Ninni

Olin menossa iltavuorosta kotiin, ilta oli lämmin ja alkuillan sateiden jälkeen kostean raikas. Kävelin vanhan teollisuusalueen kylmänoranssien katuvalojen alla pitkin jalkakäytävää kotiin päin, haaveenani lämmin kylpy ja rauhallinen koti-ilta.

Takaani kuuluu hiljaisia askeleita. En ole niistä moksiskaan, ilmeisesti joku muukin on liikkeellä samaan aikaan, ehkä lenkkeilijä? Käännyn risteyksestä oikealle ja kävelen tien yli, vanhat punatiilitalot luovat tähän kaupunginosaan omanlaisensa tunnelman.

Askeleet kuuluvat edelleen takaani. Vilkaisen taakseni ja huomaan mustaan pukeutuneen miehen. Nopealla vilkaisulla en erota miehen olemuksesta juuri muuta, mies kävelee takanani muutaman kymmenen metrin päässä, kädet taskuissa. Lisään hermostuksissani vähän vauhtia.

Varmuuden vuoksi käännyn seuraavasta risteyksestä vasemmalle, ei haittaa jos teenkin vähän pidemmän kotimatkan. Mies pysähtyy jälkeeni risteyksessä ja kääntyy hänkin vasemmalle. Ennätän seuraavaan risteykseen, käännyn oikealle ja käännyn saman tien jonkin yrityksen lastauskujalle. Kujalla on muutama roskasäiliö ja haen piilopaikan niiden takaa. Odotan muutaman minuutin, miestä ei näy. Ehkä hän kääntyikin toiseen suuntaan.

Poistun varovasti roskasäiliön takaa ja etenen varovasti kohti tietä, ketään ei näy, joten astun jalkakäytävälle jatkaakseni matkaani.

"Sainpas!" yhtäkkiä minut kaapataan syliin takaapäin, nahkahansikkainen käsi painautuu suuni päälle ja käsivarsi vyötärölläni minut vedetään takaisin pimeälle lastauskujalle. Sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa. Kun mies saa minut pimeän kujan päähän, hän kääntää minut ympäri, selkä seinää vasten ja käsi edelleen suuni edessä. Miehellä on kasvojen suojaksi vedetty kommandopipo ja katson häntä pelokkaana suoraan silmiin. Mies painautuu minua vasten ja painaa polvensa omieni väliin, en voi liikkua.

"Hys hys, ethän huuda. En minä tee sinulle pahaa, pääset kohta kotiin," mies sanoo ja hivelee nahkaan verhotulla sormellaan poskeani. Inahdan hiljaa.

"Otan käteni pois, mutta älä huuda. Ei täällä ole ketään kuulemassakaan," hän liu'uttaa varovasti kätensä suuni edestä, haukon pelästyneenä henkeäni, mutta olen hiljaa.

"Täällä on vaarallista kävellä yksin näin myöhään illalla. Olen katsellut sinua jo monena iltana," mies kuiskaa korvaani. Olen lamaantunut, mutta silti käteni nousee hänen rintakehälleen. Iho mustan t-paidan alla tuntuu lämpimältä, ja nahkatakin tuoksu saa minut jonkin oudon vietin valtaan. Kädet vaeltavat olkapäilleni ja alas käsivarsiani, siirtyvät vyötärölleni ja vetävät minut entistä tiukemmin miestä vasten. Tunnen kovan elimen painautuvan lantiotani vasten. Huulien tavatessa kaulani huokaisen syvään ja painaudun miestä vasten. Yhtäkkiä pelkoni on tiessään ja tilalla on ainoastaan kiihoittava kihelmöinti ihollani ja jalkovälissäni.

Tunnen käden nostavan hameeni helmaa ja viileä nahkahansikkaan sormi löytää pikkuhousujen alta klitorikseni. Huoahdan ääneen kun mies hieroo sitä määrätietoisesti. Onneksi mies pitää minua tiukasti seinää vasten, sillä polveni ovat pettämässä. Mies suutelee kaulaani ja nostaa toisen jalkani ylös, kierrän sen hänen lantiolleen. Pian tunnen kovan elimen etsivän tietään sisälleni, ja hitaasti mies työntyy sisälleni... Voihkaisen ja kiedon käteni miehen kaulan ympärille. Mies jatkaa työntöjään ja nautin jokaisesta liikkeestä, tunnen kuuman elimen sykkivän sisälläni.

Kohta mies tarraa kummallakin kädellään vyötärölleni ja työntää itsensä entistä syvemmälle, nopeammin. En kestä enää, vaan vaikerran hiljaa miehen kaulaa vasten, kun laukean. Tunnen miehen purkautuvan sisälleni ja yritämme molemmat haukkoa henkeä.

Olemme sylikkäin seinää vasten vielä hetken, kunnes hän kuiskaa korvaani, "Kai sinä tiedät, että minä saatan sinut kotiin?"