Lady Nickoi

Kävelin verkkaisesti pimenevässä illassa polulla joka johti suuren joen rantaan. Tilanne kotona ei ollut kovin ihanteellinen joten olin päättänyt lähteä ulos karkuun ahdistusta. Joen ranta oli erittäin kaunis ja jos sattui olemaan poutapäivä niin seurakunta piti jumalan palveluksen siellä.

Havahduin ajatuksistani huomatessani valkoisen pakun olevan pysäköityneenä vähän matkan päähän kolmesta suuresta rististä. Erotin himmeän kynttilän valon loisteen pakun suljettujen oranssien ikkunaverhojen takaa, sydämeni hypähti ilosta, Scott oli paikalla. Kiersin pakun taakse ja hymyilin Scotin maalaamille kuville joilla hän oli koristellut pakunsa ja siinä hän olikin luonnostelemassa jotain piirrosta. Minun Scott Dennyni, ikuinen idealisti.

Scott kohotti välittömästi katseensa paperista kuullessaan askeleeni, hän vastasi hymyyni. Hänellä oli mitä kaunein ja lempein hymy. "Hei", tervehdin häntä. "Hei, tule peremmälle", hän virkkoi ja teki minulle tilaa vierellään. Istahdin alas hänen viereensä ja katsoin hänen ihaniin sinisiin silmiinsä. Olin tuntenut Scotin lähes esikouluiästä asti ja hän oli minulle erittäin rakas. Vaistosin hänen ajattelevan minusta samoin, puhuimme toisillemme vapautuneesti ja olimme aina jakaneet toistemme ilot ja surut. Vaikka Scott viettikin aikaansa enemmän veljeni Ralphin kanssa se ei kuitenkaan haitannut ystävyyttämme.

Isäni kuollessa Scotin perhe oli aina auttanut meitä ja äitini oli saanut aina henkistä tukea Scotin vanhemmilta vaikeina aikoina. Juttelimme aluksi ihan niitä näitä kunnes Scotin ilme vakavoitui ja hän kysyi: "Miten kotona sujuu?" Huokaisin raskaasti. "Äitini on onnellisesti humalassa ja sinun vanhempasi pitävät edelleen yllä mykkäkoulua", vastasin yksiselitteisesti. Scotin vanhempi veli oli vähän aikaa sitten lähtenyt rintamalle Vietnamiin ja se oli kiristänyt Scotin vanhempien välille muodostuneen jännitteen äärimmilleen. Scotin isä piti tätä sotaa hyvänä ja oikeutettuna ja Scott oli isänsä mielipiteitä jyrkästi vastaan. Hän oli vannoutunut hippi siinä missä hänen veljensä oli vannoutunut sotilas ja se oli yksi niistä syistä miksei hän ollut enää tervetullut kotiinsa.

Scott painoi päänsä kumaraan ja huokaisi raskaasti. Monet huolet painoivat tämän nuoren kauniskasvoisen miehen harteita, hänen vaalea hieman tavallista pidempi tukkansa kiilsi himmeän kynttilämeren valossa kauniisti ja minun teki mieleni koskettaa sitä. Oli outoa että haaveilin näin Scotin koskettamisesta, olin kyllä halannut häntä useaan otteeseen mutta en koskaan syvällisemmin. Scott nosti jälleen päätään ja kääntyi katsomaan minuun niin että hänen pyöreiden silmälasiensa linssit välkähtivät pimeässä. Tunsin rinnassani kuumaa leiskuntaa ja päätin lyödä kaikki korttini pöytään.

"Scott, mitä ajattelet minusta?", kysyin suoraan. Scott väänteli huuliaan ja katsahti tähtitaivasta. "Sinulla on erittäin lempeä mieli ja olet mukava ihminen", hän vastasi. En kyllä odottanut ihan tuota. Kurtistin kulmiani ja jatkoin: "Unohda mieleni. Kerro mitä mieltä olet fyysisestä olemuksestani, olenko sinusta kaunis? Minusta sinä olet kaunein mies jonka olen ikinä nähnyt." Näin nopean hämmennyksen Scotin silmissä mutta hän otti kasvoilleen jälleen viattoman ihmisen tyhmän ilmeen.

"Et ole koskaan poistunut tästä pikku kaupungista kuinka voit olla varma? Ja minusta sinä olet oikein sievä tyttö", hän totesi. Nyt hän ärsytti minua todella. Löin kämmenpohjani pakun lattiaan osoittaakseni turhautuneisuuttani. "En ole mikään tyttö enää Scott, olen nainen, eikä sana "sievä" kelpaa vastaukseksi", protestoin. "Hyvä on, olet oikein nätti", Scott virkkoi lempeästi kiusaten minua tietoisesti. "Nätti?", toistin ja mulkaisin häntä. "No, hyvä on, hyvä on, olet kaunis", Scott lopulta myönsi. Hymyilin helpottuneena ja naurahdin.

Katselimme pimeää taivasta hiljaisuuden vallitessa. Sitten rikoin jälleen hiljaisuuden: "Voisin kuunnella ikuisesti viime kesän matkoistasi tien päällä ja kaikesta siitä mitä matkoillasi koit." Scott katsahti minua ja virnisti kevyesti. "No ei niissä nyt paljon mitään ihmeellistä tapahdu, paljon vastoinkäymisiä ja muita vaikeuksia, matka vailla tarkoitusta", hän vähätteli, "aion tehdä tänä vuonna erittäin merkityksellisen matkan joka kaikessa suuruudessaan tekee kaiken päämäärättömän vetelehtimisen tuoman kokemuksen tapaisen viisauden tyhjäksi." "Tai sitten voisit rakastella kanssani", ehdotin viattomasti. Nyt olin lyönyt kaikki korttini pöytään ja odotin Scotin reaktiota. Nyt täydellisen hämmennyksen ilme palasi hänen kasvoilleen ja sitä kesti hieman kauemmin kuin edelliskerralla. Vaikka ajatus rakastelusta tuntui meistä kummastakin pelottavalta niin se oli silti kiehtovakin. Scotin silmät pyörivät hermostuneesti hänen lasiensa takana ja hän etsi epätoivoisesti vastauksia jokaisesta suunnasta mihin vain katsoikin.

Hivuttauduin aivan hänen viereensä ja toin kasvojani hitaasti lähemmäs hänen kasvojaan. Niin kauan olin halunnut suudella häntä ja nyt se viimein toteutuisi. Huulemme koskettivat toisiaan, ensin kevyesti tutkien, pakeneminen tästä tilanteesta oli vielä mahdollista mutta toisen suudelman syntyessä me molemmat unohdimme pelkomme. Olimme molemmat yhtä kokemattomia mutta kehomme tietäisivät mitä tehdä. Scott kiersi käsivartensa ympärilleni etten olisi kulkeutunut liian kauas hänestä ja minä puolestani kiersin omani hänen ympärillensä ettei hän vain päästäisi irti liian aikaisin.

Rinnassani kytenyt intohimo leimahti kunnolla liekkeihin Scotin hipaistessa kielellään huuliani. Halusin hänen kielensä suuhuni ja kannustin häntä eleilläni jatkamaan. Sähkövirta rätisi suonissani antautuessani kiihkeän suudelman vietäväksi. Se hiveli jokaista lihastani aina päälaelta varpaisiin asti. Kuumat sykähtelyt poukkoilivat meidän välillämme uiden välistä ihojemme alle ja taas pois vaihtaen asuinpaikkaansa minusta Scotiin ja päin vastoin. Ammensimme toisistamme intohimoa armottomasti juoden sitä ahnaasti toistemme huulilta. Viaton tutkiskelu muuttui rohjovan kovaksi kehojemme kuumetessa ja valmistautuessa antamaan toisillemme elämän ilon.

"Odota", Scott mumisi suudelmien lomasta ja työnsi minut kauemmaksi. Älähdin pettymyksestä. "Laita liukuovi kiinni ja tule sisälle", hän pyysi ja siirteli kynttilöitä syrjemmälle. Tein työtä käskettyä ja vedin pakun liukuoven kiinni, Scott oli oikeassa emme tarvitsisi todistajia seuraavalle tapahtumalle. Kynttilöiden ollessa turvallisen etäisyyden päässä meistä Scott kahmaisi minut otteeseensa. En vastustellut lainkaan ja suljin silmäni kynttilöiden pehmeässä valossa. Tunsin Scotin kielen koskettavan jälleen huuliani ja anelin hiljaa häntä tekemään minulle hyvää. Scott hymähti hyvin hiljaa vastauksensa joka oli myönteinen.

Kaaduimme hitaasti pakun lattiaa peittäville kukkaismatoille syleillen hartaasti toisiamme. Olin joskus yksinäisinä öinäni haaveillut ja fantasionut rakastelevani samanlaisessa huoneessa kuin prinsessa Ruusunen herättyään sadan vuoden mittaisesta unestaan. Nyt se vähitellen oli toteutunut, makasin kauniiden kukkien ympäröimänä prinssini syleilyssä. Sydämeni löi kiivaammin ja hamusin enemmän kuumaa kiihkoa Scotin huulilta. Se ei enää jaksanut tyydyttää minua, tarvitsin enemmän, halusin Scotin kokonaan itselleni. Vaistosin saman tuntemuksen myös Scotissa kun hän äkkiä alkoi irrottaa toista kättäni ympäriltään. Annoin hänen ottaa käteni ja odotin kutkuttava tunne vatsan pohjassani minne hän sen ohjaisi.

"Ole kiltti ja kosketa penistäni", Scott kuiskasi korvaani ja painoi käteni rikkinäisten sekä peseentyneiden farkkujensa etumukselle. En ollut koskaan aiemmin koskettanut miehen "kalleinta" enkä varsinkaan sellaista joka oli kovana siihen pakkautuneesta verestä. Säikähdin hieman kovana liikahtelevaa elintä käteni alla mutta uteliaisuus vei kuitenkin voiton. Puristin sitä hellästi ja kuulin kuinka Scotin kurkusta purkautui nautinnosta kielivä parahdus. Se oli omiaan lietsomaan omaa kiihottuneisuuttani ja se että Scott nautti siitä että koskettelin häntä näin sai hymyn nousemaan kasvoilleni. Otin toisella vapaalla kädelläni Scotin silmälasit pois hänen silmiltään ja viskasin ne varoen kauemmas. Kosketin hänen paljaita kasvojaan ja piirsin sen muodot muistiini kämmenpohjallani.

Seuraavaksi Scott tarttui valkoisen angoravillapaitani helmaan ja kiskaisi sen yltäni. Minulla oli sen alla vielä musta t-paita joka myös sai lähteä päältäni. Minua hieman ujostutti olla ilman vaatteitani pelkät rintaliivit enää päälläni mutta Scott hiveli itsetuntoani ylistämällä rintojeni suuruutta ja kauneutta. Pian yksinkertaiset rintaliivinikin olivat poissa. Hän painoi kasvonsa rintojeni väliin ja mutisi jotain hiljaa puristellen niitä hellästi käsillään. Silitin hänen hiuksiaan ja sujautin käteni hänen vihreän t-paitansa kaula-aukosta sisään. Hänen niskansa ja selkänsä iho oli hyvin sileä sekä lämmin ja olisin halunnut hivellä sitä vähän kauemmin mutta Scott suoristi selkänsä äkkiä ja heitti paitansa sekä rauhan symboli -riipuksensa pois.

Katselin hymyillen hänen kiinteä lihaksista rintaansa ja vaaleita rintakarvojaan. Sitten hän taas kumartui ylleni. Kuumat väreet vapisuttivat kehoani tuntiessani Scotin paljaan ihon omallani. Hän nuoli ja suukotteli kaulaani hivuttautuen alemmas rinnoilleni. Voihkaisin hiljaa kun Scott kahmaisi toisen kovettuneista nänneistäni suuhunsa. Hän imi ja suuteli sitä hellästi sekä hartaasti antaen huomionsa välillä toisellekin rinnalle ja sitten taas toiselle. Scott siirtyi jälleen alemmas vatsalleni ja nautinnon iloinen sykäys helli mieltäni kun tajusin hänen hivuttavan toisen kätensä tumman hameeni alle ja alkavan nostaa sen helmaa ylemmäs. Se sai tuntemaan oloni erittäin naiselliseksi ja kuuma tuli alkoi polttamaan jalkojeni välissä. Pian tunsinkin Scotin julkeiden sormien kiertyvän alushousuilleni ja vetävän niitä alemmas.

Hän hyväili häpykarvoitustani ja nyhti housuni kokonaan pois. Hameeni helma lennähti vyötärölleni, Scott nousi polvilleen ja katseli tyytyväisenä näkemäänsä. "Pidätkö näkemästäsi?", kysyin yrittäen saada ääneni kuulostamaan kiihottavalta kuin roskaromaanien tarinoissa. Scott nyökkäili ja hymyili. Sitten hän avasi farkkujensa napit sekä vetoketjun. Hänen kovettunut kalunsa pullahti ulos ahtaasta vankilastaan ja Scott teki muutaman runkkausliikkeen. Olin aina ihmetellytkin sitä että miten miehet tyydyttävät itseään.

"Noinko te miehet teette sen?", kysyin ihmeissäni. "Aha", Scott vastasi ja katseli minua himokkaasti. Hänen elimensä oli iso ja minua hieman arvelutti että mahtuisiko se sisälleni? En ollut eläessäni katsellut pornoa mutta biologian oppikirjassa oli kerrottu miten yhdyntä tapahtui käytännössä ja oli siitä ollut muutama kuvakin. Mutta jokin sisälläni tiesi miten toimia ja koulun kirjat unohtuivat täysin. Näin selvästi että Scotiakin vaivasi sama epävarmuus ja hän yritti näyttää siltä kuin tietäisi mitä tekisi.

Hän rojahti päälleni ja alkoi rajuin ottein tunkemaan kaluaan sisälleni. Se sattui hirveästi mutta kipu väistyi suosiolla nautinnon tieltä. Levitin jalkojani enemmän auki jotta saisin hänet paremmin sisälleni ja toivoin Scotin tietävän mitä tehdä. Hän työnsi itseään sisään ja ulos, sisään ja ulos nuoren miehen ehtymättömällä voimalla. Sitten jokin tuntematon tunne alkoi tiedottaa olemassa olostaan. Se tuntui mukavalle ja annoin sen vähitellen kasvaa.

Keinuin yhä nopeammin Scotin tahdissa ja aavistin että pian tapahtuisi jotain suurta. Hän puristi hampaansa irveeseen ja nipisti silmänsä kiinni. Suljin myös omat silmäni ja se tuntuikin mukavemmalta. Kiipesin ylemmäs ja ylemmäs kohti jotain uutta ja kiehtovaa. Sitten tämä uusi tunne ottikin minut äkkiä valtaansa. Tajuntani räjähti ja kuumat mielihyvän aallot löivät lävitseni, tunsin vajoavani maan alle ja kohoavani taivaalle yhtä aikaa. Se tuntui käsittämättömän hyvältä ollakseen totta ja kurkustani purkautui kiljaisu. Scott huusi myös melkein samaan aikaan kuin minä ja työnsi itseään sisälleni vielä muutaman kerran. Sitten se olikin ohi.

Makasimme toisiimme liimautuneina hikisinä ja uupuneina. Tältä se siis tuntui, uskomattoman ihanalta. Meidän yhteinen ensimmäinen kertamme. Tiesimme molemmat että menisimme jonain päivänä naimisiin ja eläisimme elämämme onnellisina loppuun asti. Se suunnitelma romuttui kuitenkin pian sillä Scott lähti Washingtoniin muiden Vietnamin sotaa vastustavien ihmisten kanssa osoittamaan mieltään ja hän ei koskaan palannut matkaltaan. En saanut koskaan tietää miten hänelle oli käynyt.