Lady Nickoi

Siemailin tylsistyneesti alkoholitonta omenasiideriäni hienosta shampanjalasistani. En pahemmin välittänyt coctail-kutsuista mutta olin kuitenkin päättänyt tulla sillä olihan kyseessä hyvä ystävättäreni. Hänen kalliilla rahalla sisustettu asuntonsa oli täpösentäynnä vieraita, jotkut olivat tuttuja ja jotkut täysin vieraita. Naiset olivat pukeutuneet loistokkaisiin asuihin joita miesten mustat puvut kauniisti korostivat. Minä taas olin ottanut yksinkertaisen mustan jakkupuvun jota olin viimeksi pitänyt isoisäni hautajaisissa.

Seistessäni yksin eräässä nurkassa ystävättäreni tuli luokseni selvässä nousuhumalassa. "Mitä sinä täällä nurkassa kyyhötät, mene nyt ja tutustu lähemmin noihin komeisiin uroksiin", hän kehotti naama äärimmilleen venytetyssä virneessä. Minua ei yhtään huvittanut juoda päätäni täyteen ja herätä sitten seuraavana aamuna jonkun tylsistyneen ahdasmielisen jätkän vierestä mutta ystävättäreni oli taipumaton.

"Mene nyt vähän flirttailemaan vaikka tuon vaalean uroksen kanssa", ystävättäreni vaati ja tuuppasi minua selkään niin että olin kaatua. Kyllästyneenä hänen inttämiseensä aloin kävellä hieman etäämmällä seisovaa vaaleaa miestä kohti joka näytti suunnilleen yhtä ikävystyneeltä kuin minä. Päästessäni vähän lähemmäs tunnistin miehen John Buckneriksi.

Sydämeni jätti yhden lyönnin väliin kun hän kääntyi katsomaan minuun. Hänkin näytti tunnistavan minut ja yritin kuumeisesti keksiä mistä Helen (ystävättäreni) hänet tunsi. Otin kasvoilleni lempeän ilmeen jalkojeni liikkuessa tahdottomasti kohti Johnia. "Hyvää iltaa", tervehdin häntä asiallisella äänellä. John nyökäytti päätään ja toisti saman repliikin.

Tunsin poskieni lehahtavan punaisiksi katsoessani Johnin ihaniin silmiin ja nyt vasta huomasin että hänen silmissään oli myös aavistuksen verran vihreää. Muuten hän oli juuri samannäköinen kuin viimeksi tavatessamme. Päätin ottaa rennon asenteen ja puhua jotain kevyttä kuten juhlissa oli tapana: "En tiennytkään että tunnet Helenin." "En itseasissa tunnekaan mutta daamini tuntee", John virkkoi ja siemaisi lasinsa tyhjäksi. Kylmä jääpala muljahti ikävästi vatsassani kuullessani hänen sanovan sanan "daami" oliko John siis jo varattu? "Ai", suustani pääsi ja yritin teeskennellä ettei asia minua mitenkään liikuttanut vaikka mieleni teki kiljua.

"Niin Tilda järjestys osastolta pesi minut kerran korttipelissä ja maksuksi häviöstäni annoin hänelle avonaisen lupauksen", John jatkoi ja laski tyhjän lasinsa läheiselle pöydälle. "Ymmärrän", virkoin ja katsoin samaan suuntaan kuin John. Näin juuri parahiksi kuinka kahta päällekkäin laitettua kivenjärkälettä muistuttava nainen puhui juuri Helenin kanssa. "Tuo on Tilda", John vahvisti. Nainen näytti niin vahvalta etten epäillyt yhtään etteikö hän olisi saanut rautakangenkin solmuun jos olisi halunnut. "Kun tulimme tänne niin sain tietää että he tuntevat toisensa opiskeluajoilta", John selitti nähdessään minun olevan edelleen hieman ymmälläni.

"Rotevasta ja vahvasta ulkonäöstään huolimatta Tilda on aika arka ihminen eikä hän millään uskaltanut lähteä tänne yksin joten minä tulin tohdittamaan", John virkkoi tyynesti. Huokaisin mielessäni helpottuneena, Johnilla ja "Järkäle-Tildalla" tuskin oli mitään yhteistä muuta kuin työpaikka sekä korttirinki. Päätin jatkaa kyselemällä hänen omasta voinnistaan: "Miten sinulla on mennyt muuten John?" John huokaisi raskaasti ja tunki kätensä mustien housujensa taskuihin.

"Kärsin edelleen unettomuudesta ja tilanne työpaikalla on muuttunut pahemmaksi", hän vastasi ilottomasti. Tunsin sääliä häntä kohtaan ja mieleeni tuli uskalias ajatus, ehkäpä voisin auttaa häntä taas. "Haluaisitko puhua siitä?", kysyin. John vilkuili vaivaantuneena ympärilleen mutta muilla näytti olevan sen verran hauskaa ettei kukaan olisi muutenkaan kiinnittänyt hänen sanomisiinsa huomiota.

"Mennään vähän syrjemmälle", hän sanoi viimein. Hivuttauduimme eteishalliin jossa oli vähemmän väkeä ja enemmän tilaa. "Työpaikkani on nyt uhattuna, monet henkilöt nauttisivat siitä että pääni laitettaisiin seipään nenään ja selkään puukotuksesta on tulossa oikein muoti-ilmiö. Lojaaliutta ei enää ole ja jokainen on valmis tappamaan työtoverinsa jotta voisi syrjäyttää hänet johtoportaikossa. Työilmapiiri on raskas kyräilystä ja esimies on helposti harhaanjohdettavissa joten noiden asioiden vatvominen pitää minut öisin hereillä", John kertoi madaltaen hieman ääntään. Nyökkäsin ymmärtäväisenä.

"Haluaisitko minun auttavan sinua?", kysyin asiallisesti. "Paljonko maksaa?", John tiedusteli. "Onko sinulla kiire mihinkään huomenna?", keksin kysyä. "Lääkärini kirjoitti minulle kolmen päivän sairasloman työuupumuksen vuoksi elikkä huomenna ei ole kiire mihinkään ja nukahtamislääkkeitä", John virkkoi asiaa hetken mietittyään.

"Jos tulet mukaani nyt niin saat tämäniltaisen hoidon ilmaiseksi, mutta lääkkeistä sinun pitää luopua", lupasin ja hymyilin. "Kuulostaa reilulta mutta miksi minun pitää luopua lääkkeistä?", John kysyi. "Siksi koska ne tuhoavat ihmisen luonnollisen univaihesyklin, totisesti sinun on pidettävä itsesi ihmisenä John, et ole mikään virrankatkaisimella sammutettava ja käynnistettävä robotti", valaisin ja sitten lähdimme.

Päätin viedä Johnin kotiini joka ei ollut kuin parin korttelin päässä. Hymyilin itsekseni että tämä oli ensimmäinen kerta kun vein "töitä" kotiin. Asuin ankean harmaassa kerrostalossa pienessä asunnossa, eihän se ollut hääppöinen mutta olin sisustanut sen niin kodikkaaksi kuin olin pienellä palkallani kyennyt.

John jätti mustan huopatakkinsa naulakkoon ja katseli ympärilleen. En ollut siivonnut asunnossani vähään aikaan mutta John oli ystävällinen eikä huomauttanut asiasta. "Ota vain pikkutakkisi pois ja löysää solmiotasi", pyysin häntä olkani yli kun järjestin tarvittavat työkalut rentoutumista varten. John teki työtä käskettyä nyt hieman rennommin, hän oli alkanut luottaa minuun ja siihen että olisi turvassa minun hoivissani.

Hän heitti mustan takkinsa ja solmionsa upottavaan nojatuoliini sekä avasi vielä kalvosinnappinsa. "Sohvalle ole hyvä", virkoin vaikka John tiesikin miten hänen tuli tehdä. Raivasin sohvan päädyssä olevan pikkupöydän tyhjäksi esineistä ja asetin sille punaisen marmorikynttilän. Se oli pitkä ja käyttämätön, nyt sille tulisi käyttöä.

Hain itselleni vielä jakkaran jolla voisin istua sammutettuani olohuoneen valot ja sytytettyäni kynttilän. John asettui mukavasti tyynyjen tukemana makaamaan sohvalleni ja siirsi katseensa minun pyytämättäni rauhattomasti väpättävään kynttilän liekkiin. Pian liekki kuitenkin asettui ja alkoi palamaan tasaisesti.

Minulla ei nyt ollut mitään rauhallista musiikkia saatavilla joten ääneni sai yksin riittää. "Katso kynttilän pehmeään liekkiin John ja kuuntele ääntäni. Älä anna minkään häiritä keskittymistäsi ja tyhjennä mielesi ajatuksista. Hengitä rauhallisesti ja rentouta kehosi", aloitin. John katseli vaitonaisesti hieman kauempana olevaa kynttilää ja hänen ensin raskas hengityksensä alkoi keventyä.

"Työpaikkasi raskas ilmapiiri painaa harteitasi, olet väsynyt taakkasi painosta pudota se hetkeksi pois selästäsi ja lepää. Lepo tuntuu hyvältä ja sinä saat nauttia siitä, se ei ole kiellettyä. Sinä olet ihminen John eikä sinun tarvitse jaksaa loputtomasti kuin jonkin koneen. Sinua on siunattu unen parantavalla lahjalla toisin kuin konetta, se ei saa levätä mutta sinä saat", jatkoin ja seurasin tarkasti Johnin reagointia puheeni aikana.

Hän näytti väsyneeltä ja arvelin hänen olevan jo puolimatkassa kohti transsia. "Tunne kuinka pehmeästä liekistä lähtevä lempeä lämpö levittäytyy laajemmalle. Anna sen lämmön hieroa väsyneitä lihaksiasi alkaen jalanpohjistasi. Sen hellä kosketus hyväilee rentouttaen jokaista lihastasi jaloista kasvoihisi. Se liikkuu lävitsesi kuin meren aalto tuoden uusia ja yhä uusia lämpimiä laineita jotka saavat kehosi rentoutumaan. Se ei ole vihollisesi John, se haluaa vain auttaa sinua niin kuin minäkin, anna sille tilaisuus parantaa", puhelin hitaasti rauhoittavalla äänellä ja saatoin selvästi nähdä kuinka John laski suojuksensa alas ja antautui.

"Näytät väsyneeltä John, sinä haluat nukkua. Kynttilän lämpö hyväilee hellästi silmiäsi etkä jaksa pitää niitä auki. Salli itsesi nukkua ja uneksia hyvistä asioista", kehotin hellästi. Johnin silmät painuivat hitaasti kiinni hänen huultensa jäädessä hieman raolleen. "John minä pyydän sinua kuvittelemaan edessäsi laajan hiekkarannan. Aurinko on juuri laskemassa ja se värjää taivaan oranssin punertavaksi. Rantaan lyövä meri on väriltään sama kuin taivas mutta se saa kokoajan lisää violettia sävyä auringon laskiessa. Ranta on aivan tyhjä ainoastaan sinä olet siellä ja muuten täyden hiljaisuuden rikkoo ainoastaan meren aaltojen ääni", kuvailin ja pidin lyhyen tauon jotta John ehtisi kuvitella juuri kuvailemani maiseman.

"Näetkö sen paikan sielusi silmin?", kysyin. "Näen", John kuiskasi hetkeä myöhemmin. Sitten taas jatkoin: "Hiekka on ihanan hienoa ja pehmeää paljaiden jalkojesi alla, kävelysi sen päällä on kevyttä ja rauhallista. Jokainen askel vie sinua kauemmaksi tämän maailman murheista ja huolista. Mitä kauemmaksi kävelet sen rentoutuneempi on olosi, mitä rentoutuneempi olet sitä syvemmälle vajoat transsiin, mitä syvemmälle vajoat sen syvemmälle haluat päästä."

Pidin jälleen lyhyen tauon ennen kuin jatkoin kertomusta: "Aurinko painuu hitaasti horisontin taakse ja taivas alkaa tummua, ensimmäiset tähdet syttyvät ja niiden loiste on kaunista katseltavaa. Mereltä puhaltava tuuli kietoo sinut lempeään syleilyynsä ja nostaa sinut irti hiekasta. Se kohottaa sinut kevyesti kohti tähtiä ja korkeuksia. Katso tähtiin John ja huomaa kuinka ne alkavat lähentyä toisiaan, niistä muodostuu ihmismäinen olento joka muistuttaa naista. Tämä tähdistä muodostunut nainen on odottanut paluutasi ja sinä olet odottanut näkeväsi hänet jälleen. Hän hymyilee sinulle ja ohjaa sinut lepäämään tumman yöpilven päälle."

Vaikenin hetkeksi jotta John pysyisi perässäni. "Sinä haluat häntä John ja hän sinua. Hän haluaa tuntea sinut jälleen sisällänsä ja hän koskettaa kevyesti miehuuttasi", selostin ja laskin käteni Johnin housujen etumukselle. Tunsin samassa ensimmäisen merkin alkavasta erektiosta ja puristin hänen penistään hellästi. John huokaisi kevyesti ja hymyilin itsekseni. "Haluatko sinä häntä John?", kysyin hiljaa. "Haluan", hän kuiskasi.

Avasin hitaasti hänen vyönsä soljen ja vedin vetoketjun kokonaan auki. John pysyi liikkumatta sekä vaiti minun avatessani hänen housujaan. Seuraavaksi päästin hänen hyvää vauhtia kovettuvan kalunsa vapaaksi ja hetken mielijohteesta otin sen suuhuni. John hätkähti hieman yllättävää liikettäni mutta rauhoittui melkein saman tien. Sain otettua hänet hyvin suuhuni koska hän ei ollut saavuttanut vielä täydellistä erektiota ja se oli muutenkin minulle helpompaa. Hän voihkaisi hiljaa nautinnosta ja minä hieroin lempeästi hänen reisiään. Sitten aloin imemään voimallisemmin ja Johnin hiljainen vaikerrus muuttui kovemmaksi, kiihotin kielelläni hänen esinahkansa sidettä ja se sai hänet suorastaan vaikeroimaan. Ei kauaakaan kun hän laukesi suuhuni.

Vedin housujeni taskusta nenäliinan ja syljin hänen siemen nesteensä siihen. "Tuntuiko hyvältä?", tiedustelin ilkikurisesti. "Tuntui", John kuiskasi huohotuksen lomasta. Seuraavaksi päätin tehdä jälleen uhkarohkean teon. Aloin riisumaan vaatteitani ja pudottelin niitä lattialle sitä mukaa kun riisuin niitä. Ne putoilivat hiljaa kahisten asuntoni lattialle yksitellen. Kynttilän pehmeä liekki väritti ihoni hehkuvan oranssilla sävyllä jossa oli ripaus kultaa.

Sitten aloin taas puhumaan Johnille: "Ylläsi loistava tähtien jumalatar haluaa koskettaa sinua ja hän painaa oman sädehtivän kehonsa sinua vasten." Hivuttauduin Johnin ylle ja painoin alastoman vartaloni häntä vasten. Laskin pääni hänen rintakehälleen ja kuulin kuinka hänen sydämensä ensin tasainen syke nopeutui hieman. "Hän haluaa olla lähelläsi John ja hän haluaa kosketella vartaloasi", kuiskasin ja hivutin sormeni Johnin valkoisen paidan alle. Availin yksitellen pienen pienet kauluspaidan napit ja työnsin valkoisen kankaan pois Johnin rinnan päältä. Hyväilin käsilläni hänen kiinteää rintakehäänsä ja vaaleaa karvoitusta.

Hierova hyväilyni viipyili pitkään hänen rintakehällään kunnes se alkoi hiljalleen laskeutua alemmas kohti lantiota. Vedin hänen housujaan vielä himpun verran alemmas jottei meille kummallekaan tulisi epämukavat oltavat. Katselin hyvilläni hänen kiinteää vatsaansa ja hoikkaa lantiotaan. Hän oli kaikin puolin kaunis ja sopusuhtainen, juuri sellainen mies joka olisi saanut kenet tahansa. Hieroin hellästi hänen alavatsaansa ja peniksen ympäristöä varoen koskemasta itse uutta erektiota odottavaa kalua.

"Hän haluaa olla hellä sinulle John, hän haluaa tehdä sinulle pelkkää hyvää ja sinä täytät kuuliaisesti hänen toiveensa", ohjeistin välillä. "Janoat lisää hänen kosketustaan ja uutta täyttymystä. Hänen sädehtivät kasvonsa lähenevät omiasi ja hänen täyteläiset huulensa suutelevat suutasi, tuon suudelman voima herättää halusi uudelleen entistä voimakkaampana ja vaativampana", jatkoin. Lähestyin Johnin raollaan olevia huulia ja painoin omani niitä vasten. John ei väistänyt minua vaan antoi minun suudella itseään.

Saatoin vaistota hänen saavuttavan uuden erektion ja sen tajuaminen sai jalkojeni välissä tykyttävän tarpeen lähettävän kuuman kosteuden hävylleni. Jatkoin Johnin suutelua lietsoen hänen kiihkoaan ja lisäten siten omaani. Tunnustelin toisella kädelläni hänen erektiotaan ja arvelin hänen olevan valmis yhdyntään. Liu'utin Johnin sisälleni hitaan hellästi nautiskellen hänen kovuudestaan. Sitten aloin keinuttaa itseäni hänen päällään ensin hitaasti sitten nopeammin. "Sinun on saatava hänet laukeamaan John, hän vaatii sinulta sitä, kuulitko John, näytä että olet hänen unelmiensa täyttymys", ohjeistin Johnia jälleen.

Viimein tunsin sen tulevan, tuon ihanan tunteen jonka vain hän pystyi minulle antamaan. Liikutin itseäni yhä nopeammin ja kuulin taas kuinka allamme oleva sohva alkoi natista. En piitannut siitä vaan keskityin siihen ihanaan täyttymykseen jota kohti olin matkalla. Se oli villi ja kehoni koltasta toiseen nopeasti poukkoileva tunne, se härnäsi minua lupailemalla suurta täyttymystä ja sitten äkkiä vei sen kauemmas ulottuviltani. Se kiusasi minua armotta eikä minun auttanut muu kuin pelata sen ehdoilla. Tiesin ettei se olisi ollut reilua Johnia kohtaa tulla aiemmin kuin hän mutta en piitannut sillä hetkellä muusta kuin itsestäni.

Jännitin kaikkia lihaksiani jotta lähemmäksi hivuttautuva täyttymys tuntuisi ihanassa viivyttelyssään parhaimmalta. Lopulta sain siitä kiinni, nyt se ei enää karkaisi käsistäni. Jännitin selkäni kaarelle keräten kaiken tuon täyttymykseen vievän energian alleni kuin lasten pulkan ja kiipesin sen selkään. Sitten annoin orgasmin viedä. Laukesin kovasti kirkaisten välittämättä kuulivatko naapurini. Kehoni vapisi ja tärisi mielihyvästä kuin horkassa ja korvissani suhisi sähkö. Jostain etäältä kuulin myös Johnin tulevan syösten samalla siemenensä sisälleni.

Painoin uupuneena hikisen otsani Johnia tukevalle tyynylle ja huohotin raskaasti hänen korvaansa. John hehkui allani kuumana kuin silitysrauta ja suuret hikikarpalot valuivat pitkin hänen otsaansa. "Hyvin tehty John, sinä onnistuit", kuiskasin hengitykseni hieman tasaannuttua. Levättyäni hetken hänen sylissään nousin pois kun kylmyys alkoi hivellä ihoani. "Näytät väsyneeltä John, rakastelu vei kaikki voimiesi rippeet ja haluat nukkua. Sinä saat tehdä niin tajuntasi harhailee pois ja vainut syvään sekä rauhalliseen uneen", jatkoin hellästi.

John hengitti rauhallisesti ja uskoin hänen olevan sitkeässä unessa. "Hyvää yötä ja kauniita unia", toivotin ja puhalsin kynttilän sammuksiin. Mitä sanotte rakkaat lukijani, jatketaanko vielä?