Sinisilmäinen

Mitenkähän minä osaisin itseni palauttaa kultaiseen nuoruuteeni 1970-luvun aivan ensi vuosina? Pitkä, vaalea, latvoista kihartuva tukka, pienet pystyt rinnat, ketunneniksi niitä silloin kutsuttiin, lyhyttä lyhyempi minihame.

Sellainen minulla oli ainakin niissä juhlissa, joita purjehdusseuran porukka järjesti. Se oli merenrantakaupunki, eikä tällainen menevä tyttölapsi voinut välttyä sekaantumasta siihen reippaaseen, hälisevään, ruskettuneeseen joukkoon. Sitä mukaa kuin kotirannasta etäännyttiin ja purjeita lisättiin, vähennettiin kuteita, kunnes lopulta oltiin alasti niin tytöt kuin pojat. Ensin me tytöt, sitten lopulta hieman tässä kohtaa ujot pojatkin.

Siitä joukosta minä löysin poikaystävän, nykyisen mieheni, mutta itsestään selvää oli ainakin minulle, että hän ei ollut ainoa miespuolinen ystävä, johon minulla oli lämpimiä suhteita. Aika oli sellainen, tai ainakin minä sen ajan sellaiseksi koin. Minulle flirtattiin ja minä flirttasin. Poikaystäväni piti sitä luonnollisena ja jopa toivottavana.

Purjehdusseuralla oli saaressa kesämaja, jota hoiti muuan boheemi pariskunta, taisivat lähennellä viittäkymmentä, Lars ja Ulrika. He vielä entisestään rohkaisivat meitä vapaamielisyyteen. Pojat kertoivat, että joskus neljätoista-, viisitoistavuotiaina he olivat osallistuneet kesäisin jollaleiriin ja sen päätteeksi saunoneet. Se oli ollut yhteissauna sikäli, että myös tämä pariskunta oli saunonut mukana. Minusta se kuulosti viehättävältä. Ulrika oli tarjonnut pojille mahdollisuuden tutustua kypsän naisen ulkoisiin muotoihin.

Suuntasimme usein saareen, jossa me tytöt laitoimme ruokaa ja pojat lämmittivät saunaa. Lars ja Ulrika tulivat sinne mukaan silloinkin. Saunominen alkoi naisten vuorona, mutta pojat liittyivät pian seuraan. Larsin etuoikeutena oli pestä tyttöjen selät, ja jos hänen sormensa joskus eksyivät myös etupuolelle, ketunneniin, minä en ollut ensimmäinen niitä sieltä karkottamassa. Ulrika sen täysin hyväksyi, tirkisteli ja myhäili vierestä tyytyväisenä.

Minä kuuluin sellaiseen lukioaikana syntyneeseen pieneen tyttöporukkaan, jonka mukaan naisella pitää myös parisuhteessa olla vapaus. Se piti totta kai sallia myös miehelle, mutta jostain syystä minun tuntemani pojat ovat tässä suhteessa olleet varsin kilttejä ja uskollisia.

Minulla oli Helsingissä muuan Harry, joka opiskeli kirjallisuutta, ihaili Mika Waltaria ja kirjoitti runoja lehtiin. Hän oli varmaan se tyyppi, josta Miljoonasade sittemmin lauloi, että älä ota runoilijaa luoksesi asumaan. Runoilija piilottaa surunsa nurkkiisi.

Tukholmassa oli töissä yhden kesän, kaksikielinen kun olen, ja heilastelin siellä erään ruotsalaiskundin kanssa. Kuukautiseni olivat myöhässä, kun oma poikaystäväni tuli käymään, ja taisin olla aika kärttyisä ja poissaoleva.

Siinä vaiheessa siirryin e-pillereihin. Niiden terveysvaikutuksista en ole vieläkään aivan varma, minulla oli ja on vieläkin silloin tällöin oireita, mutta ainakin pillerit antoivat varmuuden ja vapauden tunteen.

Minun täytyy myöntää, että pojat kiinnostivat minua silloin suuresti. Eivätkä vain pojat, vaan myös vanhemmat ja kokeneemmat miehet. Voin kertoa, ja olen minä kertonut miehellenikin, että joskus läksin tällaisen aikuisen, tyylikkään, itsevarman miehen mukaan ja tarjosin hänelle yhden yön huvin.

Mutta sain minäkin tyydytystä. Miehen ihailu hiveli itsetuntoa, ja nämä miehet osasivat sitä ihailuaan ja kiitollisuuttaan osoittaa. Oikein hyvin minulle sopi myös aikuisen miehen suora ja rehellisen fyysinen intohimo.

Yhdestä rannikkolinnakkeen kapteenista voin sanoa, että hän oli isäni ikäluokkaa. Mutta jospa nainen tarvitsee sellaistakin kokemusta. Enkä usko, että hänen rouvansakaan siitä ihan hirveästi kärsi, vaikka ehkä aavisti. Kapteenilla oli muitakin naisystäviä kaupungissa, ja jotenkin minua kiehtoi ajatus, että kuuluin tuohon samaan salaperäiseen joukkoon.

Vielä joku vuosi sitten menin hetken mielijohteesta tapaamaan kapteeniani. Puhelimella varmistin, että hän oli yksin kotona. Juttelimme, suutelimme, ja riisuin pikkuhousuni, jotta hän voisi muistin virkistämiseksi hieman myös hyväillä.

Naiselle jää lämpimiä tunteita kaikkia niitä miehiä kohtaan, joiden kanssa hän on ollut joskus intiimisti. Tämän läksyn olen opettanut myös miehelleni, joka on yksi heistä, mutta tietenkin erikoisasemassa elämänkumppanina ja lasteni isänä.

Se opetus alkoi jo varhain, ja itse asiassa tuleva mieheni oli siinä täysin rinnoin mukana. Jos nyt miehestä voi niin sanoa. Täysin purjein olisi pitänyt tietenkin sanat asettaa.

Purjehdusseuralla oli pitkät ja perinteiset yhteydet Kielin regattaan. Majalla olleesta historiikista luin, että suhteet solmittiin heti sotien jälkeen ja silloinkin ilmeisesti uudelleen. Kielin viikko oli suurin purjehdustapahtuma Euroopassa, ellei koko maailmassa, ja samalla kansanjuhla, joten myös muunlaista, seurallisempaa toimintaa harjoitettiin. Meidän pienen seuramme edustajat kävivät Kielissä ja myöhemmin kesällä Kielistä purjehti vastavierailulle venekunta tai pari.

Siihen perinteeseen minutkin vihittiin. Olin sinisilmäinen, mutta en kauaa.

Jonkinlainen purjehduskisa siinä pidettiin, avomeren puolella, sehän oli viimeisen päälle kilpailuhenkistä porukkaa puolin ja toisin. Minut ja Gunilla oli värvätty jonkinlaisiksi kisatytöiksi ja kirjureiksi, lipunhuiskuttajiksi ja seuran pitäjiksi. Tuuli heilutti hametta ja vaaleaa tukkaani, ja nautin tilanteesta täysin rinnoin. Nyt se sana sopii. Saksalaiset olivat ahavoituneita, aurinkoisesti hymyileviä, kaunishampaisia, juuri sellaisia kuin miehet tällaisissa purjehduskilpailuissa ovat.

Oli vakavakasvoinen, suurisilmäinen, hurmaava Peter ja oli hänen isänsä, joka taisi olla vielä poikaansa charmikkaampi ilmestys. Oli pörrötukkainen Werner, älykkö ja vitsailija, jonka kanssa yritin pitkän, huonosti omaksutun saksani kanssa sanailussa pärjätä. Seurajohto seurusteli keskenään, me nuoret keskenämme. Ja pyörihän siinä mukana ne meidänkin pojat, hieman hämillään tosin ja hiljaisina, mutta otettuina häikäisevistä kansainvälisistä vieraista.

Hyvin tultiin kaikki toimeen keskenämme.

Kilpailujen päälle oli tietysti banketti, joka pidettiin majalla. Gunilla ja minä jaoimme palkinnoiksi viirit ja minun tehtäväkseni lankesi tulkata puheet. Olin sitä saksaani siinä hieman jo harjoittanut.

Yleisön lähdettyä jäljelle jäi ydinporukka, jolle Lars ja Ulrika olivat lämmittäneet saunan ja valmistaneet salaattia ja muuta iltapalaa.

Saunaan mentäisiin yhdessä, se oli selvä, kun mukana oli saksalaisia. Lauteille eivät kaikki yhtä aikaa mahtuneet, ahdasta oli muutenkin, mutta se vaan nosti tunnelmaa. Otettiin löylyjä, uitiin meressä ja istuttiin kuistilla pyyhkeet ympärillä.

Me olimme Gunnelin kanssa ainoat naiset. Olihan siinä Ulrika, saunaemäntä, mutta bikineissä ja kietaisuhameessa. Gunilla oli enemmän naista kuin minä, panin merkille. Hän oli paria vuotta minua vanhempi ja ollut mukana aikaisemmin. Siitä he Ulrikan kanssa päät yhdessä vaihtoivat muutaman sanan ja kertoivat minullekin tilanteen luonteesta.

Meidän saunatyttöjen haluttiin olevan vieraille mieliksi.

Hehe, huumorilla se sanottiin, ja sopihan se minulle. Olen aina ollut elämää ymmärtävä, monimuotoisuudelle avoin ja sitä paitsi nopea oppimaan. Kun Holger nosti kätensä vaivihkaa Gunnelin uumalle, tämä ei ollut huomaavinaan. Niin toimitaan suuressa maailmassa.

Holger oli Peterin isä, ja minähän olin pikku hiljaa pihkaantunut tähän Peteriin. Ja miksei myös hänen isäänsä leveine, miehekkäine hymyineen. Holger oli vetänyt Gunnelin polvelleen istumaan, ja siinä Gunnel istui tummana ja mehevänä, peitti pyyhkeellä isoja tissejään. Holger yritti niitä kupeista puristella.

Seuran puheenjohtaja tuli sanomaan meille tytöille, että kiva kun saatoitte jäädä. Saksalaiset pitävät tyylikkäästä meiningistä.

Minun poikaystäväni käväisi lauteilla, pulahti uimassa ja tuli sanomaan, että he poikien kanssa vetäytyvät veneelle pelaamaan korttia.

Aikuiset vetäytyivät mökkiin iltapalalle, ja taisi heillä olla siellä varattuna teräviäkin. Saunajuomana oli ollut urheilullisesti pelkkää ykkösolutta. Meille nuorille he sanoivat, että viettäkää te täällä tervettä elämää.

Niin meitä jäi sinne hämäriin, kosteisiin löylyihin neljä. Werner ja Gunilla alkoivat pussailla, ja me Peterin kanssa seurattiin esimerkkiä. Ulrika kopisteli kuistilla, järjesteli paikkoja ja kurkisti sisään. Hän totesi tilanteen ja lupasi tuoda meille kumeja varalle eteiseen. Ettei nuori lempi pala pohjaan, niin kuin hän sanoi.

Tuo vaan varmuudeksi, Gunilla huikkasi ja nauroimme päälle. Se oli sellaista rohkeata leikinlaskua.

Rauhoituttiin sen verran, että kyettiin uimaan. Pojat valelivat kylmää vettä vatsalleen ja mollukoittensa päälle, nämä nuoret, laihat, jäntevät pojat. Ne oli lupaavia kilpapurjehtijoita, ja täytyy sanoa, että kummallakin oli komeat sojottimet, tuuheat, kiharat pojankarvat siinä ympärillä. Ihan sydämestä riipaisi.

Werner ja Peter vilkuttivat pojille veneeseen, ja pojat vilkuttivat takaisin. He eivät näyttäneet olevan huolissaan. Kompia vaan heittelivät.

Kuivailtiin siinä tukkaa, kun Ulrika toi tosiaan niitä kondomeja. Hän antoi ne Gunillalle ja sanoi, että voisimme mennä yläkertaan ennen kuin miehet kömpii sinne nukkumaan.

Siinä vaiheessa en ollut enää sinisilmäinen. Gunilla oli kuiskannut minulle, että kaikki sen täällä tietää ja hyväksyy, minunkin poikaystäväni. Miehet on reissussa, kaukana kotoa ja heillä on tarve romanttiseen seikkailuun paikallisten naisten kanssa. Kielin retkillä olivat meidänkin seuran miehet siihen tottuneet.

Pojat istuivat veneessä, miehet turisivat mökissä, mutta kyllä meidät hyvin huomattiin, kun valkeissa pyyhkeissä livahdimme yläkertaan. Holger kohotti meille pöydästä lasiaan, ja huomasin Peterin punastelevan ja yskivän nyrkkiinsä. Gunilla nykäisi portaissa pyyhkeen kainaloonsa ja vilautti miehille paljasta pyllyään.

Ylhäällä oli matala huone, jonka lattialla oli siskonpetejä. Pari sänkyäkin oli, mutta kävimme patjoille. Näistä ei sitten puhuta, Gunilla virnisti minulle Wernerin käsi haarukassaan.

Mekin suutelimme Peterin kanssa, ja minä hyväilin hänen topakkaa elintään. Minä olin siihen aikaan valtavan kiinnostunut miehistä ja heidän vehkeistään ja siitä, miten ne toimivat. Werner kieritti kondomia, mutta minä päätin antaa Peterille paljaaltaan. Minulla oli pillerit, olin Peteriin ihastunut ja sitä paitsi tottunut siemensyöksyihin. Tiesin, että miehet aivan eri tavalla innostuvat, kun saavat vapaasti suihkuttaa lemmenmehunsa naiseen.

Eihän siinä olisi mitään lisiä tarvittu. Meitä tyttöjä oli katseltu, Gunnelia hypistelty, ja sitten vielä nämä uteliaat, herkät hyväilyt puolin ja toisin. Me olimme Peterin kanssa rakastava pari, ja siitäkin varmaan johtui, että Peterin siemenvuoto purskahti lähes saman tien. Werner ja Gunnel sen sijaan rakastelivat pitkään ja taitavasti. Gunnel oli nostanut jalkansa pojan olkapäille ja otti tätä lotisten vastaan leveällä lantiollaan.

Siinä katsellessa ja toisia kuunnellessa Peter innostui minusta uudelleen. Hän olikin pysynyt koko ajan kovana sisälläni. Sellaista on se nuoruuden hurmio. Jatkettiin ja huokailtiin, voihkittiin vuoron perään, kunnes Werneriltä äänekkäästi tuli. Hän sitaisi käytetyn kondomin tottuneesti solmuun ja iski meille iloisesti silmää.

Gunnel pyyhki itseään pyyhkeen kulmaan. Hän kumartui puoleeni ja kuiskasi, että Holgerkin tänne varmaan kohta pyrkisi.

Mitäs tehdään, Gunnel hihitteli. Hän aikoi karata, mutta ehdotti, että minä jäisin. Saksalaiset ovat kuulemma vapaamielisiä eikä heitä haittaa, vaikka isä ja poika naivat samaakin naista.

Se pani minut ajattelemaan. Holgerilla oli suonikas, paljaspäinen muna, upein siihen asti näkemäni terska.