Panomestari

Kuten otsikkokin jo antaa ymmärtää tämän tarinan tapahtumat sijoittuvat viime vuosisadan alkuun. Aikaan juuri ennen Suomen itsenäistymistä. Tarinan pohjalla on ostamastani ns mummon mökin vintiltä löytyneet vanhat päiväkirjan irralliset sivut sekä kaksi mustavalkoista haalistunutta valokuvaa. Toinen kuvista esitti tuolloin 18-vuotiasta talon ainoaa tytärtä Veeraa joka oli myös päiväkirjamerkintöjen kirjoittaja. Toinen kuva esitti Veeran Yhdysvalloissa asunutta pikkuserkkua Sallaa joka oli tapahtumien aikaan 19-vuotias. Aluksi päiväkirjamerkinnät olivat varovaisia, mutta mitä pitemmälle tekstiä luki sitä rohkeammaksi ja kuvainnollisemmaksi teksti tuli. Olen siis kirjoittanut tämän tarinan pitkälti noiden päiväkirjamerkintöjen pohjalta ja sitaateissa olevat lainaukset ovat suoraan päiväkirjan merkinnöistä otettuja. Arvattavasti Veera oli tuon kiihkeän kesän jälkeen repinyt päiväkirjamerkinnät irti päiväkirjastaan ja piilottanut ne sitten yläkerran muhavintin eristyksiin mistä ne tänä kesänä löysin. Minulle kumpikaan tytöistä ei ole sukulaisia.

3.6.1913. Olimme äidin kanssa siivonneet kaikki paikat sillä meille oli tulossa vieraita Amerikasta saakka. Muistin hämärästi Sallan joka oli minua hiukan vanhempi. Olin nähnyt hänet viimeksi joskus kymmenvuotiaana. Sallan isästä ja äidistä muistan sen että he olivat hyvin varakkaita jo silloin, ja äitini kertoi että he olivat rikastuneet lisää Amerikoissa. Sallan isä ei tulisi sillä tämä oli jäänyt Amerikkaan hoitamaan omistamaansa sahalaitosta. Ja sinnehän isänikin oli mennyt viime syksynä aikomuksenaan tienata perheellemme rahaa kahden kolmen vuoden verran.

Lämmin kesäinen iltatuuli saatteli pihapiiriimme postivaunut mistä Salla ja hänen äitinsä Olivia laskeutuivat pois kuljettajan avustuksella.

”Se miltä Salla näytti nyt sai minut miltei juoksemaan karkuun. Hänestä oli tullut pitkä,sorja kaunis nuori nainen jonka pellavakankainen arkipuku oli kauniimpi kuin yksikään meidän kylän naisten juhlahameista. Sallan korvissa roikkuivat suuret kultaiset ympyränmuotoiset korvakorut ja kaulalla oli valkoisista helmistä punottu kaulakoru.. Muistan vieläkin kuinka tunsin punan nousevan poskilleni kun arkaillen menin halaamaan Sallaa ja Oliviaa.”

Ensimmäisinä päivinä emme juurikaan ehtineet Sallan kanssa keskustella sillä hän reissasi äitinsä kanssa pakolliset sukulaiskierrokset lähipitäjässä.

7.6. ”Vihdoin Salla ja Olivia asettautuivat taloksi. Pääsin keskustelemaan Sallan kanssa vihdoin siitä miltä Amerikassa näytti. Salla kertoi että he asuivat tosiasiassa isän sahalaitoksen johdosta aika syrjässä suurista kaupungeista, mutta että he kävivät vähintään kerran viikossa kaupungissa ostoksilla ja huvittelemassa. Paljon Salla kertoi sellaista mistä minä en osannut edes uneksia. Koska minä ja Salla nukuimme aitassa saatoimme puhua pitkälle aamuyöhön saakka. En ikinä lopettanut ihailemasta Sallan kaunista vartaloa tämän vaihtaessa silkkisen yöpyjaman päälleen. Sallan kasvot olivat kuin enkelillä joka oli kylän kirkon maalauksessa. Itse vaihdoin pellavakankaasta ommellun yömekon pikapikaa ylleni niin ettei Salla ikinä nähnyt alastonta vartaloani. Ja juuri tuo Sallan alastomuus kun tämä vaihtoi yöpyjamaa päälleen tai riisui sen aamulla pois herätti minussa tunteita. Tunteita jota hiukan pelkäsin.

Päivät kuluivat tasaiseen tahtiin maatalon eri töiden parissa. Veeran äidin vastustuksesta huolimatta olivat myös Olivia ja Salla auttaneet arjen askareissa. Äidin mielestä se oli niin hienoille ihmisille kuin rangaistus, mutta Olivia oli vakuuttanut että hän oli kaivannut entisiä aikoja jolloin sai itse pestä pyykkejään ja laittaa ruokaa. Amerikassa heillä oli suomalainen tyttö piikana, eikä silloin ollut soveliasta että perheen äiti tai lapset tekisivät mitään raskasta tai VASTENTAHTOISTA TYÖTÄ. Veera oli mielissään kun sai hoitaa Sallan kanssa talon lehmät ja lampaat sillä se työ oli kevyempää kuin moni muu maatilan työ.

Juhannukseen oli enää pari päivää aikaa ja Veera odotti sitä innoissaan sillä Salla oli luvannut opettaa hänelle vanhoja juhannustaikojaan. Tähän asti Salla ja Olivia olivat saunoneet kahdestaan, mutta juhannuksena oli Sallan ja Veeran ensimmäinen yhteinen saunahetki mistä Veera kirjoitti:” Juhannusaattona kävimme Sallan kanssa hakemassa juhannuskoivut pääpirtin sekä savusaunan ovien eteen. Kannoimme lisäksi vedet saunalle minkä olimme laittaneet lämpiämään jo aamuvarhain. Olin lainannut Sallalle vaateitani sillä tällä oli mukanaan pelkästään hienoja vaatteita mitkä olisivat sotkeutuneet ja rikkoutuneet työhommissa. Olimme Sallan kanssa suunnilleen yhtä pitkiä, ja ehkäpä painoltammekin olimme toistemme kaltaisia, mutta rinnat olivat Sallalla suuret. Ne olivat suuremmat kuin äidilläni tai Olivialla. Sallan pitikin pitää ylimpiä paidan nyöriä auki jotta suuret rinnat mahtuivat puseron alle. Punastuin kun ajattelin miltä tuntuisi koskettaa tuollaisia rintoja jotka olivat kolminkertaiset omiini verrattuna. Ja kun pääsimme vihdoin illalla savusaunaan äitiemme jälkeen palasi mieleeni jälleen tuo ajatus siitä että miltä Sallan rinnat tuntuisivat koskettaa. Punastuin jälleen, ja olin iloinen siitä että savusaunassa oli hämärää. Muistan kuinka säpsähdin Sallan kosketellessa minua toistuvasti peseytyessämme. Jälkeenpäin vasta olen tajunnut että jokaisella kosketuksella oli ollut tarkoituksensa vaikka silloin laitoin kaikki sattumien piikkiin.

Kietaistuamme puhtaat Amerikasta tuliaiseksi tuodut suuret kylpylakanat yllemme kiiruhdimme hyttysten saattelemana aittaamme. Seuraavan päivän jälkeisenä yönä tulisi aika jolloin Salla näyttäisi minulle juhannustaikoja. Huolimatta keskikesästä yllätti meidät hallayö. Pääpirtissä olisi nytkin lämmintä ja ehdotin Sallalle että voisimme mennä sinne yöksi mikäli tälle tulisi kylmä. Salla kuitenkin kieltäytyi toteamalla vain että voisimme nukkua vierekkäin kahden täkin alla. Tunsin jälleen punastuvani ja tiesin että Salla ehti nähdä sen. Sitten kaikki tapahtui äkkiä ja kuin se olisi jotenkin etukäteen sovittu. Salla vain katsoi minua ja kietaisi kylpylakanan ympäriltään lattialle. Siinä hän seisoi hetken alastomana ja kauniina, viattomanakin ennen kuin pujahti täkin alle kehottaen minua tulemaan pikaisesti myös täkin alle. Emmin hetken ennen kuin annoin kylpylakanan tipahtaa lattialle. Livahdin täkin alle Sallan viereen. Muistan ettei kumpikaan sanonut pitkään aikaan mitään. Vartalomme ei koskettanut toisiaan, mutta tunsin Sallan vartalon lämmön ja puhtauden. Makasimme selin minun tuskin uskaltaessa liikahtaa milliäkään. Odotin vain. Mitä, sitä en osaa vieläkään sanoa, mutta kun Salla kysyi että olinko suudellut poikien kanssa aavistin mitä oli tulossa. Pudistin kieltävästi päätäni. Salla sanoi silloin että se on helppoa. uskotko Veera hän kysyi. Ja sitten se tapahtui. Tunsin ensin Sallan hengityksen kasvoillani. Huulet poskillani ja sitten huulet huulillani. Salla piti kehottaa minua rentoutumaan sillä tuskin muistin hengittää sillä niin arvaamattomasti hän oli minua ryhtynyt suutelemaan. Ja vaikka Salla veti yltäni täkkiä syrjemmäksi sitä mukaa kuin hänen huulensa laskeutuivat alemmas vartalollani en tuntenut aitassa enää kylmyyttä. En tuntenut kylmyyttä vaikka koko vartaloni värisi. Mutta se värinä oli erilainen. Sallan huulten koskiessa ensimmäistä kertaa nänniäni tunsin kuinka ne muuttuivat kivikoviksi. Sitten tunsin Sallan sormet navallani, ja hetken päästä sen alapuolella. En halunnut että Salla olisi laittanut sormiaan haarojeni väliin, mutta se oli turhaa sillä Salla tiesi mitä hän halusi.

Hellästi mutta määrätietoisesti tämä levitti jalkani haralleen. En voi sanoa että nautin yhtä paljon siitä kun Sallan sormet olivat sisälläni kuin siitä kun rintojani ja nänniäni kosketeltiin ja suudeltiin. Tunsin Sallan suuret pehmeät rinnat vatsallani ja rintojani vasten uskaltamatta kuitenkaan koskettaa niitä. Sitten Salla tuli päälleni niin että rintamme hankaantuivat vastakkain. Tunsin Sallan haaravälin karvoituksen vasten omaani ja alavatsaani. Salla suuteli minua jälleen ja hänen hengityksensä oli muuttunut kiihkeäksi. Olisin halunnut lopettaa tähän, mutta en uskaltanut kertoa sitä Sallalle sillä en halunnut suututtaa häntä. Olin tästä uudesta kokemuksesta niin uuvuksissa että nukahdin lopulta siihen muistikuvaan että Sallan kieli ja huulet leikittelivät jossakin napani alapuolella. Seuraavana aamuna heräsin vilun tunteeseen. Salla oli poistunut aitasta. Mietin oliko viime yö ollut jotakin sairasta unta vai sittenkin totta. En voinut silloin vastustaa kiusausta jota olin jo edellisestä kesästä tuntenut peseytyessäni yksin. Aloin hyväilemään rintojani unelmoiden että ne olivat Sallan sormet ja huulet. Lopulta annoin luvan itselleni päästäen sormeni kaikkein pyhimpääni. En tiedä tarkalleen mitä tein ja miksi, mutta lopulta tunsin kuinka koko vartaloni taipui kaarelle. Se oli uskomaton ja jotenkin pelottava tunne, mutta sen halusin kokea uudestaan, mutta Sallan kanssa.”

Tässä esimakua päiväkirjan pohjalta. Kieli on muuttunut hiukan noista ajoista enkä ollut ihan varma kaikista sanoista tai käsitteistä. Lisäksi päiväkirjamerkinnät olivat ajan mittaan haalistuneet. Lisää tarinaa tulee sitä myöten kun saan päiväkirjatekstit selvitettyä. Sen verran voin paljastaa että tämä ensimmäisen tarinan teksti on kuin Pyhäkoulusta siihen verrattuna mitä on vielä tulossa.

Veeran puolesta Panomestari