Lady Nickoi

Olin viimein saanut osan eräässä elokuvassa pitkällisten koe-esiintymisten ja haastattelujen jälkeen. Oloni tuntui hyvältä ja muistelin niitä kaikkia tuskan täyteisiä iltoja teatterikoulussa sekä opettajieni ylenkatsovia ilmeistä. Nyt minä olin onnistunut vastoin kaikkia heidän ennustuksiaan! He olivat kuin kuorossa huutaneet minulle ettei minusta tulisi taustakävelijää kummempaa näyttelijää mutta nyt osoitin heidän puheensa vääriksi.

Osani ei muuttanut minua juuri ollenkaan, minun oli määrä esittää harmaata "konttorirottaa" joka kovalla uurastuksella pelastaa pomonsa taloudelliselta katastrofilta ja saa vaivan palkaksi haukut päälle, mutta siitä sisuuntuneena perustaa oman firman ja kapuaa liike-elämän huipulle. Katselin pukuhuoneessani rooliasujani. Kaikki harmaita säkkejä ihan kuin omassa vaatekaapissani ellei lasketa viimeisten kohtauksien uranaisen tyylikästä asua.

Olin kuullut että vastanäyttelijänäni toimi itse Tad Allagash! Olin pyörtyä siihen paikkaan kuullessani tämän uutisen. Hän oli miesnäyttelijöiden parhaimmistoa ja hän oli tehnyt läpimurtonsa jo teini-iässä. Nuoresta iästään huolimatta hänellä oli enemmän elokuvia takanaan kuin kellään muulla koko näyttelijäporukassa, johon minäkin kuuluin. Värisin hiljaa kun ajattelin miten moni nainen olisi tehnyt mitä tahansa päästäkseen minun paikalleni.

Tad oli usein esittänyt elokuvissa erittäin kiihkeää naistenmiestä tai sankaria johon kaikki naiset rakastuivat ensisilmäyksellä. Hänestä huokui vastustamatonta vetovoimaa tietenkään unohtamatta karismaa, hänen sopusuhtaiset kasvonsa ja siniset silmänsä tekivät vaikutuksen yleisöön kuin yleisöön. Tietenkään siviilissä Tad ei ollut mikään pyhimys vaan usein kävellessäni lehtikioskin ohi näin melkeinpä kissan kokoisilla kirjaimilla tekstin että Allagash on tehnyt sitä ja tätä, sen ja sen naisen kanssa.

En tietenkään koskaan ollut vaivautunut lukemaan niitä juttuja sen tarkemmin mutta olin saanut niistä aika hyvän käsityksen miten herra Allagash vietti vapaa-aikaansa. "Raskas työ vaatii raskaat huvit", oli varmasti hänen lempisanontansa.

Samassa maskeeraaja pölähti paikalle ja alkoi valmistella minua ensimmäiseen otokseen. Minulle puettiin konttorirotan rooliasu ylle ja istuuduin tuolille meikattavaksi. Siinä istuessani maskeeraaja selosti sekavasti kuinka edellinen minun osaani esittänyt nainen oli lähtenyt studioilta ovet paukkuen. Ilmeisesti kemiat hänen ja herra Allagashin välillä eivät toimineet. "Tad osaa toisinaan olla hyvin häijy kun sille päälle sattuu mutta suurimman osan ajasta hän on erittäin mukava", maskeeraajani selitti.

Viimein olin tarpeeksi meikattu ja lähdin kävelemään kuvauspaikalle. Jalkani alkoivat vapista ja suutani kuivasi. Ajattelin sen johtuvan siitä että tämä oli nyt ensimmäinen kertani "oikeissa" kuvauksissa mutta oikeastaan hermostuneisuuteni taisi johtua siitä että jouduin samaan huoneeseen miehen kanssa jonka syliin olin niin monta kertaa kaivannut elokuvan päätyttyä.

Toimistojäljitelmä valeseinineen ja muine rekvisiittoineen tuntui erittäin aidolta. Filmaustiimin jäsenet ja näyttelijät sujahtelivat joka puolelle ympärilläni tietäen mihin mennä. Kadehdin heitä mielessäni, kukaan ei ollut sanonut minulle mitään siitä missä minun tuli seistä ja uskoin näyttäväni niin typerältä tietämättömyydessäni.

Katselin hermostuneena ympärilleni ja yritin etsiä kuvasta kylttiä, jossa lukisi: "Konttorirotta". Tietenkään sellaista ei näkynyt missään mutta sen sijaan näin jotain muuta. Kaksi miestä seisoi keskellä toimistokulissa ja he puhuivat toisilleen äänekkäästi. Tunnistin vanhemman miehen tämän elokuvan ohjaajaksi ja toinen oli eittämättä itse Tad Allagash. En saanut heidän sanoistaan selvää kaiken hälinän keskeltä joten hivuttauduin lähemmäs. Ohjaajan eleistä ja ilmeistä päätellen hän saarnasi Allagashille jostain ja Allagash näytti siltä kuin nuhdesaarna olisi mennyt ohi korvien. Arvelin että lööpeissä oli taas joku kauhea juttu hänen nais-seikkailuistaan mutta mitäpä se minulle kuului?

Sitten Tad siirsi katseensa minuun. Tunsin kylmän harppuunan lävistän rintakehäni mutta kylmyys vaihtui silmän räpäyksessä kuumaksi aalloksi, sydämeni hakkasi kuin riivattu ja polveni löivät loukkoa. Samassa ohjaajakin kääntyi katsomaan minuun ja hänen voimakas käskevä äänensä repäisi minut irti Tadin lumouksesta. Hän talutti minut oikealle paikalleni ja selosti samalla mitä minun tuli tehdä. Jouduin keskittämään kaikki voimani hänen ohjeidensa kuuntelemiseen sillä Tad ei ollut kääntänyt katsettaan pois minusta.

Hänen kasvoillaan oli ihan rauhallinen ilme mutta hyvä näyttelijä osaa kätkeä vaikka mitä rauhallisen ilmeen taakse. Minua pelotti edes arvailla mitä hän mahtoi miettiä. Saatuaan näyttelijät ja kuvaustiimin oikeille paikoilleen ohjaaja karjahti käskyn: "Käy!" Tad tuli sisään "toimistoon" minun järjestellessäni jotain papereita. Hän luki repliikkinsä luontevasti ja katsoi sitten silmiini katseella joka ei varmastikaan kuulunut hänen rooliinsa.

Käteni alkoivat vapista ja pudotin paperipinon sekä tilikirjat lattialle. "Poikki! Poikki!", ohjaaja kiljui. Tätä olin pelännytkin nyt sain osani ohjaajan nuhdesaarnasta. Pitkän haukkumisen jälkeen hän lisäsi: "Ei Tad sinua syö!" Tadista ohjaajan kommentti kuulosti hauskalta ja hän lisäsi huolettomasti: "Kuka tietää vaikka söisinkin." Koko filmaustiimi räjähti nauramaan paitsi minä. Katselin tätä kaikkea niin suuren epäuskon vallassa että meinasin alkaa itkemään. Minusta tuntui että he kaikki nauroivat minulle, mutta onneksi näin lempeän hymyn Tadin kasvoilla ja onnistuin nielemään kyyneleeni.

Kolmen tunnin jälkeen ohjaaja oli viimein tyytyväinen ja oli lounastauon aika. Ruokalaan mennessä Tad seurasi minua sopivan välimatkan päästä ja kokoajan tunsin hänestä lähtevän hehkun selässäni. Lapoin nopeasti murekkeen pahvilautaselleni ja etsin suojaisan nurkan ruokalan perältä.

Olin onnistunut karistamaan Tadin kannoiltani ja sain syödä rauhassa. Suupalojen välissä yritin rauhoittaa mieleni ja hörppäsin viileää vettä. Se oli omiaan rauhoittamaan kuumenneita tunteitani.

Illemmalla ohjaaja siirtyi kuvaamaan jotain muuta elokuvan kohtausta, jossa minä en ollut mukana ja tunsin suurta kiitollisuutta häntä kohtaan. Nyt saisin rauhassa koota ajtukseni kun Tad ei olisi paikalla sekoittamassa päätäni jatkuvasti. Studion liepeillä oli puistokohtauksia varten tehty puiston kaltainen kulissi ja päätin kävellä sinne. Siellä ei ollut ketään joten päätin istahtaa hetkeksi yhdelle penkille. Nojasin penkin selkänojaan ja katselin vähitellen tummenevaa taivasta.

Tuhahdin itsekseni, ensimmäinen päivä täysi fiasko, kasvoni vääntyivät irveeseen kun muistelin ohjaajan purkausta, minä tein parhaani mutta se ei riittänyt. Tunsin suurta voimattomuutta ja piilotin kasvoni käsiini, täällä ei olisi ketään näkemässä joten annoin itkun tulla. "Sinun pitää vain osata rentoutua", kuulin takaani. Käännyin pelästyneenä katsomaan taakseni ja näin Tadin seisovan takanani. Kasvoni lehahtivat punaisiksi ja suuri häpeän aalto pyyhkäisi ylitseni. Olin vannonut etten näyttäisi kenellekään heikkouttani ja nyt Tad oli sen nähnyt.

Hän ojensi minulle liinan ja minä otin sen. Kuivasin sillä silmäni ja toivoin että hän menisi pois, mutta vielä mitä. Hän laski kätensä pehmeästi hartioilleni ja veti minut nojaamaan uudestaan penkin selkänojaa vasten. pääsi osui hänen reidelleen ja yritin muuttaa asentoani mutta hän esti minua hellästi. "Ajattele jotain mukavaa ja hengitä syvään", Tad neuvoi ja hieroi hartioitani ihanan hellästi. Jännitykseni suli hiljalleen pois ja tunsin oloni paranevan. Tadin kosketus oli ihanan rauhoittava ja tunsin olevani turvassa hänen kanssaan. Juuri tällaista oli kaivannut kun olin nähnyt hänet valkokankaalla.

Hän jatkoi hieromistani vielä tovin kunnes tunsin hänen kumartuvan selkäni takana. Sitten tunsin hänen koskettavan kaulaani huulillaan hyvin kevyesti. Se nostatti sisälläni uuden kuuman aallon joka valui pakottavaksi tarpeeksi jalkojeni väliin. Käänsin päätäni sivulle, jotta Tadin olisi helpompi suudella kaulaani jos hän kerran halusi tehdä niin. Eleestäni rohkaistuneena Tad suuteli kaulaani edelleenkin hyvin kevyesti. Hän aloitti aivan kaulani juuresta ja siirtyi hiljalleen ylemmäs kunnes pääsi korvani korkeudelle.

Siitä hän siirtyi seuraamaan leukani kaarta kunnes löysi suuni. Niin kauan olin unelmoinut hänen suutelemisestaan ja nyt en ollut uskoa sitä todeksi...

Jos haluatte jatkoa niin kertokaa.