ErotiikanYstävä

Kyllä cembalon ääni on kaunis... Aivan taianomainen. Ja tuosta miehestä tulee jotain suurta, ajattelen mielessäni. Georg Fredrik Händel on jo nyt hieman tunnettu ja hieno säveltäjä, vaikka kypsymätön vielä. Taputamme harjoitussoitujen tauottua arvokkaasti mutta haltioituneena kun mestari itse lopettaa kantaesityksenä ensimmäisen osan cembalolle. Vuosi on 1706 ja paikka on eräs pieni linna Rooman lähellä.

Aloitteleva mestari tapailee jo varsinaisen esityksen alkuvävelmiä kun katselen ympärilleni. Esityksen on ilmoitettu kestävän noin tunnin. Seison esitystilana olevan salonkihuoneen takaosassa, korkean ja todella leveän marmoripylvään vieressä ypöyksin. Muut istuvat edessä. Pylväs oli jopa niin leveä että sen takana oli pieni penkki.

Pukeuduin toki tilaisuuden edellyttämään - lähes pröystäilevään - asuun, takki, polvipöksyt olkaimineen ja valkoisine barokkisukkineen, hihaton tummanruskea pitkä nahkaliivi ja pellavapalttinapaita. Onneksi ei kuitenkaan sitä karmeaa aatelisperuukkia, ajattelen! Tiedän toisaalta olevani näissä vetimisssä aika komea näky, vaikka tässä seurassa sillä ei paljoa väliä, huokaan... Ei siinä, etteikö muu yleisö olisi arvokasta, totta puhuen erittäinkin, mutta vain hyvin iäkästä ja herrasvaltaista. Salissa on vain kymmenisen henkeä, muutama vanha pariskunta, kaikki asettuneet etualalle ja nauttimaan mestarin taidoista.

Ihmettelen miten cembaloa voi soittaa näin virheittä näin hämärässä. Huonehan on lähes pimeä, joka edelleen vain korostaa taianomaisuutta. Soittimeen tulvii tosin riittävästi iltapäivän auringon valoaluetta pienestä ikkunan raosta. Valaistus on siis tahallisesti luotu ja saatu näin kyllä lähes maagiseksi. Vain mies ja soitin on kirkkaana valonsäteessä, kuin valaistuna ja kaikki muu hämärää. Vaikuttavaa.

Palvelija kävi juuri lukitsemassa ovet takanani ja tiedän niiden avautuvan vasta konsertin päätteeksi, tulin hieman myöhässä ja siksikin jäin yksin tänne takaosaan, kauas muista ja tyytyväisenä totean ettei kukaan ei edes huomannut tuloani. Vai oliko sittenkin.... pylvään toisella puolella huomaan liikettä, siellä myös seisoo joku. Kurottaudun kurkkaamaan ja näen siellä heti veikeästi takaisin hymyilevän naisen. Tuloni oli siis kuitenkin huomattu.

Tiedän että silmiini syttyi sillä sekunnilla heti kiihko. Jäin miettimään voisiko sen huomata? Ei kai. En vain mitenkään ole voinut unohtaa tuota hymyä, se on tulvinut mieleeni koko päivän. Hymyn lähde oli markiisitar Von Braun. Tapasimme tänään aamulla lyhyesti päivällä torilla ja esittäydyimme. Hän on siis täällä yksi harvoista kutsutuista musiikinystävistä. Ilahduin ja yllätyin suuresti. Siirryn hänen puolelleen pylvästä eikä se

tapahtunut pelkästä kohteliaisuudesta, mutta hän kääntyy ja vain nyökkäämme toisillemme arvokkaasti. Vaikka äänet ei kantautuisikaan kauas tässä vaimennetussa salissa, puhe rikkoisi taianomaisuuden, ainoa oikea ääni on nyt nuo cembalo. Tai ehkä kuiskata voisi, ajattelin ja tunsin ajatuksien karkaavaan ihan muuhun kuin musiikkiin.

Yksi kauneimpia asioita mitä tiedän tässä kuohuvassa 1700-luvun taitteessa on ylhäisönaisen pukeutuminen. Se on parhaimmillaan henkeäsalpaavan kaunis, edellyttää tosin myös pukeutujalta, jossa sivumennen mainittuna markiisittarella on kaikki kohdallaan. Sopivasti naisellista vartta, kauniit tasapainoiset kasvot, silmää miellyttävä luontainen herkkyys olemuksessa, vartalossa kaaria. Markiisittaressa nuo kaikki pätee, päällään lisäksi nyt elegantti kaksiosainen tummanpunainen satiininen juhla-asu ja myssy. Yläosan musta korsetti tuo vastustamattoman hyvin esille hänen runsaat vaaleat rinnat ja rintamuksen täydentää helminauha. Korsetti on muutoin hyvin tiukan ja istuvan näköinen, mutta hameosa tilava, eikä ei ole tyllätty, vaan peittää arvattaviksi hänen vartalonsa kauniit muodot. Mustat hiuksensa ovat palmikolla niskassa. Onneksi hänelläkään ei ole peruukkia, ajattelen.

Asetun nojaamaan samaa pylvästä vasten ihan lähelle taakseen. Paikka on täydellinen, meitä ei hämärän vuoksi näe tähän kukaan, tai sinun etupuolesi ehkä hämärässä näkisi jos joku vanhus yleisöstä sattuisi kääntyisi katsomaan. Huuleni oli nyt vain vajaan kymmenen sentin päässä hänen korvastaan. Tiedän hänen tuntevan kiihtyneen hengitykseni. Leidi vaihtelee levottomana painoa vähän väliä polvelta toisella. Tunnen hajuveden, joka on viettelevä, miedosti tuoksuaansa vain täydentävä.

Aivan yllättäen nainen nojautuu vasten ja otan hänen painonsa refleksinä itseäni vasten. Hän katsoo olkansa yli pitkään silmiini noilla arvoituksellisilla silmillään, mutta ilme palaa. Hymyn karehtimat huulet ovat hieman raollaan ja hän sipaisee kielellään huuliaan. Tunnen hänellä olevan käsi selän takana ja minua vasten ja se hakeutuu hitaasti etumukselleni. Työnnän kuin hyväksyväksi kutsuksi aavistuksen lantiotani vastaan ja tunnen kun sormenpäistä avoimiin pitsisormikkaisiin verhotut vaativat sormet avaa housun luisen napin ja jatkaa matkaansa ilman minkäänlaista ujoutta suoraan housujeni sisään kalulleni. Uuuu... kuinka hyvältä vähän viileä kätensä tuntuukaan! Se hieroo kaluani ja koko aluetta lujaa, mutta kuitenkin hellyyttä osoittaen. Sitten tarttuu kiveksiini, koskettelee ja hinkkaa herkkää ihoa alhaalta, puristelee pusseja. Käsi kiipeää taas ylemmäs, lähes napaan saakka. Liike toistuu jatkuvana ylös. Tunnen vielä äsken sikeitä päiväunia viettäneen kaluni jo venyttelevän ja ylös alas käsi aina kalun tavatessaan suorittaa muutamia kiusaavan hitaan runkkausliikkeen.

Hengitän jo syvemmin ja puren vuoroin ylä- ja alahuultani nauttien tuon käden temmellyksestä alaosassani. Kiihotun niin helposti noissa taitavissa käsissä. Otan hänen hartioista kiinni ja painaudun koko vartalolla häntä vasten ja myös tunnen kun hänen lantionsa painautuu minua vasten. Tunnen että halu on kova molemmilla, mutta haluan ensin valmistaa sinua hyvään naimiseen, koska aikaa on lähes tunti. Viis veisaan juuri nyt tilaisuuden taiteellisesta annista, arvokkuudesta ja näyttävästä hiuslaitteestasi. Irrotan sen ja kerään hiukset käsiini ja samassa jo puren hänen kaulaa ja niskaa. Suutelen ja näykin korvasta. Nautin! Käännyt väillä että myös huulemme koskettavat suudelmalla, jo vähän nälkäisinä. Huulet, ihon pehmeys ja kädet hiuksissa saavat minut täydelliseen kiimaan. Kuulen ja tunnen kiiman myös sinusta, vaimennut pihaisu kuulluu suustasi kun varovasti vedän hiuksistasi päätäsi sivulle päin ja suutelen sinua nälkäisenä.

Tahdon myös koskea hänen naiseuteensa. Kerään hametta käteeni ja sivelen reiden ulkoreunaa pian jo hameen alta. Vähintään yhtä julkeasti, vaativasti kuin sinäkin juuri. Käteni on lämmin mutta hänen säären ja reiden iho on suorastaan hehkuvan kuuma. Käsi siirtyy käsittelemään puristelemaan täyteläisen valkoisen pepun kaarta, tuntien pehmeyden. Siirryn ihan hänen taakseen ja otan myös toisen käden avuksi, joka nousee toista reittäsi ylös, nauttien sivellen ja kosketellen koko lantion alueesta.

Hameen alla on ohut silkkinen alushame. Levitän molemmin käsin hänen jalkojaan hieman ja kierrän toisen käden etupuolelle. Pian tuhmat käteni ja sormeni käsittelevät vakoasi molemmin puolin. Olet aivan märkä käsissäni ja värähdät kuin haavan lehti joka kerta kun sormeni koskee klitorikseesi. Maistelen sormiani välillä ja jatkan leikkimistä sinulla sormin tovin, kiihotun vieläkin lisää. Miltä tunnutkaan, maistut sormissa ja tuoksut. nammmm...

Lähden peruuttamaan tolpan taakse penkille pitäen sinut koko ajan pihdeissä käsissäni. Et vastusta yhtään kun istutan sinut penkille. Suutelemme viimein siinä kasvokkain hetken kuin hullut, nälkäisinä, kasvoista kiinni pitäen. Tunnen villiintyväni, kun kaivat nopeasti kaluni esille ja pudotat housuni polviin. Ja millaista käsittelyä saankaan! Et säästä tosiaankaan yhtään, kaluni on jo kova muutenkin mutta tiukka otteesi ja suusi tekee siitä nopeasti juhlakuntoisen. Silmämme tavoittavat toisensa. Hymyilemme samalla tavoin ja samalle nautinnolle. Ilmeemme kertovat innosta, halusta, tunteen palosta, mutta eniten suunnattomasta himosta.

Samalla kun nuolet, imet ja vähän puretkin miehisyyttäni silmät kiinni pitkään, kaivan ihanat rintasi korsetin sisältä esille ja tunnustelen niitä ja taivun vähän maistamaankin, puraisemaan, mutta työnnät käteni ja suuni pois ja haluat vain keskittyä suihin ottoosi. En ollenkaan pahastu. Tartun kaksin käsin päästäsi ja hiuksistasi kiinni, välillä lisää vauhtia antaen, taas välillä rauhoitellen, kun käsittelet poniani liiankin rajusti, jopa vingahdan vähän kipunautinnosta. Välillä nostan toisen jalkani penkille ja painan pääsi marmoria vasten, työntäen omalla rytmilläni kalua hetken syvälle suuhusi.

Peruutan nyt ja otan jalastasi kiinni ohjaten sen selkänojalle. Hameesi valahtaa lantiolle paljastaen sinusta kaiken. Shokeeraava, miehen pysäyttävä näky on tuossa edessäni. Peruutan hieman ja maltan hetken katseella tuota irstaansuloista ilmentymää. Makaat puolittain penkillä, hiukset valtoimenaan, yläosa tiukasti, rinnat koholla korsetissa ja jalat auki, minua kutsuvana. Kasvoilla haluava, mutta tuo sama veikeä hymy. Näytät NIIN haluttavalta siinä, että meinaan seota ja rynnätä sisääsi heti. Tällaisissa asennoissa nainen pitäisi tauluihin maalata!

Mutta haluan malttaa vielä. Nautin suuseksistä vähintään yhtä paljon kuin sinäkin. Siis asetun polvilleni lattialle eteesi ja kieleni tunnustelee jo herkimpiä sopukoitasi. Klitoris saa sinussa aikaan jatkuvia väristyksiä myös kielellä, nuolen pitkään pitkin vedoin, välillä näykkien vain huulilla ja vähän hampaillakin ja välillä taas työntäen lujasti koko suuni pilluusi ja kielen syvälle sinuun. Kerään happea kuin hukkuva välillä ja taas sukellan sinuun. Liikehdit levottomasti käsittelyssä kun otan sormet avuksi levittäen ruusuasi, nuolen ja alan leikin sinulla yhdellä, sitten kahdella sormella. Kastelen niitä vuoroin meidän molempien suussa ja taas jatkan leikkiä. Löydän värähtelypisteitäsi. Olen kääntynyt hieman sinusta vinoon että yllät myös minun kaluuni kiinni ja tunnen että oletkin sen kimpussa nälkäisenä.

Toteamme penkin olevan täsmälleen oikean korkuinen panemiseen takaapäin, kun käännän sinut polvillesi käsivarsiesi varaan penkillä. Nostan alas valahtaneen hameesi lantioille. Peppusi on täydellisyydessään vastustamaton ajattelen kun nuolasen simpukkaasi pitkin vedoin vielä muutaman kerran kuin jäätelöä ja aloitan aikuisten leikin terskalla pillullasi. Kiusaan ja härnään liikutellen elintä märkää vakoasi pitkin....mmmm....sitten en voi enää vastustaa ja juuri kun aion tulla sisällesi, niin sinä nappaatkin kalustani kiinni ja aloitat vastaavan leikin minulla! Käyttäen kaluani kuin sauvaa, tehden sillä juuri sitä mitä haluat. Nautiskella itseksesi, tosin en ole ollenkaan varma että nautinko vielä enemmän itse leikistäsi.

Viimein, viimein ohjaat minut sisääsi sentti sentiltä, ja tunnen suorastaan kun pillusi imee kaluani sisäänsä, syvemmälle. Hengitämme molemmat puoliääneen, syvään ja jään hetkeksi perille. Mutta pian aloitat viestiksi vatkaamisen lantiolla, joka kertoo selvän sanattoman viesti ...pane...mies... nyt mies panet kunnolla! Otan pakaroistasi kiinni ja aloitamme hullun panemisen, jossa vaistot ja vartalot ovat yhtä ja silmät on välillä kiinni ja välillä auki. Haukomme henkeä, vaihdamme asentoa välillä istumaan, välillä perinteeseen ja lopuksi tulet päälleni ratsastamaan.

Tunnut sanoinkuvaamattoman hyvältä siinä allani ja kaikki aistit täydentää vain tunnetta. Musiikki vain väreilee taustalla. On aivan epätodellinen olo. Tunnen ja näytän äänettömänä kun laukean sisääsi...syvälle ja näen että olet saamassa myös. Maailma mustuu, räjähtää, tahtoisin huutaa nautinnosta... ja takana soi vaan joku hemmetin cembalo!... Tapitamme tiukasti toisiamme silmiin koko pitkän ja rajun orgasmin ajan, hengitys pätkii, järkevä ajattelu vielä enemmän ja hiki valuu hiusrajassani mutta en välitä. Vaikka olen täysin jo voipunut, tartun vielä kerran hiuksistasi tiukasti, suutelen sinua kiitokseksi nälkäisenä kielisuudelmin ja sinä vastaat yhtä lailla. Makaat yhtä saaneena ja raukeana siinä päälläni jonkin aikaan, kunnes tunnen itseni vetäytyvän pois sinusta.

Siistiydymme ja istumme hetken vielä vierekkäin ja katsomme toisiamme. Nauramme äänettöminä, hymyilemme, suutelemme kevyesti, lämmöllä. Sanaton viesti välillämme kertoo sen - tämä toimi! Vapisevin jaloin nousemme penkistä ja saatan markiisittaren herrasmiesmäisesti takaisin puolelleen Händelin viime sointujen juuri sopivasti täyttäessä salia. Nojaten vielä toisiimme rauhoitumme siinä hetken ja annan ajatusteni palautua. Katson hämärässä ympärilleni ja sisääni virrata tilanteen täydellisyyden. Miljöö, musiikki, tunnelma tolpan toisella puolella seesteisen rauhoittava taide-, toisella taas raju paritteluelämys. Silti molemmilla puolilla samaan kaunis elämä. Huimaa ja kiehtovaa!

Lähetän markiisittarelle vielä lentosuudelman lähtiessä ja poistuessa ensimmäisenä salista. Sitten säpsähdän...taulu aulassa ja omistajan vaakuna... sehän olet sinä!!! Näen nyt kaiken ihan kirkkaana, olit järjestänyt kaiken tämän ja tämä onkin sinun linnasi, kaikki loksahtaa kohdalleen. Sopivasti myöhästyneet minua noutamaan tulleet vaunut, hieman liian hyväksyvästi nyökkäävä palvelija ja yllättävä ovien lukitseminen, tolppatapaaminen, tilausyleisö, tapaaminen, nautinnot, kaikki!...ajattelen haltioituneena. Ehkä saan tulla kokemaan luoksesi musiikkia uudestaan...ken tietää...

--------

Kommentteja saa laittaa ;)