CB

Aivan tavallinen baari-ilta. Olimme ystäviemme kanssa lähikuppilassa viettämässä lauantai-iltaa. Normaalin kaavan mukaan olimme aloitelleet mukavasti kotona, tietysti sinä olit minua nopeampi. Keskityit musiikin soitteluun, ja pidit huolen juomistamme sillä välin, kun laittelin itseäni suihkun jäljiltä lähtökuntoon. Juttelimme siinä minun laittautuessani kaikenlaista. Huomasin jo silloin, että ilmassa oli jotain erikoista. Vaan mieleeni ei todellakaan olisi tullut kysyä mitä. Se tulisi kyllä minulle erittäin selväksi illan mittaan.

Baarissa illan kuluessa yritin tulkita eleistäsi ja ilmeistäsi jotain. Mutta sinä vain olit rakastettava oma itsesi, soit minulle välillä hipaisun, kosketuksen, suudelman. Kuin olisit yrittänyt rauhoittaa laukkaavaa mielikuvitustani – älä hätäile, kaikki on hienosti. Välillä illan aikana onnistuin jopa unohtamaan nurkan takana piilevän jännityksen, kunnes kohtasin katseesi ja silmiesi palava välähdys palautti minut tietoisuuteen tilanteestamme. Kuka määrää, kuka komentaa. Tänään saisin todella kokea jotain.

Olimme jo hetken aikaa viihtyneet, sanoin käyväni tupakalla, ja tulevani baaritiskin kautta takaisin pöytäämme. En saanut sinustakaan tupakkaseuraa, joten värjöttelin itsekseni savukkeeni kanssa ulkona. Kännykkäni piippasi tekstiviestin merkiksi ja katsoin kuka tavoittelee. Sinä! ”Rakkaani, älä turhaan hae tiskiltä mitään kovin isoa, ota jotain pientä jonka kulautat sievään suuhusi reippaasti!”. Entuudestaan tiesin, että on parempi toimia, kun ohjeita annetaan. Nakkasin tupakan menemään, hain snapsin ja tulin sen kanssa pöytään. Otit minua hellästi niskasta kiinni ja vedit lähemmäs itseäsi. Kumosin juomani samalla, kun hyvästelit jo ystäviämme. Kiittelin myös hauskasta illasta, ja tunsin kevyen läimäyksen pakaroillani – aika lähteä jo.

Ravintolasta kotiimme oli noin reilu viiden minuutin kävelymatka. Juuri sopivasti aikaa miettiä, että mitä ihmettä on tulossa. Hermostuksissani sytytin uuden tupakan. Yritin jutella niitä näitä illastamme ääni jännityksestä sameana. Vastailit lyhyesti, joten ymmärsin hiljentyä. Tässä kohtaa olisi ihan turhaa harrastella small talkia, saisin keskittyä miettimään tulevaa, ja sitä olinko kenties jotenkin käyttäytynyt epäsopivasti. Mieleeni tulvi heti monia tilanteita, joissa olisi ollut parannettavaa. Katselit kasvavaa hermostumistani silminnähden nauttien, hymyilit epätietoisuudelleni. Avasit ulko-oven ja kehotit minua astumaan sisälle porraskäytävään. Ärsyttävän tietoisena siitä, että katseellasi mittailit minua takaapäin, yritin vakaasti nousta portaat toiseen kerrokseen korkeilla koroillani. Kotiin päästyämme jäin edelleen epävarmana seisomaan eteiseen. Nyt olisi parempi olla toimimatta omin päin! Annoitkin heti käskyn käydä siistiytymässä, ja vaatteitani voisi vähentää. Ylleni saisi jäädä nahkaiset saapikkaani, alusvaatteet sukkanauhoineen ja korsetteineen, kaiken muun voisi riisua, ja siirtyä työhuoneen vierassängylle.

Toimin, siistin ja riisuin itseni ja menin odottamaan, kuten määräys kävi. Selälläni maatessani tajusin paljastuvani heti kun pääset kosketusetäisyydelle. Koko illan kestänyt vihjaileva käytöksesi oli tehnyt tehtävänsä, ja en ollut enää vain hieman kostea, vaan suorastaan valuin odotuksesta. Kuinka noloa! Tuhma! Ei mitään käytöstapoja taaskaan. Muutaman kerran sain jopa päähäni kokeilla, kuinka paljastavasti olinkaan kostunut, mutta tajusin sen olevan erittäin huono idea. Huoneen avoimesta ovesta näkisit omatoimisuuteni heti, jos en huomaisi ajoissa, ja siihen ei todellakaan ollut varaa. Ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua tulit sisälle huoneeseen. En ehtinyt edes katsoa sinua kunnolla, kun annoit jo käskyn sulkea silmäni. Olin ehtinyt nähdä vilauksen, kädessäsi oli jotain mikä välähti valon taittuessa siihen, mutta mikä ihme se oli?

Napsautit ranteeni kiinni käsiraudoilla sängyn teräspäätyyn. Päästin tahattoman ynähdyksen kylmän raudan osuessa ihooni, ja tartuit hellän päättäväisesti kaulaani kuristusotteella ”Kuules narttu, nyt on todella parempi olla aivan hiljaa ja totella täysin, tästä on leikki kaukana”. Irrotit otteesi ja uskaltauduin avaamaan silmäni, ja katsoin sinua silmiin, ja nyökkäsin. Meni perille, teen parhaani. Nappasit pöydältä kuitenkin silmieni suojaksi huivin, ja sidoit sen tiukasti jättäen minut pimeyteen. ”Harmittaa sotkea kaunis silmämeikkisi, mutta kokemuksesta tiedän että itsekurisi ei aina ole parhaimmasta päästä, ja nyt et todellekaan saa nähdä yhtään mitään…”.

Yritin totutella pimeyteen, ja aistia sinut. Tartuit jalkoihin ja asettelit ne paremmin, koukkuun ja erilleen. Kuljetit kättäsi nilkasta alkaen ylöspäin. Koskettelit sormillasi, hivelit ja piirsit jalkojeni ihon päälle kuvioita. Saappaiden verhoamien säärien päältä sukkien peittämille reisille. Yritin kovasti pysyä paikallani, mutta poskilleni nouseva puna, ja hieman tihentynyt hengitykseni varmasti eivät jääneet sinulle epäselväksi. Mitä lähemmäs sormesi nousivat jalkoväliäni, sitä tuskallisemmaksi oloni muuttui. Mieleni teki niin työntää jo lantioni koholle, kuin tarjolle. Haluan, haluan, haluan!

Olin niin keskittynyt hiljaa olemiseen, että pääsit yllättämään minut pahasti ja livautit sormesi suoraan alushousujen reunan alta suoraan kiimasta valuvalle pillulleni. Tuntui kuin lävitseni olisi mennyt miljoona volttia. Aloit poikkeuksellisesti suoraan hieroa ja leikkiä sormillasi klitoristani. Halusit saada minut kiemurtelemaan ja jäämään kiinni kurittomuudesta. Halusit laittaa kiimaisen pikkunarttusi huohottamaan ja vaikeroimaan himosta. Purin kiihkossani huuliani. Enkä en edes huomannut purreeni kovaa, ennen kuin veripisarat tulvahtivat alahuulestani. Olin niin keskittynyt olemaan hyvä tyttö, silmäteräsi, jolla on itsekuria ja hillintää. Kumarruit suutelemaan minua, nuolaisit huuliltani veren, ja keskeytit jalkovälini kiusaamisen. Loputtomalta tuntuvan ajan suutelit, näykit ja nuolit huuliani, kaulaani, rintakehääni. Nautin suunnattomasti, kunnes tajusin sinun suudellessasi, että rintakehääni vasten lepäsi jotain kylmää. Ohut, noin 20 senttimetriä pitkä, reunoiltaan terävä… Veitsi! Järkytys valahti läpi kroppani, ja saman tien muuttui ihanaksi avuttomuuden tunteeksi. Veit toisen kätesi takaisin hieromaan hunajaa valuvaan pilluuni, ja toisella kädellä aloit sivellä kaulani ihoa, rintakehääni, suutani tuolla teräaseella…

”Katsokin ettet laukea ennen kuin saat luvan, ja jos laukeat… Tiedät kyllä että voin tehdä täysin mitä haluan!”. Olin tulla hulluksi, ihanat sormesi kiihottivat minua kohti huippua, ja toisaalta tuo kiihottavan vaarallinen ase toppuutteli minua… Tunsin miten paine kasaantui kasaantumistaan. Eikä minua ei yhtään helpottanut tieto siitä, että saisit minut laukeamaan hyvinkin helposti halutessasi. Tiedät heikot kohtani ja se on aina ollut sinulle naurettavan helppoa. Vapisin sormiesi työskennellessä ja samalla tunsin terävän terän liikkuvan ihollani. Mielipuolinen tunne. Kiihkoni nousi koko ajan, ja tunsin, etten kestä enää kovin kauaa. Anelin sinulta säälittävästi lupaa tulla ”…kiltti anna, anna, ole rakas kiltti.. saanko, saanko, saanko” vaikerrukseni sekoittui kiimaiseen huohotukseen, ja en todella tiennyt mitä tehdä. Kuinka kauan jaksaisin. Sinä vaan jatkoit julmasti härnäämistäni… Leikkimme oli tehnyt sinuunkin jo vaikutuksen. Karhealla äänellä annoit vielä viimeisen varoituksen ”Et saa tulla ilman lupaa… Odotat vielä… Kestät kyllä.”.

Tunne alkoi olla jo niin piinaavaa, että tunsin kyynelien nousevan silmiin, vartaloni värisi ja taipui orgasmin tehdessä tuloaan, vaikka kuinka laitoin vastaan. Tajuntani tuntui jo hämärtyvän, olin jo valmis luovuttamaan, antamaan orgasmin tulla sitten vaikka ilman lupaa… Kunnes riuhtaisit siteen silmiltäni, kumarruit kasvojeni ylle, katkonaisesti hengittäen lupasit ”Suloinen… Urhea… Anna tulla, anna minulle se orgasmi… saat laueta!” Ehdin hetken katsella sinua suoraan silmiin, kunnes mielettömän räjähdyksen taivuttaessani vartaloni, kaarelle, silmissäni pimeni… Annoin mennä, ja nautin kaiken mukanaan pyyhkäisevästä tunteesta… Turvallisesti sinun otteessasi sain vihdoin luvan.