Kyvytön

Jatkoa ensimmäiseen osaan...

Elinan tekemät lävistykset olivat jo parantuneet, eivätkä renkaat enää tuntuneet genitaaleissani niin ahdistavilta kuin aluksi. Tosin ne estivät seisokin täydellisesti ja muistuttivat kyllä itsestään, jos kaluni yritti erektioon. Olin muutamana aamuna herännyt tuskalliseen olotilaan yhteen liitettyjen renkaiden venyttäessä nahkaa märän unen jäljiltä. Nämä unet liittyivät poikkeuksetta upeaan, amatsonimaiseen Valtiattareeni. Pallini olivat turvoksissa reilun kolmeviikkoisen pidättelyn jäljiltä ja olin toiveikkaalla päällä, sillä ajattelin Valtiattareni antavan orjansa laueta seuraavana viikonloppuna, Hän oli jo ilmoittanut, että lauantaina olisin saava ruhtinaallisen palkinnon, kuitenkaan tarkemmin määrittelemättä sen sisältöä.

Viikko mateli hitaasti ja lauantaiaamuna heräsin kaluni poikkeuksellisen rajuun erektioyritykseen, jonka kuitenkin sain lopulta tukahdutettua kylmässä suihkussa. Minun oli määrä mennä Valtiattareni luokse kello yhdeksäksi aamulla valmistamaan Hänelle aamupalaa, tosin tehtävänanto hieman jännitti, koska en ollut vielä ehtinyt tutustumaan Elinaan ja hänen ruokailutottumuksiinsa sen tarkemmin. Olin kuitenkin varannut mukaani hieman tuoreita hedelmiä, tuoretta leipää ja leikkeleitä, muroja ja tuoremehua. Itse olin ollut ”nälkälakossa” jo kaksi päivää Valtiattareni käskystä, kuulemma saisin syödä, kun olisin ensin tarjoillut aamiaisen Hänelle.

Saavuin ruuhkasta johtuen Valtiattaren omakotitalon pihaan vasta klo 09.20, koska en ollut osannut varautua ajoreitilläni olevien liikennevalojen poikkeuksellisen hitaaseen vaihtumiseen. Soitettuani ovikelloja huomasin Valtiattaren ilmeestä, ettei Hän ollut hyvillään orjansa myöhästymisestä. ”Olet myöhässä ja minulla on nälkä. Mene makuuhuoneeseen ja riisu ja vaihda vuoteella olevat asusteet päällesi. Ja sitten keittiöön siitä ja äkkiä!” Tein työtä käskettyä, Elinan viittaamat asusteet olivat nahkainen puolimaski, kaulapanta sekä käsi- ja nilkkaremmit. Suoriuduin ripeästi keittiöön ja laitoin kahvin tippumaan ja katoin pöydän, yhdelle. Valtiattareni saapui tarkastamaan tilanteen ja nyökkäsi hyväksyvästi, mutta käski minut seuraamaan kellariin.

Elina käski minut käsittelypöydälle vatsalleni siten, että jalkani kiinnitettiin remmeistään operointipöydän jalkoihin ja kädet suoraksi pöydän yli sen toisen puolen jalkoihin. ”Koska olit 20 minuuttia myöhässä, pyytänet Valtiatartasi antamaan orjalle opetuksen, ettei se toiste myöhästy annetusta ajasta.” Yritin selittää jotain ruuhkasta, mutta samassa Elina huusi ”Hiljaa!”. Ymmärsin tehneeni virheen, mutta nyt se oli myöhäistä. ”Ajattelin ensin rangaistukseksi 20 piiskaniskua, mutta koska orja yritti selitellä, sille annetaan tuplat. Orja laskee lyönnit ääneen.” Valtiattareni haki seinältä roikkuvan pitkän, noin sormenpaksuisen nahkaisen piiskan, joka oli punottu ja oheni kärkeään kohti. Ensimmäinen sivallus tuli nopeasti perseelle ja muutaman lyönnin jälkeen tajusin unohtaneeni laskea lyönnit. Elina lopetti ja kysyi ”unohtuiko jotakin”? ”Laskeminen, Valtiatar, anteeksi”, vastasin. ”Ei auta, aloitetaan alusta.” Nyt laskin jokaisen sivalluksen ja tuntuivat lujenevan joka lyönnillä. Joko Elina oli pääsemässä vauhtiin tai sitten persenahkani oli antamassa periksi.

Nyyhkäistyäni ”40” Elina lopetti ja hieraisi kärsinyttä persettäni vielä kovakouraisesti, kunnes päästi minut irti pöydästä. Valtiattareni laittoi piiskan takaisin seinälle ja otti talutushihnan, jonka napsautti kiinni kaulapantaani ilkikurisesti hymyillen. ”Tekikö hyvää”, Hän kysyi ja ajattelin esiintyä edukseni ja vastasin ”Kyllä, Valtiatar”. Jälleen vino hymy karehti Elinan kasvoilla hänen sanoessaan ”Ai, itse en niin kiinnostunut ole piiskaamisesta, mutta koska orja sitä toivoo, niin toteutettakoon tämän kerran orjan toive ja opettelen vielä käyttämään piiskaa hieman julmemmin”. En voinut kuin nielaista ja seurata Emäntääni keittiöön, johon Hän minut hihnastani veti.

Tarjoilin aamupalan Valtiattarelleni ja katselin, miten Hän tyytyväisenä nautti sen, eli olin mielestäni ainakin jossain asiassa onnistunut. Muroihin ei Elina kuitenkaan koskenut. Kun Hän oli syönyt, pieneksi pettymyksekseni jouduin käskystä korjaamaan pöydän, sillä nälkä oli kuitenkin parin vuorokauden paaston jälkeen melkoinen. Saatuani jääkaapin oven kiinni Elina käski minut perässään takaisin kellariin. Hänellä oli muropaketti mukanaan, mutta en tässä vaiheessa ymmärtänyt epäillä mitään sen kummempaa. Kellarissa Elina painoi minut polvilleni ja kiinnitti ranneremmit selkäni taakse. Erikseen varoittamatta Hän tönäisi minut vatsalleni ja kiinnitti seuraavaksi puisen tangon nilkkaremmeihini, jolloin jouduin makaamaan leveässä haara-asennossa. ”Onko orjalla nälkä, kelpaisko murot”, Elina kysyi. Vastasin myöntävästi ja Elina haki kaapista parin litran vetoisen, teräksisen koirankupin. ”Orja sanoo sitten, kun riittää.”

Nälkä oli sen verran kova, että riisimuropaketti tyhjeni puolilleen, ennen kuin sanoin ”riittää”. Elina laittoi paketin pois ja alkoi riisua hamettaan ja pikkupöksyjä. ”Onneksi toit nuo murot, nyt tästä tulee mielenkiintoisempaa. Olen koko aamun pidätellyt herkkuani orjalle, toivottavasti se osaa arvostaa aromejani.” Vasta nyt ymmärsin, mitä Elina oli suunnitellut. Keltainen kusi suihkusi murojen päälle ja irstas ritinä alkoi kuulua koirankupista murojen imiessä Valtiattareni virtsaa. Kusta valui kuppiin ainakin toista litraa ja murot turposivat täyttäen kupin reunoja myöden. Elina toivotti hyvää ruokahalua ja painoi pääni kuppiin. Olin pakotettu ottamaan suuhuni tuota kusista mössöä etten olisi tukahtunut siihen ja yritin niellä sitä mahdollisimman nopeasti.

Kun olin nuollut viimeisenkin muron kupista, Elina kysyi, olisiko orja halunnut vielä lisää. Pudistelin päätäni ja vastasin ”Kiitos riittää, Valtiatar”. Elina tokaisi ”Hyvä että masu tuli täyteen, seuraavan kerran saat ruokaa huomenna”. Makasin edelleen lattialla, kun Elina käski minun kääntymään selälleni. Hän istahti rintani päälle ja alkoi hivellä kädellään kaluani ja palleja, jotka olivat edelleen tiukasti renkaiden kahlitsemat. Kalu alkoi välittömästi tempoa renkaissaan, mikä tuntui huvittavan Elinaa suuresti. ”Onko orjalla ollut mukava kolmeviikkoinen, ei kai ole tehnyt mieli nussia?” Vastasin rehellisesti, että olin ollut kiirastulessa koko ajan ja varsinkin aamut olivat olleet hankalia. Elina naurahti ja lopetti kaluni hivelyn. ”No, paras tottua tunteeseen, sillä tästedes minä päätän orjan haluista!” Samalla Elina antoi voimakkaan luunapin oikeaan kivekseeni ja seisokki laantui samalla hetkellä vinkaistessani tuskasta. ”Älä vikise siinä, sinun palleillasi ei enää ole muuta tekoa kuin viihdyttää minua, joten turpa kiinni!”

Pyydeltyäni Valtiattareltani anteeksi Hän käski minut takaisin yläkertaan ja makuuhuoneeseen. Hän otti yöpöydän laatikosta esiin keskikokoisen anustapin ja rasvatuubin ja käski pyllistämään. Pieni ruiskaus rasvaa reiälle, samoin tapille ja Elina työnsi muutaman lämmittelypainalluksen jälkeen tapin ilman suurempaa sääliä perseeseeni. Hän käski riisumaan loput asusteet ja istahti sängyn reunalle. Kun olin kuoriutunut varusteistani, toki tappi tukevasti anuksessani, Elina käski minut polvilleen eteensä ja sulki pääni lihaksikkaiden reisiensä puristukseen. Hänen erittäin tuuhea ja pitkä häpykarvoituksensa kutitteli nenääni samalla kun Elina alkoi paljastaa lupaamaansa yllätystä. ”Olen mieltynyt sinuun siinä määrin, ja koska tämänaamuisenkin perusteella olet sopiva, selkärangaton vätys kuhnurikseni, niin menemme illalla kihloihin.” Olin aivan puulla päähän lyöty, asiat etenivät hieman odotettua nopeammin, mutta Elinan reisien puristus auttoi minua ymmärtämään, että ainoa oikea vastaus tähän ”kosintaan” olisi vastata ”Kyllä”. Kakisteltuani olevani samaa mieltä, Elina löysäsi otetta ja kertoi asian siten olevan päätetty.

Puin saamani käskyn mukaisesti vaatteeni jälleen ylle ja Elina antoi minulle kultaliikkeen osoitteen, josta minun piti noutaa kihlat. ”Kultaseni, aavistin vastauksesi ja tilasin jo sormukset, käyt vain noutamassa ne liikkeestä. Älä pelästy, en tilannut mitään liian prameaa, että saat ne maksetuksi, mutta kun aikanaan menemme vihille, saat sitten satsata enemmän.” Olin jo ulko-ovella, kun kihlattuni antoi vielä kauppalistan ja vannotti hakemaan myös muutaman samppanjapullon, sekä pari väkevämpää. ”Täytyyhän meidän juhlia kihlausta muutaman ystävättäreni kanssa illalla, joten käyt asioilla ja tulet välittömästi takaisin tänne. Sinulla on puolitoista tuntia aikaa, ja sen jälkeen kello alkaa käymään. Joka minuutista tulee suoritettavaksesi tehtävä, joka tyttöjen kanssa päätetään yhdessä, noin niin kuin illanvietoksi. Eivätkä Hanna, Susanna ja Anne ole yhtä armeliaita kuin minä, joten liikettä!”

Autolle kävellessäni ajattelin, olinkohan tehnyt isommankin virheen, mutta ajatukset katkesivat istuttuani autoon anustapin muistutettua olemassaolostaan. Katsoin kelloa ja päätin kiirehtiä.

---

Palautetta saa antaa ja jatkoa seuraa...