Sihteeri Liisa

Astuin kokoushuoneeseen sydän pamppaillen ja huulet kuivina. Olin liikkeellä aikaisin, halusin olla paikalla ennen muita. Yritin rauhoittua ja päästä tasapainoon, jotta voisin selviytyä sihteerin velvollisuuksistani. Huoneessa ei ollut vielä ketään. Sytyin valot ja katsoin ympärilleni. Olin palannut näyttämölle, jolla jouduin viime kerralla esittämään naispääosaa. Aluksi vastentahtoisena, mutta ennen pitkää täydellisesti antautuen. Tuossa on pöytä, jonka päälle taivuin otettavaksi. Tuolle matolle polvistuin imemään munaa, tuossa konttasin alastomana kiimaisten miesten huvitukseksi. Miesten otettua minusta tyydytyksensä he antoivat minun mennä. Pukeuduin hätäisesti, keräsin tavarani ja lähdin. Mitään jälkivaatimuksia ei esitetty ja minua kohdeltiin oikeastaan ystävällisesti. Puheenjohtaja kysyi olenko kunnossa, ojensi salkkuni ja avasi minulle oven. Minulle toivotettiin turvallista kotimatkaa ja muistuteltiin asialliseen sävyyn seuraavasta kokouksesta. Olin poissa tolaltani, mutta miehetkin vaikuttivat hämmentyneiltä. Jokainen ymmärsi, että elämän täytyy jatkua kiihkeän näytelmämme jälkeenkin, velvollisuuksista piti huolehtia.

En puhunut kotona miehelleni tapahtuneesta mitään. Hän on aina suhtautunut yhdistysharrastukseeni välinpitämättömästi. Tuskinpa hän osasi kuvitella, että toimintasuunnitelman ja talousarvion asemesta käsittelyyn otettiinkin hänen isorintainen vaimonsa. Yllätettynä, alastomaksi riisuttuna, himokkaana. Ajatukseni tempoilivat sinne tänne. Välillä olin varma, että olin joukkoraiskauksen viaton uhri. Miksi sitten nautin käsittelystä ja sain elämäni orgasmin? Antauduin miehille lopulta aika helposti, taisin saada mitä halusin? Olinko koko ajan jopa kerjännyt sitä, kuten miehet vihjasivat? ”Perseenkeikuttaja” sai ansaitsemansa kurinpalautuksen. Välillä en voinut kuvitellakaan jatkavani heidän sihteerinään, välillä taas, tämä on myönnettävä, kaipasin uusintaa ja hieroin itselleni pitkän orgasmin tapahtunutta muistellessani! Se oli joka tapauksessa selvää, että mitään uusintaa ei voisi tulla. En aikonut ryhtyä miksikään sihteerilutkaksi, jota kaikki halukkaat saavat nussia mennen tullen kokouspöydällä. Minulla oli paljon menetettävää: perhe, koti, aviomies, maine.

Mietin pitkään pukeutumistani. Olinko provosoinut miehiä asuillani? Tavallisesti käytin kokouksissa hametta ja puseroa, jalkineina nahkasaappaita tai korkkareita. Tavallisia toimistovaatteita siis. Ei kai minun tarvitse vetää burkhaa ylleni vain siksi, että minulla on hyvä vartalo? Olin tietoinen siitä, että näytän hyvältä ja nautin siitä, että se huomioidaan, kuten kai kaikki muutkin. Jos menisin nyt, tapahtuneen jälkeen, kokoukseen johonkin peittävään säkkiin pukeutuneena, myöntäisinkö samalla, että aiemmat vaatteeni ovat olleet provokaatio? Koska olin päättänyt, että elämän täytyy kuitenkin jatkua, pukeuduin samalla tavalla kuin aina ennenkin: polvipituinen hame, korkokengät, vaalea paitapusero.

Istuin ryhdikkäänä jalat ristissä ja tutkailin papereita, kun muita alkoi vähitellen ilmaantua. Olin saavuttanut jonkinlaisen tyyneyden ja itsevarmuuden, yritin parhaani mukaan olla kuin mitään erikoista ei olisikaan tapahtunut. Tyyni asenteeni joutui heti koetteelle, kun Keijo ja Risto valitsivat paikat vierestäni. Heidän tervehdyksissään ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Silmiin en heitä halunnut katsoa, mutta huomasin etenkin Keijon tuijottavan rintojani melkoisen häpeämättömästi. Istuin miesten välissä niin virallisena kuin osasin. Keijo siirsi tuolinsa tarpeettoman lähelle. Reitemme koskettivat tämän tästä toisiaan, aistin miehen ruumiin lämmön ja haistoin hänen tuoksunsa. Tein muistiinpanoja tavalliseen tapaan ja yritin viileästi keskittyä. Miesten läheisyys alkoi pian vaikuttaa. Muistikuvat viime kokouksesta tunkeutuivat tajuntaani. Huomasin hengittäväni tiheästi, nännit nöpöttivät kiinteinä, poskia kuumotti.

Keijo työnsi vaivihkaa eteeni paperin. Lapussa luki: ”Avaa reidet!”. Korvissani humisi. Nielaisin. En kääntynyt katsomaan miestä, mutta sivusilmällä havaitsin hänen mittailevan vartaloani ja hänen katseensa poltti ihoani. Vaihdoin asentoa tuolissa ja jätin polvet vierekkäin, reidet hiukan irti toisistaan. Mies työnsi eteeni uuden lapun: ”Hyvä tyttö!”. Ari piti pitkää puheenvuoroa pöydän toisella puolella ja oli kerännyt kaikkien huomion. Kukaan ei huomannut, kun Keijo alkoi pöydän alla hivellä reittäni. Karheat sormet kulkivat edestakaisin pehmeällä iholla, etsiytyivät vähitellen reiden sisäpinnalle ja ylöspäin kohti häpyäni. Mies tiesi mitä teki. Hivelevä kosketus sulatti minut enkä osannut ihmeemmin vastustella, kun mies ujutti kätensä määrätietoisesti perille saakka reisieni väliin häpykumpuani vasten. Keskitin kaiken energiani siihen, että en päästäisi ääntä, tuijotin pöydän kantta ja puristin käsiäni nyrkkiin.

Mies sai hieroa klitoristani jonkin aikaa ennen kuin ymmärsin ryhtyä vastarintaan. En sentään suostu tällaiseen! Yritin toimia niin, että kukaan ei huomaisi mitään. Tartuin miehen ranteeseen ja yritin vetää hänen kätensä pois haarovälistäni. Keijo jatkoi vastustelustani välittämättä ja hänen löydettyä herkimmän kohtani voima pakeni käsivarsistani ja keskityin pelkästään pysymään vaiti tuolillani, siinäkin oli täysi työ. Mies jatkoi sormetusta pöydän alla ja pakotti julmasti minut laukeamaan. En kyennyt pidättelemään kiljahdusta kun aloin tulla. Keijo oli siinä vaiheessa juuri vetänyt kätensä pois, kun kaikki kääntyivät katsomaan punaposkista, tuolilla huojuvaa olemustani. ”No mikäs Liisalle tuli?” kysyi puheenjohtaja pöydän toiselta puolelta hämmästyneellä äänellä mutta hänen katseensa kertoi hänen tietävän täsmälleen mistä oli kysymys, olihan hän nähnyt minun saavan orgasmin aiemminkin. Sepustin änkyttäen jotakin vatsakivuista, taitaa tulla kuumettakin. Pyytelin anteeksi ja nousin tavaroitani keräillen. Kävellessäni takamus keinahdellen pois huoneesta kuulin miesten hekottelevan samalla kun tunsin valuvan kosteuden reiteni sisäpinnalla.