Lady Nickoi

Katsoin päivyriäni ja hieroin toista ohimoani, vielä olisi yksi potilas tälle päivälle. Kalenterissani luki sinisellä musteella kirjoitettu nimi: "John Buckner." Hymähdin mietteissäni ja katsoin pöydälläni tikittävää kelloa, vielä puolitoista tuntia ja päivä oli pulkassa. Sitten tuumin että mikä kiirte minulla kotiin oli? Siellä ei olisi odottamassa ketään ei edes kissaa. Nostin kuitenkin leukaani päättäväisesti ja katsoin huoneeni suljettua ovea, muistin kuinka opettajani oli kerran sanonut minulle: "Koskaan ei voi tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan tai kuka kävelee ovestasi sisään."

Nousin ylös mukavasta tuolistani ja kävelin ovelle. Avasin sen ja katsoin odotustilaan. Ilokseni näin kauniskasvoisen nuorehkon miehen istuvan mustalla kankaalla verhotulla terästuolilla. Hänen vaalea tukkansa oli suittu taakse hiusrasvalla ja hänen musta pukunsa oli moitteettoman siisti. Mies selaili hajamielisesti jotain vanhaa sisustuslehteä ja kuullessaan minun avaavan huoneeni oven hän kohotti katseensa minuun. Hänen siniset silmänsä olivat kiihkeät ja tarkat ja tunsin vajoavani lattian sisään hänen katseensa voimasta.

"John Buckner?", tiedustelin vaikka pitihän sen olla ilmiselvää koska odotustilassa ei ollut hänen lisäkseen muista kuin vastaanottoapulaiseni. Mies sulki lehden ja jätti sen tuolilleen. Varmoin askelin hän lähti kävelemään huoneeni avointa ovea kohti. Tämänhän piti olla minulle täysin rutiini homma mutta jokin herra Bucknerissa sai ihoni kihelmöimään. Pyysin häntä istuutumaan tuolille asettuessani häntä vastapäätä oman tammipöytäni takana.

Miehestä huokui suuri itsevarmuus mutta olin vaistoavani hänestä aivan aavistuksen verran hermostuneissuutta ehkä pelkoakin, tämä oli varmasti hänen ensimmäinen käyntinsä täällä ja olin salaa hyvilläni siitä että minä sain tilaisuuden ottaa hänet hoiviini. "Miten voin palvella?", kysyin luontevasti ja ristin pöydällä olevat käteni. John katsoi minua suoraan silmiin ja näin kuinka hän yritti saada tilanteen taas hallintaansa. "Jos minulta kysytään itseltäni niin olen ihan terve enkä tarvitse nuppinikkarin palveluja", hän sanoi suoraan.

Olin ennenkin kuullut suunnilleen saman vastauksen miespuolisilta potilailtani mutta aina se loukkasi minua yhtä syvästi. Heillä kaikilla oli ongelma ja minun tehtäväni oli selvittää se mutta asian kieltäminen ei juurikaan helpottanut tehtävääni. Olin kuitenkin saanut terapiakäyntien päätteeksi vain hyvää palautetta potilailtani ja se auttoi minua aina jaksamaan eteenpäin. En luovuttaisi tälläkään kertaa. Katselin Johnia tutkivasti ja havaitsin taas saman hermostuneisuuden, ensiksikin minun täytyisi saada hänet rentoutumaan.

Päätin ottaa puheissani lempeän mutta suoran linjan. "Nuppinikkari termi loukkaa minua syvästi ja toivon etten kuule sitä enää toista kertaa, minä olen täällä auttamassa sinua ja haluan saada osakseni kunnioitusta", selvensin. John loi katseensa hetkeksi lattiaan ja sitten uudestaan minuun. "Pyydän anteeksi, tämä tilanne on uusi minulle", hän tunnusti kuten olin arvannut. Hymyilin hänelle lempeästi osoittaakseni hyväksyneeni hänen anteeksi pyyntönsä. "Niin kerrohan miksi sinä olet täällä?", jatkoin ystävällisesti.

John kiemurteli tuolillaan ja näytti vaivaantuneelta. "Kyllä sinä voit kertoa, kaikki mitä kerrot pysyy näiden seinien sisällä", lohdutin häntä, vaikka hän varmaankin tiesi että olen vaitiolovelvollinen. "Esimies määräsi", hän tunnusti. Nyökkäsin ymmärtäväisesti. "Vaikuttaako ongelmanne työpanokseenne suurestikin?", tiedustelin. "Siltä tämä näyttää", John vastasi ironisesti. Hän näytti niin kiusaantuneelta ja hermostuneelta etten voinut muuta kuin surkutella häntä mielessäni. Hän todella tarvitsi apua ja vähän enemmänkin, ehkä naisen seura olisi juuri sopivaa lääkettä.

"Kerro siitä minulle", pyysin. John huokaisi raskaasti ennen kuin aloitti: "Teen töitä aivan liikaa, en osaa päästää irti, käyn ylikierroksilla, rasitan itseäni tarpeettomasti ja nukun liian vähän." "Ja otteesi työhön alkaa lipsua", täydensin. John nyökkäsi vaitonaisesti. Nojasin tuolissani vähän taaksepäin antaen hänelle tilaa. "Ensimmäinen asia, jossa tarvitset apua on rentoutuminen ja minä autan sinua siinä parhaani mukaan", lupasin. "Kuulostaa reilulta", John myönsi. "Jotta se toteutuisi niin sinun täytyy luottaa minuun", jatkoin. "Okei", John totesi.

Näin hänen silmistään että hän ei aikoisi antautua taistelutta. Katsahdin sitten huoneessani olevaa vihreää sohvaa, jonne ohjasin asiakkaani. "Sohvalle ole hyvä", kehotin ja viittasin häntä menemään sohvalle. John siirtyi istumaan sohvalle minun alkaessani tehdä muita järjestelyjä. Hän taisteli hermostuneisuuttaan vastaan kaikin voimin pysyäkseen asiallisen tyynenä. "Makuulle jos saan pyytää", lisäsin olkani yli. Näkemättäkin vaistosin että ajatus puistatti Johnia mutta hän teki niin kuin pyysin.

Laitoin uuden hiljaista musiikkia sisältävän kasetin stereoiden kasettipesään ja vedin sohvan päätyä vastapäisen kaapin liukuoven auki, siellä säilytin kuuluisaa "Pyörivää Spiraalia", joka auttoi pitämään tietoisen mielen kiireisenä kun käsittelin asiakkaideni alitajuntaa. "Löysää solmiotasi vähän John että pystyt hengittämään vapaammin", neuvoin. John löysäsi hieman solmiotaan ja katsoi mustavalkoista kiekkoa kuin se olisi ollut jokin hengenvaarallinen petoeläin, joka odotti saavansa hänestä suupalan. Himmensin huoneen valaistusta ja napsautin pyörivän spiraalin käyntiin.

Kävelin paikalleni ja painoin kasetin soimaan. Hiljainen ja hidas musiikki täytti huoneen ja hivuttauduin hiljaa Johnin vierelle. Hän katsoi keskittyneenä alati paikallaan pyörivään kiekkoon jonka tarkoitus oli auttaa minua saamaan hänet vaivutetuksi kevyeen transsiin. "Hengitä syvää ja tyhjennä mielesi, sinun ei tarvitse ajatella mitään eikä olla mitään", aloitin lempeästi, "kuulet vain minun ääneni ja annat minun auttaa sinua."

En voinut pakottaa Johnia mihinkään sellaiseen jota hän ei haluaisi tehdä mutta pystyisin vapauttamaan hänen kätketyt halunsa kunhan pääsisin tarpeeksi syvälle hänen päähänsä. Hän vaikutti sellaiselta mieheltä jolla oli kova itsekuri ja hän oli kieltänyt itseltään monia tyydytystä tuottavia asioita ja uskoin vakaasti niiden haluavan tulla esiin hänen suljetusta alitajunnastaan. "Sinulla on ollut hyvin uuvuttava työpäivä John, olet uhrannut kaiken voimasi keskeneräisille asioille, jotka vainoavat sinua päivästä toiseen. Sinulla on oikeus tuntea väsymystä ja uupumusta, se ei ole kiellettyä.

Älä taistele sitä vastaan, se ei ole vihollinen se vain on yksi inhimillisyyden mitta. Anna sen vyöryä pehmeästi yllesi ja rentouta jokainen lihaksesi. Sinulla ei ole mitään hätää, olet turvassa täällä", neuvoin häntä tasaisella äänellä. Johnin ensin nopea hengitys alkoi viimein tasaantua ja hänen katseensa muuttui hieman lasittuneeksi. Muistin lukeneeni oppikirjastani että vain 5% ihmisistä kykeni saavuttamaan erittäin syvän transsin jonka aikana suggeroialla oli keskimääräistä suurempi valta potilaaseensa. Tietoisuus ympäristöstä säilyisi tietenkin jollain tasolla mutta kuitenkin... Päätin kokeilla kuuluisiko John tuohon onnekkaaseen viiteen prosenttiin.

"Älä anna minkään ajatuksen liikkua mielessäsi vaan katso alati kaartuvaa mustaa tietä, katso kuinka se kaartuu uudestaan ja uudestaan. Yhä varmemmin vakaana, syvänä ja voimakkaana jatkuvana liikkeenä. Anna sen ohjata sinua lempeästi olotilaan joka tuntuu rauhallisuudessaan hyvältä. Sinä haluat saada yhden rauhan hetken raskaan päivän jälkeen ja se tuntuu hyvältä. Tunne kuinka lämmin rentouttava aalto lähtee liikkeelle jalkapohjistasi ja etenee hiljalleen sääriäsi pitkin ylöspäin. Viimeisetkin jännityksen rippeet katoavat lämmön tieltä sen edetessä sinussa yhä ylemmäs. Hengityksesi on kevyttä ja sydämesi lyö tasaisesti. Tunnet lämmön saavuttaneen kasvosi ja kasvojesi lihakset rentoutuvat. Lopuksi lämmön hellä kosketus saa silmäluomesi painumaan kiinni, et jaksa pitää niitä auki eikä sinun tarvitsekaan, saat nukkua", jatkoin.

John sulki ihanat silmänsä huulten jäädessä hieman raolleen. Mieleni teki kovasti suudella hänen huuliaan mutta vielä ei ollut sen aika. Nyt vasta hauskuus alkaisi. "Kehosi on raskas ja liikkumaton mutta fyysiset aistisi ovat edelleen aktiiviset, kosketan kämmenselkääsi höyhenellä kevyesti, tunnet vain hellän hieman kutittavan kosketuksen", aloitin ja vedin sohvatyynyn alta neulan höyhenen sijaan kokeillakseni kuinka syvään transsiin John oli vaipunut. Pistin hänen lähintä kämmenselkäänsä neulalla ja hän pysyi liikkumattomana, hän ei tuntenut kipua lainkaan. Hymyilin itsekseni ja onnistumisen tunne lämmitti mieltäni.

Nyt voisin siirtyä kämmenselältä intiimimmälle alueelle. Katsahdin syrjäsilmällä hänen nivusiaan ja mietin millainen varustus mahtaisi löytyä mustan kankaan alta? "John kosketan otsaasi yhdellä sormellani ja sillä samalla hetkellä kun tunnet kosketukseni niin kuuma puhdasta seksuaalista energiaa oleva impulssi lähtee liikkeelle aivoistasi alas selkärankaasi päätyen lopulta miehuuteesi joka herää siihen haluun jonka olet itseltäsi kieltänyt", virkoin ja kosketin Johnin sileää otsaa. Katsahdin jännittyneenä hänen housujensa etumusta että mitä tapahtuisi. Havaitsin juuri ja juuri havaittavan liikahduksen housujen kankaan alla.

Virnistin voitonriemuisesti ja sammutin pyörivän spiraalin, nyt sitä ei tarvittaisi. Päätin jatkaa Johnin kiihottamista sanoilla. "Olet elänyt niin kauan puutteessa että et jaksa enää, kuumotus peniksesi ympärillä lisääntyy ja lisääntymisvietti ottaa sinut hellästi valtaansa. Sanani, ehdotukseni, kehotukseni ja kosketukseni vievät sinua vielä syvemmälle transsiin kehosi vastatessa myöntyvästi seksuaaliseen kutsuun", jatkoin. Tempoilu Johnin housujen etumuksen alla muuttui kiihkeämmäksi ja päätin kiihottaa häntä vielä enemmän.

"Sinä haluat rakastella kanssani John, mielesi ja kehosi vaativat täyttymystä jonka vain minä voin antaa, sano että haluat", pyysin. "Haluan", John kuiskasi tuskin kuuluvalla äänellä. "Mitä enemmän kosketan sinua, sitä syvemmälle vajoat transsiin. Mitä syvemmälle vajoat, sitä syvemmälle haluat vajota. Mitä enemmän haluat, sitä kovemmaksi muuttuu peniksesi", ohjeistin Johnia. Avasin hänen vyönsä ja vetoketjunsa, laskin hänen housujaan ja päästin hänen hyvää vauhtia kovettuvan kalunsa vapaaksi. Ihastelin hetken sen paksua ja pitkää olemusta sekä vienosti kaarevaa muotoa. Tartuin sen silkkiseen varteen ja tein muutaman rukkausliikkeen. "Pidätkö tästä?", kysyin kaiken varalta. "Pidän", John kuiskasi ja hänen suupielensä kaartuivat vienoon hymyyn.

Jatkoin hänen masturbointiaan vielä hetken hitain liikkein, tekoni palkittiin ja Johnin peniksen kärjelle ilmestyi muutama nestepisara. Pyörittelin sormeani hänen nesteessään hitain hierovin liikkein, laskeutuen alemmas esinahan likelle. John huokaisi raskaasti tuntiessaan kosketukseni. Hinkkasin hänen "klitoristaan" nopeammin ja nopeammin. Hän oli padonnut halunsa niin perusteellisesti että suurin osa niistä purkautuisi lyhyessä ajassa ja minulle ei jäisi juurikaan aikaa nauttia. Hän saisi tulla nyt mutta kiihottaisin hänet uudelleen. John haukkoi henkeään kiihkeämmin minun masturboidessani häntä armotta.

"Tämä ei riitä tyydyttämään sinua, tämä orgasmi ei ole mitään verrattuna siihen mitä on tulossa. Saat tästä vain hetkellisen nautinnon mutta pian janoat lisää. Sinä haluat lisää ja haluat vajota aina vain syvemmälle transsiin", virkoin ja kiihdytin liikettäni.

Aavistin Johnin olevan pian valmis saamaan siemensyöksyn joten työnsin hänen valkoisen kauluspaitansa helmaa ylemmäs jotta voisin ohjata hänen spermansa hänen vatsansa iholle etteivät hänen vaatteensa tahriutuisi. John huohotti raskaasti ja hänen kurkustaan purkautui nautinnosta kieliviä äännähdyksiä yhä tiheämmin. Lopulta tunsin suonen pullistuvan hänen kalussaan ja suuri määrä spermaa syöksyi ulos hänen siittimestään. Ajattelin itsekseni ettei hänellä ole ollut aikaa edes tyydyttää itse itseään kun on ollut töissä niin kiirettä. John päästi pitkän huokaisun orgasmin päätteeksi posket punoittaen.

"Nuku John tarvitset voimiasi vielä uudelleen hetken päästä. Silloin olet täydellisesti yhtä minun kanssani", selvensin hänelle. Äänettömästi vedin sukkahousuni ja alushousuni pois. Halusin raivata Johnille esteettömän reitin. Odotin niin kauan että hänen hengityksensä tasaantui ja poskien punoitus hälveni ennen kuin aloitin uudestaan. "John, et ole vielä saanut täydellistä tyydytystä. Haluat tuntea naisen ympärilläsi, etkö vain?", tiedustelin. "Haluan", John kuiskasi. Hymyilin itsekseni Johnin vastaukselle. Kosketin hellästi hänen lepotilassa olevaa kaluaan saaden sen jälleen havahtumaan.

"Älä ole huolissasi John, mitä enemmän työnnät niin sen kovemmaksi muutut", lohdutin häntä huomatessani huolestuneisuudesta kertovan rypyn Johnin otsalla. Hän rentoutui uudelleen ja saavutti uuden erektion. Kiihotin häntä vielä hetken masturboinnilla kunnes uskoin hänen olevan valmis tulemaan sisälleni. Kiipesin hänen päälleen, nostin lyhyen hameeni helmaa ja ohjasin hänet hitaasti kuumottavaan vakooni. John tuntui hyvälle ja aloin keinua hiljalleen hänen päällään. "Ihan rauhassa vain, meillä on aikaa", virkoin lempeästi. En halunnut Johnin heräävän ennen aikojaan transsista johon olin hänet suurella työllä vaivuttanut.

Nautin suuresti Johnin uskomattoman kalun tuottamasta suuresta nautinnosta, hän sopi minulle täydellisesti. Halusin tämän olevan hidasta ja hellää, sellaista josta olen aina uneksinut. Huokaisin hiljaa täyttyessäni hänestä yhä uudelleen ja uudelleen. Nyt olisi taas oikea aika ohjata häntä. "John, sinä haluat minua enemmän kuin ketään muuta naista koko maailmassa. Haluat antaa minulle kaiken itsestäsi ja tyydyttää minut täydellisesti, sinun on annettava minulle parhain orgasmi, jonka mies voi naiselle antaa. Minä olen unelmiesi nainen ja nyt sinulla on tilaisuus vakuuttaa minulle että sinä olet unelmieni mies", selitin hänelle. John pysyi vaiti allani silmät edelleen suljettuina. Nopeutin hieman tahtiani ja kuulin kuinka sohvan alla olevat liitoskohdat alkoivat natista liikkeemme tahdissa.

Suuret hyvänolon aallot löivät lävitseni alkaen alapäästäni päättyen päälakeeni. John sykki sisälläni kuumana ja kovana antautuen täydellisesti minun valtaani. Pystyin hahmottomaan mielessäni hänen elimensä muodon vaikka olin sen silmilläni nähnyt, toisinaan pelkällä tuntoaistilla havaittu "näkeminen" oli paljon antoisampaa kuin silmillä. Hän oli niin vahva sekä kova, tunsin liukuvani yhä lähemmäs sensuellin hurmion olotilaa jossa John varmasti jo oli. Huippu läheni vääjäämättä minun keinuessani Johnin päällä halusin saavuttaa sen yhtä aikaa hänen kanssaan. Ohjasin Johnia oman huohotukseni lomasta ja toivoin hänen ymmärtävän.

Mielihyvän aallot raapivat kehoani kynsittömillä käsillään yhä armottomammin ja huippu häämötti jo edessäni. Sitten samassa se imaisi minut mukaansa. Lensin kuuman pehmeän tuulen mukana maailman päästä päähän kieppuen ja kaarrellen päättymättömästi kuin pyörivä spiraalini, jatkuvasti loputtomasti vailla päämäärää. Laukesin koko tajunnan räjäyttävään täyttymykseen joka kesti ikuisuudelta tuntuneen silmän räpäyksen ajan. Jossain kaukaa kuulin myös Johnin laukeavan ja antavansa kirjaimellisesti kaiken itsestään. Odotin hetken jotta hengitykseni tasaantuisi ennen kuin kapusin pois Johnin päältä. Hän oli onnistunut täyttämään toiveeni ja olin hänelle siitä kiitollinen.

Vedin Johnin housut takaisin ylös ja suljin vetoketjun, kaikki oli suunnilleen ennallaan. Hänen poskensa punoittivat vielä orgasmin jäljiltä ja annoin hänelle vielä hetken aikaa palautumiseen ennen kuin herättäisin hänet. Sopivan hetken tullessa aloin taas puhua: "Sinä olit loistava John, suorastaan erinomainen, minä kiitän sinua. Mielesi ja kehosi saivat kaipaamansa täyttymyksen ja olosi tuntuu hyvältä. Mielesi on saanut levätä kuin myös kehosi, tunnet itsesi vahvaksi ja elinvoimaiseksi. Et pelkää haasteita ja pystyt pitämään tilanteen hallinnassasi. Tule takaisn pimeydestä valoon, tule takaisin tähän maailmaan. Kun lasken yhdestä kymmeneen niin sinä heräät levänneenä ja virkistyneenä.

Yksi, pimeys katoaa vähitellen ympäriltäsi, kaksi, hiljaisuus jää kauas taakse ja kuulet muutkin maailman äänet, kolme, tunto palaa rentoutuneisiin lihaksiisi, neljä, sattuman varaiset ajatukset alkavat liikkua päässäsi, viisi, lämmin energia virtaa kaikkialle kehossasi, kuusi, tunnet kuinka sen lempeä kosketus vahvistaa lihaksiasi pitkän liikkumattomuuden jälkeen, seitsemän, tietoinen mielesi alkaa heräillä unestaan, kahdeksan, tietoisuutesi ympäristöstäsi vahvistuu, yhdeksän, jäsenesi alkavat liikehtiä, kymmenen, avaat silmäsi." Ja John avasi silmänsä. Hän nousi istumaan ja hieroi kevyesti kasvojaan. Tällä välin hivuttauduin nopeasti pöytäni taakse jottei John näkisi paljaita sääriäni. "Millainen olo?", kysyin. "Erittäin levännyt", John vastasi. "Kiitos", hän vielä lisäsi. "Ei kestä", kuittasin tyynesti.

Mitä sanotte rakkaat lukijani, tarvitseeko John vielä jatkohoitoa?