Nautiskelija

"vitun sika" kajahtaa korviini kun saavun paikalle. Olen kyllä saanut vastaanottoja mutta tämä on jo uusi tapa saada vieras sisään. Ennen kuin huomaankaan on käsi tulossa kohti kasvojani. Otan sen kiinni rauhallisesti, ja katson lyönnin yrittäjää silmiin. En sano mitään sillä näen itkuiset silmät joissa palaa vain vihan sekä rauhattomuuden liekki. Yrität riuhtaista kättäsi irti mutta huomaat, että se ei onnistu. "Saatana, päästä irti sika" huudat raivoten edessäni. "Älä kuule jätkä ole noin ylimielinen mulle, saatanan pelle", loukkaukset jatkuvat yhtenä tulvana ja viimein kun vedät henkeä päästän kätesi irti.

Yllätyt hiukan sillä en ole sanonut sanaakaan vielä. Käännyn ohitsesi ja kävelen suoraan keittiöön. "Vittu pelle älä lähde karkuun vaan nyt kuuntelet" huudat vielä paikallasi tajuamatta, että en pääse keittiöstäsi mitenkään karkuun. Hymähdän jo tyhmyydellesi mutta avaan rauhassa jääkaapin ja otan sieltä edellisenä päivänä tuomani lihat esille. Miehen on saatava nisäkästä kerran viikossa ajattelen ja virne nousee huulilleni.

"Vitun himorunkkari pervo, älä saatana rupee siinä virnuilemaan mulle kun mä kerron sulle asiaa". Virneeni kasvaa koska et jälleenkään tajua, että et ole kertonut vieläkään mitään järkevää. Nostan tarvittavat astia levylle ja laitan ne lämpiämään samalla kun availen salaattipusseja. Uunin säädä sopivaksi ja jatkan lihan leikkaamista sopiviin paloihin. Huudat koko tämän ajan mutta jostain kumman syystä en ole edes kuunnellut mitä olet huutanut. Siirrän sinua hiukan sivuun, jotta saan otettua punaviinin hengittämään hetkeksi ennen lihan valmistumista. Huutosi täyttää asunnon mutta huomaan keskittyneeni täysin pippuripihvin valmistamiseen.

Liha tirisee sopivasti pannulla kun pyöräytän kaksi pihviä melko nopeasti läpi, asettelen ne vuoalle ja sujautan uuniin. Salaatin teen nopeasti ja lisäilen siihen valmiiksi ne ainekset joita tiedän myös sinunkin syövän. Poistut kiroille keittiöstä ja muistan sinun sanoneen, että et enää ikinä suostu johonkin. Vieläkään mielenkiintoni ei ole tarttunut tuskaasi vaan keskityn ruokapöydän kuntoon laittamiseen.

Palaat takaisin ja nyt jo hiukan ihmettelet kun sytytän kynttilää ja suljen valot keittiöstä. Avaat suusi mutta painan sormeni niiden päälle. Huomaan kuinka kuumat sekä pehmeät ne ovat. Naurahdan mielessäni kun tajuan täysin skipanneen huutosi mutta huomaan heti kuinka nautinnolliset huulet sinulla ovat. Tartun sinua olkapäistä ja ohjaan paikallesi. Et katso nyt enää minuun vaan tajuat tilanteen.

Kerään uunista juuri sopivaksi muodostuneet lihat ja asetan ne pöydälle. Kaikki on valmista, juuri sopiva valaistus ja rauhallisuuskin laskeutunut huoneistoon. Nostan sinulle hieman pienemmän lihan sekä kasan salaattia. Lasken astian eteesi ja silitän hiuksiasi. Menen takaisin ruokapöytään nauttimaan omaa ruokaani rauhallisuuden vallitessa.

Katson pöydästä kuinka syöt omalla paikallasi, siitä vanhasta koirankipasta jonka sinulle annoin lahjaksi. Mielessäni mietin että kyllähän se koira aina kerran vuodessa yrittää kampittaa isäntäänsä mutta ei se koskaan siinä onnistu. Puraisen makoisaa lihaa, avaan sanomalehden ja luen kuinka puolet Suomesta on taas menossa ihan perseelleen. Samalla mieleni alkaa punoa illan vaativaa tehtävää sinulle, rakas koirani.