Ystävä hädässä

Mikko ja minä olemme kalakavereita jo vuosien ajalta. Yhteisillä retkillä ja niiden jälkilöylyissä olen tutustunut hyvin myös hänen vaimoonsa Seijaan. He tuntuivat onnelliselta lapsettomalta pariskunnalta, tasapainoinen, hyvä suhde, puitteet kunnossa.

Olimme taas palailemassa tammukkapuroilta, kun Mikko kutsui minut vielä mökille viikonlopuksi. Lomaa oli jäljellä, joten se sopi minulle hienosti, kunhan kävisin hoitamassa muutaman asian kaupungissa. Jokin kaveria huoletti, sen vaistosin, mutta en halunnut olla utelias. Kaipa se selviäisi aikanaan.

Käänsin pihaan ja nostelin tavarat maahan. Samassa mökin ovi avautuikin, Seija ja Mikko tulivat pihalle vastaan. Terassille katettuna odotti kahvipöytä. Saunastakin nousi jo savu. Tunsin itseni tervetulleeksi.

Juteltiin kahvin ääressä niitä näitä, Mikon kanssa kertailtiin juuri päättynyttä reissua ja innokas perhostelija Seija eli kiinnostuneena mukana. Panin taas mielihyvällä merkille hänen viehättävän olemuksensa.

Seija on ”iso tyttö”, kookas ja muodokas hyvällä tavalla. Hän näyttää upealta niin kalavarusteissa kuin hameessa ja saapikkaissakin. Nyt hänellä oli kevyt mökkiasu: t-paita, shortsit ja sandaalit. Pitkät sääret olivat edukseen, kun hän tuolissa rennosti istuessaan vaihtoi asentoa.

Kun kahvit oli juotu, Mikko sanoi lähtevänsä metsään tekemään vastoja. Seijalla oli kuulemma asiaa minulle. Taas panin merkille jonkin vaivautumisen kaverin puheessa. Ei ollut uutta, että Seija halusi jutella kahden kesken, se kuului ystävyytemme kuvioon. Samalla tavalla Mikkokin avasi mieltään vanhalle kaverille, mutta nyt hän vaikutti kovin ”umpinaiselta”.

Mikko lähti vastametsään. Me menimme Seijan kanssa lisäämään puita saunaan. Seija kyykistyi kiukaan vaiheille. Sieltä, lattian rajasta, hän työläästi purskautti ilmoille asiansa: - ”Se on Harri niin, että minun kello käy. Kohta en enää voi saada lasta.” Kuului pidätelty nyyhkäisy. Minulta meinasivat pudota halot sylistä.

Puut lisättyään Seija takkahuoneessa istuessamme kertoi tarkemmin heidän kipeän ongelmansa. Puhuminen tuntui helpottavan häntä ja entinen ilkikurinen Seija tuli taas vähitellen näkyviin. – Ei me haluta mitään klinikkajuttuja eikä tuntemattomia luovuttajia. Ei synkistellä. Me tehdään tästä vielä hauska meidän kolmen juttu. Jahah. Eipä moista suunnitelmaa olisi ennalta arvannut, ei varsinkaan Mikon ilmeistä. Minua siis käytettäisiin hyväksi ystävyyden nimissä, käytettäisiin oikein sananmukaisesti.

Ovi kolahti ja Mikko saapasteli sisään. Hän oli tehnyt vastat jo metsässä valmiiksi ja heilutteli niitä tullessaan. Vastat oli sidottu vitsaksella. Tämän pariskunnan tyyliin eivät narut tai kumilenkit sopisi ensinkään. Mikko tuli minun taakseni ja miesten hellästi puristi niskasta. – ”Minun oli aika vaikea sitä asiaa kertoa, mutta täällä on kait jo puhuttu.” Myöntelin, vaikka vähän varovasti. En voinut tietää olivatko kaikki Seijan kertomat kaavailut pariskunnan yhteisiä.

Me olemme Mikon kanssa melko tavalla samannäköisiä, ei mitään veljeksiä kuitenkaan, kaksosista puhumattakaan. Seijan suunnitelma sai minulle punan poskille ja vipinää punttiin. Tarkoitus oli, että kävisimme Mikon kanssa useampaan kertaan toistemme liukkailla ja toivoisimme parasta. Mutta kaikki ei ollutkaan vielä siinä.

Olemme kahden kalaretkillä ollessamme Mikon kanssa etenkin nuorempina teltassa ja kämpällä runkanneet toisiamme ja pitäneet siitä aika tavalla. Seija ja Mikko olivat suunnitelleet minulle varsinaisen kiima- ja piinaviikon ennen kuin saisin antaa Seijalle apuani. Molemmilla oli siinä osansa. Ohjelma alkaisi jo tänä viikonloppuna. Jos nimittäin suostuisin.

He olivat etsineet netistä kosolti milking- ja teasing-neuvoja ja värvänneet vielä mukaan Seijan ystävättären. Seija ja Mikko lataisivat minua viikon aikana huippukiimaan, Seija ja ystävätär pitäisivät puolestaan huolta Mikosta. Suuret liukastelujuhlat olisivat vuorossa ensi lauantaina täällä mökillä. Seijan ystävätär olisi silloin meidän palvelustyttönämme pitämässä meistä huolta. Mutta sitä ennen olisi yksi ehto ja se teki viikosta kidutusta: jatkuvasta kiihotuksesta huolimatta en saisi laueta ensimmäistäkään kertaa. Kaikki piti säästää Seijalle ensi lauantaiksi.