Palvelualalla

Sovitusti olin seuraavana päivänä, perjantaina, klo 12 Samin ovella. Edellisen illan kokemuksista rohkaistuneena aloin olla jo kiinnostunut ajatuksesta ostaa itselleni hame. Eilen käyttämäni oli nimittäin alkanut tuntua illan mittaa yllättävän mukavalta. Juominenkin oli jäänyt kahteen olueen ja yhteen siideriin, joten krapulakaan ei vaivannut.

Lähdimme Samin autolla kohti keskustaa. Tässä vaiheessa alkoi hiukan jännittää ja kysyin, missä hän oli ajatellut ostoksemme tehdä. Mielessäni väikkyi epämiellyttävä ajatus keskustan tavarataloista, jossa ties kuka näkisi minut hypistelemässä tuotteita naisten osastolla. Hän kuitenkin kertoi ajatelleensa isoa itsepalvelukirpputoria, josta olisi kiva tehdä "löytöjä". Ajatus kuulosti hyvältä, kustannusmielessäkin.

Pysäköimme auton ja kävelimme hiukan jännittyneinä sisään. Arkipäivänä keskellä päivää kirpputorilla oli hiljaista ja kaksi nuorta miestä sai kuljeskella rauhassa ahtaita käytäviä ja vuosikymmen sitten kovinkin trendikkäillä vaatteilla täytettyjä nurkkauksia.

"Tässä olis kiva", Sami toteaa napaten rekistä lyhyen, mustan hameen. Muitta mutkitta hän heilautti sen lantiotani vasten ja arvuutteli vyötärön mittaa. Muistin Katjan todenneen eilen kokoni olevan 40, minkä sanoin sitten ääneenkin. Sami katsoi minua kummissan "Sä tiedät nää kootkin?" Taisin antaa itsestäni liiankin kiinnostuneen kuvan. Kuinka ollakaan, hameen kokolapussa oli sama lukema ja niin se päätettiin ostaa. Samasta rekistä löytyi mukaan vielä valkoinen, pitsikauluksinen paitapusero. Toisesta hyllystä löytyi vaaleansininen kellohelmainen mekko. Kolmannesta taas valkoinen kokoalushame. Neljännestä tummanpunainen kapea neulemekko. Aloimme jo innostua hameostoksistamme, molemmat. Sami kuitenkin oli se, joka tosi asiassa vaatteita penkoi ja ehdotteli.

Pyörittyämme kirpputorilla ehkä puolisen tuntia hän katsoi minua merkitsevästi ja ilmoitti minun tarvitsevan myös korkokengät. Ajatus hätkähdytti, olinhan aina ihaillut korkeakorkoisia kenkiä naisilla. Mutta että nyt käyttäisin sellaisia itse? Pienen haeskelun jälkeen löytyikin yksi pari kokoa, joka voisi minulle vielä sopia. Sami yllytti kokeilemaan mahtuvatko ne. Vilkaisin ympärille ja koska ketään ei näkynyt, potkaisin toisen kengän jalastani ja työnsin jalkani lattialla odottavaan korkokenkään. "Koita kunnolla", kuiskasi Sami kun pelätessäni jonkun näkevän en halunnut kumartua tunkemaan kenkää kokonaan jalkaani. Epäröidessäni Sami yhtäkkiä kumartui ja työnsi kengän kokonaan jalkaani. Sopihan se, vaikka vähän ahdas olikin. Riisuin kengän ja nappasimme sen pareineen mukaan.

Tässä vaiheessa päätimme suunnistaa kassalle. Tässä vaiheessa taisimme molemmat täristä jännityksestä. Kassaa hoitanut nuori tyttö oli harvinaisen ilmeetön. Ilmeisesti mies tai kaksi ostamassa naisten vaatteita ei sittenkään ollut kovin yllättävää? Joka tapauksessa huomasin muuten niin rennon Saminkin käden hiukan vapisevan hänen maksaessaan ostoksiamme. Sekunnit kassalla tuntuivat hirvittävän pitkiltä, tuntui kuin myyjä olisi viikannut vaatteet muovikassiin liioitellun hitaasti ja huolellisesti.

Autolle päästyämmme huokaisimme molemmat helpotuksesta ja purskahdimme vapautuneeseen nauruun. "No nyt mulla on ainakin kivoja vaatteita", sanoin. "On. Paitsi alusvaatteita." vastasi Sami.

Siispä alusvaateostoksille. Ne hoidettiin arkipäiväisesti paikallisessa halpakaupassa. Silkkiin ja satiiniin ei tuntunut olevan tarvetta satsata, mutta Samin mielestä naisten pikkuhousut ja rintaliivit olisivat välttämättömät, "tunteen kannalta". Mietin mitä se tarkoittaisi. Ehkä se selviäisi illemmalla?

----- Jatkuu taas, palaute on tervetullutta nytkin.