Ruusu

Melissa on pyytänyt minut pitkästä aikaa vastaanotolleen. On perjantai, mutta poikkeuksellisesti hän ei pääse sinä perjantaina tulemaan luokseni, hän on lähdössä työmatkalle johonkin lääkäriseminaariin. Mutta hän on sanonut, että jos tulen päivän viimeisen potilaan jälkeen vastaanotolle, ehdimme harrastaa ihanaa ja intensiivistä seksiä ennen kuin hän joutuu lähtemään. Olen tietenkin pettynyt, että tavanomainen perjantai-iltamme jää väliin, mutta iloinen tarjotusta korvikkeesta.

Odotan kuuliaisesti käytävällä, kunnes Melissa ilmestyy työhuoneensa ovelle valkoisessa lääkärintakissaan ja kutsuu minut ystävällisesti sisään. Mutta heti kun hän on sulkenut oven perässämme, hän lakkaa esittämästä asiallista lääkäriä ja vetää minut lämpimään syliinsä. Voi miten on hyvä olla siinä taas! Kätken kasvoni Melissan runsaisiin, kastanjanruskeisiin hiuksiin ja nuuhkin hänen valloittavaa tuoksuaan. Ja maistan häntä, kun suutelemme, ja tunnen hänen tutut, pehmeät rintansa lääkärintakin alta.

”Mukava kun pääsit tulemaan, Hanna kulta”, Melissa sanoo sitten tummanlämpimällä äänellään ja taputtaa minua pyllylle. Marraskuun kylmästä viimasta huolimatta olen pannut päälleni vain minihameen, sukkahousut ja lyhyen farkkutakin. ”Riisuhan sitten. Olen pahoillani, että minulla on vähän kiire.”

”Ei se mitään”, minä vakuutan ja alan heti riisuutua. ”Ihanaa kun mä sain tulla.”

”Ensi kerralla minä tulen taas sinun luoksesi”, Melissa lupaa ja menee työpöytänsä ääreen sammuttamaan tietokoneensa, toinen käsi lääkärintakin taskussa. ”Sitten meillä on taas kunnolla aikaa.”

”Joo.”

”Hmm.” Hän kääntyy katsomaan minua – tarkemmin sanottuna vartaloani – tyytyväisenä. Olen ehtinyt jo alusvaatteisilleni: minulla on ylläni ne kalliit silkkipikkupöksyt ja -rintsikat, jotka olen saanut kerran lahjaksi Melissalta, ja kaulassani lintukoru, joka sekin on lahja Melissalta. ”Ei kai sinun tule kylmä, kultapieni? Täällä ei ole kovin lämmintä.”

”Ei se mitään”, minä vakuutan. Pikkupöksyt ovat jo ihan kosteat, pimpissä on tykyttänyt koko matkan lääkärikeskukseen asti, ja nyt tykytys vain voimistuu. Pimppi on ihan turpea jo ennen kuin Melissa on edes koskenut siihen! ”Mä luulen, että tulee kyllä lämmin...”

Melissa hymyilee – hellästi. Hän on aina niin hellä, ihan kaikessa mitä hän tekee minulle. Vaikka hän tekisi sen kuinka rajusti ja kovaa, niin hellyys hänestä ei katoa hetkeksikään. Se on hänessä aina. Jopa silloin kun hän läimäyttää minua pyllylle. Tai panee dildolla perseeseen niin, että luulen halkeavani. Kaikki, mitä hän minulle tekee, on aina hillittömän ihanaa, koska Melissan kovuuskin on yhtä suurta hellyyttä minua kohtaan.

Melissa pujottaa kapealahkeiset housunsa jalastaan, käärii musta pikkuhousut pois, nojautuu työpöytäänsä vasten, nostaa toisen jalkansa tuolille ja avaa lääkärintakkinsa. Mustat, pitkävartiset saapikkaansa hän pitää jalassaan. Takin alla hänellä on musta, piukka T-paita, johon hänen pyöreiden rintojensa täyteläiset muodot piirtyvät muhkeina. Ja hänen pillunsa on paljas ja odottavan näköinen. Hän hieroo hieman klitoristaan sormenpäillään, katsoo suoraan minuun ja käskee lempeästi: ”Tulehan tyttökulta ottamaan tohtorilta vähän pimppiä suuhun.”

Melissan sanat sekä hänen saappaansa kiihottavat minua niin, että koko vartaloni värähtää ja pimpsassa sykähtää. Melissan ääni on niin tumma ja karhea, niin täynnä lämpöä ja hellyyttä, ja kuitenkin hänen pyyntönsä on selvästi käsky.

Riennän kuuliaisesti hänen luokseen, jätän alusvaatteet ylleni. Polvistun lattialle Melissan eteen. Hän on kiihottuneempi kuin olen tajunnutkaan. Pimppi näyttää valmiiksi jo aivan märältä, häpyhuulet turvonneilta ja klitoris paisuneelta. Ilmankos Melissa haluaakin saada heti itse. Yleensä hän näet nai ensin minua, kiihottaa samalla itseään lisää, mutta tällä kertaa hän ei näköjään malta. On varmasti tehnyt potilailleen gynekologisia tutkimuksia koko päivän, ehkä osalle enemmänkin, mutta säästänyt oman tyydytyksensä minun hoidettavakseni. Ja se onkin minulle kunniatehtävä.

Painan käteni Melissan lämpimille lanteille ja haukkaan hänen klitoriksensa suorastaan arvokkaasti suuhuni. Melissan kurkusta pääsee tukahtunut, tummankiimainen urahdus, hän työntää peppunsa tiiviimmin pöydän reunaa vasten ja kallistuu hieman taaksepäin. Hänen kätensä etsiytyvät tuttuun tapaan hiuksiini.

Suljen silmäni ja ryhdyn hartaasti lutkuttamaan Melissan klitorista suussani. Saatan kuvitella, kuinka Melissa taivuttaa samalla päätään taakse, silmät ummessa, hiukset valloillaan, ja kuinka hänen kaulansa kaartuu loisteputkilamppujen valossa. Klitoriksen liukas, mehevä ja kimmoisa nuppi nuljahtelee villisti kieleni pyörteissä. Se luiskahtaa karkuun, mutta imaisen sen jälleen takaisin. Melissa huokailee karheasti ja kiskoo hiuksiani.

”Nyt pimpin sisältä”, hän kuiskaa kiihottuneena ja ohjaa päätäni alaspäin. Tiedän täsmälleen, mitä hän haluaa. Suutelen ahnaasti hänen kuumaa, litisevää, väkevänmakuista pimppivakoaan, ahmin ja suutelen alas asti, suipistan sitten kieleni kovaksi ja työnnän sen sisälle kraatterimaiseen pillureikään. Tässä vaiheessa Melissa nai yleensä enemmän minua kuin minä häntä, niin nytkin. Hän painaa kätensä niskani taa ja nytkyttää minua itseään vasten, kieltäni syvemmälle pimppiinsä, ja samalla hän nytkyy itsekin suuhuni.

Hänen huokailunsa käy yhä kiivaammaksi. ”Oih... ooooh..! ooo-oooohh! Aaaah! AAAAHH!!”

Luulen, että ehtisin vielä imeä uudestaan Melissan klittaa ja sormettaa häntä samalla pimppiin, mutta ei. Melissa laukeaakin rajusti suoraan suuhuni.

Hänen orgasminparahduksensa haipuu vähitellen pitkäksi, raukeaksi huokaukseksi. Hän ei irrota vielä käsiään niskastani, joten tiedän, että hän haluaa minun pysyvän vielä siinä. Hänen pillunsa supistelee ihanasti kieleni ympärillä. Hurjia, voimakkaita supistuksia. Melissan väkevää mehua valuu pitkin kasvojani. Pikkuhiljaa tunnen, kuinka Melissan ote niskasta alkaa hellitä. Hänen kätensä siirtyvät tuttuun, hajamieliseen tapaansa hiuksiini harhailemaan.

Ja juuri sillä hetkellä, juuri ennen kuin ehdin nostaa pääni, kuulen kuinka ovi avautuu takanani. Melissa jännittyy. Tunnen sen hänen pimpissään, reisissään, koko hänen vartalossaan. ”Ei herranjumala.” Se on vieraan naisen ääni, ja se kuulu selkäni takaa. Vapiseva sähähdys. En uskalla kääntyä katsomaan. Mutta kun Melissa työntää minut lempeästi pois edestään, minun on lopulta pakko katsoa.

Siinä seisoo nainen, jota en ole nähnyt koskaan ennen, ja hänelläkin on lääkärintakki yllään. Nainen on ehkä viidenkymmenen, mutta sopusuhtainen ja hyvin säilynyt, minua vähän pidempi, mutta Melissaa lyhyempi. Hänellä on pienet korvarenkaat ja nauha tummissa hiuksissaan. Ja jos hän ei olisi niin vihaisen näköinen, hän näyttäisi luultavasti hyvinkin viehättävältä, lääkärimäisen lempeältä, joskaan ei yhtä lempeältä kuin minun Melissani.

Melissa rykäisee ja sulkee oman lääkärintakkinsa. Kuinka tyyneltä hän osaa tässäkin tilanteessa näyttää! Minä sen sijaan kyyristelen yhä lattialla ja näytän varmaan jänikseltä, joka säikkyy metsästäjän kiväärin edessä. Ja metsästäjä, tuo tumma, tuntematon nainen, aivan tärisee raivosta.

”Se on siis totta”, nainen sanoo hiljaa ja katsoo tyrmistyneenä Melissaa. ”Se mitä minä olen kuullut sinusta. Ajattelin, ettei se voi olla totta. Olin juuri tulossa kysymään sitä suoraan sinulta. Mutta ei minun näköjään enää tarvitsekaan kysyä.”

Melissa ei väistä kollegansa katsetta. Melissa seisoo suoraselkäisenä hänen edessään ja vastaa rauhallisesti: ”Niin, Leena. On se totta. Mutta voit kysyä keneltä tahansa potilaaltani. Sen tyytyväisempiä potilaita ei olekaan. Tässä on heistä yksi. Hanna kulta.” Melissa kääntyy äkkiä minun puoleeni ja ojentaa kätensä. ”Nouse nyt ihmeessä ylös sieltä.” Hän auttaa minut pystyyn. ”Tässä on minun esimieheni Leena.”

Leena tuijottaa minua. Tuntuu kuin pitäisi kätellä, mutta en sentään kättele. Melissan käsi tuntuu lohduttavalta harteillani, mutta on silti aika orpo olo seistä alusvaatteisillaan tiukkailmeisen johtajalääkärin edessä. Sitä paitsi olen kiusallisen tietoinen Melissan pimppimehuista, jotka alkavat kuivua kasvoilleni ja joihin meikit ovat varmaan taas kerran sekoittuneet.

”Kerrohan Leenalle vähän, millaista täällä minun vastaanotollani on”, Melissa kehottaa ystävällisesti.

”Niin, no...” minä mutisen. Mutta sitten minua alkaa toden teolla suututtaa tuo tiukkistäti, joka tuomitsee hyvän ja rakkaan Melissani täysin väärin perustein. Ja niinpä puhkean äkkiä puhumaan: ”Melissa on maailman ihanin lääkäri! Mäkin olin aina pelännyt gynekologilla käyntiä, mutta Melissa oli heti ekalla kerralla niin hellä ja taitava, ettei edes sattunut yhtään, vaan tuntui pelkästään hyvältä, ihan mielettömän hyvältä. Kaikki muut lääkärit ovat aina satuttaneet. Ja Melissa on muutenkin niin lempeä ja ihana ja huomaavainen, hän pitää niin hyvänä, hän on kaikkein paras.”

Leena tuijottaa edelleen mustin, vihaisin silmin, kireät juonteet poskissaan. Hän ei taida uskoa minua. Sitten hän kääntyy katsomaan Melissaan. ”Sanomattakin on selvää, että olet erotettu. Ja lääkärinlupa lähtee saman tien.” Minä kauhistun. Mitä tuo nainen oikein tekee? Erottaa Melissan, jonka pitäisi päinvastoin saada Vuoden lääkäri -palkinto.

Mutta Melissa itse ei näytä kauhistuvan. Tyynesti hän sanoo vain: ”Hyvä on. Mutta nyt kun minut on erotettu, ei varmaan ole enää väliä, vaikka näyttäisin sinulle, mistä minun työssäni oikeasti on kysymys, vai mitä?” Leena ei näytä oikein ymmärtävän, joten Melissa jatkaa rauhallisesti: ”Suostuisitko sinä, Hanna, näyttämään minun kanssani pienen demonstraation Leenalle?”

”Totta kai!” minä lupaan. Olen valmis tekemään mitä vain Melissan puolesta. ”Hyvä.” Uppoan Melissan ruskeisiin silmiin, jotka ovat täynnä hellää, rauhoittavaa hymyä. ”Riisuhan sitten pikkuhousut. Ja ota rinnatkin paljaiksi, niin on mukavampaa.”

Tottelen heti. Leenan Melissa ohjaa istumaan omalle työtuolilleen ja sanoo: ”Katsele sinä vaikka tästä. Osaat sitten arvioida paremmin.”

”Miksi minun pitää katsella enää yhtään mitään?” Leena protestoi, mutta istuutuu kuitenkin. ”Tämä asia on harvinaisen selvä.”

”Älähän nyt”, Melissa sanoo. ”Oikeudessakin syytetyllä on oikeus puolustuspuheeseen. Tämä on minun puolustuspuheeni.”

”No olkoon”, Leena murahtaa. ”Mitä sinä nyt sitten aiot?”

Minä olen saanut jo pikkuhousut ja rintsikat riisuttua ja kapuan ilkosillani gynekologiselle tutkimuspöydälle jo ennen kuin Melissa ehtii minua siihen pyytääkään.

”Teen Hannalle normaalin perustutkimuksen”, Melissa vastaa.

Asettaudun tutkimuspöydälle selälleni, ja meidän katseemme kohtaavat: Melissa näyttää olevan suorastaan ylpeä minusta, kun ryhdyn niin auliisti ja reippaasti yhteistyöhön. Hänen lämmin katseensa saa onnentunteen huljahtamaan lävitseni. Tilanne on ehkä irvokas – kolmas nainen katselemassa meitä – mutta haluan palavasti näyttää Leenalle, ettei Melissa ole ollenkaan sellainen kuin hän luulee, vaan todellakin maailman ihanin nainen ja lääkäri.

Asettelen jalkani asiaankuuluvasti telineisiin ja hilaan peppuni tutkimusalustan reunalle. Melissa tulee seisomaan jalkojeni väliin lääkärintakissaan ja vetää tutkimusvälinekärryn viereensä. Ihanat muistot ekasta kerrasta tulvivat mieleeni, ja pimppini alkaa supistella kiihottuneena Melissan edessä.

”Useimmat perustutkimukset ovat tietysti ihan tavallisia”, Melissa juttelee ja kohdistaa sanansa selvästi Leenalle, vaikka katsoo minua. ”Mutta monet naiset, etenkin nuoret naiset, jännittävät niitä, ja silloinhan tutkimus tuntuu tietysti aika ikävältä.”

Melissa vetää kertakäyttöisen tutkimushansikkaan käteensä – hän aikoo todella tehdä tämän yksityiskohtia myöten autenttisesti! Ja hän rupattelee taas tuttuun ja ystävälliseen lääkärinsävyynsä, mutta tällä kertaa se ei pelkästään rentouta minua, vaan myös kiihottaa. Vilkaisen syrjäkulmasta Leenaa, joka istuu sivussa selkä jäykkänä ja kasvot kivisinä eikä kai oikein tiedä, keskeyttäisikö tilanteen vai jatkaisiko tuijotusta.

Hän päättää näköjään jatkaa sitä.

Melissa työntää kaksi sormea emättimeeni. Olen aivan märkä ja auki. ”Sattuuko tämä?” hän kysyy lempeästi ja iskee samalla silmää.

Olen tietenkin juonessa mukana ja inahdan vastaukseksi: ”Joo...” Vaikka samalla täytyy kyllä pinnistellä, ettei alkaisi naurattaa, koska oikeasti tuntuu niin hyvältä ja naitattaa niin vitusti... Melissa lukee taas ajatukseni ja hymyilee minulle Leenan huomaamatta. Mutta Leenan kuullen hän jatkaa näytelmää: ”Sehän on kurja juttu. Koitahan rentoutua.”

Me jatkamme leikkiä, Melissa ”rauhoittelee” minua lempeällä jutustelullaan, yrittää työntää metallisen tutkimusvälineen sisääni, mutta voi voi kun minuun sattuu taas, eikä Melissa haluaisi satuttaa. Sitten hän kysyy hiljempaa, niin kuin kysyi silloinkin, että haluaisinko minä hänen käyttävän erästä ei-lääketieteellistä keinoa rentouttamiseen, jotta tutkimus ei tekisi kipeää. Ja minähän haluan.

Melissa riisuu hansikkaan ja alkaa hyväillä klitoristani hitaasti sormenpäillään. Ihanaa! Tekisi mieli huokailla kovaan ääneen, mutta pitää esittää Leenalle yhä arkaa ja hämmentynyttä tyttöä. Vilkaisen tätiä taas vaivihkaa ja näen, kuinka hän nielaisee. Hänen tuijotuksensa on nyt jotenkin erilaista kuin äsken, sumeampaa ja kuitenkin myös tiiviimpää. Hän istuu aivan hiljaa paikoillaan.

Melissan kanssa me viemme näytöksen loppuun asti. Hän suorittaa tutkimuksensa hyväillen, kysyy sen jälkeen, haluanko minä jatkaa, ja minä haluan. Ja hän ottaa itselleen tuolin, istuutuu tutkimuspöydän päähän levällään retkottavien jalkojeni väliin ja ryhtyy nautinnollisesti nuolemaan pimppiäni. Nyt en enää pidättele ääntäni, vaan annan parahdusten kuulua. Melissa innostuu antamaan oikein harrasta, taivaallista suuseksiä. Niin kuin vain hän sen osaa. Hänen suunsa ja minun pimpsani litisevät sisäkkäin.

Koko kehon valtaa se tuttu, painava tunne. Päässä sumenee. En enää tajua mitään muuta kuin tämän: pimppiäni ahmii ihana naisen suu, lääkärin suu. Olen niin auki, ammollani – hyvä luoja, kuinka tuo suu avaa minua, syö minua! Tajuan hämärästi, että alan uikuttaa hekumasta. Valun pimpistäni Melissan suuhun. Haluan Melissan kieltä niin kovasti sisääni, ja hän tulee minuun koko märällä ja myrskyisällä suullaan, nai sillä pimppini ihan auki, ihan turraksi. Häpyhuuleni avautuvat ammolleen kuin tihkuvat terälehdet, pimppi vuotaa kuumia mehuja valtoimenaan. Tunnen pakottavaa tarvetta työntää pimppiä yhä kovempaa Melissan herkuttelevaan suuhun, työnnän niin kovaa kuin pystyn, haluan hukuttaa koko pilluni hänen suuhunsa, antaa sen hänelle, antautua hänelle. Ja Melissa haukkailee pimpsaani villinä, melkein runtelee sen suussaan, mutta runtelee hellästi.

Minulta alkaa tulla. Jostain syvältä sisältäni alkaa purkautua huuto, jota en hallitse. Kuin vaistomaisesti käännyn katsomaan sumein silmin Leenaan. Ohhoh – Leena runkkaa! Kyllä, todellakin: hän on työntänyt molemmat kätensä housuihinsa ja hieroo itseään vimmatusti samalla, kun tuijottaa meitä suu raollaan ja pupillit laajenneina.

Samassa Melissa imaisee klitorikseni suuhunsa ja työntää kokonaiset kolme sormea rajusti syvälle emättimeeni. Saan mahtavan, hyökyaaltomaisen orgasmin, jonka voimasta purskahdan rajuun ja autuaaseen itkuun.

Vähän sen jälkeen tilanne on tämä: Minä istun alasti tutkimuspöydällä ja pyyhin orgasminkyyneleitäni. Melissa istuu lääkärintakissaan tuolilla tutkimuspöydän päässä ja kuivaa pimppimehujani kasvoiltaan. Ja me kumpikin katsomme kutakuinkin epäuskoisina Leenaa, joka istuu työtuolilla ja vetää kädet nolona housuistaan.

”Tuota, minä...” Leena mutisee, välttää katsomasta meihin, sipaisee hiuksiaan ja nousee epävarmoin liikkein seisomaan. ”Minä tässä vain...” Hän sulkee hätäisesti housujensa vetoketjun.

Mutta silloin Melissa pomppaa hänen luokseen ja tarttuu häntä kädestä. Melissan silmät loistavat. ”Ihanaa, Leena”, hän sanoo vastustamattoman lempeällä äänellään. ”Älä jätä kesken.”

Leena tuijottaa Melissaa silmin nähden järkyttyneenä, mutta ei samalla tavalla järkyttyneenä kuin hetkeä aikaisemmin, huoneeseen rynnätessään, vaan pikemminkin järkyttyneenä omasta itsestään. Eikä Leena vastustele, kun Melissa vetää hänet pehmeästi lähelleen, kietoo toisen kätensä hänen niskaansa ja painaa toisen kätensä varovasti hänen housuilleen, aivan häpykummun päälle.

Seuraan kohtausta melkein henkeäni pidätellen tutkimuspöydältä ja näen, kuinka Leena antautuu sulkemaan silmänsä. Hän vapisee hiukan. Melissa silittelee hiljaa hänen häpykumpuaan vaatteiden päältä, rauhoittavasti mukamas, mutta vaikutus tuskin on rauhoittava – Leenahan on silmin nähden kiihottunut.

Äkkiä Leena painaa otsansa Melissan olkaa vasten ja sopertaa: ”Melissa kiltti... Anna anteeksi, että minä sillä tavalla raivosin sinulle äsken...” Soperruksen lomasta kuuluu nyyhkäisy. Leena takertuu Melissaan ja hautaa kasvonsa hänen lääkärintakkinsa kaulukseen. ”Enhän minä voinut tajuta, että... Että sinä teet noin ihania asioita...”

”Et tietenkään”, Melissa vastaa lohduttavasti, ymmärtävästi, ja hivelee Leenan niskaa. ”Ei se mitään.” Melissa vilkaisee samalla minuun päin, kasvoillaan rauhallinen, lempeä ja rakastava ilme. Hymyilen hänelle. Melissan lääkärinlupa on pelastettu!

”Minä olen niin pahoillani...” Leena nyyhkäisee ja nostaa kasvonsa valkoisesta takista, pyyhkäisee poskiaan. ”Melissa. Minä ansaitsen rangaistuksen.”

Nyt Leena katsoo taas Melissaa silmiin ja näyttää olevan tosissaan. Huomaan, että Melissa tulee uteliaaksi. ”Niinkö olet mieltä?” hän kysyy. Ja Leena nyökkää pontevasti.

”No...” Melissa ujuttaa molemmat kätensä Leenan hiuksiin ja silittelee niitä. ”Jos kerran pomo pyytää rangaistusta, niin kai häntä sitten täytyy rangaista.”

Leena nyökkää uudelleen, räpyttelee silmiään ja nielaisee. Nyt vasta tajuankin, kuinka kiihottunut hän on!

Minulla on aitiopaikka katsella, kuinka Melissa alkaa hitain, mutta varmoin liikkein riisua Leenan housuja, ja Leena antaa sen tapahtua. Melissa avaa Leenan vyönsoljen, vetää vyön kokonaan ulos lenkeistä, käärii sen käteensä ja sujauttaa vyökäärön lääkärintakkinsa isoon taskuun. Sitten nappi ja vetoketju. Melissa työntää Leenan housut alas lantiolta, auttaa ne hyväilevin kädenliikkein pepun yli, vaikka ne putoaisivat jo itsestäänkin, ja antaa niiden vasta sitten valahtaa lattialle.

Seuraavaksi hän alkaa rullata Leenan sukkahousuja alas. Läpikuultavat, ruskeat sukkahousut. Leena seisoo aivan hiljaa ja vapisee hiukan. Melissa polvistuu lattialle hänen eteensä saadakseen rullattua sukkahousut kokonaan alas. Hänen kätensä liikkuvat hitaasti pitkin Leenan jalkoja, reisien takapintaa pitkin, käyvät reisien sisäpinnalla ja jatkavat rullaamista. Lopulta Melissa hivuttaa sukkahousut kokonaan Leenan yltä, Leena nostaa niistä kainosti ja kiltisti jalkansa.

Kiihottava näytelmä jatkuu. Melissa pysyy yhä polviseisonnassa ja alkaa hivuttaa Leenan valkoisia pikkuhousuja alaspäin molemmin käsin. Silloin vasta huomaan, että olen jo jonkin aikaa hyväillyt hiljakseen omaa klitoristani. Jatkan tyytyväisenä.

Kun pikkuhousutkin on riisuttu, Melissa kohottautuu jälleen koko pituuteensa ja kuorii lääkärintakin Leenan yltä, heilauttaa sen työtuolinsa selkänojalle. Nyt Leenalla ei ole enää muuta kuin pelkkä pusero yllään. Mutta vaikka pusero peittää hänen rintansa, hän pitelee käsiään silti jotenkin suojelevasti povensa edessä.

Melissa määrää Leenan kumartumaan työpöytänsä ääreen. Kuulen, kuinka Leena henkäisee vaimeasti. Hän tottelee ja kumartuu työpöydän ääreen niin, että koko hänen ylävartalonsa lepää pöytälevyn päällä, jonka reunoista hän tarttuu käsillään. Hänen paljas pyllynsä kaartuu valkoisena ja suojattomana suoraan Melissan eteen.

Melissa asettuu seisomaan pomonsa taakse. Hän hivelee Leenan pakaroita ensin sormenpäillään, sitten koko kämmenin. Kuljettaa sormiaan alaspäin, hyväilee Leenaa reisien takapinnasta aivan pakaroiden alta. Siitä hänen sormensa etenevät vähitellen yhä lähemmäs jalkojen väliä, päätyvät reisien sisäpinnalle aivan lähelle jalkovälin kosteaa aarretta, mutta eivät matkaa siitä ylemmäs, vaikka luulin niin.

”No hyvä”, Melissa sanoo sitten – kuinka hän saakin äänensä kuulostamaan niin lempeältä! ”Eiköhän pieni selkäsauna riitä rangaistukseksi.”

Leena värähtää näkyvästi ja puristaa sormillaan lujemmin pöydän reunoja. Melissa ottaa Leenan vyön taskustaan ja käärii sen auki. Se on leveä nahkavyö. Melissa sulkee solkipään kämmeneensä. Lyöntipää on pelkkää nahkaa, siinä ei ole edes metallisomisteita – minun Melissanihan on hellä ja lempeä nainen.

Hän kohottaa kätensä ja heilauttaa vyötä – läps! – huh, kuinka kiihottava ääni syntyy, kun nahka osuu paljasta pyllyä vasten. Leenalta pääsee kiihkeä uikahdus, jossa on enemmän kiihkoa ja hämmästystä kuin tuskaa. Eikä Melissa edes piiskaa kovaa, hänen läpsäytyksensä on enemmän kiihottavaa kuin kivuliasta laatua. Muistan, kuinka hän rankaisi kerran minua, läimäytti avokämmenellä pyllylle. Olin saada orgasmin siitä paikasta.

Melissa nostaa kätensä toistamiseen. Läimäisee Leenaa uudelleen vyöllä pyllylle, jälleen kohtuullisen pehmeästi, mutta kuitenkin sopivan kiihottavasti kirpaisten. Nyt Leenalta pääsee kiivas henkäys, joka on vielä kiimaisempi kuin edellinen uikahdus. Ja silloin Melissa antaakin vyön jo pudota kädestään lattialle ja painautuu äkkiä äärimmäisen hellästi pomonsa selkään.

”No niin, ohi on, urhea tyttö...” Melissa puhelee pehmeästi tuolle viisikymppiselle naiselle, sivelee tämän kylkiä käsillään ja kurottautuu suukottamaan Leenaa kaulaan.

”Joko sinä... lopetit?” Leena nyyhkäisee hädissään.

”En. En suinkaan”, vastaa Melissa hellästi hyrähtäen. ”Mutta jatkan vähän eri tapaan. Pysy vain siinä.”

Hän kohottautuu Leenan selästä, seisoo jälleen naisen takana ja alkaa hyväillä tämän pakaroita. ”Jos sinä ansaitsit rangaistuksen, niin olet ansainnut myös tämän.”

Näen, kuinka Melissa työntää sormensa hitaasti Leenan pimppiin takaapäin ja ryhtyy ihanasti vatkaten rakastelemaan. Leenalta pääsee syvä, onnellinen huokaus. Kuulen hänen pimppinsä litinän huoneen seinustalle asti – Leenan täytyy olla jo valmiiksi todella märkä! Melissa nai häntä tasaisin ja lujin kädentyönnöin, kaksi tai kolme sormea hänen sisällään, ja hyväilee samalla hänen pakaroitaan vapaalla kädellään. Melissa on upeannäköinen seistessään siinä panemassa pomoaan takaapäin, hohtavanvalkea lääkärintakki yllään ja mustat, teräväkärkiset nahkasaapikkaat jalassaan. Sitten hän vilkaisee taas minuun päin. Ja huomaa, että masturboin katsellessani. Hän hymyilee hyväksyvästi.

Huoneeseen laskeutuu outo, harmoninen rytmi. Aika pysähtyy, rakastelu jatkuu. Tuntuu kuin rakastelisimme kaikki kolme yhdessä. Ylilääkäri huokailee autuaasti ja äänekkäästi työpöytää vasten, kun hänen alaisensa, toinen lääkäri, panee häntä kädellä takaapäin; ja minä istun yhä tutkimuspöydän reunalla, pyörittelen vasemmalla kädellä klitoristani ja vatkaan oikean käden sormia pimpissäni, huohotan ja runkkaan samaan levolliseen tahtiin kuin Melissa rakastelee Leenaa.

Mutta äkkiä aika jatkaa taas groteskisti kulkuaan: puhelin soi. Keinahtelen niin ihanissa sfääreissä, etten heti edes tajua, mikä se kamala ääni oikein on. Mutta sitten Leena ähkäisee tukahtuneesti: ”Pakko vastata!”

Melissa on ilmiömäinen. Hän ei hetkeksikään keskeytä Leenan naimista, kurottaa vain toista kättään ja tarttuu Leenan lääkärintakkiin, joka roikkuu työtuolin selkänojalla. Hän laskee takin pöydälle, ja Leena hapuilee puhelimen takintaskusta. Eikä hän edes pyydä Melissaa lopettamaan, vaan lepää siinä edelleen naitavana vastatessaan työpuhelimeensa! Hän jopa onnistuu kuulostamaan lähes normaalilta – kai se on lääkärin ammattitaitoa. Hän vastailee lyhyesti – ymmärrän sen verran, että joku hoitohenkilökunnasta soittaa hänelle talon sisältä – samalla kun toinen naislääkäri, minun Melissani, työntelee sormiaan rytmikkäästi hänen pimpinpohjaansa ja hyväilee toisella kädellään hänen pyllyään.

Mutta sitten kun Leena lopettaa puhelun, hän sanoo surkeana: ”Pakko mennä.”

Melissa tietää, että kun on pakko, niin on pakko, onhan hän itsekin lääkäri. Niinpä hän vetää kätensä kohteliaasti ulos Leenan pillusta ja taputtaa tätä lohduttavasti pepulle. ”Ei se mitään”, Melissa sanoo. ”Mehän jatketaan tätä, eikö niin?”

Leena kohottautuu pöydältä, sipaisee kaiken jälkeenkin hellyttävän kainosti hiuksiaan ja kääntyy hämillään ja onnellisen näköisenä Melissaan päin. Hänen poskensa punoittavat ja silmänsä loistavat. ”Haluatko sinä jatkaa?” hän kysyy toiveikkaana kuin pikkutyttö.

Melissa hymyilee. ”Totta kai”, hän vakuuttaa. ”Vastahan me pääsimme alkuun.”

Leena kerää vaatteensa lattialta. Hän katsoo minuun vetäessään pikkuhousuja jalkaansa ja näyttää suorastaan liikuttuvan huomatessaan, mitä olen ollut tekemässä. ”Oliko se sinusta kiihottavaa?” hän kysyy varovasti.

”Oli!” minä henkäisen. ”Ihan hirveän kiihottavaa.”

Leena näyttää melkein ylpeältä. Melissa hymyilee minulle hänen takaansa.

”Tuota...” Leena epäröi kiskoessaan sukkahousuja takaisin jalkaansa. ”Haluaisitteko te ehkä molemmat... tulla käymään minun kotonani?”

Sitä hänen ei tarvitse kysyä kahteen kertaan! Totta kai me haluamme tulla. Sovimme, että tulemme käymään Leenan luona vielä samana iltana, Melissa kun ei kuitenkaan ehdi enää seminaariinsa, jonne oli lähdössä. Leena on tohkeissaan ja kiitollinen. Hän sujauttaa housut jalkaansa, kiinnittää vyön hätäisesti takaisin paikoilleen ja kiskaisee vielä lopuksi lääkärintakin niskaansa. Sitten hän kapsahtaa Melissan kaulaan ja suutelee tätä, ja seuraavaksi hän liihottaa minun luokseni ja suutelee minuakin.

Se ankara tiukkistäti, joka astui myrskyn merkkinä Melissan huoneeseen, poistuu sieltä onnellisena tyttönä kevein askelin ja posket kuumottaen. Melissa ja minä katsomme toisiamme. Kuinka ihana ilta meillä olikaan vielä edessämme...