Uimari

Ovikello soi Samulin asunnossa. Heli on oven takana ja ihmettelee miksei Samuli tule avaamaan kuten yleensä, pieni huolestuminen valtaa Helin mielen, hän päättää käyttää avainta jonka on saanut Samulilta.

- Huhuu, onks täällä ketään kotona, Heli huikkaa ovelta.

Vastausta ei kuulu. Heli alkaa lähestymään Samulin makuuhuonetta kun ääniä alkaa kuulumaan.

- Hahaa, turisti, Kuuluu Samulin ääni.

- Ei, ei, miten toi pysty ampumaan mut!

Ahaa, sitä ollaan taas pelaamassa sitä helvetin peliä netissä, Heli ajattelee ärtyneenä. Täytyypä tehdä herralle pieni kepponen tällä kertaa.

Hiljaa Heli avaa Samulin makuuhuoneen oven ja näkee Samulin kuulokkeet korvissaan tietokoneen ääressä, Heli hiipii Samulin taakse mikä ei ole kovin vaikeaa koska Samuli on täydellisen keskittynyt tuohon typerään peliin. Heli vie kätensä Samulin olkapäiden korkeudelle ja nopeasti kyyristyy syleilemään Samulia kädet hänen rintakehällään, Samuli pelästyy ihan silmin nähden ja pomppaa tuolilta, korvakuulokkeiden lentäessä vielä ilmassa Samuli tunnistaa Helin jolla on hyvin ärtynyt ilme kasvoillaan.

- Voi Heli, anteeksi ihan hirveesti mä en huomannu ajankulua, Samuli yrittää selitellä.

- Vai et huomannu ajankulua, tahdotko sä sanoa ettet olis huomannu vaikka olisin tullut tunnin sovittua myöhemmin tai ehkä en ollenkaan ? Heli sanoo kärkevästi.

- Ei, tietenkin mä olisin huomannu, viimeks puolituntia sitten vilkasin kelloa ja huomasin et sä tulet ihan juuri mut näköjään jäin vähän jumiin tuohon peliin. Samuli jatkaa selittelyä.

- Sä et näköjään osaa sanoa nyt mitään mikä lepyttäis mut, istumaan tuohon tuoliin ja jatkat pelaamista, Heli sanoo.

- Mitä? Nyt sä haluat et mä jatkan pelaamista, Samuli kysyy ihan ihmeissään.

- Niin, mitä siinä nyt oli niin epäselvää, Heli toteaa vieläkin selvästi vihaisena.

- Okei, Samuli sanoo hyvin ihmeissään.

Heli ojentaa Samulille korvakuulokkeet lattialta ja osoittaa tuolia.

- Okei, mut oletko sä nyt ihan varma, Samuli kysyy.

- Olen ihan varma, nyt peliin mukaan, mä haluan nähdä kuinka huono sä olet. Heli sanoo kuivasti.

Samuli tekee työtä käskettyä, nyt pelaamisesta ei tule mitään kun hän tuntee Helin katseen takaraivossaan. Mitähän tuo nainen aikoo? Helillä on oma suunnitelmansa mitä hän nyt vielä viimeistelee pieni hymynkare kasvoillaan, ei hän oikeasti ole vihainen jos toiselta nyt kerran vähän menee ajantaju.

Heli raottaa hieman Samulin korvakuuloketta ja kuiskaa: sä et sitten tajua mitä menetit tältä illalta, mua panetti niin saatanasti ku tulin, mut nyt sä saat tyytyä vaan tohon peliis.

- Mut... Samuli saa sanottua.

- Hiljaa, älä edes yritä, sä et enää tänään saa mitään, Heli keskeyttää Samulin.

- Okei, Samuli toteaa alistuneesti.

Heli asettaa korvakuulokkeen takaisin paikoilleen ja katselee kuinka Samuli kuolee kerta toisensa jälkeen 11-vuotiaiden käsissä jotka ovat valovuoden edellä häntä tuossa typerässä ajanhaaskauksessa. Hyvä, Samuli ihan selkeästi luulee mun olevan vihainen, Heli ajattelee. Nyt täytyy vaan päättää miten mä aloitan.

Heli istahtaa Samulin sängylle, katselee ympärilleen, naureskelee kun Samuli kiroaa toistuvia kuolemia.

- Enkö mä sais lopettaa jo, mulla alkaa menee hermo, kysyy Samuli.

- Ehei, jos sä haluut vielä joskus saada multa niin sä pelaat niinkauan ku mä sanon! Heli puoliksi huutaa että Samuli kuulee.

- Vittu, kiristystä, Samuli toteaa.

- Voi voi, mitäs aloit yleensä pelaa tota typerää peliä, Heli sanoo kuivasti.

- *muminaa*

Heli hymyilee Samulin viimeisille muminoille, voi voi kuinka helppoa tuota poikaa on vedättää.

Hih, nyt mä keksein Heli ajattelee. Hän asettuu Samulin sängylle niin että Samulin tulisi kääntyä ympäri jotta näkisi hänet. Kädet alkavat vaeltaa hänen kyljillään siirtyen hitaasti hänen mahansa päälle, Heli tuntee kuinka kiima hänen sisällään voimistuu kun hänen kätensä löytävät rintansa, Heli kokeilee nännejään jotka ovat nyt alkaneet kovettua kiihotuksesta. Aah, vittu tää kiihottaa ku toi ei tajua yhtään mitä sen takana tapahtuu, Heli ajattelee ja hymyilee. Heli on nyt saanut tarpeekseen vaatteistaan ja nyt avaa rintsikoitaan jotka hän ujuttaa ulos puserostaan, aaah paljon parempi Heli miettii.

Samuli on keskittynyt olemaan kuolematta ja onkin nyt onnistunut siinä jo muutaman erän. Hitto kun toi Heli osaa vetää oikeista naruista aina, Samuli ajattelee ja pieni hymy nousee hänen kasvoilleen. Samuli on kääntämässä päätään kun Heli jo huutaa: pelaa, en mä vielä antanu lupaa lopettaa, mut ei enää kauaa tarvi pelata jos yhtään lohduttaa, Heli sanoo.

- Okei, toteaa Samuli jatkaen pelaamista.

Heli on riisunut paitansa ja housunsa, hän on riisumassa punaisia pikku stringejään kun päättääkin jättää ne jalkaansa. Heli kääntyy mahalleen ja nostaa lantiotaan hieman että hänen kätensä mahtuu reisiensä väliin. Voi vittu kuinka märkä mä olen, Heli ajattelee sormet ihan litimärällä pillullaan, hiljaa hän aloittaa hieromaan klitoristaan, hänen hengityksensä muuttuu raskaammaksi ja raskaammaksi kun hän tulee yhä lähemmäs orgasmia. Yksi sormi, aaah, Toinen, aaah. Heli kääntyy nyt selälleen katsellen Samulia ja samalla tunkien kahta sormea nesteitä pulppuavaan vittuunsa, aah vittu mä räjähdän ihan juuri. Helin toinen käsi yhtyy leikkiin hyväillen hänen klitoristaan kun hän toisella kädellä sormettaa itseään. Heli on ihan orgasmin partaalla kun hän huutaa: Samuli, katsos tätä!

Samuli kääntyy ja näkee Helin selällään sormet pillussaan, hänen vartalonsa kouristelee juuri tulevan orgasmin vallassa

- Hei mitä sä, Samuli saa sanottua...

- Aaaah vittu mä tulen, Heli kähisee.

- Aaah nyt! Nyt!

Helin pillu sykkii kun hän räjähtää omille sormilleen, aaah voi luoja! Heli ajattelee. Heli näkee kuinka Samuli vaan tuijottaa hänen kiemurtelevaa vartaloaan epäuskoisin silmin.

- Kannattiko aloittaa pelaaminen? Äläkä luulee että sä hyppäät pukille nyt, mä laitan vaatteet päälleni ja menen katsomaan televisiota, sä voit nyt lopettaa pelaamisen, Heli sanoo nyt jo hymyillen Samulille.

Heli on saanut alusvaatteensa päälleen ja suunnistaa olohuoneeseen jättäen Samulin suusta pääsevän ihmeellisen muminan taakseen...