~Venni~

Tarina kertoo nuoresta naisesta nimeltä Bella, jonka elämä muuttuu kertaheitolla ikuisiksi ajoiksi. Bella ajautuu seikkailuun kokonaan toiseen maailmaan, jossa pätevät kaikki fantasiaromaanien kliseet ja enemmän. Seikkailu johdattaa hänet maailman mysteereihin, himoihin sekä vaaroihin, joita Bella ei voinut kuvitella edes unissaan kokevan.

Vielä eilen Bella ajatteli ettei hänen elämäänsä mahtuisi ehkä yhtäkään yllätystä. Vanhemmat olivat suunnitelleet 18-vuotiaan tytön elämän melkein kokonaan valmiiksi. Mutta sitten syksyisenä, koleana sunnuntaina kaikki muuttui yhdessä hetkessä. Onnettomuuden seurauksena tyttö ajautui kauas toiseen paikkaan ja aikaan, kenties kokonaan toiseen maailmaan.

Syksyn viima muuttui hetkessä kuumaksi keskikesäksi. Bellan seikkailu kävi hetki hetkeltä oudommaksi, kun hän kohtasi tämän maailman ensimmäisen olennon, vihamielisen kentaurin. Kentauri oli puoliksi ihminen ja puoliksi hevonen, suuri ja pelottava, toisin kuin joissain saduissa, tämä oli vieläpä hyvin uhkaava. Bellan hätään saapui mies nimeltä Arman.

Arman asui vanhassa kaksikerroksisessa talossa syrjäisessä kylässä, jossa ei ollut muita asukkaita. Kaikki olivat syystä jos toisesta lähteneet ja jättäneet kylän autioksi ja Armanin sen ainoaksi asukkaaksi. Mies ei kertonut paljoakaan itsestään Bellalle, saati puhunut mitään muuta. Lopulta Arman kutsui Bellan kotiinsa ja heidän välilleen syttyi outo kipinä, jota heistä kumpikaan ei ollut odottanut.

Bellan vaatteet, mustat tyköistuvat farkut sekä kukallinen nauhaolkaintoppi olivat saaneet märkiä ja likaisia läikkiä sekä tomuisen kerroksen tytön vaeltamisesta. Arman johdatti tyttöä kylän laidalle, alas mäkeä pienelle lammelle. Lammen ympärille oli kasvanut paljon nuoria puita jotka kehystivät rannan ja saivat aamuauringon pilkistämään vaivoin veden pintaan. Alhaalla lammen äärellä oli vielä hämärtävää.

Bella katseli ympärilleen tyynesti, odottaen arvokkaan naisen tavoin. Lopulta hänen oli mulkaistava tuimana Armania ja tämä kääntyi nopeasti poispäin nolostuneena karkeudestaan. Hän asettui nojaamaan leveällä hartiallaan puuta vasten ja kirosi mielessään tahdittomuuttaan. Arman ei nähnyt kuinka Bella pidätteli nauruaan juroa miestä kohtaan alkaessaan riisua likaisia vaatteitaan.

Vaatteiden alta paljastui hoikka ja siro, kaunis nuoren naisen vartalo jonka solakat linjat saivat melkein puutkin punastumaan. Bella asteli keveästi lammen veteen, nauttien sen viileästä ja virkistävästä tunteesta ihollaan. Tyttö huuhteli tarkoin toppiaan vedessä vaikka ei saanut likaa täysin lähtemään. Ikävä haju kuitenkin hävisi siitä ja kuivuttuaan se oli taas miellyttävä laittaa päälle.

Lisää naurun pidättämistä seurasi siitä, kun Arman yritti sokkona tarttua tytön ojentamaan toppiin, varoen samalla kastelemasta itseään. Arman asetti tytön toppia kuivumaan oksalle, kiroten puoliksi märkiä vaatteitaan. Bella työskenteli farkkujen parissa irrottaen niistä likaa, seisten lantioon asti syvässä vedessä. Bella huomasi toisenkin ihmisen tulleen lammen veteen, kauniin naisen.

Naisella oli melkein mustat, kihartuvat upeat hiukset, jotka lainehtivat tämän olkapäiden yllä ja jatkuivat melkein ristiselkään. Lisäksi ei voinut olla huomaamatta kuinka naisen vartalon muoto edusti jonkinlaista täydellisyyttä. Naisen kurvit olivat sulavat ja upeasti muodostuneet. Hoikkaa keskivartaloa kehysti leveä ja naisellinen lantio sekä tuhti ja täyteläinen povi, jopa hieman ylisuuri niin hoikalle naiselle.

Nainen pesi itseään muutaman metrin päässä välittämättä Bellasta. Hän oikaisi kätensä niskaan hiuksiinsa ja katsoi yllättäen lumoavasti tyttöä. Bella meni täysin hämilleen, punastuen mutta hänen oli vaikea irrottaa katsettaan naisen vastustamattomasta kauneudesta. Nainen tiesi olevansa kaunis ja se teki tämän eksoottisesta vetovoimasta yhä vahvemman.

Naisen vihertävät silmät olivat tarkat ja ne katselivat Bellaa tyynesti hiuksista vedenrajaan. Lopulta naisen ruusunpunaiset huulet kaartuivat lempeään hymyyn joka tarttui väkisin myös Bellaan. He eivät sanoneet toisilleen sanaakaan, vaan keskustelivat toistensa katseilla. Nainen asteli vedessä verkkaisesti lähemmäs tyttöä. Nyt lähempää, naisesta saattoi nähdä jopa kevyen silmien takana piilevän ujouden.

Bella asteli itse myös askeleen lähemmäs naista, kunnes nämä tunsivat toistensa hengityksen ihollaan. Nainen otti vettä käsiinsä ja laski sitä Bellan olkapäille. Bella katseli syvälle naisen silmiin ja taivutti kaulaansa naisen kosketukselle. Tyttö vei oman kätensä naisen mustiin hiuksiin sekä kosketti kokeilevasti toisella kädellään naisen muodokasta lantiota.

Nainen antoi Bellan koskettaa itseään ja otti lisää vettä käsiinsä, pesten sillä tytön solakkaa vartaloa. Naisen hiukset tuoksuivat kevyesti metsämarjoilta ja pehmeä iho suloiselta hunajalta. Kutsuvat ruusuiset huulet saivat tytön kohottamaan omia huuliaan ylös, johon nainen tiesi vastata kumartuen aavistuksen alas kohti tyttöä. Huulet painautuivat lempeästi toisiaan vasten antautuen suudelmaan, joka tuntui siltä ensimmäiseltä; Hämmentävältä, humalluttavalta ja makealta.

Naisen käsi kosketti tytön kasvoja varovasti suudelman jatkuessa ikuisuuden ja silti liian vähän aikaa. Nainen irrotti huulensa irrottamatta katsettaan Bellan silmistä. Hän kaarsi aavistuksen selkää ja otti toisen rintansa kämmenelleen tarjoavasti. Bella katseli hämmentyneesti hetken vuoroin naisen tarjoamaa rintaa sekä aseista riisuvaa katsetta. Perhoset tanssivat kilpaa tytön vatsassa mutta tämä lähestyi silti rintaa hiljaa. Bella imaisi varovasti rinnan suuhun ja maisteli sitä.

Bellan takaa nousi vedestä toinen nainen, puhtaanvalkeilla hiuksilla jotka kihartuivat samoin kuin toisella naisella. Tämän vartalo oli myös samankaltainen kuin toisen ja katse samalla tavoin hämmentävän herkkä sekä tulinen samaan aikaan. Bella ei naista säikähtänyt ja antoi tämän kietoutua tytön selkäpuolelle, painaen Bellan vartalon vasten omaansa. Bella korkeintaan lopetti rinnan maistelun ja käänsi huulensa olkansa yli suudellen myös vaaleahiuksista naista.

Mustahiuksinen nainen silitti Bellan hiuksia tämän suudellessa vaaleaa naista. Sitten mustahiuksinen nainen laskeutui itse Bellan vartalolle ja hyväili huulilla sekä pienesti kielenkärjellä tytön herkkää ihonpintaa. Bella kääntyi ympäri naisten keskellä ja kumartui ottamaan vaalean naisen povea suuhun, mennen jo aivan sekaisin hurmiosta, unohtaen maailman ympärillään.

Mustahiuksinen nainen vei kätensä Bellan reisien väliin ja tuotti kosketuksellaan kipinöivää nautintoa, samalla suudellen vaaleaa ystäväänsä. Kolme vartaloa hieroutui vasten toisiaan kihelmöiden ja intiimisti. Bella painoi vartaloaan tiukasti vasten vaaleahiuksisen vartaloa ja vei kätensä tämän kainaloiden alta naisen pyöreille pakaroille kosketellen, puristellen. Naisen pehmeys tuntui uudelta ja ihanalta, eikä siitä saanut tarpeekseen.

Kaikkien kädet koskettelivat toisiaan kuka mistäkin, huulten vaihtaessa suudelmia, kielten maistaessa naisellisia makuja. Bella sulki silmänsä ja unohti maailman, antautuen nautinnolle.

”Irti hänestä demonit!” huusi tuttu ääni jostain tajunnan takaa. Arman katsoi kauhistellen kuinka kaksi terävähampaista, vääristynyttä ja sihisevää olentoa oli valmiina viemään tytön veden syvyyksiin. Olentojen ulkomuoto oli karmaiseva ja niistä tuskin edes pystyi enää kuvittelemaan naisia joita Bella oli nähnyt. Arman veti esiin jousen ja laittoi sille salamana kaksi nuolta. Bella palasi tajuihinsa ja lumous haihtui tiehensä. Tyttö kirkaisi kauhistuneena olentoja, jotka piirittivät häntä. Arman ampui nuolet samaan aikaan jousesta tarkasti osuen kumpaankin kohteeseen. Olennot muuttuivat samassa vedeksi ja haihtuivat, päästäen Bellan otteestaan. Tyttö käytti tilaisuuden hyväksi ja juoksi miehen luo turvaan, märät farkut käsissään.

”Kirottua! Vedenhaltioita jo omalla kotilammella saakka.” Arman puuskutti karkeaan ääneen, tuijottaen lammenpintaa tarkasti yllätyshyökkäyksen varalta.
”Tule Bella, pyydän anteeksi siitä että jouduit hengenvaaraan takiani.” Mies sanoi ja saattoi tytön nopeasti takaisin talolle. Bella nyökkäsi vastaukseksi, vilkaisten taakseen. Lammen keskellä kaksi alastonta naista katseli synkästi takaisin, hymyillen ivallisesti. Bellaa karmi liikaa ja hän kääntyi takaisin menosuuntaan.
”Vedenhaltiat olivat vielä kauan sitten rauhallisia ja jopa arkoja olentoja. Mutta nyt niistä on tullut häijyjä. Niin häijyjä että oma henkikulta on vaarassa jos menet niiden vesille.” Arman kertoi matkalla talolle.

Arman kaivoi esiin joitain kankaita arkusta, sillä hänellä ei ollut kotonaan naisten vaatteita. Bella otti esiin sopivan, neljäkulmaisen palan kangasta ja mallasi sitä lantiolleen. Se oli juuri sopiva ja tyttö kietoi sen ympärilleen sitoen kaksi kulmaa yhteen lantiolta. ’Hame’ jätti solmun alta uskaliaan halkion ja Bella käänsi sen niin että vain hänen toinen jalkansa näkyi siitä. Toisen kankaan tyttö käytti yläosaa varten, joka oli myös neljäkulmainen kappale. Hän solmi kaksi kulmaa yhteen niskasta ja kääri kankaan alaosaa hieman vatsan ylle, solmien kaksi muuta kulmaa yhteen puolesta välistä selkää. Arman katseli tytön pukeutumista kohottaen toista kulmaansa, parran kätkiessä hänen mairean hymynsä.
”Arman, sinä tuijotat.” kuului talosta, joka oli viiden vuoden jälkeen saanut osakseen enemmän naurua ja hyvää mieltä kuin näinä vuosina yhteensä.
”E-enkä tuijota! Minä katson kaikkialle syvään… ja pitkään.” Matala ääni vastasi jurosti.