Kävelen lumista pururataa pitkin katsellen kauempana loistavia valoja, joita näkyy talojen pihoilta ja ikkunoista. Lenkkipolun valot eivät ole päällä tähän aikaan alkuyöstä enää, ainoastaan muutamilla ohittamillani julkisilla alueilla on tolpissa valot. Pysähdyn erään katulampun lähelle suojaisaan paikkaan avaten takkini, tiputan housuni nilkkoihin ja otan muutaman kuvan ylläni olevista asuista...lyhyestä minihameesta, stay-upeista, tiukasta topista jonka läpi näkyy pienten silikonirintojeni muoto ja koko.
Kännykkääni tulee viesti kun peitän itseni taas suvaittavilla päällysvaatteillani ja jatkan matkaani, viestissä lukee vain lyhyesti "näin sinut tuhma tyttö". Kovin moni ei tiedä numeroani saati liiku tähän aikaan samoilla alueilla joten tiedän viestin olevan sinulta. Sitä en tiedä mistä katselet minua koska en näe muita ihmisiä lähelläni, metsän hämärä kyllä estää näkemästä kuin ainoastaan käyttämälleni polulle. Näpyttelen vastauksen viestiin: "mitä pidät?".
Pian tulee vastaus...
"Pidän paljon, pysähdy seuraavaan valaistuun paikkaan ja näytä enemmän."
Kävelen eteenpäin yrittäen etsiä katseellani tarkkailijaani siinä onnistumatta, saavun katulampun valaisemaan polkujen risteykseen ja pysähdyn. "Just siinä, paljasta itses kunnolla" viestin luettuani näytän taas tuhman asuni, kirpakasta pakkasesta johtuen en kauaa keikistele vaan vetäydyn taas lämpimän takkini ja housujen suojaan.
"rohkea tyttö oot, mitä jos tulisit mun luokse lämpimään hetkeksi?", luen viestin ja vastaan siihen myöntävästi. Saan ohjeet luoksesi tekstarilla jossa myös kerrot terassin oven olevan auki minulle, asutkin yllättävän lyhyen matkan päässä siitä missä seison nyt ja löydän myös helposti sinne.
Astun terassilta sisään olohuoneeseen jossa on hämärä valaistus, riisun kenkäni takkini ja housuni. Kokeilen että musta tukkani on hyvin ja istun sohvalle odottamaan...
Jatkoa?