Jatko-osa tarinaan Elämäni Pera, osat 1-3. Kannattaa ehkä aloittaa aikaisemmista osista. Niin, kiitos kaikesta palautteesta. Se antaa inspiraatiota ja... muutakin..
LauraCD
--
Taisin nukahtaa koska seuraavaksi muistan, että oli aamu ja tunsin kuinka Pera oli poissa vierestäni. Edellisen illan muistelu tuntui raskaalta, ehkä siihen liittyi ne runsaat appelsiinimehut joita olimme nauttineet. Tai sitten Peran mahtavaan kyrpään tutustuminen. Koetin varovaisesti kädelläni peppuani. Se oli vielä paikallaan, vaikkakin vieläkin liukkaan tuntuinen. Pera taisi käyttää ison annoksen liukuvoidetta. Lisäksi tunsin pepussani jotain tahmeampaa. Peppuni oli edelleenkin spermassa. Tunnustelin peppuani hellästi. Päätin ottaa riskin ja työnsin todella varovaisesti keskisormeni peppuuni. Se liukui sinne täysin esteittä. Peppureikäni oli vieläkin aivan liukasteessa ja spermassa. Ilta oli ollut todella räjäyttävä. Peppuni koskettelu sai minut pikkuhiljaa lämpenemään. Tunne siitä, että sormeni oli samassa paikassa kuin Peran kyrpä sai minut kiihottumaan. Liukkauden tunne oli kuin... No, ihan samanlainen tunne kuin vaimoni vittu naimisen jälkeen. Liukkaana vittumehuista ja spermasta.. Liikuttelin sormeani edestakaisin. Liukuminen tuntui oikeastaan todella hyvältä, niin luonnolliselta ja liukkaalta… Sääli ettei Perasta ollut tietoakaan, olisin mielelläni nähnyt hänen kyrpänsä. Ei kaikkea voi saada, aina.
Makasin aivan hiljaa aikani ja sitten päädyin siihen että pakko on nousta. Vaikka mieli tekisi jotain ihan muuta. Raahustin keittiöön (ihan oikeasti , peppuni oli hiukan arka) ja siellä oli pöydällä pieni lappu jossa luki ’.. Mun pitää mennä nyt, viestitellään… Pera’. Ja pienessä mukissa keskellä pöytää oli pieni kukkanen. Aika sööttiä.
Palasin sunnuntai-iltana kaupunkiin ja maanantai alkoi työn merkeissä. En kuullut mitään Perasta, mutta jo tiistaina aamulla sain tekstarin ’Kiitos viimeisestä, Mene tänään kello 21:00 XXX kadulla numeroon Y, siellä sinua odottaa ystäväni, terv. Pera’. Yllättävää, mutta minulla ei ollut muutakaan tekemistä joten sinne vaan.
Tiistai meni nopeasti. Töissä oli todella kiire ja en ehtinyt ajatella koko asiaa. Melkein myöhästyin Peran antamasta ajasta ja saavuin perille hiukan yli yhdeksän. Paikka oli jonkinlainen kauneushoitola tai kampaaja, aika hienolla paikalla. Näytti olevan hienomman väen paikka, koska sijainti oli Helsingin keskustassa, tunnetussa osoitteessa. Liike näytti jo olevan kiinni, mutta koska valo vielä paloi sisällä koputin oveen. Hetken kuluttua ovelle purjehti keski-ikäinen nainen. Pukeutuneena vartaloa myötäilevään jakkupukuun. Hän oli erittäin hyvin säilynyt, ihan mukavan näköinen. Hoikka, erittäin nätit muodot.. jne. No, oikein mukava pakkaus. Ovi avautui ja kävin sisään. Nainen tervehti minua ’Olen Malla, Pera lähetti sinut?’. ’Jep’, vastasin. Malla sanoi, ’Pera on mukava mies, olen hänelle muutaman palveluksen velkaa vanhoilta ajoilta. Hän auttoi minua liikkeen perustamisessa ja mielelläni autan hänen ystäviään, tulepa tähän valoon niin saan nähdä sinut paremmin’. Siirryimme himmeästi valaistun liikkeen yhden meikkipöydän ääreen. ’Pera oli tosiaan oikeassa, hänellä on todellakin silmää’, Malla sanoi. Kysyin, että mistä on kyse, mitä hän tarkoittaa? Malla jatkoi, ’Et taida vielä tietää, vai, no, eiköhän tämä selviä kohta’. Malla istutti minut tomerasti penkille ja kaivoi muutaman meikkikynän esiin. Hän otti kyniä ja piirteli jotain naamaani ja käänsi minut peiliä kohti.
Peilistä minua katsoi tavallisen naamani sijasta poikamainen tyttö. Tai sitten tyttömäinen poika. ’Oho’, pääsi suustani. Malla; ’Sinun kasvosi ovat hämmästyttävän tyttömäiset, ei tarvita kuin hiukan ehostusta niin kävisit naisesta koska tahansa. Juuri sopivan kapean hoikat, poskipäät ovat esillä. Sääli että kehonkielesi paljastaa sinut välittömästi, mutta valokuvissa menisit täydestä’.
Malla jatkoi, ’Pera pyysi että auttaisin sinua kaunistautumaan hiukan, mutta jutteliko hän todellakin tästä sinun kanssasi?’. Vastasin, että ’ei jutellut, mutta … ’. Mietin hetken.. tilanne oli todella yllättävä ja en ollut valmistautunut mitenkään, mutta mitä minulla on menetettävää? Joten jatkoin ’voihan tätäkin kokeilla’.
Seuraavan tunnin-parin aikana Malla aluksi siisti hiuksiani hiukan. Hän lyhensi niitä hiukan sivulta ja takaa, teki niihin muodikkaan viistomman leikkauksen. Ei mitenkään naismaisen, mutta .. nuorekkaamman? Minulla on aina ollut lyhyehköt vaaleat hiukset, joten tätäkään muutosta ei varmaan kukaan huomaa, ellei todella tarkkaan katso. Sitten hän ohensi hiukan kulmakarvojani ja näytti miten tehdään perusmeikki. Kokeilin sitä muutaman kerran. Huolimatta siitä, että ensimmäinen kertani epäonnistui täysin kehityin nopeasti. Lopuksi pääsin jo melko lähelle jotenkuten hyväksyttävää tasoa. Malla rauhoitteli, että harjoitus tekee mestarin ja naiset harjoittelevat yleensä muutaman vuoden ennen kuin osaavat edes alkeita. Kynsien lakkaaminen oli paljon helpompaa. Aivan samanlainen juttu kuin vieheiden lakkaaminen, väri vain oli hennon punainen.
Tilanne oli aika jännä. Omien kasvojeni näkeminen peilistä nuorekkaana naisena sai minut pikkuhiljaa lämpenemään. Mallan käsien tunteminen ihollani sai minut kiihottumaan. Malla huomasi sen, mutta oli aivan hiljaa asiasta. Sitten Malla sanoi, että on aika jutella vaatteista. Olimme saaneet juuri aikaiseksi aika mukavan näköisen naaman. Hän vei minut jonkinlaiseen pukuhuoneeseen jossa oli seinillä peilejä. Malla kertoi, että hän tarjoaa asiakkailleen pukeutumisneuvojan palveluja, tämä oli hänen työhuoneensa jossa hän sovitti asiakkailleen vaatteita. Malla sanoi suorasukaisesti, että ’otappa sitten housut pois’. Ja sitten loputkin. Seisoin hänen edessään aivan paljaana. Minulla ei ollut mitään päällä, ei edes sukkia. Ja nolostuttavasti pippelini sojotti puolikovana hänen edessään. Mieleeni iskeytyi myös se, että olin tuttuun tapaani täysin karvaton. Malla tokaisi, ’olen elämäni varrella nähnyt enemmän alastomia miehiä kuin uskotkaan...’.
Malla katsoi arvioiden hienotunteisesti ylävartaloani ja osoitti penkillä olevaa vaatekasaa, ’Pera kertoi hiukan sinusta ja arvioin, että mikä olisi kokosi, pue nuo päällesi’. Pinossa oli naisten perusalusvaatteet. Vaaleat t-paitaliiivit ja pikkuhousut. Housut olivat helppo juttu, mutta rintaliiveissä Malla auttoi hiukan. Rintani ovat aika isot, mutta silti liiveihin tarvittiin hiukan täytettä. Malla ojensi pienet silikonitäytteet, jotka saivat liivit tuntumaan ihanan täydeltä. Tunsin itseni levolliseksi ja rauhalliseksi. Ainostaan se, että pippelini oli noussut jo aivan kokonaan seisomaan aiheutti ongelmaa. Malla sanoi, ’me ei voida edetä ilman että toi stondis saadaan laskemaan, joten Malla-tädin pitänee auttaa asiassa, mene tuohon sohvalle istumaan.’. Istuin ja Malla tuli polvilleen eteeni. Hän kaivoi pippelini pikkuhousuista ja tarttui siihen tottuneella otteella runkaten sitä tomerasti. Sitten hän otti sen huulillensa ja pyöritteli kieltänsä terskan ympäri. Tuin jäykkää pippeliäni käsilläni ja tajusin, että lakatut kynnet näyttivät todellakin makeilta. Kokonaisuus oli kuin paremmastakin pornoelokuvasta. Mutta Malla tiesi mitä teki. Muutaman hetken kuluttua laukesin hänen suuhunsa. Hän jäi katselemaan minua hiukan utuisesti ja yllätyksekseni sanoi, ’kiitos, tuo helpotti minuakin’. Kiitin häntä, ja olimme hetken hiljaa. Hänellä oli vieläkin pippelini käsissään ja hän lipoi vielä sperman loppuja siitä. Olin rentoutunut aivan täydellisesti, minua ei jännittänyt enää ollenkaan. Malla katsoi minua ja sanoi ’kyllä se näkyy jos tyttö on saanut’.
Sitten jatkoimme pukemistani. Vaaleat, todella ohuet sukkahousut. Näiden pukeminen oli hiukan hankalaa, mutta Malla ohjeisti keräämään koko jalan mitan rullalle ja sitten vasta viemään jalan sukkiin. Sitten hän ojensi minulle vaalean mekon. Pujottauduin siihen alakautta ja hän veti vetoketjun selässäni kiinni. Mekko oli ylävartalosta tyköistuva ja hihaton, alaosa oli kellomainen, pyöreähkö. Miehustassa oli hentoja pastellin sisinisiä kuvioita. Se sopi lähes täydellisesti ja kuvani peilistä näytti aivan mahtavalta. Kokonaisuuden viimeistelivät matalakorkoiset kengät (ballerinoiksi näitä taidetaan kutsua) ja valkoinen nauha hiuksiin. Malla teki muutamia merkintöjä nuppineuloilla ja veti miehustaa vielä tiukemmalle. Se tuntui ihanalta. Sitten hän vielä viimeisteli meikkiä hiukan ja olin valmis.
Katselin miltä lopputulos näytti. Oikeastaan aika herkulliselta. Peileissä näkyi nuori nainen joka oli pukeutunut kesäisen nätisti. Ei mitenkään päällekäyvästi eikä silmiinpistävästi. Mutta kauniisti. Hihattomuus peitti leveähköt hartiani ja miehusta toi esiin hoikkuuteni. Rinnat nöpöttivät nuorekkaan pystynä, kellomainen alaosa korosti lantiotani. Pituus näytti juuri sopivalta ja kokonaisuus oli kuin olisin menossa kivoihin puutarhajuhliin.
Ymmärsin samalla kertaa myös yhden naiseuden perusjutun, kun nainen pukeutuu on lopputulos taideteos. Ihana kokonaisuus jota pitää korjailla, jos se rypistyy. Kokonaisuus on kuin taide-esine ja sen takia naisia myös kuuluu kohdella kuin kukkaa kämmenellä.
Malla kysyi, ’no, miltäs tuntuu?’. Vastasin että aivan ihanalta. Mekko sai minut tuntemaan itseni rauhalliseksi ja kokonaiseksi. Kaikki oli kohdallaan, mitään ei puuttunut eikä mitään ollut liikaa. En edes ollut erityisen kiihottunut, olin vain levollinen. Valmiina kohtaamaan mitä vaan. Mekko, sukkahousut ja rintaliivit tukivat juuri oikeista paikoista ja peilistä katsoi ylväs, ryhdikäs, itsevarma nainen. Malla totesi, että mekko ja koko muu kokonaisuus puki minua aivan loistavasti. ’Olet kaunis paketti, olen todella sitä mieltä, että Peralla on silmää naiskauneudelle.’. Tällainen kohteliaisuus sai minut hämilleni.
Malla totesi, että nyt on aika lopettaa harjoitukset tältä erää. Riisuunnuin vastentahtoisesti ja Malla sanoi, että hänen pitää teettää pieniä korjauksia mekkoon. Mutta koska hän selvästi ymmärsi tilanteen hän kertoi pakkaavansa muutaman perusvaatteen kassiin jotta voisin kokeilla pukeutumista kotonani. Hän pakkasi kassiin myös meikkejä ja ojensi sen minulle. Malla sanoi vielä, että tarkkaile naisia kaupungilla ja yritä matkia heidän kehonkieltään. Ilta oli jo pitkällä joten kohti kotia, ennen lähtöäni halasin kuitenkin Mallaa kiitokseksi ja painoin suudelman hänen huulilleen.
---
Mitäköhän sitten tapahtuu...?