.”

Sanani tuntuivat tippuvan vähitellen Astan tajuntaan. ”Piiskaa?” tyttö kysyi epävarmasti. ”Niin, kuulin keskustelusi Paulin kanssa. Kielenkäyttöösi on pakko puuttua. Yksi tai useampi selkäsauna viikon aikana kyllä opettaa sinua käyttäytymään. Samalla saat vauhtia gradusi jatkamiseen. Mitäs sanot?” Asta pyöritteli silmiään: ”Oliko minulla jokin vaihtoehtokin?” Pelokas ilme tuotti minulle nautintoa. Jo parin vuoden ajan tytön ylimielinen asenne oli häirinnyt minua. Hän hukkasi lahjansa kyseenalaisen elämäntyylinsä ylläpitoon. Nyt tilanteeseen tulisi korjaus.

”Oletko saanut aikaisemmin piiskaa?” kysyin Astalta, joka vaitonaisena pudisti päätään. Pauli oli noussut ylös ja irrotti vyönsä. Astan silmät suurenivat Paulin puolittaessa vyön kaksinkerroin käsiinsä. Pauli istui takaisin sohvalle: ”No niin tyttöseni, tulehan tänne eteeni.” Asta epäröi. ”Mitä yhteistyöhaluisempi olet, sitä vähemmällä pääset.” Pauli selitti kärsivällisesti. Asta otti pari askelta Paulia kohden, pysähtyi ja katsoi minuun anovasti: ”Ei kai minun ole pakko?” Naurahdin: ”Ei tietenkään. Mutta luulin, että kuitenkin halusit valmistua? Jos et halua, voit vapaasti lähteä täältä.”

Asta askelsi Paulin luokse. Pauli tarttui häntä käsivarresta ja taivutti tytön poikittain polviensa päälle. Asta painoi ylävartalonsa sohvatyynyyn, jalat jäivät lattialle, eivätkä kovin rennon oloisesti. Pauli nosti olemattoman helman pois pakaroiden päältä. Remmi heilahti ja ensimmäisen pamahduksen jälkeen Asta parkaisi. Pauli ei käyttänyt voimaa kovinkaan paljoa, mutta tottumattomuus piiskaan näkyi Astan olemuksesta. Lyönnit alkoivat tipahdella nousevalla tempolla. Myös voimakkuus kasvoi hiljalleen, suunnilleen samassa suhteessa mitä Astan ääntely lisääntyi. Pakarat hohtivat pian tummanpunaisina.

Pauli auttoi tärisevän Astan jaloilleen. Tyttö hieroi pakaroitaan vimmatusti. ”Kiitähän saamastasi piiskauksesta”, kehotan häntä. ”Voi vittu, toi sattui, en varmasti…” Pidemmälle en antanut hänen jatkaa vaan tartuin hiuksista kiinni ja kiskaisin tytön polvilleen lattialle. Tukistin hiuksia voimalla. Seurasi lisää kirosanoja sekä erittelemätöntä valitusta. Pakotin hiuksista vetämällä Astan pesuhuoneeseen ja vedin päätä taaksepäin. Otin nestemäisen saippuan, pumppupullon suutin osoitti suoraan Astan suuhun. Pumppasin ja kiroilutulva vaimeni köhimiseen. Suljin suun toisella kädelläni ja pidin tyttöä paikoillaan, kunnes hän asettui. Parin minuutin jälkeen annoin hänen nousta pesuallasta vasten ja huuhdella suun. Kakominen rauhoittui pikku hiljaa. Palasimme takkahuoneeseen. Vein hänet seisomaan Paulin eteen. ”No?” jäin odottamaan. Änkyttävä kiitos purkautui Astan huulilta yskähdyksien saattelemana.

Nyökkäsin hyväksyvästi. ”Pauli, kävisitkö pyytämässä Tuomon tänne. Annan hänelle vähän ohjeita.” Pauli poistui ja käännyin kohden Astaa: ”Opit viikon kuluessa tottelevaisuutta muiden taitojen ohella. Ja jos päätät jatkaa valmistumisesi jälkeen noita sivutöitäsi, saat paremmat ansiot vähemmällä työllä, kun sinulla on käsitys siitä, miten alistutaan. Saat siis ikään kuin kaupan päälle orjan peruskurssin.” Asta ei selvästi osaa päättää onko hän ilahtunut kuulemastaan uutisesta. ”Riisuudu!” komennan häntä terävästi. Hitaasti tyttö toteutti saamaansa toimeksiantoa. Toppi ja rintaliivit saivat seuraa minihameesta ja kengistä. Stringien kohdalla hän epäröi mutta riisui myös ne. Tyttö jäi seisomaan eteeni kädet sivuillaan. Rinnat olivat täyteläiset ja häpykarvoitus oli kauniisti rajattu.

Pauli saapui Tuomo kannoillaan. Ollessamme omalla porukalla mökillä Tuomon asusteisiin kuului kaulapannan sekä ranne- ja nilkkakahleiden lisäksi pelkästään siveysvyö. Asta tuijotti Tuomoa ja tämä tuijotti vähintään yhtä hämmästyneenä takaisin. Tuomo toipui ensin: ”No heipä hei.” Asta punastui voimakkaasti, ja hän sai vaivoin tervehdittyä. ”Tunnetteko te toisenne?” kysyin yllättyneenä. Tuomo virnisti: ”Niinkin voisi sanoa, Asta on parhaan ystäväni pikkusisko.”

Mietin tilanteen jatkoa hetken. Selvästikin panokset asian paljastumiselle ovat molemmille yhtä lailla suuret, joten päätin edetä suunnitelmassani. ”No, sittenhän teillä on juteltavaa. Tuomo, vie hänet pesutiloihin ja huolehdi suolihuuhtelusta, sheivauksesta ja kunnollisesta kylvetyksestä. Varustekaapista pitäisi löytyä sopivaa kokoa oleva panta ja kahleet.” Epäusko määräystäni kohtaan suorastaan loisti Tuomon kasvoilta. Hän oli suhteellisen kokenut orjana, mutta ei vielä ollut päässyt yli Astan tuttuudesta.

Kävelin takkahuoneen kaapille ja otin sieltä esiin rottinkikepin. Talutin Tuomon nojatuolin selkänojan taakse ja käskin taivuttaa itsensä piiskattavaksi. Tiesin, ettei Tuomo pitänyt rottingista ja hän tiesi, etten mielelläni käyttänyt sitä viikonlopun aluksi, mutta toisaalta halusin välittää selvän viestin. Asta seurasi pelokkaana tapahtumia. Kohotin rottinkikeppiä. Ensimmäinen isku osui puoleen väliin pakaroita. Tuomo hypähti, muttei päästänyt ääntäkään. Jaoin iskuja vuorotellen kummallekin puolelle ensimmäisestä osumakohdasta. Pian pakaroilla oli laskettavissa kymmenen punaista juomua. Ja lopulta pieni valitus purkautui Tuomon huulilta.

Vein rottinkikepin kaappiin ja otin käteeni kookkaan puisen paddlen. Näytin sitä Tuomolle: ”No niin, nyt esimerkillisesti lasket jokaisen lyönnin ja sanot myös jokaisen lyönnin jälkeen kuka tässä talossa määrää, aivan kuten viimeksikin harjoittelimme.” Valitsin vasemman pakaran ensimmäiseksi kohteekseni. Tuomo parkaisi: ”Yksi, Rouvan sana on laki.” Vaihtelen iskuja pakaralta toiselle. Tuomon ääni säröili viidentoista kohdalla. Jatkoin hitaasti kahteenkymmeneen ja komensin Tuomon ylös. ”Kiitos Rouvalle ojennuksesta” Tuomo sanoi nopeasti ja tarttui Astaa käsivarresta ohjaten tämän pesuhuonetta kohden.

Vein paddlen paikoilleen ja lähetin Paulin edeltä käsin laittamaan meille lounasta. Päätin kurkata pesuhuoneeseen. Raotin varovasti pesu- ja pukuhuoneen välissä olevaa ovea. Näin Astan polvillaan pesupenkillä ja Tuomon asentavan täytetyn huuhtelupussin suukappaletta paikoilleen. Tuomo opasti Astaa: ”Rouva ei tykkää näissä asioissa sotkusta. Jos kaksi huuhtelua ei suju ongelmitta, joudun hakemaan isomman pussin ja huuhtelu toistetaan neljästä viiteen kertaan.” Neste valui Astan suoleen ja hän huoahti: ”Olen toki paastonnut, ei tämä mikään iso juttu ole.”

Jätin heidät suoriutumaan kahdestaan ja seurasin Paulia sisälle. Nautimme Tuomon jo lähes valmiiksi tehneen lounaan, joimme lasilliset viiniä ja keskustelimme joulunajaksi varaamastamme matkasta, kun Asta saapui Tuomon ohjaamana sisään. Korkokengät oli puettu takaisin jalkaan. Jalkoväli kiilteli posliinina. Asta käänteli vasemmalla kädellään oikean ranteensa kahletta, se ilmeisesti puristi hieman. ”Pyörähdähän ympäri”, komensin. Asta totteli. Pakarat punottivat enää vähän.

Olin varannut erinäisiä tarvikkeita sivupöydälle. Otin lukitushaan ja pyysin Astaa asettamaan kätensä selän taakse. Kiinnitin rannekahleet yhteen. ”Perusasento on komento, jonka kuullessasi seisot ryhdikkäästi haara-asennossa.” Asta ryhdistäytyi ja levitti hieman jalkojaan. ”Enemmän”, ohjeistin. ”Hyvä. Tuomo, nuole”, osoitin Astan jalkoväliä. Asta kavahti Tuomon kielen upotessa häpyhuulien sisään. Muutama voimakas lipaisu sai Astan löytämään tasapainonsa, kunnes Tuomo pyöritti kieltään voimakkaasti tytön klitoriksella. Asta kumartui eteenpäin.

”Suoristaudu!” korotin jo hiukan ääntäni. Käteni tavoittivat pöydältä seuraavaksi nänninnipistimet, joihin oli kiinnitetty painot. Ne napsahtivat helposti Astan rintoihin parkaisujen saattamina. Ryhti parani ja Tuomo jatkoi nuolemistaan. Keskeytin hänet Astan lähestyessä orgasmia. ”Ei, neiti ei ole täällä nauttimassa. Vapautin Astan kädet: ”Kontillesi lattialle!” Tällä kertaa tyttö totteli nopeasti. Vaimennetut vaikerrukset johtuivat varmasti painojen riippumisesta rinnoista.

Kuljetin nahkaista hapsupiiskaa pitkin tytön selkää. Annoin muutamia kevyitä iskuja, todella kevyitä, koska tyttö oli kokematon. Löin pari reilumpaa lyöntiä rintojen sivuille, taas muutaman hiljaisemman alaspäin selkää kuljettaessa. Siirryin Astan etupäähän, lukitsin hänen päänsä pitkävartisten nahkasaappaideni väliin. Asta jähmettyi. Sivalsin voimalla muutaman kerran molempia pakaroita, hapsut nuolivat reisiä laskeutuessaan alas pakaralta. Asta rimpuili hieman. Kohotin piiskan ja tähtäsin pakaravakoon, Asta ei pystynyt pidättämään kiljahdustaan.

Annoin Astan toipua hetken. Autoin hänet pystyyn ja poistin nipistimet. Asta ulvahti. Ohjasin hänet nojaamaan vankkarakenteista ruokapöytää vasten. Puinen, vankkarakenteinen hiusharjani auttoi pehmittämään Astan pakaroita. Tummanpunainen väri palasi nopeasti. Vasta, kun tyttö oli uupunut ja voipunut laskin harjan kädestäni.

”Tuomo, löytäisitkö varastosta ne naisten kokoa olevat kumihousut?” kysyin Tuomolta, joka ryntäsi noutamaan housuja. Silitin punaisena hehkuvia pakaroita: ”Kun saamme sinut puettua, saat hieman syötävää. Aloitamme opiskelun tosissaan tuossa noin tunnin kuluessa.” Asta ynisi jotain vastaukseksi. Vastaus ei tyydyttänyt minua. Läimäytin pakaroita kädellä ja Asta kiljaisi: ”Kyllä, Rouva!” Tyttöhän oli oppivainen.

Tuomo palasi housujen kanssa. Käskin häntä laittaa liukastetta pienempään, takimmaiseen kumisauvaan, epäilin isomman menevän paikoilleen ilman lisävoimia. Astan sulkijalihas teetätti Tuomolla töitä, mutta pienten vaikeuksien kautta hän sai housut puettua Astalle. Ohjeistin Tuomoa antamaan Astalle syötävää. Pääsisimme aloittamaan opinnot aikataulussa.