heikoin lenkki

Ovi kävi ja vaimoni astui sisään. Hän oli pukeutunut tavalliseen tapaansa harmaaseen, ruutukuvioiseen, hieman polvien alapuolelle ulottuvaan vekkihameeseen ja bleiseriin. Valkoisen kauluspaidan päälle kietaistu sinisenruskea huivi antoi naisellista arvokkuutta hänen olemukseensa. Vuodet olivat tehneet hänen vartalostaan entistäkin haluttavamman ja piirtäneet hänen kasvonsa aistikkain vedoin. Tämän tyylikkään uranaisen huolehtimisesta oli tullut ainoa tehtäväni sen jälkeen kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle kaksi vuotta sitten.

Kiirehdin ovelle hänen luokseen ja tiedustelin kuinka päivä oli mennyt. Olin kattanut pöydän valmiiksi ja nyt kun hän vihdoin oli kotona saatoin laittaa uuninkin päälle. Hän romahti olohuoneen TV-tuoliin.

"Voi ei mikä päivä! Ensin kolme palaveria, sitten lounas asiakkaan kanssa, huomisen workshopin valmistelua ja lopulta vihdoin, kotiinlähdön aikoihin lähetti tämä asiakas tarjouspyynnön johon piti vastata samantien. Oon ihan poikki, tuu ottaan kengät jalastani."

Kiirehdin hänen eteensä ja laskeuduin polvilleni. Avasin hänen mustien, mattanahkaisten kenkien remmit ja irrotin ne kantapäästä pitäen. Vaimoni huohahti ja ojenteli varpaitaan vaaleanruskeissa sukkahousuissaan. "Voi kun ihanaa. hiero niitä vähän", hän sanoi ja otti television kaukosäätimen käteensä. Sormeni työskentelivät sirojen jalkojen parissa. Sukkahousujen nailoninen pinta tuntui hyvältä. Vaimoni ojensi jalkansa ja siirryin hieromaan nilkkoja ja pohkeita. Hän myhäili tyytyväisenä.

"Onneksi loma alkaa parin viikon päästä ja pääsemme lomamatkalle Niinan kanssa". Niina oli hänen ystävättärensä jonka kanssa hän oli viettänyt "tyttöjen iltoja" muutaman viikon välein. Tai sellaisiksi minulle selitettiin karkelot joihin nämä kaksi naista kotonamme laittautuivat. Kuin nuoret mirrit discoiltaan lähtiessä he kikattelivat ja poseerasivat peilin edessä antaen minun toimia makutuomarina ja siideripullon noutajana. "Olenko minä sun mielestä kaunis?", saattoi vaimo lopuksi kysyä huorahtavine saumasukkineen ja niiden yläreunan vain vaivoin peittävine minihameineen. Joskus oli jo aamu kun heräsin kolinaan vaimoni palatessa rimpsalta - tukka sekaisin ja meikit pitkin poskia, silmissä selityksiä kaipaamaton raukeus.

"En jaksa selittää... annetaan olla... väsyttää", oli vastaus jos yritin udella illan tapahtumista. Ja miksipä minä olinkaan häntä kovistellut; noiden öiden jälkeisenä päivänä olin taas tarpeellinen pidetty. Hoidin rakkaani krapulaa ja morkkista antaen ymmärtää että kaikki on taas hyvin.

Nyt tammikuun puolessa välissä he olivat lähdössä Gambiaan "pakkasta ja pimeää pakoon", niinkuin Niina oli miehelleen puhelimessa selittänyt.

Hieroin voimakkaammin ja siirryin kohti vaimon polvia. Vaimo sulki silmänsä ja hänen kasvoilleen kohosi nautinnollinen hymy. Sukkahousujen sihinä yhdessä vaimoni raskaan hengityksen kanssa herätti tutun kihelmöinnin nivusissani. Yritin päästä etenemään vaimon reisille kun hän sulki polvensa ja työnsi minut pois. "Ei kiusata toisiamme enempää", hän sanoi päättäväisesti. Nousin tottelevaisesti ylös ja vein kengät eteiseen. Menin keittiöön laittamaan patongin ja juustot pöytään ja kohta punaviinissä marinoitu kukkokin oli kypsää. Kutsuin vaimoni pöytään ja avasin viinipullon korkin. Tiesin ettei hellä ja huolehtiva kohtelu riittäisi verevälle naiselle sillä hän tarvitsisi myös karskia, miehistä käsittelyä lihallisten tarpeittensa tyydyttämiseksi. Kietaisin valkean liinan käsivarteni ympäri ja kumarruin nöyrästi kaatamaan juoman hänen lasiin.

Kaksi viikkoa meni pian ja koitti päivä kun naiset käpristelivät lähtöjännityksen kourissa asunnollamme. Vaimoni laukkuun oli pakattu lyhyt musta kesämekko, sandaalit, aurinkovoidetta, bikinit, kietaisuhame ja... kortsupaketti. Edellisenä iltana oli tullut aivan selväksi että myös kumit oli otettava mukaan. Vielä kerran olin yrittänyt nousta vaimoni päälle mutta laihoin tuloksin; löysä mikä löysä. Olin impotentti, letkumuna ja kyvytön nahjus eikä lääkärikään voinut minua auttaa.

”Se on loppujen lopuksi korvien välistä kiinni”, oli urologi sanonut kun mikään hoito ei ollut minuun purrut. "Kirjoitan lähetteen parisuhdeterapiaan". "Miten kukaan voi kärsiä kyvyttömyydestä noin viehättävän naisen seurassa?", oli ikäiseni miespuolinen seksuaaliterapeutti, aivan kuin syyttäen tokaissut. Vaimoni otti minua äidillisesti kiinni kädestä kun änkyttäen kerroin terapeutille aviollisesta ongelmastamme - kyvyttömyydestäni rakastaa vaimoani kuin mies. Tunsin kuinka siro käsi hiostui terapeutin ylistäessä vaimon seksikkyyttä ja haluttavuutta. "Nyt lähdette kotiin ja yritätte saada siihen pikku veitikkaan vähän eloa", hän sanoi ojentaen vaimolle käyntikorttinsa. Minua hän vain mulkaisi. "Pervo", luin hänen huuliltaan kun lopuksi kättelimme.

Valtava mustasukkaisuuden aalto oli pyyhkäissyt ylitseni kun vaimoni oli silmieni edessä purkanut ostoskassiaan ja ostosten joukosta oli lipsahtanut kortsupaketti lattialle.

"Tämä meinasi unohtua", sanoin kun poimin paketin ja ojensin sen vaimolleni. Hän katsoi minua ensin nolosti mutta kohotti pian leukaansa ja vastasi jännityksen kirentämällä äänellä: "Meillä on ollut tästä puhetta aiemminkin, ei nyt taas aleta". Tiesinhän minä; vaimoni, naisellisen kypsään ikään ehtineen, kiireen stressaaman uranaisen piti päästä muutaman kerran vuodessa nollaamaan tilanne. Meidän kohdallamme se tarkoitti vapautusta kaikista aviollisista kahleista ja antautumista himojen ja halujen vietäväksi; niiden nielemäksi aivan kokonaan.

Vaimoni asteli lantio aistillisesti keinuen parketilla ja hänen askeliaan seurasi salaperäinen napse. Vaikka hän tienasi mukavasti, ei hänellä olisi ollut mahdollisuutta rahoittaa tuhlailevaa elämäntapaansa ja ylellistä arvoasuntoamme ilman saamaani perintöä; syytä jonka vuoksi hän suostui arkisin nukkumaan kanssani saman peiton alla. Gambian matkakin oli minun maksama, kuvittelin ostavani sillä lisäaikaa muutaman kuukauden. Vaimo istui sohvalle, nosti polven toisen päälle ja alkoi selata matkatoimiston esitettä.

"Valtavan hyväkroppaisia miehiä", vaimoni kertoi puna poskilla. Esiteen kuvassa mustat rantaleijonat notkuivat rantapromenadilla kuunnellen olkapäälle nostettua mankkaa. Taustalla näkyi hiekkaranta ja vaaleita naisia rantatuoleissaan nauttimassa etelän auringon paahteesta. Vaimoni lipaisi huuliaan ja hänen rintansa kohoili kiihtyneen hengityksen rytmittämänä kun hän selasi esitettä.

Tartuin vaimooni kiinni ja työnsin vaativasti kielen hänen suuhun. Alun vastustelujen jälkeen hän antoi minun repiä paidan ja rintsikat päältään ja käydä rintojensa kimppuun. Imin noita C-kupin meijereitä kuin henkeni hädässä ja työnsin sormet vittuun. Hän oli aivan märkä muttei ilmeisestikään kosketuksestani vaan aivan jostain muusta. Hän katsoi poissaolevan oloisesti, hieman tympääntyneesti kattoon kun potkin housut jaloistani. Minua halutti aivan valtavasti; riisuin hameen ja kaadoin hänet lattialle. Suunnattomat kiiman vallassa laskeuduin vaimoni päälle. Otin toisella kädellä kiinni elimestäni ja aloin työntää sen päätä vittuun. Löysäsin otteen ja yritin alkaa naida mutta elimeni taipui mutkalle ja lipsahti pois. Yritin uudestaan samalla runkaten mutta elimeni ei osoittanut heräämisen merkkejä, päinvaistoin. Kolmannella yrityksellä vaimoni työnsi minut pois.

"Ei, ei. Tee itse", hän sanoi ja nousi istumaan. Kiima poltti korvissa saakka kun lypsin velttoa mulkkua. Tunsin suurta häpeää kyvyttömyyteni johdosta. Hiki valui pitkin hiuksetonta ohimoa ja sydän tykytti kurkussa. Keski-ikäinen, pyylevöityvä kroppani läähätti kiiman ja hengästyksen vallassa. Vaimo silitti minua olkapäästä kun viimeisetkin voimani pinnistäen kiihdytin tahtia ja päästin spermat matolle. "Noin on hyvä", hän sanoi ja nousi keräämään vaatteitaan. Huohotin orgasmin jälkimainingeissa tajuten että tämä oli kaikki se mitä minulle oli seksin saralla tarjolla. Ymmärsin että nelikymppinen nainen tarvitsee isoa, jäykkää kyrpää sisäänsä; jotain mitä minä en voinut antaa. "Tuu ajamaan mun bikinirajat, mun täytyy olla freesissä kunnossa huomenna", huusi vaimoni pesuhuoneesta. Vedin housut jalkaani ja palasin takaisin osaan joka minulle oli tarjolla: Kodinhoitaja, piikapoika, laskunmaksaja ja... aisankannattaja.