Taiteilijatar

Ihailuni ja ihastukseni kohde kaatoi minulle lasin viileää viiniä, sipaisi minua tuttavallisesti olkapäältä ja sanoi jotain, mihin vastasin vapautuneesti nauraen. En erottanut hänen sanojaan, keskityin vain olemaan hänen magneettikentässään. Sisälläni vapisi.

Olimme kaksin helsinkiläisessä taidegalleriassa, missä pidin näyttelyä. Olin kaukana Helsingistä asuva vanhemman polven taiteilijatar, joka piti pitkästä aikaa näyttelyä pääkaupungissa. Seuranani oleva herrasmies oli taide-elämässä toimiva ammattilainen, joka oli avustanut minua näyttelyn järjestämisessä. Tunsimme vanhastaan, hän oli aikaisemmin muun muassa kirjoittanut taiteestani kuvauksia alan julkaisuihin.

Ystäväni, kutsun häntä Johaniksi, oli minua peräti 28 vuotta nuorempi. Ja minä, vuosikymmeniä avio- ja perhe-elämää kaukana provinssissa elänyt taiteilijarouva, olin hullaantunut häneen. Uskoin, että halusin häntä, mutta tuossa hetkessä en vielä tiennyt, miten paljon ja millä tavalla.

Olimme näyttelyni yhteydessä tavanneet useita kertoja, sillä olin jäänyt Helsinkiin viikoksi. Keksimme hyviä syitä tavata ja jutella taiteesta ja toisistamme. Nytkin olimme jääneet galleriaan sulkemisajan jälkeen, koska minusta - ja uskon että myös Johanista - meidän kerta kaikkiaan oli pakko tehdä niin.

Tänään Johan näytti erityisen upealta, hänen olemuksensa vetosi minuun taiteilijana. Polkkatukkaisella ihastuksellani oli yllään abstrakteihin kuvioihin peittyvä rento bleiseri, musta poolopaita sekä jalassaan hänellä oli mustat nahkahousut. Hänen tyylinsä oli aina hieman boheemi, mistä pidin erityisesti.

Minusta tuntui, että vilkuilin liikaa hänen vartalonmyötäisten nahkahousujensa suuntaan. Mutta ne sopivat hänelle niin upeasti ja tekivät hänestä aivan syötävän seksikkään!

Välillä ajatuksiini sukelsi kauhu siitä, miten olen voinut joutua tällaiseen, saman aikaan totaalisen ihanaan ja toisaalta kauhistuttavaan tilanteeseen. Mutta tuo ristiriitaisuuden tunne meni nopeasti ohitse.

Minullakin oli ylläni nahkaa. Olin päättänyt laittaa ylleni syvänpunaisen nahkajakkuni, koska eilisellä lounaalla Johan oli kertonut nauttivansa naisista, jotka pukeutuvat nahkaan ja korkokenkiin, ”eikös jokainen mies sellaisesta pidä”, hän oli lausahtanut muka sovinistisesti.

Olin naurahtanut ja ajatellut samalla, että täältä pesee. Punainen nahkajakkuni oli kuin huutomerkki, ja Johan oli tänään jo ehtinytkin kehaista sitä. Jalassani oli mustat, suorat housut ja punaiset korkokengät, joissa oli yhdeksän sentin korot.

Rakastin korkkareita, ja rakastin sitä että tiesin Johanin ihailevan omiani, joilla seisoin nyt galleriassa takamukseni ryhdikkäästi kohotettuna, kuin tarjottimella.

Seurasi toinen tai kolmas lasi viiniä. Jutellessamme minusta alkoi yhtäkkiä tuntua siltä, että haluaisin antaa tälle miehelle kaiken tässä ja nyt. Tehdä hänet täydellisen onnekkaaksi.

Mutta olisiko minusta siihen? Mitä oikeastaan voisin tehdä? Mitä jos Johan kavahtaisi hulluuttani? Olinko tulkinnut väärin hänen lauseensa ja flirttinsä, imartelunsa ja kommenttinsa taideteoksistani? Mitä jos ne olivatkin vain normaaleja kohteliaisuuksia…

Keskustelimme edelleen jotain, mikä ei jäänyt mieleeni. Nauroimme ja Johan kääntyi gallerian ikkunaan päin. Sanoin hänelle jotain, ja korostaakseni sanottavaani kosketin hänen alaselkäänsä. Käteni alla hänen jakkunsa painui nahkahousuja vasten.

”En tiennytkään, että itsekin tykkäät pukeutua nahkaan. Nuo nahkahousut ovat varmaan upeimmat, mitä olen koskaan nähnyt miehellä. Ja tiukimmat myös”, kehuskelin.

Johan käännähti minuun päin, hymyili nauravilla silmillään ja sanoi ”Kiitos, Katariina.”

Sitten tajusin, että käteni oli edelleen hänen lantiollaan. Johanin katse hämmentyi hetkeksi ja hän tuijotti minua suoraan silmiin, kuin skannaten ajatuksiani ja mielenliikkeitäni.

Itse olin mykistynyt, tunsin olevani kuin unessa ja minusta alkoi tuntua, että henkeni salpautuu.

Johanin silmiin ilmaantui varma, suorastaan uhmakas katse. Tämä kaikki tapahtui parissa sekunnissa. Mutta se oli pitkä kuin ihmisikä.

Johan otti kiinni kädestäni ja kuljetti sen hitaasti lantioltaan haarojensa väliin. Kavahdin hieman, mutta en vastustellut.

Samassa, kun kätemme olivat perillä, tunsin kovuuden kireiden nahkahousujen läpi. Käteni alla tuntui olevan tukeva sauva, joka jatkui Johanin reiden suuntaisesti. Tunsin sen lämmön nahkahousujen läpi.

Sydämeni hakkasi hullun lailla. Sitten Johan lausui ääni hieman vavisten:

”Katariina, näin tiukat ne housut ovat.”

Jokin sai minut katsahtamaan alaspäin, kuin todetakseni omin silmin mitä Johan oli juuri sanonut. Kätemme erkanivat ja silmät kuopissaan laajeten tuijotin hänen housujensa etumusta.

Johanin metallisen hohtavat nahkahousut olivat tosiaankin kireät kuin toinen iho. Erektio näkyi niiden läpi selvästi, kokonaisena, suorana ja loputtomana. En mahtanut mitään sille, että haukoin henkeä.

Kului taas pieni ikuisuus. Tuijotimme toisiamme silmiin.

”Haluatko sen?”, Johan kysyi minulta. Aivan suoraan.

Nyt ei kulunut enää ikuisuus, vaan sekunnin murto-osa, kun vastasin:

”Haluan. Haluan.”

Vartaloni vapisi kauttaaltaan ja mieleni meni sumeaksi. Painuimme sylikkäin ikkunan edessä ja suutelimme toisiamme intohimoisesti ensin suulle, sitten poskille, kaulalle, otsalle, kaikkialle. Sitä kesti viisi minuuttia. Tällä kertaa tajusin ajankulun, sillä katseeni osui välillä gallerian seinässä olevaan kelloon.

Taidegalleriaan ei enää nähnyt sisälle, sillä valoverhot oli vedetty aurinkoisen ikkunan eteen. Sekunnin Johan nojasi kysyvän oloisena taaksepäin leveää ikkunalautaa vasten.

Onnistuin kokoamaan itseni ja tiesin mitä halusin tehdä. Kaikki pelko ja epävarmuus olivat yhtäkkiä poissa.

Liikkeeni hidastuivat ja pulssini alkoi tasaantua. Lähestyin Johania katsoen koko ajan syvälle hänen kauniisiin silmiinsä. Johan perääntyi hieman ja otti käsillään kiinni ikkunalaudan reunasta.

Hän oli valmis. Minä olin valmis.

Annoin hänelle vielä kostean suudelman ja aloin sitten laskeutua alaspäin. Annoin itseni vajota polvieni varaan, Johanin lantion tasalle.

Tai siis, hänen hurjana housujen läpi sykkivän erektionsa tasalle.

Hyväilin molemmilla käsilläni hänen nahan peittämiä reisiään. Kurotin käsilläni hänen tiukkaa nahkapeppuaan.

Koskettelin, suutelin ja nuolin hänen erektiotaan nahkahousujen läpi. Johan voihki.

Haistoin nahan tuoksun, ja siihen sekoittui hieman jotain makeampaa. Se oli tuoksu joka tuli hänen kosteasta, nahkahousuissa hautuneesta himostaan.

Avasin hänen housujensa napin ja irrotin hänen vyönsä. Nyt nahan tuoksu sekoittui silkkaan kiimaan, joka vapautui galleriatilaan. Ja tuo miehinen kiima kuuluisi vain minulle.

Tajusin, että Johanilla ei ollut mitään nahkahousujensa alla - siksikin hänen erektionsa oli näkynyt niin selvästi. Minun ihanan julkea boheemini!

Vedin housuja hitaasti alaspäin ja annoin hänen kalunsa ponnahtaa kasvojeni eteen. Vaativana se tuntui katsovan minua, sykkivän ja odottavan.

Hänen kalunsa oli kaunis. Ei huomattavan iso, vaan sopusuhtainen ja itsetietoinen kuin antiikin veistos. Syötävä, kuten omistajansa.

Hivelin sormillani hänen kosteuttaan ja lämpöään. Johanin kivekset olivat nihkeät ja paisuneet. Hän ynisi hiljaa nautinnosta ja sitten sykkivän kalun päähän ilmestyi tippoja. Entisten lisäksi.

Vedin hänen esinahkaansa taaksepäin ja kävin kielelläni hellästi läpi hänen samettisen pehmeän terskansa pinnan. Maistelin hänen kiimatippojaan ja kuivasin terskan niistä.

Johan maistui niin hyvältä.

Annoin kieleni, huuleni ja hampaani työskennellä aluksi hänen terskallaan, sitten koko kalun pinnalla. Välillä ahmin hänen elintään, sitten taas nuolin hellästi, imin, lutkutin, maiskuttelin, kiusoittelin. Takaraivoni perällä tunsin itseni pikkuhuoraksi, mikä tuntui vain hyvältä. Samalla tiesin, että hallitsen Johania täydellisesti, vien häntä juuri minne haluan.

Laskin hänen nahkahousujaan hieman lisää ja käsitellessäni suullani hänen kulliaan vein toisen käteni hänen kiveksilleen. Puristelin niitä välillä todella voimakkaasti, ja Johan tuntui pitävän siitä.

Käteni kulkeutui välillä myös Johanin välilihalle, minkä paineskelu kiihdytti häntä yhä lisää. Suustani lähti maiskuttava ääni, koska hänen punottava kalunsa oli aivan märkä. Toinen käteni oli hänen kalullaan, ja jouduin - tai pääsin - nojautumaan aivan kiinni hänen haarojensa väliin.

Hivelin sormillani hänen takapuoltaan samalla kun suihinotto jatkui keskeytymättä. Ensin yksi, sitten kaksi sormeani löysi tiensä hänen peppureikäänsä. Aloitin varovasti painiskelun, jonka tuloksena sormeni olivat lopulta syvällä hänen sisällään.

Pumppasin Johania sormillani ja imin hänen paisunutta kaluaan.

Nautin hänen kiihkostaan. Mutta tiesin hänen äännähtelystään ja vartalonsa liikehtimisestä, että kohta hän olisi kiihkonsa huipulla.

Upotin hänen kalunsa syvälle suuhuni aggressiivisesti. Haluan ihanan vaahtosuihkusi, rakastajani, anna se minulle, ajattelin tuolla hetkellä!

Johan vapisi ja valitti, kun hänen kiihkonsa laukesi ahnaaseen naaraansuuhuni. Olin edelleen polvieni varassa hänen edessään lattialla, kun suuhuni alkoi tulvia lämmintä, tahmeaa laavaa. Tai laavalta se ainakin tuntui.

Painoin huuleni tiukasti kiinni hänen kyrpänsä varren ympärille, että saisin tuon vaahdon kaiken sisälleni. Vain pari tippaa spermaa pääsi putoamaan nahkatakilleni. Hänen Monica Lewinsky -tahransa!

Johan vapisi yhä, hän ikään kuin jatkoi seurusteluaan valtaisan orgasminsa kanssa. Minä vapautin hänen kalunsa otteestani ja nielin kaiken mitä hän juuri oli minulle lahjoittanut.

Hän läähätti ja minä läähätin. Sitten nieleskelin pari kertaa, otin hänen kalunsa uudelleen huulteni käsittelyyn ja nuolin sen kauttaaltaan. Se oli minun jälkiruokani.

Johan ynisi. Nousin puutuneilla jaloillani hänen kasvojensa tasolle. Katsoimme toisiamme silmiin. Nyt meillä on jotain, mistä kukaan muu ei tiedä, tunnuimme molemmat ajattelevan.

”Olet minun. Olet rakastajani”, sanoin määrätietoisesti. Johan virnisti.