Loora

Olen Laura. Kirjoitan tänne ihan arkipäiväisestä elämästäni. Kaikki mitä kirjoitan on totta ja tapahtunutta, sen voin vannoa. Tietysti pienellä tarinankerronnalla höystettynä, jotta saadaan parempaa tekstiä aikaiseksi.

Omaan tummanruskeat, suorat hiukset, jotka ulottuvat viitisen senttiä B-rintojeni alapuolelle. Olen hoikka ja mielestäni lyhyt, vaivaiset 162cm pitkä. Kauniiksi minua on joskus kehuttu, mutta mielestäni sitä en varsinaisesti ansaitse. Olen 19-vuotias, työtön, en opiskele mitään, eikä minulla ole minkäänlaista maallista omaisuutta. Minulla ei ole edes omaa elämää.

Tarkemmin ilmaistuna: olen jonkun toisen omaisuutta. Se ei minua haittaa. Se on juuri sitä, mitä olen aina tahtonut ja toivonut.. tietysti salaa.

Asuinpaikkaa ja pakollisia elintarvikkeita vastaan teen omistajalleni tiettyjä, pieniä palveluksia. Mitä hän ikinä tahtookaan. Olen siis ruokapalkalla toimiva, täyspäiväinen orja.

Elän ”24/7 , D/s , Lesbo” (Domina/sub.) –suhteessa vapaaehtoisesti.

Omistajani on 48-vuotias Niina. Hän on äärimmäisen vahvaluonteinen, hallitseva ja määräävä persoona, hiukan äidillinen ja tätimäinen, mutta silti hyvinkin nuorekas. Valloittava, täsmällinen, kaunis, ihana, täydellinen.

Hän on itseäni pidempi (176cm, jotta saatte kuvan) ja muutenkin ”kookkaampi”. Hänellä on pitkät, lainehtivat punaruskeat hiukset, jotka ulottuvat hiukan olkapäiden yli, D-kupin rinnat, leveät hartiat, pitkät sääret ja voimakkaat kädet sekä jalat. Hänellä on myös sopivasti muotoja.

Siis lähes itseni täysi vastakohta.. mikäs sen parempaa kyseisessä suhteessa.. ja mikä parasta, saan olla kokonaan, täysin 100%:sesti hänen. Hänen oma tyttönsä, lemmikkinsä ja orjansa. Tiemme kohtasivat, missäpä muuallakaan, kuin internetissä.

Tapasimme ensimmäisen kerran noin 2 vuotta sitten eräässä lesbochatissa. Rupesimme juttelemaan, tutustuimme ja huomasimme ”samankaltaisuutemme” ja hienon tilaisuuden lähteä rakentamaan toimivaa suhdetta. Sovimme uudesta ja taas uudesta tapaamisesta chatissa. Saattoi hujahtaa 8 tuntia huomaamatta, kun juttelimme ja tutustuimme. Välillämme selvästi kipinöi ja palaset loksahtelivat kohdalleen.

Vaihdoimme ajanmittaa puhelinnumeroita, sähköposteja, kuvia, ynnä muuta. Juttelimme pitkät tovit puhelimessa, useina eri päivinä, ja asiat alkoivat selventyä molemmille. Olimme molemmat kiintyneet toisiimme ja tiesimme, mitä kumpikin suhteelta haluaa.

Olimme reilut kaksi kuukautta tutustuneet, kunnes koitti odotettu päivä. Minun 18-vuotissyntymäpäiväni. Se tarkoitti sitä, että lopettaisin opiskeluni, keskeyttäisin oman elämäni Helsingin lähettyvillä ja muuttaisin hänen luokseen, muutaman hehtaarin kokoiselle mökkitilalleen, Kiteelle. Ei mennyt muutamaa viikkoa kauempaa, kun olin saanut asiat järjestykseen, ilmoitettua opiskelupaikkaani, sukulaisille, ystäville ja perheelle päätöksestäni, hiukan totuutta muuntaen kylläkin.

Istuin junassa, matkakohteenani Kitee. Puhuin koko matkan ajan omistajani kanssa. Minun piti istua koko aika paikallani, jalat ristittyinä, en saanut juoda, syödä, poiketa vessaan tai puhua muille. Tottelin tietysti. Sovimme vielä viimeiset asiat ja kertasimme paikan missä tapaamme, kaikki oli nyt valmista.

Juna pysähtyi. Otin 2 matkalaukkuani mukaani ja painelin ulos tähyilemään valkoista pakettiautoa. Parissakymmenessä sekunnissa paikansin sen, juna-aseman parkkipaikan perältä. Siellä omistajani seisoikin jo, kädet lantioillaan, vienosti hymyillen. Astelin Hänen luoksensa ja odotin lupaa puhua.

”Saat luvan puhua” Omistajani sanoi.

”Kiitos Niina..” ja ennen kuin ehdin edes tajuta, olin vahingossa lipsauttanut hänen nimensä.

”Tsot, tsot, tyttö. Mitä tuli sanotuksi? Niina? Sinulle olen Kuningatar, niin kuin hyvin muistat. No.. tiedät mitä tästä seuraa” Kuningatar lopetti, riisui toisen valkoisista kävelykengistään, riisuen samalla valkoisen nilkkasukkansa, ja laittoi kengän takaisin jalkaansa. Hän käski minua avaamaan pakettiauton takaovet ja laittamaan laukkuni sinne ja menemään itsekin. Tottelin.

Kuningatar myttäsi sukkansa, avasi suuni, tunki sukan sinne ja sulki suuni. Se oli vielä lämmin ja maistui hielle. Nieleminen vaikeutui, mutta en valittanut. Takakontin lattialla lojuvasta teippirullasta hän repäisi palan suulleni, jotta sukka pysyisi sisällä ja tyttö hiljaa.

”Noniin, ajetaanhan kotia sitten. Sillä aikaa sä makaat siellä hiljaa etkä liiku. Ymmärrätkö?”

Nyökkäsin.

”Hyvä.” Kuningatar tokaisi, läimäyttäen ovet kiinni ja nousi rattiin.

Kotiin saavuttuamme Kuningatar tuli avaamaan ovet ja kysyi

”Jokos on puhdasta?”

Nyökkäsin jälleen.

”Hienoa, hienoa.” Hän sanoi repäisten teipin suultani ja ottaen sukkansa pois suustani.

”Noniin, Laura.. nyt tehään selväks tää meidän pikku suhde ja sun nykynen elämäntapas. Ihan kirjallista sopimusta myöten, jonka myös allekirjotat. Ymmärrätkö, tyttö?

”Kyllä.” vastasin, saaden mukavan hymyn vastineeksi.

Kuningatar toi eteeni sopimuksen, jonka mukaan luovutan kaiken mitä omistan Niinalle, Kuningattarelleni, merkitsen hänet ensisijaiseksi huoltajakseni ja myönnän itseni, henkeni kautta, 100%:sesti hänelle. Hän saisi tehdä minulla mitä ikinä halajaa ja käyttää minua mihin parhaakseen näkee. Minulla ei ole enää omaa tahtoa tai elämää. Kuningattareni sana on lakini, aina ja ikuisesti. Allekirjoitin, ja hän myös.

Tämän lisäksi hän kuvasi minua kamerapuhelimellaan, nauhoittaen kuvan sekä äänen, jossa luen sopimuksen ääneen, suostun siihen ääneen ja näytän allekirjoitukseni ja vannon sen olevan aito. Nyt kaikki on viimeistelyä myöten valmista, enää ei voi perua, enkä sitä tahdokaan.

Kuningatar työntää minut selälleni pakettiauton lattialle, käskee ojentamaan käteni ja sitoo ne kahdella nippusiteellä toisiinsa. ”Noin, tuuppas nyt sitten mun perässä tonne tupaan, niin pääset tutustumaan mun jalkoihin pikkusen paremmin.”

Tottelen ja kävelen Hänen perässään mökin tupaan. Hän asettuu valkoiseen keinutuoliinsa ja käskee minut polvistumaan eteensä, mahdollisimman lähelle. Hän riisuu molemmat kenkänsä ja myös toisen sukkansa ja ojentaa toisen jalkateristään kasvojeni eteen.

”Nuuhkipas nyt huolellisesti Kuningattares jalkoja.”

Ryhdyn töihin ja haistelen pitkin vedoin Hänen jalkojaan.

”Hiukkasen hikiset, eiköstä vaan?” Kuningatar naurahtaa ja tunkee molemmat jalkansa aivan kiinni kasvoihini. Tovin nuuhkittuani tulee uusi käsky:

”Nyt ois sitten aika huolehtia siitä putsauspuolesta. Eihän niitä millään voi hikisinä päästää nukkumaan, eihän kulta?

”Ei tietenkään” vastaan.

”Juu, ei missään nimessä.. no, sä varmaan tiedätkin sitten, että mitä tehdä?”

”Tiedän.”

”Hienoa. Ei käsiä. Aloita.”

Työnsin kieleni ulos ja annoin sen painautua Kuningattareni hikiseen ja kovaan kantapäähän. Kantapää ikään kuin hiukan imi kieltäni ja tunsin erittäin voimakkaan hien maun. Nuolin ja nielin niin, että sain koko jalkapohjan putsatuksi, sama operointi toisellekin jalkapohjalle. Suutani alkoi kuivata ja suussani maistui lian ja hien sekoitus...

”Laura, katso minuun!” Kuningatar komensi.

Nostin katseeni välittömästi ylös hänen silmiinsä ja odotin.

Hän nauroi ja otti sivulla sijaitsevalta pöydältä punaisen, hiukan kuluneen kaulapannan, jossa roikkui noin 1.5m pitkä talutushihna. Hän kiinnitti sen kaulaani ja nykäisi hihnasta käskien avata suuni.

Avasin suuni ja hän veti hihnasta minua itseään päin ja samalla työnsi toisen jalan varpaansa syvälle suuhuni. Hän liikutteli ja piti varpaitaan suussani muutaman minuutin ajan, kunnes antoi minun niellä ison kulauksen hikilientä ja toisti saman toisella jalallaan.

”Mm.. ihanaa saada tommonen tyttö omaks.” Kuningatar hymähti, silmät suljettuina ja varpaat kiiltävinä kuolastani.

”..Ja vielä ihanampaa on se, että sä kans pysyt mun omana. Pikkunen.” Kuningatar viimeisteli.

Jatkoa seuraa jos kiinnostusta riittää!