Re-wind

Veera on tyttöni nimi. Täysi nainen hän tietysti on, kohta 19 kesää, mutta tyttö kuulostaa paremmalta, juuri yhtä nuorelta ja puhtoiselta kuin hän näyttää. Omaa pitää kehua, joten todettakoon, että Veera on helvetin linjakas pakkaus. Niinhän se höpsö kaikkien sopusuhtaisten naisten tavoin väittää, että siellä ja täällä on muka jotakin liikaa - mutta puhuu täyttä roskaa. Jos suloutta olisi liikaa, se lakkaisi olemasta suloutta - Veeran kohdalla ei ole lakannut.

Sinun kasvoihisi minä kai ensimmäisenä ihastuin. Vihreisiin silmiin, sievään nenään ja valkokankaalta vertaansa hakeviin huuliin, täyteläisiin ja sensuelleihin. Ja ilmeisiin, joita noille kasvoille onnistut luomaan. Joskus viattoman kysyviin, toisinaan viehkeän vihjaileviin. Ennen rakastelua intohimosta palaviin, raukean tyytyväisiin orgasmin jälkeen.

Tekisin kai väärin jos jättäisin mainitsematta olkapäiden ohi ulottuvan vaalean tukkasi, uskomattomat, runsaat hiuksesi, joissa on tällä hetkellä jokusia tummempia raitoja. Voi jumalauta, että minä pidän niistäkin: tiikerikiehkuroita ensin kasvoillani kun kumarrut suutelemaan minua, sitten vatsallani, sitten reisieni sisäpinnoilla, kun kielikorusi tekee tuntumaa unesta heräävän elimeni herkkään pintaan.

Eräs pieni särö täydellisyydessäsi on. Vaikka nautit seksistä ja haluat sitä usein, suureksi harmikseni säästelet peppuasi kuin kalleinta aarrettasi. Koskaan en ole saanut astua sisään kiinteään pyllyysi, en yhden yhtä kertaa, vaikka viereisessä portaassa minulla on lupa käydä seikkailemassa lähes päivittäin. Ei, vaikka kuinka olen maanitellut tai kallistanut korvaani omille toiveillesi. Ei, ei sitten niin millään. Minun kaluni ei ole sitä kaliiberia, että sinun tarvitsisi pelätä reikäsi repeävän, kaukana siitä. Enkä minä tekisi mitään kivuliaasti ruhjoen vaan olen luvannut lämmittää sisäänkäyntiä, hiljalleen totuttaa ja vähitellen avartaa sitä vaikka viidenteen adventtiin. Mutta kun perkele ei niin ei!

Tulenhan minä toimeen ilmankin. Sinun pillussasi ja osaavassa suussasi on varmasti tarpeeksi yhdelle miehelle. Mutta vaikka saa tarpeeksi, alkaa haluta vielä enemmän. Sellaisia olemme, me miehet etenkin: haluamme jättää jalanjälkemme salaperäisen mantereen eksoottisimpaankin kolkkaan. Emme luovuta ennen kuin viimeinenkin linnake on valloitettu, ennen kuin olemme tunkeutuneet huolella varjellun temppelin pyhimpäänkin kammioon.

Tietenkään en tee mitään väkisin. Enkä toisaalta aio taivutellakaan enempää; liian monta kertaa olen nähnyt sen johtavaan vain tuohon rakastettavaan hymyyn ja määrätietoiseen päänpudistukseen. Liian monta kertaa olen turhautunut ja melkein alkanut jo vihata taipumattomuuttasi. Siispä minä ristin käteni ja vain rukoilen ihmettä tulevaksi. Enintään hiukan edesautan sen tapahtumista…

On kesä ja heinäkuinen helle. Naimme viltillä, keskellä vanhempiesi kesäparatiisia. Vastaleikattu ruoho tuoksuu ja aurinko porottaa kumpupilvien lomasta nostaen hien rakastelevaisten pintaan. Työnnyn sinuun kyljelläni maaten samalla kun painan kasvoni rintojesi väliin. Annan lantion käydä, äänimaiseman täyttää kahden toisiaan vastaan osuvan vartalon läiske. Suloinen kiima, autuaallinen, hikisen eläimellinen kiima, ja jos mahdollista yhä yltyvä kiima, pikaista purkautumista huutava… Pyydän sinua nelinkontin jatkaakseni takaa päin. Tunnet kolttoseni ja puristat huohotuksesi lomaan sanat: ”Lettua sitten vain.” Katson pientä tiukkaa anustasi ja nuolaisen sitä. Toistat ohjeesi sanalla ”kulta” höystettynä. Pyöritän sormeani pienten kureiden ympäröimällä painaumalla; olen tulla hulluksi halusta päästä tähän kiellettyyn maahan. Nyt.

Alat ensin hysteerisesti nauraa kihertää, sitten taas muistat periaatteesi: ”Kulta olen sanon…” Kun kiihkossani alan sovittaa mulkunnuppia pyllyaukollesi, lähdet konttaamaan karkuun. Konttaan perässä ja päädymme viereiselle niitylle päivänkakkaroiden ja kurjenkellojen sekaan pyörimään ja nauramaan. Sinä saat seisokistani otteen, kellahdat selällesi ja ohjaat sykkivän ja kiihkosta hyrisevän elimeni paikkaan minne luonto on sen tarkoittanut. Voitat tämänkin erän.

Mutta minulla on suunnitelmani, tietäisitpä vain! ”Hyvä on”, minä sanon lopetettuamme ja maattuamme hyvän aikaa kakkarakedolla, ”luovun sitten pakkomielteestäni. Seuraavan kerran ryppyisen reiän ritari tulee pelastamaan sinut puutteelta ainoastaan jos itse pyydät.” Kerrot olevasi tyytyväinen lupaukseeni, mutta minun joutuvan luultavasti odottamaan pyyntöä pitkään. Annat nenänvarteeni lämpimän pusun. ”Sinun ollessasi kyseessä olen taipuvainen uskomaan niin”, totean, ”mutta aina kai sopii toivoa!”

Seuraavana päivänä käyn kaupungissa. Kun palaan, makaat taas viltillä aurinkoa ottamassa. Tulen viereesi ja riisuudun. Painaudun aivan kiinni niin että pian tunnet kovuuteni reittäsi vasten. Nostat aurinkolasejasi ja katsot minua viekkaan näköisenä: ”Toivomuksia?” Avaan pienen paketin ja näytän sinulle vasta teettämääni jalokivikoristeista kielikorua. ”Suu auki ja silmät kiinni”, käsken ja isken silmää. Lasket pääsi viltille, painat luomesi kiinni ja työnnät kielesi pitkälle ulos. Nopeasti asetan korun takaisin rasiaan ja pujotan toisessa kädessäni piilossa olleen kuparilangan pätkän kielessäsi olevaan reikään. Kun ehdit huomata petoksen, on jo liian myöhäistä. Olen kiertänyt langan lenkiksi ja nostan varoen mutta päättäväisesti sinua kielestä seisaallesi: ”Tulepa kultaseni, käydään liiterissä.”

”Ijä heehejjiä hijä jeej!” on lause jonka kieli ulkona saat muotoiltua. Mutta et voi muutakaan kuin epäselvästi sadatellen seurata perässä minun kävelyttäessäni sinua kohti rannassa sijaitsevaa puuliiteriä. Menemme sisälle. Olen kiinnittänyt vajan peräseinään polven korkeudelle silmukkaruuvin. Lattialle olen jättänyt tongit, joilla nyt kierrän kuparilangan silmukan ympärille. Jätän langan hyvin lyhyeksi, jotta et pysty väsyttämällä taivuttelemaan sitä poikki. Millään muullakaan tavalla sinun on hankalaa ilman apuvälineitä irrottautua seinästä. Konttausasennossa, kieli kiinni ruuvissa yrität artikuloida pyynnön, joka kuultuna saa muodon: ”Äähjä yj ijji, heji!”

Haen seuraksesi sisältä vesipullon. Totean ääntelysi olevan siksi epäselvää, että minun on parempi ojentaa sinulle vihko ja tussi kommenttiesi esittämiseen kirjallisesti. Kerron sinun pääsevän tuota pikaa takaisin nurmikolle aurinkoa palvomaan, kunhan vain keksit, mitkä taikasanat sinun on vihkon lehdelle kirjoitettava. Tartut heti kynään ja lehtiöön. Saat ojentaa kieltäsi ulos saadaksesi kasvosi kauemmas seinästä, mutta näkökenttää on sen verran, että pystyt juuri ja juuri kirjoittamaan. Saatuasi viestin valmiiksi, heität minua viholla. Poimin sen maasta ja luen: ”Saatanan hullu päästät mut irti.” Hieraisen pyöreitä pakaroitasi ja totean: ”Kulta pieni, se on väärä vastaus.” Repäisen kirjoittamasi sivun irti ja ojennan vihon takaisin. ”Mietipä vähän aikaa, luulen että oikea muotoilu kyllä tulee mieleesi kunhan vain paneudut asiaan”, totean rauhallisesti ja astun liiterin ovesta ulos.

Makailen pari tuntia baden-badenissa drinkkejä siemaillen ja Kunderan klassikkoa lukien. On kuuma iltapäivä ja linnut pysyvät vaiti. Vain kevyt tuuli liplattaa vettä rantakiviä vasten. Liiterin suunnalla on myös hiljaista, vaikka aistinkin klapipinojen keskellä käytävän joltistakin jaakobinpainia. Olet kovin itsepäinen, joten en odota ratkaisua nopeasti. Kun olen ensin käynyt uimassa, käyn kokeeksi kuitenkin katsomassa, kuinka asiassa edetään. Vierelläsi on muutamia rypistettyjä lehtiön sivuja, joiden teksti on pahoin painokelvotonta. On asialle eduksi, että olet oma-aloitteisesti päätynyt hylkäämään ehdotukset. Niiden sijaan ojennat minulle selkäsi taakse vihkoa, jossa on kahdella sivulla uusin ratkaisuyritys: ”Rakas, pyydän että päästät minut irti. Ole niin kiltti.” Repäisen kirjoitetut lehdet irti ja annan taas vihon sinulle. Ennen kuin poistun, rohkaisen sinua sanomalla: ”Oli siinä jo yritystä. Minäkin rakastan sinua.” Viimeiseksi kuulen heikon, nykivän nyyhkäisyn.

Syön vähän illallista. Sitten käyn pitkällä kävelylenkillä ja panen saunan lämpiämään. Kuljen matkalla liiterin ohi, mutta mitään ei kuulu. Olen varmuuden vuoksi testannut, että juominen onnistuu kieli kiinnikin, joten mitään muuta hätää sinulla ei ole kuin pelko ylpeytesi menettämisestä. No, päivän alkaessa hämärtyä ehkä myös hyttyset, joita kauttaaltaan verhoamaton hipiäsi todennäköisesti alkaa kiinnostaa. Mutta kun et jo tähän mennessä ole alkanut huutaa, tuskin enää ryhdytkään. Varmana siitä, että vaaka alkaa vähitellen kallistua minun edukseni kiipeän kuumaan saunanparveen. Vihdon urakalla ja uin vilvoittavassa vedessä kuten suomalaisessa kesäillassa kuuluu. Oluttakaan en unohda. Taustalla väreilee suloinen ajatus siitä, että nautinto on kenties piankin tästä vielä kehittyvä.

Puhtaana kuin pulmunen tulen liiteriin. Olet hievahtamatta paikallasi. Aistin kiehuvan sapen ja nöyryytyksen tunteen, mutta samalla myös sen, että tukala asentosi alkaa tehdä tuhojaan kamppailussa päättäväisyyttäsi vastaan. Otat lehtiön ja nostat sen ristiselkäsi päälle luettavakseni. Lehtiön sivulla on tussattuna teksti: ”Nai sitten perseeseen, jos siitä jotakin saat. Vastuu on sinun.” Mietin hetken. Asialla saattavat hyvin olla seurauksensa, siitä olen tietoinen. Mutta päätän pelata tämän pelin loppuun siten kuin olen sen suunnitellut. Repäisen sivut irti, asetan vihon takaisin selkäsi päälle ja lausun lähtiäisiksi: ”Alkaa jo polttaa. Hyvää yötä, Veera.”

Aamu luiskahtaa pitkäksi. Juon kuitenkin rauhassa kahvit ja luen vanhempiesi tilaaman Huvudstadsbladetin. En voi olla nauramatta ajatukselle, että vastavalittu tasa-arvovaltuutettu tulisi toteamaan, mitä liiterissämme hetken kuluttua tapahtuu.

Kaikesta näkee, ettet ole enää halunnut ottaa riskejä. Lattialla on toki yksi rypistetty viestiaihio, mutta vihko on asetettu taaksesi lattialle ja sen aukeamalle on suurin ja selvin kirjaimin kirjoitettu: ”Kultaseni, pyydän nöyrimmästi, että antaisit minulle anaaliseksiä.” Täriset oletettavasti vilpoisen yön jäljiltä ja kylkiesi ja takareisiesi ohutta ihoa kirjovat siellä täällä hyttysten pistojäljet. Liiterin pohjan kostuneista kuorijätteistä ja lastuista näkee, että olet joutunut tekemään juoksevat tarpeesi niille sijoillesi. Siinä kaikessa on ollut hienolle naiselle kestämistä. Mutta sen sijaan, että tällä hetkellä kokisin sääliä tai myötätuntoa sinua kohtaan, tunnen pohjatonta tyydytystä voitostani ja kiihkeää halua päästä upottamaan peitseni peppuusi. Silitän sinua hiuksista ja kuiskaan korvaasi: ”Eiköhän se vain järjesty, rakkaani, kunhan maltat hetken odottaa.”

Liukastamisessa joudun tyytymään keittiöstä noutamaani ruokaöljyyn. No, maalaisromantiikkaa olla pitää. Sivelen kädellä kullankeltaista rypsiöljyä peräaukkosi ympärille ja alan varoen painella sitä etusormella. Äliset jotakin, josta päättelen sinun olevan halukas pääsemään irti ennen kuin toimeen ryhdytään. Mutta juuri tuollaisen suunnitelman minäkin olisin asemassasi yön pitkinä tunteina päätynyt punomaan. Joten äläpä intoile, saat luvan olla kiltisti paikoillasi niin kauan kunnes tutkimusretki tuntemattomaan on ohitse.

Yrität ensi alkuun pitää anuksesi valloittamattomana sitä jännittämällä. Ja jonkin aikaa takapuolesi neitsyyttä vartioiva rengaslihas onkin uskollinen. Mutta lopulta se kärsivällisen hyväilyn seurauksena hetkeksi rentoutuu ja kuin huomaamatta livauttaa etusormeni sisään. Päästät huokaisun, josta on vaikea tulkita, onko se signaali nautinnosta vai häväistyksi tulemisesta. Todennäköisesti molemmista. Öljyn liukastamana sormi kulkee kitkatta edestakaisin ja tunnustelee sulavin liikkein suolen pehmeitä seinämiä. Kun välillä vedän sen pois, kestää taas hetken ennen kuin portinvartija myöntää luvan sisäänpääsyyn. Silloin tällöin ollessaan jo avautumassa se äkisti supistuu tuoden esille epävarmuutensa, onko sisään pyrkijä ystävä vai vihollinen. Mutta mitä pitemmälle tutustuminen etenee, sitä auliimmin portti tasaisen ja määrätietoisen työnnön edessä aukeaa.

Sitten kun hoikkaan tunnustelijaan on totuttu ja sisäänpääsy käy helposti, tulijoita onkin yhtäkkiä kaksi. Taas pientä vastustusta ensin, mutta tovin taivuttelun jälkeen molemmat sormenpäät lasketaan kuin lasketaankin sisään. Ja sitten samaa kyytiä koko sormet ensimmäistä ja toista niveltä myöten tyveen asti. Raskaasta henkäisystä päätellen olet myös tietoinen, että samaan aikaan kapeasta ovesta kävikin tällä kertaa sisään tuplasti tulokkaita. Kuljettelen niitä samalla tavalla edestakaisin, ilman minkäänlaista kiirettä. En tiedä miten suurta halua tunnet enää toimiani vastustaa, mutta ääntelystä päätellen kovin vahvoja viitteitä sellaisesta ei ole.

Pian saankin kulkea sisään melkein miten haluttaa. Ei aikaakaan niin nimetönkin mahtuu kolmantena kimppaan. Sitten on peukalon vuoro. Ja kahden etusormen. Varovasti vedän niitä erilleen testaten, missä sietorajasi kulkee. Kuulen vain syvältä kurkusta purkautuvan äänen, eikä sekään tunnu kielivän kivusta. Ellen tietäisi sinun aina inhonneen ajatustakin tästä, voisin kuvitella, että nautit. Mutta minun täytyy kai olla väärässä.

Tykötarpeiden osalta valmistautumiseni on ollut puutteellista, se myönnettäköön. Lämmittelyn toisena vaiheena saa toimia häthätää puukolla vuolemani palikka, jonka ympärille olen rullannut ehkäisyvälineen. Omatekoinen anustappi ei ole ihan pieni; sen avulla vasta nähdään, mitä ryppyreikäsi on oppinut. Hyvin öljyttynä sovitan sen tylpähkön kärjen sisäänkäynnin suulle, painelen ja pyöritän. Hetken näyttää siltä, että sormileikit ovat tyyten unohtuneet - itsepintainen lihas on ja pysyy kireänä. Vien toisen käden etupuolitse pilluusi ja teen siellä harhauttavaa hyväilyä. Saan samalla huomata, että olet litimärkä. Kun jatkan ja painan samalla tappia naapuriaukkoon, sen ovet avautuvat yhtäkkisesti kuin olisin lausunut abrakadabran! Iso puu uppoaa vuolemaani kavennusta myöten anukseesi, perille asti. Kurkkusi muodostaa takavokaalivoittoisia äännähdyksiä ja hengität ilmaa haukkoen kuin olisit pudonnut kylmään veteen.

Annan sinun rauhassa tottua palikkaan. Haen saunatuvasta patjan ja asetan sen allesi - huomionosoituksena ”myöntyväisyydestäsi”. On äärimmäisen kiihottavaa ryhtyä naimaan sinua peräaukkoon ilman että voit oikeastaan tehdä mitään sen estääksesi. On äärimmäisen kiihottavaa, että olet seinässä kiinni kielestäsi ja on äärimmäisen kiihottavaa, että olet itse joutunut anomaan minua tunkeutumaan pyhimpääsi. Mutta patjalla haluan samalla viestiä, että mahdollinen nautintosi ei ole minulta pois. Sinunkin on mahdollista yrittää ottaa kokemuksesta ilo irti – mikäli vain aiot sen itsellesi sallia.

Irrotan tapin ja tunnustelen pyllyäsi sormin. Kireys tuntuu kaikonneen ja lihakset rentoutuneen. Perinpohjaisesta märkyydestäsi lienee pääteltävissä, että haluat olla omavarainen ja säästää vanhempiesi ruokaöljyvaroja. Käytän siis kättä voiteluainetta vuotavalla vitullasi ja hieron eritettäsi valmiina seisovaan, kumilla vuorattuun kaluuni. Liukastan samalla tapaa vielä anuksesi sisäänkäynninkin. Liiterissä tuoksuu kiima ja velloo himo. Vedän liukuoven kiinni. Asetun polvilleni patjan reunalle. ”Nyt saat mitä niin halusit”, kevennän, nuolaisen alaselkääsi pakaran päältä ja annan samalle sijalle malttamattoman suukon.

Levitän pyllyvakoa toisella kädellä ja alan toisella sovittaa kovana sykähtelevää elintäni aukollesi. Vähäisen töytäilyn jälkeen terska sujahtaa sisään. Hitaasti upottaudun kokonaan lämpimään peräaukkoosi. Lantioosi käsillä tukeutuen liikun ahtaassa reiässä edes ja takaisin tuntien kasvavaa tyydytystä sinun puristuessasi tiukasti ympärilleni. Välillä käytän lihaani ulkona vain saadakseni seuraavassa hetkessä suostutella sen takaisin suloiseen peräkamariisi. Jumalat siunatkoot minua syntieni tähden tai niistä huolimatta, mutta perseesi tuntuu uskomattoman hyvältä! Aivan liian pian alan lähestyä kiihotuksen päätepistettä. Tapailet joitakin epäselviä sanoja - enemmälti ehkä sittenkin kiljahduksia - ja jollen aiempaan kokemukseen nojautuen ole aivan väärässä, alat sinäkin olla orgasmin partaalla. Yritän vielä pitkittää nautintoa, mutta harmikseni vaatimattomalla menestyksellä. Hirvittävällä intensiteetillä laukean ja kullini pakkautuu verestä kivikovaksi siemenen virratessa ulos. Voimakkaiden kouristusten ja viimeisten rytmikkäiden työntöjen aikana sinunkin ääntelysi muuttuu huudoksi. Painaudun vasten pakaroitasi ja jään sisääsi, kunnes valituksesi alkaa vasta usean minuutin kuluttua vähin erin vaieta ja hengitysrytmisi tasaantua. Vetäydyn varovasti irti.

Pelkään reaktiotasi ja täytyypä tunnustaa, että minua vähän hävettää päästäessäni sinua vapaaksi. Leikkaan kieli keskellä suuta kuparilangan sivuleikkurilla poikki ja vedän sen taiten ulos korulle tarkoitetusta reiästä. Nouset huterasti jaloillesi. Vaistomaisesti peität toisella kädellä rintojasi. Olet samaan aikaan uupuneen, hämmentyneen ja vähän järkyttyneenkin näköinen. Katsot minua hetken ajan silmiin ja sanot epäselvästi, turtunein kielin: ”En olisi uskonut…” Yritän höystää tapahtunutta huumorilla ja ehätän täydentämään lausetta: ”…että perspano voi tuntua niin hyvältä?” Vähääkään huvittumatta jatkat itse: ”…että voit olla tuollainen kuvottava sika!” Ennen kuin täysin ymmärrän, mihin loppuselvityksessä ollaan päätymässä, läimäytät minua huomattavan lujaa avokämmenellä poskelle. ”Tunnustan ja pyydän anteeksi”, sanon ja käännän toisenkin posken. Et jätä tilaisuutta käyttämättä.

Työnnän sinulle liukuoven auki. Nyt jo aidon äkämystyneen näköisenä astut ulkosalle. Olet saman tien purjehtia tiehesi, mutta jäät kuin jäätkin hetkeksi paikoillesi. Katsot poispäin kauas järvelle ja tunnustelet sormenpäillä vastakorkattua reikääsi, joka on aavistuksen öljyinen, mutta näyttää yhtä kauniilta ja piukalta kuin ennenkin. Kuin puoliksi itseksesi sanot: ”No ei käy kiistäminen, tuntui se helvetin hyvältä.” Yritän huokaista helpotuksesta siten ettet kuulisi. Kun aurinko käy täydessä hehkussaan esiin pilven takaa, kiirehdit jo kohti laituria ja virkistävää, hopeisena välkehtivää vettä.

_ _ _

Palautetta vastaanotetaan, toimitan sen Veerallekin...