Taiteilijatar

Tämä teksti on jatkoa tunnustukselliselle kirjoitukselleni ”Johanista tuli rakastajani”, joka ilmestyi 15. 7.

Huuh! Pyyhin hikeä otsaltani, sillä kulttuurikeskuksen aulatila oli tosi helteinen. Oli menossa paikallisen kauppakamarin järjestämä cocktailtilaisuus kotipaikkakunnallani Sisä-Suomessa. Minä olin kutsuttu paikalle luovan työn tekijöiden edustajana, edustinhan harvoja tuon maaseutukaupungin ammattitaiteilijoita, ja olin myös paikallisen taiteilijaseuran puheenjohtaja.

Kuohuviiniä siemaillessani ihmettelin kuinka minä, 56-vuotias taiteilijarouva, voinkin tuntea tai tunnistaa aivan kaikki läsnäolijat. Näin pienet piirit täällä pyörii! Useat pukumiehet ja jakkupukunaiset olin tosin oppinut tuntemaan mieheni kautta, hän oli paikallisesti menestynyt liikemies jonka ystäviä ja yhteistyökumppaneita vilisi paikalla.

Aviopuolisoni ei onneksi ollut läsnä, hän oli ulkomailla liikematkalla. Se oli myös syy siihen, että olin kutsunut paikalle helsinkiläisen rakastajani Johanin.

Ennen cocktailtilaisuutta lanseerattiin paikallinen julkisen taiteen projekti, jonka kustannuksiin kauppakamari osallistui. Taiteen varjolla uskalsin kutsua kuvataiteen kentällä toimivan Johanin mukaan; hän teki muka selvitystä provinsiaalisista taidehankkeista ja halusi haastatella projektimme asianosaisia.

Mutta koska Johan oli ihana, kolmekymppinen rakastajani, olin vannottanut että meidän on julkisesti käyttäydyttävä ehdottoman korrektisti. Katse ei saa jäädä harhailemaan toisen silmiin – muusta puhumattakaan. Mitä tilaisuuden jälkeen taas tapahtuisi, se jäisi nähtäväksi.

Minua jännitti, vaikka hohtavan valkoisessa kesäpuvussaan aulan tiloja ja osallistujia tutkiskeleva Johan pysyttelikin kauempana minusta.

Halusin nimittäin syödä hänet.

Meistä oli tullut rakastavaiset muutama viikko sitten, kun kohtaamisemme näyttelyssäni Helsingissä johti pidäkkeettömään seksiaktiin. Sen jälkeen olimme rakastelleet – tai silkkaa naimistahan se oikeastaan oli – muutaman kerran, ja joka kerta täysin uudella, erilaisella tavalla. Minua huimasi, kun muistelin noita hurjia himon hetkiämme.

Mutta nyt Johan oli ensimmäistä kertaa täällä, minun kotikentälläni.

Olin pukeutunut seeprakuvioiseen kotelomekkoon, joka oli näyttävä ja vartalonmyötäinen, mutta kuitenkin juuri ja juuri näissä olosuhteissa korrekti. Mekkoni helma päättyi sentään polvien alapuolille…

Johan olisi tietysti halunnut, että olisin tullut paikalle esimerkiksi ylhäältä avonaisessa, leopardikuvioisessa minimekossani, joka jätti pitkät sääreni katseiden arvioitaviksi. En voinut suostua Johanin ehdotukseen, se olisi ollut näiden ihmisten läsnäollessa kerta kaikkiaan epäilyttävää ja provokatiivista.

Yhdessä asiassa annoin supernaisellista pukeutumista palvovalle rakastajalleni periksi: punaiset varpaankynteni paljastavissa sandaaleissani oli melkein kymmenen sentin korot. Sellaisesta Johan piti. Ruskeiden sandaalieni hihnat kietoutuivat kuin serpentiinit nilkkojeni ympärille.

Tilaisuuden virallinen osa oli tylsä, mutta puheiden jälkeen alkoi tapahtua. Joku oli yllätysnumerona tilannut paikalle performanssitaiteilijan esityksen, joka alkoi kesken cocktailien kulttuurikeskuksen aulan toisessa päässä. Melkoisen hälinän innostamana kaikki siirtyivät aulan sille puolelle katseet performanssitaitelijan suuntaan tapittaen.

Minä myöhästyin lähdöstä ja jäin hetkeksi muun joukon selkien taakse siemailemaan lämmennyttä kuohuviiniä.

Yhtäkkiä Johan oli vierelläni. En ollut huomannut hänen tuloaan. Johan oli keskustelevinaan kanssani, hänkin performanssin suuntaan vilkuillen.

Nyökyttelin väkinäisesti hymyillen hänen small talk -löpinöilleen. Tosiasiassa olin kauhuissani. Mitä jos me paljastumme, tässä ja nyt?

Sitten Johan teki sen – asetti oikean kätensä takapuolelleni. Hän painoi sormillaan alaspäin, seeprakuvion verhoaman peppuvakoni suuntaan.

”Minä haluan tänne, Katariina”, hän kuiskasi. Sitten hän veti kätensä nopeasti pois, hymyili, nosti lasinsa tervehdykseksi ja vetäytyi kauemmas.

Olin mennä suunniltani. Onneksi kukaan ei nähnyt eikä kuullut – kai.

Yritin saada vapinapuuskani hallintaan. Toisaalta kiihotuin Johanin eleestä niin paljon, että tunsin kostuvani läpimäräksi. Herra jumala, tilaisuudessa on läsnä mies joka himoitsee minua hulluna – ja minä häntä. Mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu?

Performanssin loputtua kutsuvierasjoukko alkoi hajaantua kukin omille teilleen. Kävin hakemassa lisää kuohuviiniä. Tarvitsin sitä, vaikka tulinkin jo hieman huppeliin.

Johan oli kadonnut. Tarkistin vaivihkaa kännykkäni, siinä oli hänen viestinsä: ”Jatkot?”

Tekstailin nopeasti vastauksen: ”Ehkä.” Tarvitsin rauhoittumisaikaa, vaikka seksuaalinen himo sai alapääni hehkumaan.

Vaihdettuani pari sanaa tuttujen kanssa siemaisin vielä yhden lasin kuoharia ja kopistelin koroillani ulos kulttuurikeskuksesta. Eräs mieheni ystävä, yli kuusikymppinen lakimies, yritti kömpelösti ehdottaa drinkkiä viereisen ravintolan terassilla. Kieltäydyin kohteliaasti, mutta kiitin häntä maireasti ehdotuksesta. Tajusin, että keikistellessäni siinä puhuin kuin Johanille enkä tuolle harmaantuneelle miehelle.

Kävelin ateljeeni suuntaan ravintolaterassin ohi ja näin siellä – hyvänen aika, Johanin! Valkoiseen pukuun sonnustautunut ritarini siellä seisoskeli olutlasi kädessä, ja jutteli hymyillen parin cocktailtilaisuudesta lähteneen rouvan kanssa!

Kolmikolla tuntui olevan hauskaa, sillä kuulin naurunremahduksia ja näin naisten flirttailevan Johanille. Rakastajani ei katsonutkaan minuun päin.

Tätä minä en enää kestä, ajattelin. Nuo kaksi nuorta rouvaa ovat lääpällään heti, kun näkevät maisemissa jonkun samanikäisensä ja edes jonkinlaista fiksuutta osoittavan herrasmiehen.

Kiirehdin ateljeeseeni kauhusta, epävarmuudesta ja raivosta kiehuen. Sekaisessa mielessäni ajattelin jo, että menen hakemaan drinkkiä ehdottaneen lakimiehen takaisin ja aiheutan ravintolan terassilla kohtauksen.

Halusin juotavaa. Halusin vajota maan alle.

Tai ei. Oikeasti minä halusin että minua naidaan. Että Johan nai minua, eikä vilkaisekaan mihinkään kikattavien pikkurouvien suuntaan.

Vanhan puutalon kivijalassa sijaitseva ateljeenikin oli kuuma kuin pätsi. Onneksi jääkaapissa oli juotavaa.

Työskentelin tällaisessa loukossa, koska en tarvinnut yksinkertaisia abstrakteja maalauksiani tehdessä paljoakaan päivänvaloa. Näin kuvat valmiina päässäni, ja sieltä siirsin ne kankaalle.

Mutta nyt näin mielessäni vain kuvan Johanista ja kahdesta flirttailijasta terassilla.

Ateljeen oveen koputettiin. Se oli Johan!

”Mitä oikein aiot, minä… sinä… te siellä…”, änkytin hänelle ovea avatessani. En kiihtyneenä saanut kunnon lausetta aikaiseksi.

Sitten Johan laittoi toisen käden lanteilleni ja toisella hän vaimensi suuni. ”Nyt ei saa puhua, Katariina, kaikki on hyvin”, hän sanoi.

”Jos rauhoitut, saat sata suudelmaa. Mutta vain jos olet vaiti”, rakastajani loruili.

Minä nyökkäsin. Käsi poistui suultani ja Johan suuteli minua kuumasti. Samalla hän puristeli pakaroitani. Mokoma gigolo… lipevä, ihana gigoloni.

”Nyt teet niin kuin minä käsken”, Johan jatkoi suudelmien välillä. Nyökkäsin taas, olin vaiti.

Ateljeeni ikkunan edessä oli pehmustettu sohva, jossa aiemmin käyttämäni alastonmalli oli poseerannut. Johan talutti minut sen luo ja käänsi minut sohvaa kohti. Seuraavaksi hän asetti minut sohvan kulmalle niin, että olin selin häneen.

Johan levitti jalkani erilleen. Sohvan kulma oli hieman korkeammalla, joten makasin siinä peppu pystyssä. Olin hämmentynyt, mutta pysyin edelleen vaiti.

”Luota minuun”, hän vakuutteli.

Retkotin vasten sohvankulmaa jalat levällään kun Johan alkoi hivellä sääriäni ja eteni sormillaan pikku hiljaa ylöspäin. Pulssini alkoi kohota kun tunsin hänen kosteiden sormiensa lähestyvän… minun kosteuttani.

Hän suuteli ja lipoi kielellään reisieni sisäpintaa. Välillä Johan hyväili korkosandaalejani ja antoi niille suudelman. Hän jopa nuolaisi toisen sandaalini korkoa.

Johan kohotti mekkoni helmaa ylöspäin ja lopulta nosti koko hoidon selkäni päälle. Sitten lähtivät pikkuhousuni.

Mahdoin olla irstas näky siinä sohvalla pyllistellessäni. Mutta en ehtinyt ajatella asiaa enempää, kun alapäässäni alkoi taas tapahtua.

Johan sanoi, että hän oli napannut cocktailtilaisuudesta mukaan kuohuviinipullon. ”Jossa on poikkeuksellisen pitkä ja ohut kaula”, hän lisäsi.

Seuraavaksi tunsin jonkin kovan hakeutuvan peppureiälleni. Johan levitti pakaroitani ja hiveli minua… kuohuviinipullolla!

Tuntemus oli iljettävän kiihottava. Pullon kaula hyväili peppureikääni ja sen ympäristöä hellästi mutta samalla kovan vaativasti. Se halusi koko ajan syvemmälle. Se halusi peppuni avautuvan ja alistuvan kokonaan.

Aloin inistä nautinnosta. Johan siirsi pullon hetkeksi pois peppureiältäni ja alkoi öljytä takamustani jollain ihanan tuoksuisella, liukkaalla voiteella. Nautin hänen käsiensä työskentelystä kun ne levittivät öljyä pakaroilleni, reisilleni ja peppuuni.

Hän suuteli pakaroitani ja nuoli niitä kielellään. Hänen kielensä hakeutui myös peppureiälleni.

Sitten hän öljysi kuohuviinipullon kaulan. Tai niin hän väitti, minähän olin selin häneen enkä nähnyt mitään. Otin vain kaiken vastaan.

”Peppusi kiiltää, suorastaan kimaltelee”, Johan totesi. Samassa pullon ohut ja pitkä kaula tunkeutui minuun, lävisti minut, pahoinpiteli minut, hyväili minut, laukaisi minut maata kiertävälle radalle…

Herrajumala. Sisälle peppuuni tunkeutuva pullonkaula sai minut parkumaan orgastisesti. Tunne oli yhdistelmä kipua, kuvotusta ja suunnatonta nautintoa. Ohimenevän hetken muistin miltä lapsena oli tuntunut vuoristoradan syöksyssä, kun vatsan alapuolelta kouraisi omituisesti. Tämä muistutti sitä.

Itkin ja änkytin nautinnosta. Eikä siitä tullut loppua, sillä Johan alkoi vatkata pulloa peppureiässäni, joka nyt oli jo levinnyt ammolleen.

Minua ei koskaan aiemmin ollut pantu peppuun eikä ylipäätään naitu näin voimakkaasti. Nyt Johan ohjaili sisälläni sauvaa, joka tuotti minulle pieniä ja isompia orgasmeja minuutin välein. Kostea peppuni lätisi sauvan työskennellessä. Oi rakkaani, ethän vain lopeta!

Mutta sitten koitti hänen vuoronsa.

Pullonkaulan vetäminen syvältä pepustani vihlaisi yhtä totaalisesti kuin sen työntäminen sisään. Ulvoin ja kyynelehdin.

Nyyhkytin sohvankulmalla takamus öljyttynä ja kiimaisena pystyssä kun tajusin Johanin öljyävän itseään. Ja kohta hänen liukkaalta tuntuva kalunsa jo hapuili takamuksellani.

Pullon ammolleen avaama peppureikäni otti vastaan Johanin voimakkaan erektion, joka oli minulle ennestään niin tuttu ja rakas. Änkytin itkua, kun Johan survoi itsensä minun sisääni.

Se kävi helposti, koska olin niin valmis kuin vain voi olla. Hänen kullinsa otti minut, ravisteli minua, häpäisi minut. Olin kuin Babylonin portto. Miten vaativaa. Miten ihanaa. Miten etuoikeutettua.

Johan vatkasi kaluaan sisääni uudestaan ja uudestaan. Samalla hänen kiveksensä iskeytyivät toistuvasti takamukseeni.

”Siemennä jo minut, rakkaani”, sain lopulta soperrettua itkunsekaisin sanoin.

Johan vapisi kuin horkassa lauetessaan takapuoleeni.

Minä väänsin itkua kun hän vetäytyi sisältäni. Tunsin hänen siemenensä risteilevän sisälläni.

Kun kyynelehtimiseni hieman helpottui ja huohottava Johankin oli toipunut orgasminsa vihoviimeisistä jälkimainingeista, keräsin puhkinaidun portonvartaloni rippeet kokoon ja nousin istumaan hänen vierelleen sohvalle.

En saanut muotoilluksi kuin kaksi lausetta.

”Sinä olet minun upea rakastajani. Ja minä olen sinun orjattaresi, Johan.”