Lady Aniel

Saavun pienelle junaseisakkeelle. Hiljaista. Tuttavani pitäisi tulla kohta hakemaan minua viettämään iltaa kanssaan. Yksinäinen nainen nousee autosta. Mietin hetken eikö häntä pelota, olla nyt näin hiljaisella paikalla vieraan miehen lähellä. Hänen onnensa etten ole mikään perverssi joka voisi käyttää tilannetta hyväkseen. Naiset ovat niin haavoittuvaisia, niin heikkoja...

Katselen tien suuntaan odotellen tuttavaani. Kuulen kenkien rahinaa takaani, lieneekö naisella jotain asiaa, kysyy ehkä kelloa? Pitäisikö minun hieman pelotella häntä, oppisi ehkä olemaan varovaisempi oman turvallisuutensa vuoksi... Ennen kuin ehdin kääntyä ympäri mietteineni rautainen ote nappaa minut takaapäin niskalukkoon ja vetää istualleni maahan. Mitä hemmettiä!? Oliko täällä mies jota en huomannut? Ote on tiukka, ja vaikka yritän pyristellä irti ainut mitä saan aikaan on otteen tiukentuminen. Sitten hiljainen, pehmeä ääni, naisen ääni kuiskaa korvaani: ”Älä vastustele, sinua vain sattuu enemmän. En halua rahojasi, en henkeäsi.. Jos osaat käyttäytyä kävelet omin jaloin poiskin kun annan luvan.”

Oloni ei paljon rauhoitu ja jatkan pyristelyä, mutta kun ote tiukkenee entisestään tajuan ettei siitä ole hyötyä. Nainen, tämä nainen kääntää minut vatsalleni maahan ja pyöräyttää kaulani lukkoon reisiensä väliin vapauttaen näin kätensä. Tiukka ote tarttuu ranteisiini ja tunnen kylmän teräksen iskeytyvän ensin toiseen ja sitten toiseen ranteeseeni. Näen maatessani siinä mustat nahkasaappaat ja mustat housut, ja tunnen tiukan lukon jonka hänen jalkansa aiheuttavat. Niin pelottava kuin tilanne onkin se on samalla oudolla tavalla kiihottava...

Nainen pyöräyttää itsensä sujuvasti ympäri, ja tunnen kankaan silmilläni. Se kiristyy nopeasti enkä ehdi edes rimpuilla. Samassa nainen nousee päältäni ja vetää minua taakse kahlehdituista käsistäni. Jos minulla ei olisi sidettä silmillä saattaisin yrittää juosta karkuun, mutta näkökyvyn menetys estää ajatuksen tehokkaasti. Tunnen, miten minua työnnetään eteenpäin. Tällä hetkellä olen jos sen verran alistunut tilanteeseen, etten yritä rimpuilla. Ote on tiukka ja käteni koko ajan taakse venytetyt, en usko, että olkapääni kiittäisivät vapautumisyrityksistä...

Pysähdymme. Auton oven aukeamisen ääni. Nainen tarttuu minua päästä ja työntää minut sisään. Ei sanaakaan, mutta ote on pehmeä vaikka määräävä, kun kädet työntävät minut sisään. Kaadun takapenkille, ja samantien tunnen, miten jalkojeni ympärille pyöräytetään köyttä. Nopea muutama kierros, tiukkaus ja samantien köysi kiristyy käsirautojen ketjun ympärille. Asento on epämiellyttävä, mutta saanpahan maata penkillä, tosin tietämättä minne menen ja mitä minulle tapahtuu. Pelottavaa. Kiihottavaa. Kumpaa enemmän? En tiedä.

Auto käynnistyy. Ei sanaakaan. Ei radiota, ei mitään. En tiedä kauan ajo jatkuu, mutta se tuntuu ikuisuudelta. Sitten vauhti hidastuu, tunnen sen ja pysähtyy. Ovi käy ja nainen nousee ulos, sen jälkeen tulee hakemaan minut. Hän irrottaa jalkani köysistä ja nappaa käsistäni kiinni, vetää minut ulos. Taas pääni suojataan. Hän työntää minua edellään, hiekka rahisee jalkojeni alla. Ovi avautuu. Lämmin ilma ja mieto makea tuoksu tuntuvat vastassa.

Minut työnnetään määrätietoisesti eteenpäin. Kuulen ketjujen kilinää ja tunnen miten jotain kiinnitetään käsirautoihini. Lisää kilinää, käteni venyvät selkäni takana ylöspäin ja minun on pakko kumartua hieman eteenpäin. Naisen askeleet kävelevät eteeni. Tunnen miedon parfyymin tuoksun. Tunnen hänen hengityksensä kasvoillani, korvani juuressa. Käsi tarttuu hiuksiini ja vetää kasvojani ylöspäin; ”Nyt... Ole kiltisti. Tulen kohta takaisin ja sitten pääsemme tositoimiin...” Hänen äänensä on pehmeä, jopa viettelevä, mutta samalla määrätietoinen ja melkein pelottava. Kuulen miten korot kopisevat lattiaa vasten ja loittonevat.

Jään hämmentyneenä ja peloissani odottamaan asentoon josta en voi päästä mihinkään. Mistä on kyse? Mitä hän tarkoitti tositoimilla? Mitä minulle tapahtuu?