Anniina

Aikaa oli taas kulunut ja olin saanut sut taka-alalle ajatuksistani. Elin kivaa elämää, kaikki oli niin kun pitikin ja olin onnellinen. Välillä meidän ensimmäinen iltakävely tuli mieleen, mutta pidin sitä kauniina muistona ja yritin ajatella meidät vaan jotenkin "erillisinä" ja kavereina. Vaikea selittää. Oli tavallinen keväinen työpäivä takana. Palaverissa töiden jälkeen sain pomolta kehuja ja ajattelin, että "Wau ehkä olis aika jo alkaa arvostamaan vihdoin itseään." Lähdin tyytyväisenä kotiin. Pysähdyin liikennevalohin viiden ruuhkassa, puhelin piippasi. Sulta tuli viesti. Tunsin kuika sydämeni alkoi hakata kiivaammin. Ajoin huoltoaseman parkkipaikalle lukeakseni viestisi. "Kävelylle, tänään Illalla?" Sain kylmiä väreitä viestin luettuani...mulla oli sua helvetillinen ikävä. Painoin pääni auton rattia vasten, suljin silmäni ja muistelin viimekertaista tapaamistamme. "Ok. Klo 21 sama paikka." vastasin viestiin. Ajoin kuin sumussa kotiin. Kävin suihkussa, mietin sun ääntä, kasvoja, ihanaa olemusta, joka sai mut niin pyörryksiin, kuin joku vahva lääke. En edes yrittänyt saada itseäni heräämään tähän tilanteeseen. En vain halunnut. Tiesin, että sä olet mulle kielletty. Sä olet se viimeinen johon en sais langeta...mitä helvetin väliä, sä olet ihana ja niin huumaava.

Sä odotit mua jälleen samalla parkkipaikalla, sun luonnon kiharat hiukset, jotka ulottu korvan taakse, oli ihanan sotkusesti ja sä katsoit muhun taas liian pitkään niillä sun ruskeilla silmilläsi. "Tuu tähän..." sä sanoit ja halasit mua pitkään. Sä tuoksuit jumalaisen hyvälle. Mä en saanut sanaa suustani. Mä halusin nähdä sut, se oli totta, mutta pelotti mihin tää kaikki vois johtaa...jos eräät saisi tietää. Me käveltiin sillan yli toiselle puolelle kaupunkia, yritin olla iloinen ja vähän kauempana susta, jutella niitä näitä, olla kun mitään ei olisikaan. Kun oltais vaan kavereita. "Tuu juostaan kilpaa tonne mäelle, jos se kioski olis vielä auki!" huudahdin. Sä nyökkäsit. Hengästyneinä seistiin näköalapaikalla, nojasin puuta vasten. Sä kävelit mun luo. Väistin kauemmaksi ja yritin alkaa puhumaan kevään tulosta. "Anniina, pysähdy nyt..." sä sanoit hiljaa. Sä painoit mut isoa tammea vasten ja otit mun kasvot sun käsien väliin hellästi. "Miks sä pakenet? Sä haluat tätä, mä haluan tätä. Mä tiedän, että sä pelkäät...niin mäkin. Älä mieti sitä. Kato muhun nyt muru..." Sun huulet hyväili hellästi mun kaulaa ja sun lämpimät kädet vaelteli mun paidan alla hieroen mun kovettuneita nännejäni. Työnsin sormet sun hiuksiin ja suutelin sun korvanlehteä ja kaulaa. Sä huokasit syvään. Mä katsoin sua, pitkään, syvälle sun ihaniin silmiin. "Tää on ihan hullua..." sanoin lohduttomalla äänellä ja tunsin kuinka jälleen kyyneleet kohosi silmiini. "Älä kulta...tää on kauneinta mitä meille on tapahtunut. Mä haluaisin kuulua sun elämään enemmän. Sä olet kaunis, mä en voi tälle mitään..." sä sanoit puoliks kuiskaten. Silloin sun sormet hakeutu mun kosteiden pikkareiden luo hieroen hellästi kumpuani. Päättäväisesti sä työnsit pikkareita sivuun ja aloitit taivaallisen hyväilyn kosteassa vaossani. "Aah, mä tiesin, että sä käyt yhtä kuumana ku mäkin..." sä huokailit tunnustellessasi mun märkää pillua. Mä olin kuin vahaa sun käsissäsi. Sun sormet pyöritteli ihanasti mun paikkoja. "Oooohh...aaaihanaaa..." inisin hiljaa. Pudotin sun housuja alas ja aloin hyväillä paksua elintäsi toisella kädellä. Samassa ohjasit peniksesi pilluni huulille ja painauduit iiiiihanan hitaasti syvälle pohjaan saakka. Aloitit naimaan päättäväisesti samalla katsoen mua silmiin. Sä tunnuit hyvältä, liian hyvältä. Sä nostit mut sun syliin sitä tammea vasten ja panit niin ihanan lujaa että en voinut enää pidätellä orgasmiani. "Oh...aa..nyyyyt....aaaah..." kiljahdin orgasmin aaltojen myötä. "Juuri noin muru...mä nautin niin paljon, kun sä saat..." sä huokailit.

Sun tahti kiihtyi ja tunsin kovan peniksesi kasvavan entisestään. Laukesit sisälleni syvään huokaisten. Nojattiin hiljaa toisiimme. "Mä en tiedä mitä mun pitäis sanoa. Sä olet liian ihana mulle. Voisitko sä lopettaa sen ja alkaa kunnon idiootiksi mua kohtaan, sit mä saisin sut pois mun mielestä?" sanoin hämilläni ja puoliksi vitsinä. "Ei onnistu, sori nyt vaan. Mä pääsen niin lähelle sua, tai miten sen nyt sanois...joka mielessä." sä naurahdit ja tapitit mua silmiin. Me käveltiin kaupungin halki ja sä saatoit mut mun auton luo. Istuttiin hetki autossa ja juteltiin. Sun käsi hyväili mun reittä ja tuntu että sun katse tekee muhun jäljen. "Sun pitää harkita tarkkaan mitä sä päätät. Meillä on vaan yks elämä, sä tiedät sen." sä sanoit. "Mun pitäis unohtaa sut, oikeesti. Mut mä en halua, mä en pysty." vastasin. Koko hetki oli niin epätodellinen kun kaksi aikuista ihmistä yrittää selvittää mitä ne haluaa. "Tää syö mua sisältä, kun mä joka kerta itken sun takia...tää on niin väärin, mutta kuten sä sanoit viimeks, niin helvetin oikein." yritin selittää. Sulla valui taas kyyneleet, niin mullakin. Kai tähän joku tolkku pitäis saada, ajattelin. Noustiin autosta. Halattiin pitkään. Sä annoit suukon mun otsalle. "Me...nähdään vielä...Anniina...mä tarvin sua." sä sanoit ja kävelit pois. Katsoin pitkään sun perään, sä hävisit näkyvistä lopulta. Mä en vaan voi lakata ajattelemasta sua ja sun kosketusta.