Anders

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, on vuoteelle siroteltu ruusunkukkia.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, on huone täynnä öisen puutarhan suloista tuoksua.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, laitan hänen päähänsä kukkaseppeleen, ja hän on kuningattareni.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, on kuin tapaamme toisemme joen ylittävällä sillalla, hymyilemme toisillemme, otamme toisiamme kädestä ja käännymme katsomaan tähtitaivasta.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, alkaa yölintu laulaa kauneinta lauluaan.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, kuljen syvälle hänen siimekseensä ja hengitän sisääni hänen tuoksuaan.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, yö pidättää henkeään.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, kosketan hänen sielunsa pohjukoita.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, tähdet syttyvät loistamaan hänen silmissään.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, ratsastamme korkeimmalle vuorelle ilman vaikeuksia ja yllämme koskettamaan kuuta.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, lennämme taivaalla pääskysten lailla.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, sukellamme yhdessä salaisimpiin onkaloihin ja löydämme niistä aarteita.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, ei ole onnea tuntenut kukaan ennen meitä.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, valkoiset hevoset villiintyvät ja, rikkoen tallin ovet, kirmaavat vapaina niitylle.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, enkelit puhaltavat fanfaareja torvillaan.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, puhtaan onnen lämmin aalto hyökyy hänen lävitseen päälakea, sormenpäitä ja varpaita myöten, ja hän antautuu sen vietäväksi ja kelluu sen lempeässä syleilyssä. Hän odottaa kun se vaipuu noustakseen uudelleen pian, ja taas, ja taas, ja sen raukaisevaan rytmiin hän haluaa nukahtaa.

Kun minä rakastelen Annikan kanssa, näemme jälkeenpäin yhteisiä unia.