aisuri

Vaikka Jossu itkeä vollotti iltakaudet ja oli pahoillaan tapahtumista, jotka sattuivat poissa ollessani, oli minun vaikea antaa anteeksi. Olihan setäni Kauno ja muut vanhat ukot pumpanneet tyttöystävääni siemeniä ja pitäneet hyvänä. Ja vieläpä Jossu oli ollut suostuvainen ottamaan vastaan vanhojen äijien haisevia suoroja. Päätin kuitenkin unohtaa kaiken. Lomaa oli jäljellä vielä pari päivää, sitten kaupunki kutsuisi taas.

Viimeisenä perjantaina setä vei meidät raveihin, vähän kuin juhlistaakseen onnistunutta työlomaa. Olihan siellä kovasti vilskettä: hevosia, makkaranmyyntiä, totoa, kaljatelttaa. Kauno esitteli aluksi paikkoja ja kertoi varmoja veikkausvinkkejä. Ennen päälähtöä hän kaivoi paksun lompakkonsa esille ja aikoi käydä lyömässä kaksarin kiinni. Jäimme odottelemaan radan viereen ja pahaksi onneksi paikalle suunnisti mustalaismies, joka heilautti heti Jossulle kättään iloisesti. ”Tuo on Valte” Jossu selvensi minulle ja yritti olla niin kuin ei olisikaan, mutta näin miten hyytelöksi pikkunarttu muuttui. Se oli heti niin imelää ja kyseli hevoskuulumisia. Valte kehui hyviä heinäkauppoja ja mainosti, että heidän koninsa Vippas Konsti oli voittanut ensimmäisen lähdön. Samalla Valte esitteli sukulaispoikansa Leifin. Leif paiskasi tassua ja iski silmää Jossulle. ”Sukulaispoika” oli yli kolmenkymmenen ja paksu kuin lihapulla. Irvistin hänelle ja aloin katsella hevosia. ”Nyt täytyy joutua…mutta tuuhan kattomaan heposia tuonne harjoitusalueelle, jos kerkeet” Valte murahti ja lähti onneksi saapastelemaan.

Kauno nappasi pienen voiton päälähdöstä, mutta rahaa kertyi kuitenkin sen verran, että uutta veikkausta piti laittaa kiinni. Setä pyysi minua porukkaansa ja houkutteli kaljateltalle katsomaan ”vinkkejä”. Kun Jossukin lupasi pysytellä aidan vieressä, päätin lähteä. Joimme pari muovituopillista kaljaa ja selasimme ravikirjaa. Kauno selosti ummet ja lammet hevosista, hylkäsi ehdotukseni ja päätti itse mitä veikataan. Toto-lappu kädessä lähdin etsiskelemään Jossua, mutta tyttöystäväni ei ollut enää aidan vieressä. Perkele, kirosin ja aloin aavistaa missä huora olisi. Harpoin pitkin askelin myyntikojujen halki ja suunnistin hiekkaista kangasta pitkin harjoitusalueelle. Osa hevosautoista oli jo lähdössä, osa vasta saapumassa. Kiersin tallipilttuut, mutta Jossua ei näkynyt. Olin jo lähdössä takaisin, mutta parkkialueen laidassa eräs näky pysäytti suorastaan sydämeni.

Sadan metrin päähän tunnistin tyttöystäväni suuren paljaan perseen. Se katseli minua pyllistellen hevosvaunusta. Voi vittu! Jossu nojasi vaunua vasten ja esitteli persettään. Vaikka parkkialueen laita ei ollut erityisen vilkas, muutamat ohikulkijat kyllä vilkuilivat uteliaasti ja naurahtivat. Otin muutaman juoksuaskeleen ja ehdin nähdä, miten Leif hyllyi Jossun taakse, laski vähän suoria housujaan alas ja alkoi nylkyttää. Koko hevoskuljetusvaunu ja sen nokassa oleva Hiace heiluivat, kun nuorta tammaa pantiin. Rinnasta puristi ja ahdisti. Valte taputteli Jossua uumasta, kuin parastakin ravikonia. En saanut tehtyä mitään. Huuto pysähtyi kitalakeen. Hiiviskelin viereisen auton taakse ja jäin katsomaan pyhää toimitusta.

Suuri maha tutisi Leifin villatakin alta ja osui mukavasti lätsähtäen tyttöystäväni hyllyviin perseposkiin. Leif päästeli matalaa kurkkuääntä ”njah, njah, njah, njaah” ja läiskäisi aina vuorotellen Jossun päärynäperseposkia. Valte nosteli lakkiaan ja esitteli Jossulle kultahampaista purukalustoaan. ”Miehän sanoin, että on se meidän Leif vain kova poika nusasemaan!”. Välillä Leif vetäisi limaisen ja käyrän kyrpänsä pois pilluhuulien välistä ja ravisteli sitä ilmassa. Kulli oli terhakka töpselikalu, tummanahkainen ja vasemmalle taipuisa. Saatana, eivät hevosmiehet edes kumia viitsineet käyttää, tajusin. ”Oih Leif, älä lopeta, jatka, kulta, jatka…” Jossu vinkui kuin narttukoira maaliskuussa.

Miehet kohtelivat Jossua kuin astutuksille tuotua hevosta. Panivat oikein syvälle, pitkin seivästyksin, antoivat kiimalutkan kirkua aivan kullin herkkunupissa, sitten puskivat lähes kohtuun saakka ja hieroivat juurta myöten nuoressa oravapillussa. Jossu heilui Leifin jatkovarressa sätkynuken tavoin, heilutti päätään kuin pulu ja voihki. Kädet pitelivät kiinni hevoskuljetusvaunusta ja läskiperse oli Leifin pantavana. ”En minä jaksa, hullu tamma, käyhän välillä päälle” Leif komensi hikisenä ja asettui maahan selälleen. Tyttöystäväni kiipesi lihavuoren päälle, koukisti selkäänsä ja asetti mehukkaan pyllynsä jöpöttävän kullin päälle. Sentti sentiltä kyrpä liukui sisälle karvaiseen tuuheroon ja aloitti kunnon vatkulit. Jossu kurnahteli ja ratsasti kiimasta sokeana. Lollo-Liisan bosat vain heiluivat ilmassa ja antautuivat Valten kourinnalle. Nännitkin olivat paisuneet suuriksi kuin mansikat ja vittu vuoti vulvaa Leifin suorille housuille. Jossu huojui suuren mahakummun päällä kuin olisi rodeossa ja jyysti rajusti. Viimein Leif ähkäisi ja pulska lantio sykki tyttöystäväni nymfopimperoa vasten. Jossu piti kyrpää sisässä niin kauan, että siemenpuuroa alkoi valua pillukarvoille ja reisille kuin mannapuuroa.

”Oot sie kiimainen likka” Valte kehui ja auttoi tyttöystäväni ylös maasta. ”Käyhän vielä selällesi siihen auton lattialle, mie rasvaan siun persieen” Valte touhotti ja pyyhkäisi sormenpäihinsä kunnon klöntin jotain hevosrasvaa. Jossu makasi jo hevoselle haisevassa kuljetusautossa jalat levällään ja ihmetteli: ”Valte-kulta, miksi sinä rasvaat sen?”. Valte pyyhkäisi rasvaa Jossun anukselle ja alkoi hieroa sitä isommalle alalle. ”Panen sinua persieeseen niin kuin lutkia pannaan”. ”Älä lujaa, sinulla kun on niin valtava mulkku” Jossu huolestui.

Valte nosti Jossun sääret olkapäilleen ja kiskaisi tyttöä hieman enemmän ylös, että perse nousi raskaasti lattiasta. Valte pyyhkäisi samaa rasvaa myös harmaakarvaiseen kyrpäänsä, joka kieltämättä oli paksu ja kivikova suoro. ”Ei vittuuu, ei saatanaa, sattuu” Jossu huusi, kun Valte survoi kyrpänsä sisälle persereikään. Aivan hirveää! Koko kyrpä kerralla tappia myöten suoleen. Valte murahteli tyytyväisenä ja alkoi liikutella kankeaan 19-vuotiaan hupakon peräsuolessa. Jossu raastoi kynsillään Valten rintakarvoja, jotka pursusivat avonaisesta paidasta. Pussihousut heiluen vanha pukki kirnusi rakkaan tyttöystäväni pyhintä ja pimeintä reikää. Leif poltteli tupakkia rengasta vasten ja huusi ohikulkijoille, että ”mitä te kyyläätte, ettekö oo ennen nähnyt kun tammaa astutaan!”. Naurava ravikansa kiiruhti ohitse ja ilkkui huoramaista tyttöystävääni.

Oli kauheaa katsoa vierestä, miten vanha hevosmies nuiji suurella mulkullaan tyttöystäväni ahtaan anuksen riekaleiksi. Valte kannatteli työmiehen kourissaan Jossun valtavia meloneita ja nussi selässä kuin kiimainen kani. Perseposket vain paukkuivat ja nuoren naisen huuto täytti parkkipaikan, kun vanha romani kurmootti kunnolla. ”Oih…kristus…Valte…sattuu niin hirveästi…oih…mä tuuuun!” Ja niin Jossu laukesi Valten käsiin ja turautti pienet itkutkin. Valtekin armahti Jossun ja vaihtoi melansa pillureikään. Hän nussi sukulaispoikansa liukkailla kymmenen piston verran, ennen kuin suusta päässyt karjaisu johti orgasmiin. Valte tärisi kuin sähköiskun saaneena tyttöystäväni perseposket kämmenissään ja ikämiehen siitin suolsi spermaa nuoren teinipillun uumeniin.

Valte veti löysän kalunsa pois pillusta ja löi lujaa Jossua perseposkille. ”Nonih likka, nyt lähdet meille!”. Tässä vaiheessa minun oli pakko tulla esille. Jossu säikähti perinpohjaisesti ja alkoi kiskoa nilkoissa olleita vaaleanpunaisia stringejään pillunsa suojaksi. ”Nyt mennään, rakas, kotiin” sanoin päättäväisesti ja tuijotin Valtea silmiin vihaisesti. Leif otti askeleen lähemmäksi ja alkoi kaivaa jotain povitaskustaan. ”Ei tässä nyt puukkoa tarvita, likka lähtee mukaan muutenkin” Valte sanoi ja kouraisi muniaan. ”Vai mitä, tuut sie meille tammaksi?”. Jossu vilkuili meitä vuorotellen ja kiskaisi viimeisiä vaatekappaleitaan päälleen. Suu limassa ja ronkat hevosenpaskassa Jossu käveli Valten viereen. ”Sori, mutta mä taidan lähteä Valten mukaan”.

Ja kun Valte käynnisti Hiacen, kipusi nuori morsmaikku perse hellänä kyytiin. Leif vielä sulloi lihansa samaan koppiin ja auto katosi savua tupsuttaen. Sinne meni entinen, hyvin munaanmenevä tyttöystäväni Jossu.

Näenköhän häntä enää koskaan?