Ruusu

Jos joku ei vielä tunne Melissaa, hyväntekijääni, naista jota rakastan joka solullani, kuulkoon tämän: Melissa on 38-vuotias pitkä ja sopusuhtainen tummaverikkö. Hänellä on tuuheat ja taipuisat, kauniisti olkapäille kaartuvat hiukset. Hänen silmänsä ovat pähkinänruskeat ja niiden katse syvä, sielukas, tähtikirkas ja aina yhtä lämmin. Se ei koskaan harhaile, ei koskaan epäröi. Hänen kasvonsa ovat jotenkin jalopiirteiset, iän tuomien hienoisten, tyylikkäiden juonteiden myötä viisaat ja tyynet, ja hänen ilmeensä on usein yhtä aikaa luja ja lempeä, sellainen varma ja luottamusta herättävä niin kuin lääkärillä kuuluukin olla. Melissa on näet lääkäri, oma gynekologini. Kaikki lääkärit tahtovat ihmisille hyvää, mutta Melissa on siitä poikkeuksellinen, että hänen hyvä tahtonsa ylittää normien mukaiset rajat.

Annan Melissan tehdä itselleni kaiken mitä hän tahtoo. Hän käy luonani yleensä perjantaisin ja jää yöksi. Odotan häntä aina sydän pamppaillen ja pimppi litimärkänä. Ja kun hän tulee, levitän hänelle oitis auliisti jalkani. Joskus hän ei malta odottaa, vaan ottaa vyödildon esiin jo eteisessä ja nai minua takaapäin peilin edessä, ja minä yritän pysyä tolpillani selkä kumarassa ja painan käsiäni peiliä vasten ja huudan orgasmia yleensä jo alkumetreillä. Mutta senhän jälkeen meillä on vielä paljon aikaa, nyt kun Melissa käy luonani kotona eikä enää rakastele minua vastaanotollaan, missä on aina seuraava potilas käytävällä odottamassa.

Melissa hemmottelee minua lahjoilla. Hän tuo aina kukkia tai jotakin hienoa viiniä, tai molempia. Kerran sain häneltä romanttiseen lahjapaperiin käärityn paketin, jossa oli upea, seksikäs ja todella kalliinnäköinen silkkialusasu. Sain nuolla Melissaa se ylläni. Ja sitten uudestaan alasti. Aina kun minulla on oikein ikävä Melissaa, puen häneltä saamani alusvaatteet ylleni, hengitän Melissan tuoksua tyynystäni ja masturboin.

Suoraan sanottuna minulla on Melissaa ikävä koko ajan. Siis silloin kun hän ei ole luonani. Ja vaikka tiedän, että hän haluaa hyvää kaikille naisille – että hänellä on kutsumus siihen –, en voi mitään sille, että mieleeni on hiipinyt viime aikoina mustasukkaisia ajatuksia. Jos en voi olla Melissalle se ainoa (niin kuin hän on minulle), haluaisin olla ainakin se paras. Se halutuin. Ehkä olenkin. Melissa sanoo, että olen hänelle aivan erityinen. Mutta haluaisin saada siitä jonkinlaisen todisteen. Uskon saavanikin aina silloin, kun Melissa jyskyttää minut dildollaan tai kädellään niin ääriä myöten täyteen, että ratkean ja räjähdän orgasmista, tai kun hän nuolee ja ahmii minut lämpimän-kostean-sykkivällä suullaan tainnuttavaan kliimaksiin. Mutta sitten kun olen taas yksin ja ajatuksissani, muisto uskomattomista orgasmeista ja Melissan selkeästi ruumillaan osoittamasta rakkaudesta ei riitä. Silloin mustasukkaisuus pääsee salakavalasti kalvamaan mieltä. Kunnioitan Melissaa kuitenkin liiaksi kysyäkseni häneltä asiaa suoraan, enkä toisaalta myöskään halua pilata ihania perjantai-iltojamme marisemalla jostakin, minkä yläpuolella meidän kuuluu olla.

Jotenkin nuo häiritsevät mustasukkaiset ajatukset johtavat kuitenkin siihen, että menen eräänä päivänä käymään lääkärikeskuksessa. Vaikka en olekaan varannut aikaa Melissan vastaanotolle. En oikein itsekään tiedä, mitä aion. Vailla suunnitelmaa harhailen käytävälle, jonka ovista yksi on Melissan. Siinä lukee hänen nimensä mustin kirjaimin hopeanvärisellä alumiinilaatalla. Oven lähettyvillä ei istu ketään. Minäkään en jää oven lähelle, vaan siirryn vähän kauemmas ja asetun istumaan tuolille ison viherkasvin taakse. Otan naistenlehden käteeni ja olen odottavinani jonkun lääkärin vastaanotolle.

Sydän hakkaa rinnassa, iholla tuntuu kylmä hiki. Jos Melissa tulee nyt ulos huoneestaan, hän tuskin huomaa minua. Ensinnäkin hän lähtee varmaan toiseen suuntaan, sinne josta minä tulin, ja toiseksi viherkasvi peittää minut hyvin, vaikka itse pystynkin tähyämään lehvien lomasta. Mutta entä jos Melissa käveleekin kohta paikalle käytävän toisesta päästä päin? Silloin hän huomaa minut välittömästi. Ja kysyy, mitä minä teen siellä, kun en ole varannut aikaa. Mitä minä vastaan? Että olen ikävöinyt häntä? Enhän minä niin voi sanoa, siinä lääkärikeskuksen käytävällä. Mutta ei minun oikeastaan tarvitse sanoa mitään, Melissa näet osaa lukea hämmästyttävän hyvin ajatuksiani. Ehkä hän tietää senkin, että minua on alkanut vaivata mustasukkaisuus. Ehkä hänellä on lääke siihenkin.

Samassa Melissan huoneen ovi avautuu. Säpsähdän. Viherkasvin takaa näen, kuinka Melissa astuu reippaasti käytävälle. Sydämessäni läikähtää, kun näen hänet taas. Mutta onneksi hän sentään lähtee kävelemään juuri siihen suuntaan, josta tulin, eikä huomaa minua. Hänen valkoisen lääkärintakkinsa liepeet heilahtavat, hänen kastanjanruskeat hiuksensa myös, kun hän rientää tyynin, mutta ripein askelin poispäin. Häntä vastaan tulee pieni ja tumma hoitaja, joka työntää välinekärryä edellään, ja Melissa tervehtii pirteästi. Siinä käytävällä kulkiessaan hän on kuin kuka tahansa naislääkäri, vain poikkeuksellisen kaunis sellainen.

Hetken mielijohteesta teen seuraavaa: nousen ylös, hiippailen vaivihkaa Melissan ovelle – ja kun ketään ei juuri sillä hetkellä ole näkemässä, avaan oven ja pujahdan sisään.

Mitä minä oikein aion? Eihän näin voi tehdä. Ei lääkäriä saa vakoilla. Jos hänelle tulee vaikka potilas… Sehän on vastoin kaikkia luottamuksellisuuden sääntöjä. Mutta enkö minä oikeastaan juuri sen haluakin nähdä? Että mitä Melissa tekee muiden potilaidensa kanssa. Ei, minä nimenomaan en halua sitä nähdä! Ja haluan kuitenkin. Voi paska.

Hetkeksi minut valtaa hätäännys, kun seison yksinäni lääkärin valoisassa vastaanottohuoneessa – tuossa on Melissan työpöytä, hänen työtuolinsa, jossa kerran nuolin häntä, ja tuossa gynekologinen tutkimuspöytä, jossa… Äkkiä kuulen ovenkolahduksen jostakin aivan läheltä. Askelia. Katseeni osuu huoneen perällä olevaan toiseen oveen, joka on raollaan. Joku on tullut käytävältä viereiseen huoneeseen. Ja kuuluu puuhailevan siellä jotakin.

Sekavin mielin piiloudun nopeasti nurkkaan kangassärmin taakse, missä kai kaikkein kainoimmat riisuutuvat gynekologista tutkimusta varten. Sitten kuuluu uusi ovenkolahdus ja heti perään Melissan tuttu, ystävällinen ääni viereisestä huoneesta: ”Hei, Silja. Mitäpä sinulle kuuluu?”

Siljaksi puhutellulla nuorella naisella on perusystävällinen ääni, josta kuitenkin kuultaa jonkinmoinen jännitys tai epävarmuus: ”Mitäpä tässä. Tulin vain hakemaan uusia näytepurkkeja… No, missäköhän se laatikko on?”

Melissa: ”Voinko minä auttaa?”

Silja (hämillisesti naurahtaen): ”No, ei tässä… Sulla varmaan potilas odottaa.”

Melissa: ”Ei odota, seuraava tulee vasta lounastunnin jälkeen. Katsos, tuossahan ne ovat.”

Silja: ”No niinpäs ovatkin, hyvä.”

Hetken hiljaisuus. Miksi on niin hiljaista? Miksi kumpikaan ei sano mitään? Miksi ovi ei kolahda, miksi Silja ei poistu varastosta, jollainen viereinen huone selvästi on?

Mitä varastossa oikein tapahtuu?

Sitten äänet kuuluvat taas.

Silja (tukahtuneesti puoliääneen): ”Melissa… älä.”

Melissa (lempeästi tyynnytellen): ”No niin, no niin… kaikki hyvin.”

Silja (epätoivoisesti hiljaa): ”Ihan totta, mä en…”

Melissa (hellästi): ”Vähän vain. Pääset ihan kohta.”

Silja (sopertaen): ”Mutta…”

Melissa (rauhoittavasti): ”Tämä on vain pieni hyvänolon tauko raskaan työpäivän keskellä. Eikö niin?”

Siihen Silja uikahtaa vain jotakin, mistä en saa selvää.

En voi enää pysyä paikoillani. On pakko nähdä. Päässä jyskyttää, kun hiivin vastaanottohuoneen poikki varaston ovelle. Kurkistan varovasti ovenraosta.

Siellä on todellakin pieni, junanvaunun mallinen lääketarvikevarasto. Ja keskellä varastoa, tavaroita pursuavan metallihyllyn edessä, loisteputkilamppujen valossa, ovat Melissa ja Silja. Melissa lääkärintakissaan. Ja Silja hameellisessa hoitajanasussaan. Silja on sairaanhoitaja.

He seisovat onneksi osittain selin minuun eivätkä voi nähdä minua. Silja seisoo hyllyyn päin kumartuneena ja Melissa aivan Siljan takana, joten en näe Siljaa kunnolla. Havaitsen vain, että hän on kohtalaisen nuori (äänestäkin päätellen), ehkä jopa minua vähän nuorempi, kahdenkymmenenkahden kenties, ja hänellä on pitkät, vaaleat, puoliväliin selkää ulottuvat hiukset, jotka hän on sitonut donitsilla.

Melissa pitelee vasemmalla kädellään Siljan hametta ylhäällä, oikean kätensä hän on työntänyt takaapäin Siljan valkoisiin puuvillapikkuhousuihin, Siljan jalkoväliin. Hivuttanut pikkuhousuja vain sen verran alaspäin kuin on ollut tarvis. Melissan oikea käsi liikkuu tasaisen hitaasti edestakaisin, ja vaikka en näe kunnolla hänen selkänsä takaa, ei ole epäilystäkään siitä, mitä hän tekee: hän hyväilee sormillaan Siljan pillua. Näen Melissan kasvot sivultapäin: hän katsoo Siljan peppua edessään, omaa kättään, joka soutaa hiljakseen nuoren naisen jalkovälissä, ja hänen ilmeensä on melkein harras, tyyni ja keskittynyt.

Silja vaikertaa aivan hiljaa, tai pikemminkin vikisee. Hän puristaa hyllyä käsillään. Tukahtuneella äänellä hän sopertaa vielä: ”Melissa, sä et saisi… sä et saisi tehdä näin…”

Mutta Melissa vastaa vain rauhallisesti ja pehmeästi: ”Tuntuuko hyvältä?”

Silja tukahduttaa voihkaisun. Hän hengittää nyt raskaasti. Tuijotan Melissan kättä ovenraosta. Käsi uppoaa nyt pidemmälle, sormet työntyvät ilmeisesti syvemmälle Siljan pimppiin. Alkaa kuulua vaimeaa litinää. Siljan pimppi litisee Melissan sormien työnnöistä.

”Voi ei…” Silja uikuttaa pienellä äänellä, mutta ei voi olla enää huokailematta. ”Oih…”

”Hyvä tyttö”, Melissa sanoo hieman karheasti. ”Hyvin menee.”

Tajuan äkkiä, että olen itse aivan märkänä. Pimppi tykyttää housujen suojassa aivan kuin minuakin hyväiltäisiin. Luulin, että näky – Melissa hyväilemässä toista naista – saisi minut raivoihini, mutta se onkin saanut minut kiihottumaan.

Nyt Melissa vie vasemman kätensä Siljan reiden sivuitse sairaanhoitajatytön etupuolelle. Siljan hame valahtaa selästä alas ja peittää melkein siveästi Melissan oikean käden, jolla tohtori sormettaa hoitajan litisevää pimppiä. Melissan vasenta kättäkään en enää näe, se katoaa Siljan eteen, mutta kun Silja alkaa pian voihkia kovempaa ja nyyhkiä yhtä aikaa, tiedän täsmälleen, mitä Melissa tekee: hän hieroo vasemman kätensä sormilla Siljan klitorista.

Katselen ovenraosta kiihottuneena, mutta samalla ristiriitaisten tunteiden vallassa. Melissa on kieltämättä upeannäköinen työskennellessään niin tyynesti ja taitavasti pikku sairaanhoitajattarensa kimpussa. Huomaan myös kiihkeästi toivovani, että Silja saisi orgasmin. Mutta silti minua repii jokin nimeämätön tunne, joka käskee huutamaan Melissalle: ”Lopeta!” Vaikka en minä tietenkään oikeasti huuda mitään.

Melissa vaihtaa äkkiä suuremmalle vaihteelle. Hän iskee oikealla kädellään muutaman tahallisen kovan jysäytyksen Siljan pimppiin, Siljalta pääsee tukahtunut kirkaisu, ja neljännellä jysäytyksellä hän laukeaa Melissan käsiin: hänen selkänsä jännittyy kaarelle, pyllynsä nytkähtelee Melissaa vasten, hän puristaa hyllynreunaa sormet valkoisina ja parkaisee hekumallisesti.

Tunnen heikkoa mielihyvää siitä, että Melissa vetää molemmat kätensä melko pian Siljan hameen alta eikä jää häntä vasten. (Kun Melissa on minun kanssani, hänellä on tapana jättää käsi pitkäksi aikaa sisääni orgasmin jälkeenkin ja tunnustella jälkisupistelujani, ja hän jää aina ihan lähelleni, tulee selkääni makaamaan, jos on rakastellut minua takaapäin, tai vetää minut syliinsä, missä saan usein kaikessa rauhassa imeä hänen nännejään.)

Mutta Siljaa Melissa ei ota syliin. Kun Silja vähitellen kohottautuu pystympään (näen sivultapäin vilauksen hänen kasvoistaan, ne hehkuvat tulipunaisina), Melissa vain taputtaa häntä pyllylle ja tokaisee ystävällisesti: ”Kiltti tyttö. Nyt voit mennä töihisi.”

Silja henkäisee, melkein nyyhkäisee, nostaa pikkuhousunsa ylös ja suoristaa hätäisesti hameensa. Sitten hän kahmaisee hyllyltä laatikon, jota tuli varsinaisesti hakemaan, ja säntää ulos varastosta.

Olen yhtä aikaa niin lumoutunut ja lamautunut, etten tajua pinkaista ajoissa tieheni. Melissa kääntyy – ja näkee minut ovenraossa. Katseemme kohtaavat, mutta vain niin lyhyen hetken ajan, etten ehdi tulkita Melissan katsetta. Ampaisen pakoon niin vauhdilla, että olen vähällä törmätä gynekologiseen tutkimuspöytään. Ja sitten ulos vastaanottohuoneesta ja käytävälle. Juoksen Siljan ohi, joka kävelee hieman jäykin askelin käytävää pitkin laatikko kainalossaan ja sukii kiihtyneesti hiuksiaan, ja vain minä tiedän, kuinka hänen pimppinsä vieläkin sykkii hoitajanpuvun alla ja kuinka hänen sisällään kohisee, vaikka hän yrittää näyttää siltä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minunkin sisälläni kohisee. Juoksen suoraa päätä ulos koko lääkärikeskuksesta.

Miksi minä pakenin? Enkö olisi voinut vain heittäytyä Melissan kaulaan ja pyytää, että hän tekisi saman minulle? Kertoa, kuinka olin ikävöinyt häntä, kuinka en ollut enää kestänyt olla ilman häntä ja tullut siksi tapaamaan häntä. Sanoa, että oli ihanaa, kun Silja oli saanut orgasmin.

Mutta jostain syystä en vain voinut. Kiihottumisestani huolimatta olen kai edelleen sitä mitä olin ollut aikaisemminkin: mustasukkainen. Menen kotiin, ahmin suklaajäätelöä ja itken.

Hassua kyllä tunnen melkein tyydytystä, kun saan pitkästä aikaa kieriskellä itsesäälissä oikein kunnolla. Samalla vahtaan puhelinta koko illan: Milloin Melissa soittaa? Soittaako hän enää lainkaan?

Sitten iskee paniikki: Tuleeko hän enää edes käymään? Enää koskaan? Hän on varmasti vihainen. Minähän olen vakoillut häntä. Eikä lääkärien huoneisiin muutenkaan saa hiipiä luvatta.

Kun mietin tätä ja itkeskelen yksin sohvannurkassa, ovikello soi. Säpsähdän. Ei kai se ole Melissa? Voi ei, minulla on ylläni pelkkä vanha, virttynyt T-paita ja tavalliset pikkuhousut. Mutta ei se voi olla Melissa. Hän olisi soittanut ensin. Eihän hän voi tietää, olenko edes kotona. Ovella on varmasti vain joku kaupustelija.

Mutta siellä on Melissa. Hänellä on yllään seksikkään tyköistuva nahkatakkinsa, lyhyt musta hame ja korkeavartiset saappaat. Mukanaan tuttu olkalaukku ja yksi ainoa, upea, punainen ruusu.

Yksi ruusu. Yksi ainoa kukka. Minä tiedän kyllä, mitä se tarkoittaa. Lämpö valahtaa rintaan. Ja minua hävettää. Hävettää se, mitä olen tehnyt päivällä.

Melissa katsoo minua syvälle silmiin. Ensimmäistä kertaa näen hänen tuikkivissa silmissään hieman toruvan katseen. Mutta enemmän se on hellä katse, hellä ja heltynyt, lämmin ja lempeä.

”Voi Hanna, pikku Hanna”, Melissa sanoo, astuu sisään eteiseen, sulkee oven perässään. Sitten hän seisoo aivan minun edessäni, tuo pitkä nainen, minua ainakin viisitoista senttiä pidempi ja saappaineen vielä enemmän, ja hivelee märkää poskeani ruusun samettisilla terälehdillä. ”Täälläkö sinä nyt yksiksesi itkeskelet?”

”No kun mä…” minä nyyhkäisen ja otan hämilläni vastaan ruusun, jonka Melissa ojentaa minulle. Ruusu tuoksuu ihanalle, ja Melissa myös. ”Mä luulin, että…”

”Mitä?” Melissa ottaa yhden hiuskiehkurani sormiensa väliin – niiden sormien, jotka ovat olleet päivällä Siljan pimpissä. ”Että olisin vihainen? Vai oletko sinä vihainen minulle?”

”En mä… tiedä…” Näprään epävarmana Melissan nahkatakin koristenappeja. Olen valtavan onnellinen, kun hän on siinä taas, mutta toisaalta: nyt kun hän tosiaan on siinä taas, minulla on myös tilaisuus palata mustasukkaiseksi. Ja olla ehkä vähän vihainenkin. Tavallaan ajatus houkuttaa. Ajatus siitä, että Melissa joutuisi vähän lepyttelemään minua.

”Kultapieni.” Melissa kietoo turvalliset käsivartensa ympärilleni ja vetää minut itseään vasten. Hänen nahkatakkinsa tuoksu. Hänen parfyyminsa tuoksu. Hän painaa leukansa päälakeani vasten, niin paljon pidempi hän on, ja hautaudun hänen syliinsä, tunnen hänen rintojensa lämmön kaikkien vaatteiden alta. ”Sinä olet minun oma rakas tyttöni, tiedäthän sinä sen. Ei ole toista sinunlaistasi. Minä haluan sinua aina, ja enemmän kuin ketään muuta. Jos uskot sen, sinun ei tarvitse miettiä, mitä minä teen muiden naisten kanssa. Eikä varsinkaan tulla katsomaan sitä salaa. Sillä ei ole mitään merkitystä. Silloin kun minä olen sinun kanssasi, minulle on olemassa vain yksi nainen, ja se olet sinä.”

Hänen sanansa ovat palsamia haavoilleni. Kukapa osaisikaan palsamoida haavat paremmin kuin oikea lääkäri?

Haluan lisää, sitä palsamia nimittäin. Se tuntuu niin hyvältä. En annakaan vielä pimpsaa, ja pyllyä nyt en ainakaan; Melissa saa luvan puhua vielä.

Niinpä esitän vieläkin hieman loukkaantunutta, kun irrottaudun Melissan halauksesta. ”Kaunis ruusu”, niiskahdan ja pyyhkäisen kyyneleet poskeltani. ”Täytyy laittaa maljakkoon.”

Pujahdan Melissan käsistä ja menen keittiöön. Otan kaapista maljakon ja kuulen samalla, kuinka Melissa riisuu nahkatakkinsa eteiseen. Sitten hän seisookin jo keittiön ovella lyhyessä hameessaan, läpikuultavissa sukkahousuissaan ja liilanvärisessä, naisellisen mallisessa, napillisessa ja lyhythihaisessa pikku kauluspaidassaan (pari ylintä nappia auki), korkeavartiset saappaat yhä jalassaan, ja katsoo minua lempeän tutkivasti, kuin ihmetellen, että jopas onkin tyttö ottanut itseensä. Olen siitä salaa hyvilläni, ja koska Melissa osaa aina lukea ilmeeni niin hyvin, en päästä häntä lukemaan, vaan käännyn häneen selin ja asetan ruusun maljakossa keittiön pöydälle.

Samassa Melissa on aivan takanani. Pudottaa laukkunsa lattialle ja painaa kädet lanteilleni. ”Kultatyttö”, hän sanoo pehmeästi ja kumartuu suutelemaan minua kaulaan. ”Tiedätkö, kuinka kaunis olet vihaisena?”

Hänen toinen kätensä kiertyy etupuolelleni, sormet työntyvät pikkuhousujen kuminauhan alle. Olen vähällä antaa periksi halulle, jonka Melissan kosketus on humauttanut heti esiin, mutta juuri ennen kuin sormet ehtivät klitorikselleni, käännähdän ympäri. ”Ei nyt”, saan vaivoin, mutta mielestäni päättäväisen kuuloisesti sanotuksi. ”Nyt mä en anna.”

Melissa kohottaa yllättyneenä kulmiaan. Minun on silti vaikea päästä siitä pois, hän seisoo aivan edessäni, ja takanani on pöytä, jonka reuna painaa peppuani vasten.

”Vai et anna”, Melissa sanoo, mutta ei millään muotoa halveksien eikä edes kiusoitellen, vaan ainostaan ystävällisen toteavasti. Samalla huomaan itsekin, miten naurettavalta se kuulostaa: jos Melissa haluaa ottaa, niin hän ei kysele, vaan ottaa, ja silloin minä annan. Ja me tiedämme sen molemmat.

”Hyvä on.” Melissa vie kätensä takareisilleni, peppuni alle – ja nostaa minut yllättävän helposti pöydän reunalle istumaan. Mutta hänellä onkin aika hyvin treenatut, silti kauniin naiselliset ja seksikkäästi ruskettuneet käsivarret. ”Sitten minä teen sinulle vain gynekologisen tutkimuksen. Puhtaasti lääketieteellisen. Et olekaan vähään aikaan käynyt vastaanotollani varsinaisesti tutkittavana.”

”Ei”, minä sanon, oikeastaan vain kokeillakseni, miltä se kuulostaa, ja yritän työntää Melissaa kauemmas. Hän pysähtyy katsomaan minua taas suoraan silmiin, ja hänen katseensa on täynnä hellyyttä.

”Voi tyttö pieni”, hän sanoo. ”Sinä haluaisit, että minä olisin sinun ihan kokonaan, vai mitä? Sinun täytyy ymmärtää, että niin minä olenkin. Aina silloin, kun olen sinun kanssasi.”

”Sanotko sinä noin kaikille naisille?” minä kysyn suu mutrussa.

”En. Eikä sillä ei ole väliä, mitä minä sanon tai teen heille. Vain sillä on, mitä sanon ja teen sinulle. Kaikki ihanat naiset ovat ansainneet hyvää, enkä minä voi etiikkanikaan tähden jättää yhden takia kaikkia muita paitsi. Silja esimerkiksi, se hoitaja. Hän on kiva tyttö, joka tarvitsee aina välillä vähän naisen sormea pimppiin. Siinä kaikki. Mutta sinä olet paljon enemmän. Sinä olet kaikkein ihanin. Kaikkein paras. En kai minä muuten kävisi täällä sinun kotonasi asti panemassa sinua niin hyvin kuin ikinä osaan ja niin paljon ja kovaa kuin ikinä jaksan? En kai minä muuten toisi sinulle lahjoja ja nukkuisi kanssasi aamuun asti?”

Juuri sen minä haluankin kuulla. Mutta en halua vielä näyttää Melissalle, kuinka hyvä mieli minulle tulee hänen sanoistaan. Lepytelköön vielä.

Hän päättää lepytellä toisella tavalla: hän vie kätensä jalkoväliini, levittää reisiäni ja yrittää päästä hyväilemään häpykumpuani. Mutta työnnän hänen kätensä pois. Vastarintani saa Melissan ensin värähtämään. Sitten hän viimein osoittaa minulle, kuka tätä leikkiä oikein johtaa: hän levittää reiteni uudelleen, nyt kovemmalla kädellä, painaa kämmenensä kostuneiden pikkuhousujen suojaamaa pimppiäni vasten eikä anna enää torjua itseään. Samalla hän kumartuu suutelemaan minua suulle. Enkä mahda mitään. Melissa ottaa minut taas valtaansa. Hän työntää kielensä pitkälle suuhuni. Hänellä on uskomattoman ihana, pehmeä ja voimakas kieli, jolla hän nuolee aina pimppiäkin aivan käsittämättömän taitavasti. Nyt hänen kielensä on minun suussani, hän suutelee oikein pitkään ja kiireettömästi, hellästi ja ahnaasti yhtä aikaa. Päässäni alkaa vähitellen sumeta, tuntuu kuin pyörtyisin, pimpistä valuu hitaasti lämmintä mehua, ja Melissa tuntee varmasti kämmenessään, kuinka pikkuhousuni kastuvat entistä enemmän.

Hengästyttävä suutelu jatkuu aina vain, ja jotenkin hämärästi tajuan, että samalla Melissa siirtää toisella kädellään ruusumaljakon tyynesti ja suunnitelmallisesti pöydältä ikkunalaudalle. Sitten hän riisuu minulta pikkuhousut. Hän tekee sen harkituin, rauhallisin liikkein. Suutelee samalla koko ajan.

Lopulta hän irrottautuu. Hänen rintansa kohoilevat piukan paidan alla. Hänkin on kiihtynyt suutelusta. Hän riisuu minulta T-paidan, vetää sen määrätietoisesti pääni yli. Minulla ei ole rintaliivejä alla, pyöreät ja kohtalaisen isot rintani ovat paljaat ja nännit ihan kovat. Melissa painaa minut hellästi, mutta määrätietoisesti pöydän päälle makaamaan.

”Noin”, hän sanoo rauhoittavalla äänellään. ”Tehdäänpä nyt se sisätutkimus.” Melissa nostaa toisen jalkani olkapäätään vasten ja pitää toisesta kiinni polven alta, levittää sitä hieman ulospäin niin, että saa jalkani riittävän levälleen ja paljaan pimppini avautumaan suoraan eteensä. Pöydän sileä pinta tuntuu selkää vasten viileältä. Suljen silmäni.

Melissan sormenpäät ovat häpyhuulillani. Tunnen, kuinka mehuja vuotaa ulos pimpistä. Koko vulva on luultavasti kiiltävänpunainen ja turpea. Melissa raottaa varovasti häpyhuuliani. Sitten hän työntää yhden sormen vaginaan. Pillu tuntuu haluavan imaista hänen sormensa kokonaan sisälleen. Hän työntää toisenkin sormen sisään. Ja liikuttaa niitä ammatillisen asiallisesti juuri kuten sisätutkimusta tekevä gynekologi. Painelee sitten pehmeämmin ja hyväilevämmin kuin tavallinen gynekologi, niin että painallukset tuntuvat huikeina nuljahduksina kohdussa asti. Makaan pöydällä kiltisti; lääkäri tietää mitä tekee, lääkäriä ei pidä vastustaa.

”Hyvä”, Melissa sanoo lopulta levollisella lääkärinäänellään ja vetää sormensa ulos. ”Fyysisesti sinä olet ihan kunnossa. Mutta entäs henkisesti?”

Räpyttelen silmäni auki. Melissa katsoo minua hellän huolestuneesti suoraan ylhäältäpäin, seisoo siinä jalkojeni välissä pöydän ääressä. ”Henkisesti?” minä toistan hämilläni.

”Niin.” Melissa kumartuu lähemmäs, alkaa hyväillä pehmein käsin rintojani. ”Vieläkö sinua surettaa tai harmittaa? Minua ainakin harmittaa, että olen satuttanut sinua. Minä kun olen aina halunnut tehdä sinulle pelkästään hyvää. Nyt minä teen sinulle niin hyvää, että kaikki surut ja harmit pyyhkiytyvät mielestäsi lopullisesti.”

Katselen, kuinka hän napittaa paitansa auki ja riisuu sitten mustat rintaliivinsä. Hänellä on upeat, 38-vuotiaan naisen kypsät rinnat. Hän vetää itselleen tuolin ja istuutuu jalkojeni väliin pöydän päähän. Niin kuin istuutuisi ruokailemaan. Ummistan jälleen silmäni. Odotuksen palo pyörryttää päässä. Pimppi tykyttää hillittömästi. Odotan Melissan kieltä. Mutta sen sijaan tunnenkin klitorista vasten äkkiä jotakin muuta. Sitten tajuan, että se on Melissan nänni. Hän hieroo toista nänniään klitorikseeni. Mikä ihana tunne! Hän painaa kovaa nänniään märkään vakooni, kuljettaa sitä siinä edestakas. Pyörittelee nänniä pimppireiälläni, hyväilee sillä reiän vuotavaa suuta.

”Oih, ihanaaaahh..!” minulta pääsee.

Melissa puristaa rintansa jalkoväliini ja alkaa työnnellä sitä pimppiäni vasten. Hän nai minua tissillä pimppiin! Iso, kova nänni luiskahtelee vaossani. Alan huohottaa kiimasta.

Parahdan, kun Melissa vetää rintansa pois. Mutta sitten hänen suunsa onkin jo pimpissäni. Hän nuolee märkänä hehkuvaa pilluani taivaallisen hitain ja painavin vedoin. Ottaa klitoriksen kokonaan suuhunsa ja suutelee niin ihanasti lutkuttaen, että alan huutaa ja olen laueta siihen paikkaan. Melissa ei kuitenkaan päästä minua laukeamaan, ei vielä, vaan hellittää klitoriksestani viime hetkellä ja siirtyy nuolemaan jälleen pimppivakoa. Hän hyväilee kielellään pimppireiän reunoja, keskittyy suutelemaan reikää, imee sitä, työntää kielensä sinne sisään. Hänen kielensä on kuin taikakalu. Hän tekee sillä niin hyvää ja ihanaa, että alan leijailla.

Lopuksi Melissa palaa imemään hellästi klitoristani ja vatkaa samalla pimppiäni rytmikkäästi sormillaan. Kiemurtelen pöydällä, olen aivan sekaisin kiimasta ja vaikerran kovaan ääneen. Orgasmi humahtaa kuumana läpi koko vartalon, Melissan käsi jysähtää rajusti pimpin uumeniin, minä nytkäytän itseni vastaan, ja hillitön orgasmi täyttää minut aivan kokonaan.

Kestää melko tovin toipua. Olen aika turtana ja pilvessä vieläkin, kun istumme myöhemmin olohuoneen sohvalla ja Melissa pitää minua kainalossaan. Hän silittelee ja suukottelee hiuksiani. Hän on yhä paljain rinnoin, pelkkä hame ja sukkahousut yllään, saappaansa hän on vihdoin riisunut, ja minä yhä ilkoisen alasti. Pääni lepää Melissan rinnoilla; siinä on täydellisen hyvä olla. Ulkona sataa, siksi on vähän hämärää, mutta sohvapöydällä palaa kynttilöitä, jotka Melissa on sytyttänyt.

”Minä toin sinulle pienen lahjan”, hän sanoo ääni täynnä lämpöä.

”Kiitos”, minä mutisen, en oikein kuuntele, on vielä niin autuaan harras ja vähän hajamielinen olo. ”Se ruusu on tosi kaunis.”

”Ei. Ihan oikean lahjan. En vain ehtinyt antaa vielä.”

Melissa vetää kätensä ympäriltäni ja kurottaa laukkunsa puoleen, joka nojaa sohvaan lattialla. Mitä hän ottaa laukustaan? Jonkin uuden dildonko?

Mutta paketti, jonka Melissa kaivaa esiin, on niin pieni, ettei siihen mahtuisi dildo. Lahjapaperi on ruusukuvioitua, ja paketin ympärillä on huolellisesti käherretty kultainen nauha.

”Omalle, erityiselle kultatytölleni”, Melissa sanoo ja painaa pikku paketin käteeni. ”Kun pahoitit tänään mielesi. En olisi halunnut sinun pahoittavan.”

Tarkastelen sievään lahjapaperiin käärittyä rasiaa hämilläni, mutta myös uteliaana. Sipaisen hiukset korvan taakse ja ryhdyn sitten avaamaan.

Paketista paljastuu häikäisevän upea designkaulaketju. Se on aitoa kultaa ja valtavan tyylikäs, ei mikään pompöösi malli, vaan siro ja pohjoismaisen puhdaslinjainen. Riipuksena on moderniin tapaan tyylitelty linnunhahmo.

”Voi hurja…” Otan korun varovasti käsiini. ”Tämä on… aivan mielettömän ihana.” Liikutus saa kyyneleet nousemaan silmiin.

”Rakas”, Melissa sanoo – hän sanoo sen sanan todella! – ja silittää päätäni. ”Ei ollut tarkoitus, että sinun pitäisi taas itkeä.”

Minulta pääsee nyyhkäisynsekainen naurahdus, joka puolestaan kirvoittaa Melissalta hellän naurunhyrähdyksen. Katson häntä umpirakastuneena, silmät loistaen. Hän ottaa minulta päättäväisesti korun, avaa sen lukon ja kiinnittää ketjun huolellisesti kaulaani. Kosketan varoen kaunista riipusta.

”Oma pikku lintuni”, Melissa sanoo. Hän ottaa kasvoni käsiinsä ja suutelee minua suulle. Katsoo minua sitten vakavasti ja lempeästi silmiin. ”Oletko sinä vielä vihainen?”

”En”, minä henkäisen onnellisena ja pudistan päätäni.

”Hyvä.” Äkkiä Melissan syvä katse muuttuu jälleen toruvaksi, joskin hellällä tavalla toruvaksi. ”Mutta tiedätkö mitä? Minä olen vielä vähän vihainen. Siitä, että tunkeuduit salaa työhuoneeseeni. Ja vakoilit minua. Se ei ollut kovin kauniisti tehty.”

Painan nolona katseeni. Melissa on oikeassa. ”Anteeksi, Melissa. Mä vain…”

”Ei se mitään”, hän keskeyttää rauhoittavasti ja hautaa kätensä pehmeästi hiuksiini. ”Kaikki hyvin. Mutta sinä olet ansainnut pienen opetuksen. Ettet saa enää toiste moista päähäsi.”

Melissa nousee ja auttaa minutkin kainalon alta pystyyn. ”Mennään makuuhuoneeseen”, hän sanoo ja nostaa laukkunsa lattialta. Kun jään epäröimään, hän taputtaa minua kevyesti paljaalle pyllylle. ”No niin, kulta, tulehan nyt. Sinä tiedät, että minä en anna mitään pahaa tapahtua sinulle.”

Tiedänhän minä. Silti minua jännittää mennä Melissan edellä makuuhuoneeseen. Melissa ottaa sinne pari kynttilää mukaan. Niistä lankeaa lämmin hehku hämärille seinille.

”Mene sänkyyn polvillesi ja nosta peppu ylös”, Melissa määrää lempeästi ja riisuu itseltään loput vaatteet. Minä tottelen. Hän aikoo varmasti panna minua pyllyyn.

Kun olen sängyssä polvillani, selkä kumarassa, pää tyynyä vasten ja pylly pystyssä, Melissa kapuaa taakseni. Kuulen, kuinka hän avaa laukkunsa. Sitten hän kumartuu ylitseni. Mitä nyt? Eihän hänellä vielä voi olla dildoa päällä?

”Kohota käsiä”, hän käskee. Tottelen taas. Hän sitoo molemmat käteni sängyn päädyssä olevaan puuristikkoon. Hän tekee sen täysin rauhallisesti, enkä minä pyristele vastaan. Melissa tietää mitä tekee. Ja hän osaa sitoa käteni niin, etteivät siteet satu ranteisiin.

Vasta sen jälkeen kuulen, kuinka Melissa kiinnittää vyödildon lanteilleen. Painan poskeani tyynyä vasten ja ummistan silmäni. Olen aivan järkyttävän kiihottunut. Peppureikä tykyttää jo jännittyneenä.

Seuraavaksi kuulen korkin kiertyvän auki liukastetuubista. Melissa hieroo liukastetta näppärin sormin anaalireikääni. Työntää kokeeksi sormensa sisään reikään. Anus supistelee vinhasti hänen sormensa ympärillä. Hän vetää sormen ulos ja asettuu vankemmin polvilleen. Hän levittää pakaroitani käsillään. Dildon kärki koskettaa peräaukkoni suuta. Haluan niin hirveästi, että huuliltani purkautuu parahdus: ”Oi Melissa, työnnä se sinne!”

”Vai sinä oikein haluatkin tätä?” Melissan ääni on tumma ja hellä, vähän karhea. ”Mutta nyt saatkin niin kovaa, että muistat tämän lopun elämäsi, kulta.”

Hän alkaa työntää dildoa hellävaroen peräaukkooni. Parahdan taas, nyt kivusta. Tuntuu kuin dildo olisi isompi kuin ennen, ehkä se onkin. Melissa tunkeutuu hitaasti sisään, vähän kerrallaan, ja mutta silti pylly tuntuu kerta kaikkiaan repeävän.

”Ei se mahdu sinne!” henkäisen hädissäni. Riuhtaisen vaistomaisesti käsiäni, mutta ne ovat lujasti kiinni sängynpäädyssä.

”Shhh, ihan rauhassa”, Melissa rauhoittaa. ”En minä sinua riko. Luota minuun.”

Dildo kaivautuu pikkuhiljaa syvemmälle. Minä huudan. Melissa työntää. Pylly sykkii vimmatusti. Dildo on valtava. Melissa saa työnnettyä sen silti maltillisesti pohjaan saakka.

Hän alkaa liikkua. Pyllyni leviää äärimmilleen, sitten yli ääriensä. Kuinka se on edes mahdollista? Huudan tahatonta, tasapaksua huutoa: ”Aaaa – aaaa – aaaa..!” Melissa vatkailee jättidildoa pyllyssä varmoin ja harkituin vedoin ja työnnöin. Niin kovaa kuin vain pystyy, jotta pylly ei aivan repeä. Kuin tekisi jotakin hyvin suurta tarkkuutta vaativaa työtä. Melissa tietää tarkalleen, missä raja kulkee. Hänen kätensä ovat lanteillani ja ohjaavat hienovaraisesti peppuani.

Joka työnnöllä Melissa upottaa dildon tiiviisti yhtä syvälle, jää hetkeksi paikoilleen ja vain painaa minua perseeseen. Niin että koko pylly on ihan täynnä, käsittämättömän täynnä. Tuntuu kuin sisälläni ei olisi vain dildo, vaan Melissa itse. Dildossa on koko hänen voimansa, tahtonsa ja liikkeensä. Melissa ON dildossa. Minä olen täynnä HÄNTÄ. Hän siirtyy pyllystä joka puolelle minuun, hän on minussa. Haluan päästää hänet kaikkialle, ja hän tulee joka soluun, kaikkein sisimpiinkin sopukoihini. Hän on tunkeutunut minuun pyllystä, mutta pylly on vain ovi, josta hän on päässyt sisään; sen jälkeen hän on kehoni jokaisessa huoneessa ja valloittaa ne, täyttää ne tulvilleen. Hän ottaa minut kokonaan. Minä olen hänen.

Pyllyni on tulessa. Dildo on niin paksu, että se ei edes nuljahtele, se vain tököttää muhkeana anuksessa ja liikkuu raskaasti kuin jokin hidas ja möhkälemäinen eläin. Kuin sumun läpi tajuan, että näin käy kurittomille tytöille, jotka uskaltavat hiipiä luvatta gynekologien vastaanottohuoneisiin vakoilemaan. Samalla tajuan myös tulevani täydellisen rakastetuksi pyllyyn. Kuulostaa kenties ristiriitaiselta, mutta sillä hetkellä, kun pyllistelen sängyssä paljaampana ja alastomampana kuin koskaan, kädet sidottuina ja joka aukko ammollaan, ehdottoman täytettynä ja estottoman pantuna, siinä ei ole mitään ristiriitaista. Voi taivas kuinka minua rakastellaan! En edes tiennyt, että ihminen voi rakastella toista niin kuin Melissa minua. Tämä on ehkä opetus, mutta samalla tämä on sanoja suuremman rakkauden osoitus; korkeimpien sfäärien kehonkieltä, jota vain harvat osaavat.

Oman vaikerrukseni takaa kuuluu Melissan huohotus. Hänen täytyy olla äärimmäisen kiihottunut. On varmasti huikeaa katsella kynttilänvalossa hehkuvaa, pystyssä keikkuvaa, pyöreää ja paljasta naisenpyllyä, jossa omien kupeiden puskema dildo pönöttää. Perseeseen paneminen vaatii varmasti myös melkoisia ponnisteluja, vaikka voimaa Melissalla kyllä on. Äkkiä, vedettyään dildoa hyvän matkaa ulospäin, hän pysähtyy ja läimäyttää minua kämmenellään hätkähdyttävästi oikealle pakaralle, sitten heti vasemmalle. Parahdan. Saan oikein tohtorin kädestä! Läiskäykset kuulostavat huimilta, peppu kihelmöi ihanasti.

Sitten viimeinen ankara nykäisy dildolla pyllyyn: Melissa jää painamaan panosurvinta sisääni kuin aikoisi puhkaista minut. Hän painaa ja painaa, paine ja pakotus pyllyssä kasvavat sietämättömiksi. Voihkin yhä kovempaa, riuhdon käsiäni. Nyt tulee orkut.

”Ihana pylly!” Melissa henkäisee kiivaasti; sanat tuntuvat purkautuvan hänen huuliltaan kuin itsestään, aivan kuin hän ei pystyisi enää pidättelemään niitä. Kuulen oman raivokkaan parkaisuni niin kuin se olisi jonkun toisen: ”Ihana nainen! Aaaaaaaahh..!!!”

Tumma ja raskas orgasmi nousee pyllystä ja leviää jykevänä vyörynä kaikkialle takapuoleen, hyökyy sitten koko kehon yli ja tainnuttaa kuin moukarinisku.

Melissa vetää dildon pyllystä, se plopsahtaa kimmoisasti ulos, ja äkkiä peppu on viiltävän tyhjä. Mutta onneksi Melissa työntää vielä sormensa sisään. Kaksi sormea syvälle peräaukkoon. Hän haluaa tuntea jälkisupistukset omien sormiensa ympärillä. Peräsuoli supistelee rajusti ja voimakkaasti. Melissa koukistaa sormiaan pyllyssä, kaivautuu niillä ihanasti vastaan. Voihkin hiljaa.

Viimein nuo suurenmoiset naisensormet vetäytyvät ulos pyllyn lämmöstä. Turraksi naidusta perseestä valuu orgastisia mehuja. Kuumottaa ja kirveltää. Melissa painuu selkääni makaamaan. Hänen rintansa tuntuvat kuumilta ja painavilta selkää vasten. Hän hengittää korvaani. Tunnen hänen sydämensä jyskytyksen ihollani. Tajuan hämärästi, kuinka kiimassa hän on. Kiimainen villikissa selässäni.

Olen vielä ihan veltto, kun Melissa kohottautuu päältäni ja kurottautuu irrottamaan siteet ranteistani. ”Hyvä tyttö”, hän kehuu lämpimällä äänellään, joka kuitenkin värähtää himosta. ”Oikein hyvä. Hienosti jaksoit.”

Kuulen, kuinka hän irrottaa vyödildon. ”Oi, Melissa…” soperran voipuneena.

Hän kääntää minut ympäri hellävaraisesti, mutta kiihkeän määrätietoisin käsin. Kun makaan sängyssä selälläni, Melissa ei enää aikaile, vaan tulee kahareisin päälleni, nousee suoraan kasvoilleni. Otan hänen pimppinsä kuuliaisesti suuhuni.

Kuinka jollakin naisella voi olla niin ihana pimppi? Melissa on ajellut omansa sileäksi, jättänyt vain tyylikkään, aikuisen karvanauhan kulkemaan häpykummun poikki ylhäältä alas. Häpyhuulten ympäriltä hän on paljas. Hänellä on iso, mehevä vulva ja kiimasta turvonnut pyöreä klitoris. Hän maistuu väkevälle ja kiihottavalle. Hänen pillunsa on kuin märkä samettiruusu. Kun nuolen häntä, kun hautaan kieleni hänen pilluunsa, tunnen sen jyskyttävän sykkeen. Melissan litisevät pimppimehut vuotavat suuhuni kuin huumaava, paratiisimainen nektariini.

Melissa huohottaa ja voihkii nyt kovaa. Hän pitää käsillään kiinni sängyn päätyristikosta ja ratsastaa kasvoillani. Omat käteni ovat hänen pakaroillaan; on huikaisevaa tuntea niiden liike, kun hän nytkyttää peppuaan. Vaikka nuolen ja imen ja lutkutan ja suutelen Melissan pimppiä hartaan kiitollisena ja niin ihanasti kuin osaan, Melissa tuntuu olevan jälleen se, joka rakastelee minua: hän rakastelee minua pimpillään suuhun. Tyydyttää pimppiään suuhuni. Minä saan ihanaa, lämmintä naisen pimppiä. Voi kuinka haluankaan sitä, haluan hukkua siihen kokonaan!

Melissalta tulee aika pian, onhan hän sentään pidätellyt orkkujaan koko illan. Häneltä tulee rajusti ja raivokkaasti. Hän työntää pimpin niin kovaa suuhuni, että pelkään hänen satuttavan itsensä hampaitani vasten. Hänen hekumallinen orgasminkiljaisunsa kuuluu varmasti naapuriin asti. Mutta kai sinne on kuulunut kaikenlaista ennenkin, ainakin niin voi päätellä kuivankitkerän ja kateudesta vihreän naapurinrouvan paheksuvista katseista rappukäytävässä.

Hurjan orgasminsa jälkeen Melissa ottaa minut ihanaan tapaansa syliin ja hukuttaa minut hellyyteen. Villin, märän ja estottoman seksin jälkeen, kaiken voihkeen, huudon ja huohotuksen vaimettua, kaiken litsahtelun, läiskeen ja litinän hiljettyä makuuhuoneeseen laskeutuu uskomaton, melkein epätodellinen rauha. Jotakin pyhää on siinä, kun kaksi täydellisen tyydyttynyttä ihmiskehoa lepää ja hengittää yhdessä. Minä ja Melissa. Voiko ihminen olla näin onnellinen?

Melissa on kasannut tyynyjä selkänsä taakse ja lojuu puoli-istuvassa asennossa, polvet rennosti auki. Minä retkotan hänen jalkojensa välissä, hänen syliinsä käpertyneenä, pää hänen pehmeiden ja pulleiden, hengityksen tahdissa kohoilevien paljaiden rintojensa välissä. Melissa silittää vaaleita hiuksiani, selkääni, käsivarttani, rintojani. Suukottaa päälakeani. Kuuntelen silmät ummessa hänen sydämenlyöntejään, jotka ovat jo rauhoittuneet. Melissa varmaan katselee minua, kynttilänliekkien loimua ihollani, niiden kiiltoa lintukorussa. Melissa on niin lämmin ja pehmeä, niin elossa. Niin lähellä, niin kiinni minussa, niin ihanasti minun kanssani. Hän pitää minua hyvänä, hän pitää minusta huolta.

”Ethän sinä ole enää vihainen?” kuiskaan; huuleni hipaisevat Melissan nänniä, kun puhun.

”Hanna pieni”, Melissa sanoo hiljaa, hellästi. ”Enhän minä koskaan ollutkaan. Kuinka muka voisin olla, sinulle? Oma pikku lintuni. Ihana tyttöni. Kullannuppuni. Nukutaan yhdessä.”

Kaikki haavat ovat ummessa ja unholaan palsamoidut.

Otan Melissan nännin suuhuni. Imen hartaasti ja pitkään.