Mariia

Ovi loksahti hiljaa lukkoon selkäni takana. Mukavan viileä tuuli ravisteli vanhan pihlajan oksia kotitaloni pihalla. Paljaat jalkani osuivat kasteesta kylmään ruohikkoon. Vilkaisin taivaalle, elokuinen täysikuu loisti oranssinkarvaisena tummien pilvien lomasta. Tuuli puhalsi pilviä kuun eteen ja taas pois.

Täyden kuun voima virtasi suonissani vahvana ja tunsin maan elämän jalkojeni alla. Tunsin viileän puuvillan kosketuksen ihollani, olin alaston mustan, löysän mekkoni alla. Suuri reppu painoi selkääni, kun astelin ulos kotipihaltani, hiekkaisen tien poikki ja sisälle sen toisella puolella alkavaan metsään.

Seurasin leveää, paljon käytettyä polkua ylös korkeiden kallioiden päälle. Aivan huipulla oli paljas tasanne, lähes symmetrinen ympyrä, jonka toisena reunana oli huimaavan korkea pudotus alas kalliolta, toisena havu- ja lehtipuiden muodostama ikimetsä.

Nostin tavarat ulos repusta yksi kerrallaan. Suitsuke ja pidike, kuusi kynttilää, malja, lautanen, taikasauva ja tikari. Asettelin kynttilöistä neljä jokaiseen pääilmansuuntaan, sirotin merisuolaa pussista lautaselle, täytin maljan vedellä.

Nousin seisomaan ja oikaisin selkäni. Katsoin ylös taivaalle. Kuu oli tullut esiin pilvien takaa kuin tilauksesta. Kohotin käteni ylös, kohti taivasta. - Minä seison tässä omasta vapaasta tahdostani, juhlistamassa täyskuuta, Jumalatarta ja Jumalaa. Tämä rituaali alkaa nyt, niin olkoon, niin tapahtukoon.

Hengitin hetken syvään ja keskityin. Tunsin voiman virtaavan kehoni lävitse, käsivarsiini, sormiini. Tartuin tikariin kaksin käsin. Piirsin pentagrammit suolalautasen, maljan, suitsukkeen ja kahden kynttilän ylle. Siunasin ne. Sekoitin suolan veteen ja pirskotin sillä alueen. Sytytin suitsukkeen ja kiersin sen kanssa neljän kynttilän muodostaman ympyrän laitoja myöten.

Noidan näkö, toiset silmät joilla katsoin ympärilleni, näyttivät minulle energian alkavan tiivistyä paikalla. Sininen voima täytti hitaasti aukean ja kynttilöiden muodostaman kehän. Kävelin pohjoisessa olevan kynttilän luokse. - Tervehdin sinua pohjoinen ilmansuunta, maan voima, ja toivotan sinut tervetulleeksi tähän rituaaliin. Tein samoin muiden kynttilöiden kohdalla, kutsuin kutakin ilmansuuntaa sytyttäessäni kynttilät.

Lopulta, kun kehä oli valmis, seisoin sen keskellä. - Suuri Jumalatar, maan äiti, Suuri Jumala, maata hedelmöittävän auringon voima, toivotan teidät tervetulleiksi tähän rituaaliin. Tämä kehä on irti ajasta, ulkopuolella paikasta, maailmoiden välissä. Täällä kohtaavat elämä ja kuolema, rakkaus ja tuho, lahoaminen ja uuden syntymä. Vain rakkaus saa tulla sisään tähän kehään, vain rakkaus saa virrata täältä ulos. Näin olkoon, näin tapahtukoon.

Istuin alas kalliolla ja katsoin kuuta. Saatoin tuntea voiman, joka virtasi nyt kiihkeänä, elävänä, vahvana. Kaikki energia on pohjimmiltaan seksuaalista, enkä siksi ihmetellyt tuntiessani puhtaan kiihottumisen virtaavaan ruumiissani.

Olin joskus sinetöinyt loitsuja tällä paikalla käyttämällä siihen suoraan orgasmin aiheuttamaa energiapurkausta. Tiesin satojen tuhansien kaltaisteni ihmisten kokoontuvan tänä yönä ympäri maapalloa, juhlimaan täysikuuta laillani. Itse olin työskennellyt toistaiseksi aina yksin, lähiseudulta ei ollut löytynyt ketään tarpeeksi kiinnostavaa kaltaistani, saati ryhmää.

Tunsin yhtäkkiä täydellä varmuudella jonkun tuijottavan minua metsän kätköistä. Pidätin hengitystäni, olin tuntenut saman tuijotuksen aiemminkin, kahtena edellisenä täysikuun yönä tänä kesänä. Käännyin hitaasti kohti metsää. En pelännyt, luotin tekemääni kehään ja sen tuomaan suojelukseen.

Metsän reunalla, syvissä varjoissa, näin selvästi kellanhohtoisten silmien kiiluvan kuun valossa. Hetken kuvittelin sen olevan vain puun oksalle kavunnut kissa. Katsoessani tarkemmin, huomasin kuitenkin varjon piirtyvän terävänä aukealle siitä mikä minua tuijotti. Varjo oli iso, enkä uskonut sen kuuluvan millekkään pikkueläimelle.

- Tule esiin, kuka oletkin, kutsuin ystävällisesti. Olin utelias, halusin vihdoin tietää kuka minua katselemassa käynyt oikein oli. Varjo liikahti ja irtautui metsästä. Kuun valossa aukealle astui suuri, lihaksikas ja jostakin tummasta kankaasta tehtyä lannevaatetta lukuunottamatta alaston hahmo.

Hän tuli lähemmäs, aivan kehän rajan viereen. - Tervehdys sinulle noita, syvä ääni sanoi. Menin lähemmäs, piirtämäni rajan toiselle puolelle. Jouduin taivuttamaan päätäni hiukan taakse pystyäkseni katsomaan häntä kasvoihin. Kullankeltaiset silmät hohtivat vinoina alkukantaisten, mutta ei rumien kasvojen keskellä.

Miehellä, arvelin hänen olevan mies, oli korkeat poskipäät ja tumma, sotkuisena harteille valuva tukka. Tarkemmin katsoessani huomasin hiuksissa olevan koristeina pieniä sulkia, muutama puinen kapistus ja ilmeisesti luusta tehty jokin josta en saanut selvää. Hiukset oli vedetty hiukan korvien taakse, niin että näin selvästi niiden olevan kärjistään suipot. - Ei ihminen, ajattelin ja pelästyin. Sydämeni alkoi takoa, kädet hikosivat, suuta kuivasi.

- Älä pelkää noita, olento sanoi ja katsoi minua. - Vain rakkaus saa tulla sisään kehääsi, itsehän niin sanoit. Yksikään pahantahtoinen Magian lapsi ei voisi edes lähestyä sinua tekemäsi suojauksen takia. - Kuka sinä olet? - Maan lapsi, olento sanoi ja hymyili. Uskoakseni ihmiset kutsuivat meikäläisiä aikanaan peikoiksi.

Noitana uskoin tietenkin luonnon henkiin ja muinaisiin taruihin suomalaisten metsien asukkaista, maahisista, peikoista, haltijoista ja tontuista, ainakin jossain määrin. Tunsin miten tämän olennon ympärillä virtasi rätisevä ja vahva energia, aivan erilainen, paljon villimpi kuin ihmisellä. Ilma väreili taikuudesta, jollaisen olemassaolosta olin vain uneksinut.

Peikko, kuten olento itseään nimitti, muistutti kyllä aika lailla ihmistä. Hän oli vain hiukan pitkää miestä pidempi, ja erittäin lihaksikas tavalla, jollaista ihmisen olisi mahdotonta saavuttaa edes vuosien harjoittelulla. Mielestäni hän oli suorastaan puoleensavetävä, tavalla jota en ollut kokenut yhdenkään tuntemani miehen kanssa.

- Miksi tulit tänne? Mietin, millä olin ansainnut sen kunnian, että suomalainen muinaistarusto heräsi henkiin silmieni edessä. - Tällä seudulla ei ole muita kaltaisiasi, noita. Me olemme olleet täällä usein, katselemassa sinua, kun noudatat niin vanhaa suomalaista perinnettä, että luulimme sen kadonneen jo ammoin ihmisiltä. Me kunnioitamme syvästi kaltaisiasi, noita, niitä jotka muistavat ja tuntevat yhä maan voiman ja kunnioittavat luontoa.

- Haluatko tulla sisään? Tiesin, että kehääni ei pääsisi kutsumatta. Peikon nyökätessä, hain tikarin ja piirsin sillä kehään oven hänelle tulla. Suljin sen hänen takanaan, jotta kehä säilyisi ehjänä. Istuimme kallioille, kehän keskellä palavien kynttilöiden lähelle. Niiden valossa näin hänen katsovan minuun kuin arvioiden.

- Tulin tänne tietyllä tarkoituksella, peikko sanoi. Ammoin oli tapa, että kaltaisesi naiset ja miehetkin, yhtyivät toisinaan metsän väkeen kuuluvien kanssa. En tiedä oletko kuullut koskaan siitä tavasta, sitä ei ole noudatettu tällä seudulla sukupolviin. Tietääkseni kaltaisesi huomasivat aikoinaan, miten metsän väen kanssa yhtyminen lisäsi heidän voimiaan ja mahtiaan moninkerroin.

Ajatukseni kiersivät hämmentyneinä, sotkuisena vyyhtenä. Uskoin mitä hän sanoi, olihan tarinoiden demonien kanssa seksiä harrastavista pahoista noidista täytynyt alkaa jostain. Kenties joku pappi oli ammoin nähnyt jonkun kaltaiseni rakastelemassa metsän olennon kanssa ja tulkinnut näkemänsä virheellisesti demoniksi ja pahuudeksi.

Peikko oli puoleensavetävintä mitä olin tavannut pitkiin aikoihin. Tunsin värähdyksen kulkevan alas selkääni ja osuvan iholleni kuvitellessani miltä hän tuntuisi. Tunsin itseni äkkiä ujoksi. Niin monien miesten kanssa kuin olin ollutkin, en tiennyt mitä tehdä. Minulla ei ollut aavistustakaan, mistä peikko pitäisi.

- Onko sinulla nimeä? - Voit kutsua minua nimellä Mik'kal, peikko vastasi. - Entä sinä noita? - Voit kutsua minua nimellä Havu, vastasin käyttäen vaistomaisesti noitanimeäni, enkä oikeaa nimeäni, sillä tämä tilanne ei kuulunut millään lailla arkielämäni piiriin.

Mik'kal ojensi hitaasti toisen kätensä kohti kasvojani. - Älä pelkää, Havu, hän sanoi hiljaisella äänellä. Käsi kosketti poskeani ja kietoutui sitten hiusteni sekaan ja käänsi kasvoni häntä kohti. Sävähdin kosketuksessa virtaavan kuuman tuntemuksen kanssa.

Tunsin miten jalkojeni väli kostui. Hyvänen aika, Mik'kal ei ollut edes suudellut minua vielä ja olisin ollut valmis levittämään jalkani hänelle, valmis otettavaksi siinä paikassa, ilman mitään esivalmisteluja. Hän hymyili tyytyväisen näköisenä, kuin tietäen mitä sai minussa aikaan.

- Pidä silmäsi auki, hän sanoi kumartuessaan minua kohti, suutelemaan. Kuumuus tulvahti koko kehooni siinä samassa. Liikuin vaistomaisesti lähemmäs häntä, kunnes istuin kahreisin hänen sylissään.

Tunnustelin sormillani hänen hiuksiaan ja niskaansa. Iho oli sileä, kuumempi kuin ihmisellä. Hiukset olivat karheat, mutta valuivat sormieni lomassa kuin silkki. Vältin koskemasta pään takana roikkuvaan luiseen koristukseen, en halunnut tietää mikä se oli tai mistä tehty.

Karheat kädet liukuivat selkääni ylös. Henkäisin terävästi. Rakastin selkäni ja takamukseni koskettelua. Tunsin nännien kovettuvan ohutta mekkokangasta vasten. Kädet etsiytyivät takamukselleni ja puristivat minua lähemmäs. Saatoin tuntea Mik'kalin erektion kahden kankaan lävitsekin.

- Mitä haluat minun tekevän sinulle? Siitä on aikaa kun olen viimeksi ollut...suudelma vaiensi minut. - Käytä kieltäsi ja hampaita, Mik'kal sanoi. Tein kuten hän pyysi. Suuni liukui hänen kaulalleen ja purin häntä varovasti. Raavin kynsieni päillä kevyesti hänen rintaansa ja annoin suuni seurata perässä.

Mik'kalin suusta kuului matalaa hyrinää, aivan kuin valtavan suuri koira olisi murissut. Hän liukui selälleen kalliolle, kun jatkoin matkaani alaspäin. Kieleni osui nänneille, jotka kovettuivat heti. Puraisin yhtä kokeeksi. Mik'kal nytkähti ja tarttui hiuksiini, pitäen pääni rintansa korkeudella hyvän aikaa.

Tunsin miten jalkovälini sykki ja kastui lisää, kosteutta valui jo reisille saakka. Päästessäni lopulta hänen lannevaatteelleen asti pysähdyin ja katsoin ylös. Mik'kal makasi aloillaan silmät auki, mutta huomasin hänen puristaneen kädet nyrkkiin kuin estääkseen niitä liikkumasta ja vartalon painautuneen kalliota vasten tiukasti, lihakset hartioilla ja käsivarsissa vain nytkähtelivaät silloin tällöin.

Valtaa. Se tuntui päihdyttävältä ja suloiselta ja kiihotti minua lisää. Tiesin, että jos hän päättäisi yhtäkkiä vain ottaa minut, en voisi laittaa vastaan, vaikka tappelisin kaikin voimin, se tuskin tuntuisi hänelle missään. Hän katsoi minuun. Hetken mielijohteesta aloin riisua mekkoani. Se oli oikeastaan kaapu, joka suljettiin kietaisemalla. Kiinnitysnaru oli rusetilla oikean kylkeni päällä.

Avasin narut hitaasti ja annoin mekon valahtaa auki. Arvelin hänen näkevän täysikuun ja kynttilöiden hämärässä valossakin, kuinka nännini töpöttivät kovettuneina. Tiesin hänen varmasti haistavan minussa kiiman, alkukantaisen ja villin halun, jota jouduin pidättelemään kaikin voimin.

Mik'kalin kädet nytkähtivät hänen katsoessaan rissumistani. Murina oli nyt voimakkampaa, silmät siristyivät. Laskin käteni sivuille ravistettuani kaavun pois päältäni. - Tee mitä tahdot, kuiskasin ja jäin odottamaan. Mik'kal pyörähti ympäri niin nopeasti, että silmäni ei kyennyt seuraamaan sitä liikettä. Huomasin yhtäkkiä makaavani selälläni kalliolla, kaapuni oli levinnyt jonnekin alleni.

Kuumat, ahneet huulet suutelivat minua uudelleen. Kosketin kielelläni hänen suutaan, tunsin niiden aukeavan. Hampaat olivat hiukan isommat kuin ihmisellä, kulmahampaat terävät kuin petoeläimellä. Hätkähdin, mutta rauhoituin suudelman jatkuessa.

Kurkustani kuului mielihyvän ääniä, matalaa hyrinää ja voihkaisuja. Suu siirtyi leualleni, sitten hampaat osuivat kaulani syrjälle. Voihkaisin kuuluvammin, selkäni jännittyi kaarelle tahtomattani. Rakastin kaulani puremista, olin vitsaillut joskus jollekin rakastajalleni, että kärsin vampyyrifetissistä.

Sormet etsiytyivät rinnoilleni ja silittivät niitä ensin varovasti. Kun en reagoinut, toiseen näniini tartuttiin ja nipistettiin hiukan kovempaa. Nytkähdin kohti kättä, joka aiheutti niin suuren mielihyvän. Samassa suu ja kieli hakeutuivat sormien perässä rinnoilleni, nyt niitä nuoltiin ja purtiin vuorotellen antaumuksella.

Nautinnon aalto toisensa perään ravisteli minua, en saanut selvää missä toinen alkoi ja toinen loppui. Koko ihoni, selkä joka hankautui karkeaa kiveä vasten, käsivarret jotka koskivat Mik'kalin käsiä ja selkää, rinnat, jalat, vatsa. Kaikki minussa muuttui yhdeksi suureksi nautintoa tuottavaksi ja haluavaksi eläimeksi.

Kuulin korvissani oman huohotukseni, voihkaisut ja puolittaiset voihkaisut, jotka tulivat suustani ulos. Sieltä minne Mik'kalin suu ja kädet osuivat, tuntui johtavan suora yhteys alamahaani ja jalkojeni väliin. Kouristuin nautinnosta hänen tullessaan yhtäkkiä päälleni koko painollaan.

Mikkalin erektio osui jalkojeni välissä juuri oikeaan paikkaan. Nytkähdin hänen hieroessaan itseään minua vasten. Suu peitti uudelleen omani, sormeni tarrasivat hänen hiuksiinsa. Kiedoin jalkani hänen reisiensä ympärille. Olin melkein siellä, saamaisillani ja Mik'kal tuntui tietävän sen oikein hyvin. Vielä muutama hankaava liike ja päässäni sumeni. Orgasmi vyöryi ylleni kuin hyökyaalto, kuulin korvissani oman huutoni.

Säpsähtelin vielä orgasmin jälkimainingeissa, kun tunsin päälläni liikettä. Mik'kal istui kahareisin päälläni ja katseli minua. Lannevaate oli jotenkin hävinnyt hänen yltään, en välittänyt minne. Tuijotin häntä ja ruumiini peittyi uudelleen murskaavan painon alle.

Mik'kal työntyi sisääni kerralla. Hän oli iso, niin iso, että se sattui hiukan. Hän täytti minut niin kokonaan, etten ollut ikinä tuntenut mitään sellaista. Tunsin hänestä minuun virtaavan puhtaan, eläimellisen himon ja voiman.

En todellakaan halunnut enkä olisi edes voinut vastustaa sitä. Kiedoin jalkani hänen lantionsa ympärille, vedin häntä lähemmäs. Mik'kal alkoi liikkua sisälläni. Jokainen liike kosketti minussa jotakin paikkaa, jonka olemassaolosta en ollut tiennyt. Lantioni nousi häntä vasten, liike nopeutui. Mik'kal puri minua taas kaulasta, sitoi käteni rantaista aloilleen maahan.

Tunsin miten jännitys sisälläni kasvoi ja kasvoi, nautinto hyökyi uudelleen ylleni. Sekoisin laskuissani sen jälkeen, kun olin saanut kolmannen kerran. Jossain vaiheessa silmissäni pimeni, tunsin puhtaan voiman sieppaavan meidät molemmat otteeseensa. Mik'kal jännittyi, hänen liikkeensä nopeutuivat. Minä huusin ja hän huusi, purkautuessaan syvälle sisääni.

Makasin pitkän aikaa huohottaen aloillani. Mik'kal oli vieressäni, hän oli kierähtänyt kyljelleen minua vasten. Suuri käsivarsi painoi raskaasti maahaani. - Oliko hyvä, hän kysyi viimein, kun hengitykseni alkoi tasaantua. - Oli, vastasin hiljaa. Nousin hitaasti istumaan. - Minun on aika lopettaa rituaali, sanoin ja kokeilin voisinko seisoa. Jalkani tärisivät, ja tunne niiden välissä oli kummallinen. Arvelin, että kävelisin hiukan hassusti pari päivää.

- Siitä on neljäsataa viisikymmentä vuotta, kun tällä paikalla on viimeksi tehty tällaista, Mik'kal sanoi. Minä kiitän sinua, noita, Havu, hän korjasi, siitä että annoit itsesi ja siunasit maan ja metsän yhtymällä minuun. Katsoin häneen silmät pyöreinä. - Tätä samaa paikkaa on siis käytetty ennekin? - Tietysti on ja sinä tiesit sen, kuten kaltaisesi aina tietävät. Puistin päätäni. Paikka oli vain vetänyt minua puoleensa, siinä kaikki. En ollut aavistanut mitään tietoisesti.

Purin kehän, kiitin ilmansuuntia ja lopetin rituaalin Mik'kalin seitessä vierelläni. Hänen kääntyessään kohti metsää tartuin käsivarteen kiinni – Näenkö sinua enää? Hän vilkaisi minua.

-Tule tänne taas täydellä kuulla, niin saat tietää. Äläkä ihmettele, jos sinulla tästä eteenpäin on metsissä tunne, että et ole yksin. Me, Magian ja maan lapset, pidämme huolta niistä jotka antavat itsensä meille.

Mik'kal katosi metsään nopeasti ja hävisi varjoihin. Puin kaapuni takaisin päälleni, pakkasin tavarani ja lähdin kuolemanväsyneenä kotimatkalle.

***

Anteeksi pitkähkö johdanto ilman seksiä, se oli tarinaan sisään pääsemiseksi mielestäni välttämätön. Mitä sanotte? Pidittekö? Haluatteko jatkoa suomalaisen noidan ja peikon tarinalle? Jos haluat kuulla lisää, laita palautetta ja pyydä. Kaikki muukin asiallinen palaute ja kommentointi on tervetullutta.