*neiti*

Mun oli aika päivittää tulipunainen pikku-bemarini ja kiertelin kaupoilla katselemassa vaihtoehtoja. Eipä vanha ollut tuokaan, mutta kilometrejä oli kertynyt mittariin sen verran, että halusin hiukan tuoreemman puikotettavaksi alleni. Aivan tuliterää kärryä en viitsinyt ostaa, sillä tosiaan noita kilsoja kertyi sen verran, että arvo olisi pudonnut puoleen jo vuodessa. Siksipä siis tapani oli ollut hankkia joku 20-30 tonnia ajettu ja vaihtaa se sitten vuoden päästä tupla- tai triplalukemilla taas hiukan uudempaan. Lainoja ei tarvittu, välirahat pysyivät kohtuullisina ja aina oli hyvin toimiva kärry alla. Duunin työsuhdeautoon en halunnut sitoutua, sillä olen itse aina halunnut tehdä päätökseni niin työn, auton kuin miestenkin suhteen.

Ajelin satasarjaiseni milloin minkäkin liikkeen pihaan ja usein mukanani oli kaverini Jussi, sillä yksin kauppoja tekevä nainen on autopuolella vielä niin outo näky, että kohtelukin on sen mukaista eli jopa törkeää. Väri tai sisusta tai kuskin meikkipeili ovat muka ne ratkaisevat tekijät, mutta jos erehdyn kysymään, miksi ohjaus ravistaa tai perä pitää meteliä suht uudessa autossa, niin joko homma on mun kuvitelmaa tai sitten juuri kyseinen kauppias ei olekaan autoa ajellut, vaan kollega, eikä siksi voi tietää, mutta kaikki on varmasti kunnossa. Just joo. Kaikenlaista kolarishittiä yritetään sopivan tilaisuuden tullen kaupata juuri siksi, että olen nainen enkä tiedä autoista muka mitään muuta kuin sen, kuinka takapenkin saa kaadettua ja miehen siellä tyytyväiseksi.

Pari päivää sitten olin kuitenkin matkallani yksin duuniasioissa toisella kulmalla Suomea. Muutama suurempi autoliike sijaitsi sielläkin, joten päätin poiketa myös niissä päivän päätteeksi ennen hotelliin majoittumista. Yhdessä liikkeessä mulle tarjottiin jotain kodinkonetta vastineeksi bemustani pokkana ilman vaihtorahoja, toinen yritti myydä väkisin pelkkää uutta, nollakorolla. Kolmanteen liikkeeseen ajaessani pinna oli jo hiukan tiukalla ja latelin hyvin suorasanaisesti haluamani tiedot ja kokemukseni autokaupoista ensimmäiselle myyjälle, joka vastaani tuli. Hän kuunteli vakavana ja sanoi, että naisen toive on aina etusijalla. Lupasi, että saan häneltä haluamani. Totesin myöhemmin, että niin todellakin sain, vaikken siinä vaiheessa selvästi edes tiennyt, mitä halusin.

Pian kädessäni oli tuoreen bemarin avaimet, allani 40 tonnia vähemmän ajettuja kilsoja, puoli litraa isompi kone ja hiukan uudistettuja sisäpelivehkeitä. Astuin autoon ja hämmästyksekseni myös apukuskin ovi avautui. Myyjä istui penkille ja sanoi, että hän haluaa tulla itse mukaan katsomaan, mitä pidän kyydistä. Ahaa, tämäpä uusi juttu, mutta tulkoon, mietin ja starttasin baijerilaisen. Tämä versio oli automaatti. Olin vuosien varrella nähnyt niin monta manuaalia ja automaattia, että sillä ei sinänsä ollut mitään merkitystä. Puolensa ja puolensa molemmissa. Myyjä kuitenkin ystävällisesti kertoi, kuinka keppi työnnetään d-asentoon ja sitten varovasti kaasua ja kytkinjalka vaikka pyllyn alle ettei hypi jarrulla. Meinasin heittää tyypin ikkunasta jo siinä vaiheessa, mutta maltoin mieleni ja sanoin hänelle, että jos aikoo istua kyydissä, on parempi olla kommentoimatta. ”Sori, unohdin, kun yleensä asiakkaille joutuu itsestäänselvyydetkin vääntämään rautalangasta”, myyjä sanoi pahoillaan. Vilkaisin häntä sivusilmällä hymähtäen jotain ookoota ja nyt vasta noteerasin kunnolla, että poitsu olikin ihan mies ja vieläpä aika hyvännäköinen sellainen. Oppisi vaan vielä käyttäytymään…

Ajelimme liikkeestä ensin kaupungille ja auto käyttäytyi yhtä kauniisti kuin myyjänsäkin. Pyysin ajo-ohjeita isommalle tielle, sillä seutu ei ollut minulle tuttu. Ajotietokoneeseen navigaattoreineen ehtisin perehtyä myöhemminkin, jos kaupat syntyisivät. Pääsimme tielle, jossa voin kunnolla kokeilla kuinka bemu kiihtyy, mitkä ovat ajo-ominaisuudet kaarteissa isolla vauhdilla ja kuinka jarrut toimivat. Sitten halusin päästä mutkateille ottamaan selvää auton todellisista piirteistä. Mitään ylimääräistä tai puuttuvaa ei vielä tähän mennessä ollut ilmaantunut, joskin väri myyjän kasvoilla näytti hetkittäin pakenevan minun antaessa bemun lentää. Tiesin tasan tarkkaan kuitenkin, mitä tein ja myyjän reaktiot vaan huvittivat. Ehkäpä kokemuksia aiemmista asiakkaista oli kertynyt epämiellyttävimmissä merkeissä…

Myyjä, joka esittäytyi jossain vaiheessa koeajoamme Akiksi, neuvoi minulle reitin pitkin syrjäisiä metsäteitä ja pieniä polkuja. Käännyin siis sivutielle ja Aki alkoi jo rentoutua etupenkillä ja unohti puheista päätellen roolinsakin, sillä hän jutteli mukavasti niitä näitä ja koeajomme alkoi päivän päätteeksi olla hyvinkin hauska. Hän sai minut nauramaan monta kertaa ja tuntui nauttivan reissustamme itsekin. ”Käänny tuosta vasemmalle. Siinä pitäisi olla isompi mäki ja voit kokeilla luistaako laatikko, kun lähdet liikkeelle vaikka puolivälistä”, Aki sanoi ja käännyin hänen ohjeidensa mukaan ja testailin autoa, joka toimi hienosti. Alkoi olla jo pimeää eikä mäessä ollut kääntöpaikkaa, joten jatkoin matkaa eteenpäin, vaikka uskoinkin jo nähneeni tarpeeksi. Tie oli pieni ja kapea ja päättyi pian uimarannalle. Paikka oli niin kaunis, että päätin pitää tupakkitauon ja se sopi hyvin myös Akille.

Polttelimme kaikessa rauhassa ja Aki halusi näyttää auton säätöjä ja ominaisuuksia siinä samalla. Mm. takapenkkien kaato kuului näytökseen – yllätys, yllätys! Kumartelin Akin mukana hänen esitellessään takamatkustajien jalkatuulettimia, niskatukien dvd-systeemeitä jne ja kuin vahingossa Akin käsi hipaisi välillä rintojani, välillä peppuani. Yllätyin, kuinka kiihotuin Akin sipaisuista tällä autiolla uimarannalla hämärän laskeutuessa keskelle ei mitään. Hänen reaktionsa olivat selvästi samanlaiset, sillä yhtäkkiä miehen puhe katkesi ja hän pysähtyi katsomaan minua sumennein silmin. ”Noh, jatketaankos matkaa”, kysyin naurahtaen, mutta niin käheällä äänellä, että Aki huomasi minun varmasti lämmenneen tilanteeseen ja hetkeen. Hän tulikin luokseni ja suuteli minua kevyesti kysymättä yhtään mitään siitä, sopiko se minulle. ”Tuota.. tääkö on sun tapa tehdä kauppoja..?” kysyin kohta hiljaa maisteltuani ensin suudelmaa, joka tuntui hyvältä ja lisäsi kihelmöintiä kropassani. Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä!! En mä voi lämmetä jollekin hiton trokarille tuosta noin vaan! Näyttää kuitenkin pahalta, että näin käy, sillä Aki ottaa minut syliinsä ja kuiskaa korvaani tummalla äänellä: ”Ihan sama, tuleeko jotain kauppoja vai ei tai meneeks multa duuni tän takia. Ei väliä. Mä nyt vaan satuin ihastumaan suhun tossa matkan varrella enkä voi sille mitään, että mä haluan sua aivan helvetin paljon..” Samalla Akin kädet alkavat kouria vartaloani ja huulet seikkailevat kiihkeästi kaulallani. Mies tuntuu ja tuoksuu hyvältä ja saa minut kiihottumaan ja vastaan hyväilyihin sanomatta mitään, mutta ihmetellen jossain taka-alalla itseäni…

Olemme suht pian kuoriutuneet vaatteistamme ja napsautamme bemun takakontin auki. Penkit ovat edelleen vaakatasossa esittelyn jäljiltä ja tilaa on vaikka kuinka. Kiipeämme autoon, suljemme luukun ja katselemme toisiamme sisävalojen himmetessä lopulta pikkuhiljaa sammuksiin. Aki on hyväkroppainen, vakavailmeinen ja haluttavan näköinen mies, jonka kalu seisoo terska sykkien kunnioitettavan kokoisena kiinteiden reisien välissä. Aki näyttää pitävän siitä, mitä minulla on tarjota, sillä hänen silmänsä nuolevat rintojani ja litteää vatsaani ja katse päätyy trimmattuun vakooni, jota ei ole ajeltu posliiniksi vaan siistitty pieneksi kolmioksi.

Aki kääntää minut selälleen auton perässä, nostaa sääreni olkapäilleen ja alkaa himokkaasti nuolla pilluani saaden minut kiihottumaan entistä enemmän. Hänen kielensä tekee minulle uskomattomia juttuja, joiden ansiosta räjähdän suhteellisen pian ja voihkin ja tärisen niin, että pieni auto huurustaa ikkunansa varmuuden vuoksi ohikulkijoiden varalta. ”Taisit tykätä..?” Aki kysyy kiusallaan ja nousee päälleni. Hänen suuri kalunsa suuntaa rintojeni väliin, joita Aki puristelee himokkaasti yhteen pitäen samalla kiinni turvonneista nänneistäni. Kalu tuntuu ulottuvan alavatsastani lähes kaulalleni, joten se on todella mahtavan kokoinen ja ehdin jo miettiä, onko sen tarkoitus mahtua pieneen, mutta halukkaaseen pilluuni. Nuolen kalua aina, kun sen pää ilmaantuu rintojeni välistä sopivalle etäisyydelle Akin jatkaessa leivontaa. Kyrpä tuntuu paisuvan ja suurenevan joka työnnöllä ja näenkin kohta rintojeni välistä työntyvän nyrkkini kokoisen terskan. Apua! Eihän tuo koskaan mahtuisi timmiin pilluuni. Aki on kuitenkin toista mieltä.

Hän ohjaa kalunsa vaolleni pyöritellen sitä hiukan kosteudessani ja aloittaa työntämään valtavaa terskaani hitaasti sisääni. En ole koskaan saanut näin mahtavan kokoista kyrpää ja tajuni tuntuu katoavan pois jonnekin sen venyttäessään minua ja puskiessaan tietään sisääni. ”..aah, aah.. aaaahhhh! … helvetti miten tiukka ja ihana pillu… ei ole totta… uuuuuh…” Aki huutaa työntyessään sisääni ja tunnen tämän trokarin upean elimen alkavan jyystää ahtaita käytäviäni. En tiedä huudanko enemmän nautinnosta vai kivusta, mutta joka tapauksessa en voi pidätellä huutoani ja lantioni kohoilee vetäen tuota mahtisauvaa hillittömässä himossa perille saakka. ”…juma..lauta… lisää! lisäää! aaaahh…” huudan kiimoissani ja Aki tekee todellakin parhaansa. Lopulta tuo taivaallinen jättikalu saa minut laukeamaan hervottomasti ja purkaa samalla omankin lastinsa koosta päätellen suoraan kohtuuni eikä minnekään sen suulle. Värisemme ja tärisemme nautinnosta ja makaamme huohottaen päällekkäin bemarin hyvin riittävän kokoiseksi havaitun perän sisällä. Akin spermaa valuu ulos pillustani heti, kun vähänkin liikahdan ja sitä tuntuu todella riittävän. Auton verhoilut eivät varmaankaan tykkää hyvää, mutta oma tyydytetty pilluni kyllä tykkää ja sykkii vieläkin hitaasti, mutta voimakkaasti Akin patukan ympärillä.

Lopulta ajelemme takaisin autoliikkeeseen ja toteamme, että se on jo sulkenut ovensa. Aki käy leimaamassa korttinsa, palauttamassa koeajoauton avaimet ja hyppäämme autooni, jonka ajan hotelliini. Meillä on edessä pitkä yö sovitellessamme suurta patukkaa pieneen koloon… Ja juu, lopulta se autokin tuli vaihdettua, mutta se onkin jo eri tarina :)