ronjax

Olin töissä sairaalassa apuhoitajana. Työvuoroni oli juuri päättynyt ja kävelin pitkin käytävää valkoisessa sairaalan työasussani kohden pukuhuoneita. Yllättäen eräs sairaalan ylilääkäreistä pysäytti minut. Hän kysyi olenko lähdössä kenties kotiin. Vastasin myöntävästi. Hän tiedusteli hyvin ystävällisesti olisiko minulla aikaa osallistua eräälle sairaalan auditoriossa pidettävälle luennolle koehenkilön ominaisuudessa. Olin hieman hämilläni, mutta ylilääkäri vakuutti hymyilevin kasvoin ettei minua leikeltäisi palasiksi tai pisteltäisi neuloilla. Samalla hän kertoi heidän alunperin sopimansa tytön joutuneen peruuttamaan henkilökohtaisista syistä. Luento alkaisi jo kymmenen minuutin päästä ja ylilääkäri piti minua ainoana vaihtoehtona. Lopulta hän sai minut ympäripuhuttua ja päätin urhoollisesti uhrautua lääketieteen nimissä.

Kävelimme rinnakkain auditoriolle. Luennoitsija ja opiskelijat istuivat jo paikoillaan. Salin etuosassa luennoitsijan pömpelin edessä oli metallinen teline ja sen vieressä pyörillä siirrettävä tietokonepöytä. Pöydän päässä oli hammaslääkärin instrumenttipöytää muistuttava laite josta roikkui metallisesti kiiltäviä johtoja. Aivan ensimmäisten penkkirivien edessä oli videokamera jalustallaan. Luennoitsija kiirehtikin heti kertomaan että he tulisivat videoimaan kokeen joka suoritettaisiin heti pienen teoriakertauksen jälkeen. Nyökkäsin hyväksyvästi ja luennoitsija hymyili minulle kiitokseksi.

En ymmärtänyt lyhyestä alustuksesta juuri mitään. Luennoitsija käytti surutta ammattijargonia sekä latinaa sekaisin. Poimimalla sanan sieltä ja toisen täältä käsitin tehtävällä kokeella olevan jotain tekemistä hermojen stimuloinnin kanssa.

Luennoitsijan lopetettua alustuksensa opiskelijat selvästi valpastuivat. Luennoitsija katsoi minuun ja sanoi: "Neiti Ronja Karppinen on urheasti lupautunut koekaniiniksemme seuraavaan kokeeseemme lyhyellä varoitusajalla. Haluaisinkin näin jo etukäteen kiittää häntä uhrautuvaisuudestaan". Hymyilin ja huomasin hieman punastuvani kumartaessani yleisölle.

Ylilääkäri talutti minut metallihäkkyrän luokse ja pyysi minua käymään mahalleni sen keskellä olevalle pehmusteelle. Hän kytki käteni kiinni metallitukiin tukevilla tarranauhoilla. Katsoin häntä hieman epäuskoisena. Hän sanoi olevan hyvin tärkeää että pysyisin paikallani. Hän kehotti minua hengittämään syvään ja rentoutumaan. Samassa hän nosti jalkani metallisille astinlaudoille ja kiinnitti ne tukevasti nilkoista ja polvista telineeseen. Myös lantioni kiristettiin leveällä tarranauhalla kiinni alustaan jonka päällä makasin. En pystynyt lainkaan liikkumaan. Sairaalan työmekko kiristyi pyllyni ympärille sen sojottaessa kohden auditoriossa istuvia opiskelijoita. Tunsin itseni jo nyt avuttomaksi ja nöyryytetyksi.

Auditorion valaistusta himmennettiin ja taakseni kameran yläpuolelle syttyi kirkas spottivalo. Kameran käynnistyessä huomasin että kuva takapuolestani heijastettiin valtavalle valkokankaalle yläpuolelleni. Päähäni kiinnitettiin anturipanta. Samalla luennoitsija tarkisti että siteeni olivat varmasti tiukalla ja että leukani alla oleva pehmuste oli mukavasti.

Luennoitsija siirtyi taakseni ja nosti hameen helman selälleni. Seinällä videokuvan viereen heijastetut käyrät hyppäsivät samalla kun tunsin punastuvani pakaroita myöden. Veri tykytti päässäni ja tunsin kuinka käteni alkoivat hikoilemaan. Olin jo kirkaista kun luennoitsija veti pikkuhousuni polviin ja paljasti pyhimmät paikkani koko luentosalille. Polveni alkoivat tärisemään ja olin varma että kaikki taatusti huomasivat jännitykseni videokuvasta. Koetin rauhoittaa itseäni. Vakuuttelin itselleni mielessäni kaiken tämän olevan vain erittäin toden tuntuista unta. Sivusilmällä näin kuinka luennoitsija veti käteensä ohuet kumihanskat. Samanlaiset joita kirurgit käyttävät leikkauksissa.

Olin kuin huumaantunut. En pystynyt enää lainkaan seuraamaan mitä luennoitsija puhui. Ajatukseni sekoittuivat päässäni kohisevan veren pauhuun. Luentosalin seinät tuntuivat siirtyvän kauemmaksi ja ne kaartuivat omituisesti. Tunsin kevyen kosketuksen häpyhuulillani. Hellästi koskettaen luennoitsija avasi häpyhuuleni sormillaan. Tunsin kuinka hän rauhallisesti levitti viileää liukuvoidetta aluksi häpyhuulilleni ja sitten varovasti painaen sormet syvemmälle kostutti voiteella myös emättimeni. Tajusin alkavani itsekin kostumaan hänen käsittelyssään. Minua hävetti.

Tunsin kuinka jokin viileä instrumentti liukui pehmeästi sisääni. Samalla seinälle ilmestyi uusi videokuva. Tajusin heidän sujauttaneen optisesta kuidusta tehdyn kameran sisälleni. Näin kuinka kamera liikkui kostean turpeassa emättimessäni kuin etsien jotain. Kameran edellä sisälläni työntyi jonkinlainen anturi, joka oli kiinnitetty metalliseen varteen.

Yllättäen anturi pysähtyi ja kuulin sisältäni metallisen napsahduksen. Koko alavatsani Kramppasi samalla hetkellä ja selkäni jännittyi kuin jousipyssyn kaari. Käteni rutistuivat nyrkkiin ja suustani pääsi vaimea uikutus. Valkoinen tuska kipinöi lantiopohjassani. Luennoitsija otti minua hartiasta kiinni ja yritti rauhoittaa minua sanomalla kivun kestävän vain pikku hetken. Lisäksi hän vielä lisäsi että yleensä stimulointilaitteen kytkentä vain nipistää hieman. Olin mielessäni toista mieltä...

Kuulin kuinka he kytkivät jonkin laitteen päälle. Tunsin aluksi sähköisen kutittavan tunteen sisälläni. Äskeinen tuska katosi niin tyystin että aloin itsekin uskoa sen olleen vain pieni nipistys. Lantiopohjani alkoi muuttua tunnottomaksi. Aivan kuin hermot olisivat kytkeytyneet yksitellen pois päältä.

Luennoitsija kääntyi puoleeni ja sanoi minulle kovaan ääneen niin että kaikki varmasti kuulivat.

"Nyt sinun ei pitäisi tuntea lantion alueella mitään".

Nyökkäsin vastaukseksi. Luennoitsija näytti tyytyväiseltä.

"Aloitamme stimuloinnin" Hän sanoi.

"Aluksi näytän kuinka voimme ohjailla erilaisia lihasryhmiä stimuloimalla niitä tällä uudella mentelmällä. Olkaa hyvä ja katsokaa tarkasti videokuvaa sekä käyriä jotka kertovat koehenkilön aivokäyrän, stressitason, lihasjännityksen ja sydämen sykkeen".

En itse tuntenut juuri mitään, mutta seurasin seinän videokuvista kuinka luennoitsija käsitteli minua työntämällä sisääni toisen stimulointilaitteen osan ja kosketteli sillä joitakin kohtia sisälläni. Tajusin hänen saavan aikaa supistuksia emättimessäni ilman että pystyin niitä estämään. Välillä tunsin kuinka pakarani jännittyivät vasten tahtoani. Tiesin niiden jännittyvän, mutta ne eivät tuntuneet omilta pakaroiltani.

"Voisiko joku tuoda minulle tuon astian". Luennoitsija sanoi rauhallisesti. Eräs eturivissä istuvista katselijoista nousi auttamaan. Näin videokuvasta kuinka Luennoitsijan käteen ojennettiin isohko puoliympyrän muotoinen astia.

"Seuraavaksi laukaisen koehenkilön virtsausrefleksin - olkaa tarkkana". Luennoitsija sanoi.

Lause jysähti kuin kolmentonnin kivinyrkki tajuntaani. Kehoni jännittyi häpeästä ja kasvojeni punehtuivat äärimmilleen. Päässäni kiersi kehää vain yksi ajatus: "vittu vittu vittu vittu vittu vittu...." Tajusin toistavani tätä yhtä sanaa kuin rukouksena huulieni liikkuessa äänettömästi.

Katsoin videokuvasta kuinka luennoitsija ohjasi stimulointilaitteen oikeaan kohtaan ja painoi sitä hieman vasten kudoksiani. Kehoni vastasi lähes välittömästi luennoitsijan käsittelyyn. Näin seinän kuvasta kuinka vastusteluistani huolimatta rakkoni tyhjeni ohuena keltaisena virtana hänen kädessään pitämään astiaan.

"Ja seuraavaksi tyhjennämme suolen" Luennoitsija sanoi kuuluvalla rauhallisella äänellä. Hän asetti stimulointilaitteen uuteen kulmaan sisälläni. Tajusin tuijottavani silmät lähes päästä pullistuneina jättisuurta seinän videokuvaa yrittäen epätoivoisesti estää kakan purkautumista suolestani.

Näin kuinka peräaukkoni supisteli. Sitten se avautui kuin kukkimaan puhkeava kukka. Ruskea inhottava paska purkautui kahtena nopeana sykäyksenä sisältäni. Kuulin kuinka paska lopsahteli astiaan kusen seuraksi. Luennoitsija otti kosteanviileän pyyhkeen käteensä ja pyyhki peräaukkoni puhtaaksi. Näin kuinka otsahiuksieni kärjissä helmeilevät hikipisarat hitaasti putosivat hiuksistani lattialle. Silmäni olivat raskaan vetiset. Hiljaa pari painavaa kyyneltä kieri silmäkulmani ylitse poskelleni. Uikutin hiljaa toistellen nyt ääneen "vittu vittu vittu..." Jalkani olivat voimattomat ja tunnottomat. Polveni painuivat raskaasti vasten metallista telinettä. Käteni riippuivat velttona siteissään. Luentosalissa tuli hiljaista. Ainoa ääni oli hiljainen itkuni ja uikutukseni.

Luennoitsija kääntyi kohden kameraa. Näin hänen hymyilevän kuvassa. "Seuraavaksi tuotamme koehenkilölle orgasmin" - hän sanoi rauhallisesti. "Käytämme seuraavaa menetelmää..." Loppua en enää pystynyt kuuntelemaan. Tunto oli yllättäen palannut takaisin lantiooni. Tunsin kuinka laitteet liikkuivat sisälläni. Sähköinen kihelmöinti lisääntyi ja se siirtyi kohden klitoristani. Tunne oli kutkuttava. Kehooni levisi rauhaisan lämmin olo. Äskeinen häpeäni hukkui uusien tuntemusten alle. Tuntui kuin jännitettä syötettäisiin lisää lantiooni. Tunsin kuinka vaistomaisesti yritin pyörittää paikalleen sidottua pyllyäni laitteita vasten.

Käteni nykivät siteissäni ja koetin päästä ihanien lämpöaaltojen rytmiin jännittämällä pakaroitani rytmikkäästi. Tunsin kuinka jalkani nytkyivät vasten siteitä. Koko metallinen teline johon minut oli sidottu tuntui helisevän ja heiluvan mukanani.

En koskaan ollut noussut niin nopeasti huipulle. Näin videokuvasta kuinka pakarani olivat hiestä märät ja kosteuteni valui pitkin stimulaattorin metallipintaa kohden luennoitsijan sormia. Silti minua ei lainkaan hävettänyt. Päinvastoin. Koetin imeä koko laitteen vaginaani. Vartaloni jännittyi ja lantiopohjani tykytti rytmikkäästi orgasmin aallon sähköistäessä koko kehoni. Varpaani kipristelivät kengissäni ja pääni nyki ylös alas hien ravistuessa tukastani.

Luennoitsija stimuloi minulle orgasmin toisensa jälkeen. Jokainen uusi huippu tuntui olevan aina edellistä korkeampi. Ulisin, itkin, uikutin, kiljuin täysin järjettömästi jokaisen huipun aikana. Tajusin suupielestä valuvan sylkeä leukani alla olevalle pehmusteelle. Sairaalan työasu oli aivan märkä hiestäni. Pimppastani valuvat eritteet peittivät sisääni työnnetyt stimulointilaitteet ja luennoitsijan sormenkärjet.

Lopulta luennoitsija lopetti. Hän veti laitteet pois sisältäni. Makasin vasten siteitäni huohottaen. Lihakseni tuntuivat todella raskailta. Olin täysin uuvutettu.

Luennoitsija nosti pikkuhousuni ylös ja veti hameeni alas pepun peitoksi. Luennon ajan sivussa istunut ylilääkäri tuli irroittamaan siteeni. Vapisevin jaloin nousin seisomaan. Meikkini valuivat pitkin itkusta ja hiestä märkiä poskiani. Hikeni oli kostuttanut työasuni lähes läpinäkyväksi. Nännini törröttivät kostean kankaan lävitse kuin pienet antennit.

Opiskelijat taputtivat minulle. Luennoitsija kiitti minua urhoollisuudesta. Minä vain kumarsin vapisten ja kuiskasin hiljaa "kiitos". Ylilääkäri talutti minut ulos luentosalista ja saattoi naisten pukukopin ovelle.

Avasin pukukopin oven. Vedin pukeutumista varten olevan pitkän penkin irti seinästä. Käperryin sen päälle kyljelleni ja painoin silmäni kiinni. Karu penkki tuntui hyvältä. Hiljaa maailma katosi ympäriltäni upotessani rauhaisaan uneen...