Anna-Erica

Minä sen pääsen näkemään ja kokemaan. Ei kukaan muu. Mutta työ tekijäänsä kiittää, omien hellänvahvojen käsieni ja oman tahdonvoimaisen mieleni aikaansaannos kuuluukin vain minulle. Vain minä pääsen näkemään kuinka työssään ja ystäväpiirissään arvostetusta, jämäkästä ja kunnianhimoisesta yritysjohtajasta tehdään muutamalla eleellä nöyrä ja niskuroimaton palvelija. Tehdään rattopoika, sisäkkö, hieroja – vaikka veistos jos niin satun haluamaan. Konferenssit ovat, niissä sinun on juostava ja niihin voivat liittyä juoksunsa; minä tunnen miehet. Mutta niin siveysvyöt kuin vetoavat sanatkin ovat naurettavia! Tahdolla miehiä hallitaan, niin typeriä kuin älykkäitäkin. Kun minä astuin elämääsi, otin sinut käsiini. Ja minun käsissäni sinä et ole enää johtaja. Sinä olet kosteaa savea dreijassani, kädenlämpöistä vahaa, josta minä otan esiin haluamani muodon.

Avain kiertyy lukossa ja pian avautuu eteisen ovi. Huudat aviomiehen tervehdyksen, väsyneen sellaisen. Ilmeisesti kokous on ollut raskas. Mutta työni ja murheeni ne ovat minullakin ja nyt haluan irrottautua niistä. Vaimo ei vastaa, ainoastaan Valtiatar on paikalla, mutta toistaiseksi hiljaa hänkin. Eteisestä kuuluu muutama sana: ”Kultaseni, minä olen nyt hyvin…” Sinä et kuule mitään, mutta näet minusta nojatuolin selustan takaa sivulle ojentuneen käden, jonka siro etusormi osoittaa lattiaa.

Kerran sinä hairahdit. Haistoin ja kuulin sen kymmenessä sekunnissa, näin kasvoiltasi vielä puolen vuoden jälkeen. Kaikki voivat tehdä erehdyksen kerran, tiedät ettei sinulla ole varaa toiseen. Ja minä voin tulkita erehdykseksi myös tahdostani kieltäytymisen. Siitä kerrasta sait renkaan nenääsi, siitä lähtien olet ollut vaivatonta liikuteltavaa. Ja hyvä niin, kuuliaisuus pukee sinua. Menet hiljaa huoneeseesi, sitten suihkuun. Minulla on kotivaatteet päällä. Oloasun haarasaumasta alkaa imeytyä läpi kosteus. Pitkästä juoksulangasta sinut on nautittavaa vetää lähelle.

Vertaus on tänään osuva. Minulla on uusi, koiratarvikeliikkeestä ostettu metallinen ketjupanta ja tukeva talutushihna. Kauniit vallan symbolit, joita olen uutisia katsellessani tunnustellut käsissäni. Kuunnellut ketjun lenkkien kilisevää liukua toisiaan vasten ja ihaillut kuinka se sormissani riippuessaan korun tavoin kiiltää. Katsellut sitä järjestäytymättömänä kasana terästä kämmeneni pohjalla ja kuvitellut kuinka se paikalleen kiedottuna saa tehtävän, herää eloon koskettaessaan kaulasi ja kurkkusi herkkiä ihonkohtia. Olen taivutellut talutushihnan vahvaa valjasnahkaa ja sovittanut lenkkiä ranteeni ympärille. Availlut ja sulkenut kaulapannan renkaaseen kiinnitettävää pistoolihakaa. Käyttänyt välillä haan kärkeä malttamattoman vakoni suulla. Odottanut. Nauttinut ja odottanut.

Sinä tulet nojatuolin viereen. Lihaksikas vartalosi tuoksuu puhtaalta asettautuessasi viereeni nelinkontin, juuri sille sijalle jota äsken sormellani osoitin. Viimeistään nyt sinä lakkaat olemasta johtaja. Tietysti olen tietoinen statuksestasi, mutta minuun nähden olet silti alamainen. Kehoni lävitse käy sama nautinnon värinä, jota aina tunnen sinun laskeutuessasi maskuliinisen voimantuntosi ja fyysisen etulyöntiasemasi korkeuksista jalkojeni juureen. Hallittavakseni. Lasken käteni hartioillesi ja hyväilen kevyesti lapoja ja niskaa. Nujerrettavakseni, jos niin tahdon.

Hetken mielijohteesta haluankin lihan hajua, vahvan tiukan lihan hajua. Minä en ole peseytynyt joten sinunkaan ei tarvitse olla pulmunen. Käsken aluksi tekemään etunojia. Sinä tottelet. En laske punnerruksia, mutta pitkälle yli viidenkymmenen ollaan, kun nousut alkavat hidastua ja ojentajat äärimmilleen jännitettyinä täristä. Sinussa on virtaa, väitit mitä hyvänsä. Annan luvan lopettaa kun saat viimeisen, melkein ylivoimaiselta näyttävän nojan päätökseen.

Hienoista kosteutta tuntuu jo ihollasi. Varmuuden vuoksi tehdään muutama lisäharjoitus. Kehotan sinua jatkamaan vatsalihaksilla. Nopeassa rytmissä aloitat. Nostaessasi selkää lattiasta katselen komeaa kaluasi, joka lihastesi huutavasta hapentarpeesta huolimatta anastaa verta omaan käyttöönsä. Alat taas hengästyä, mutta tuoreilla lihaksilla jaksat uutta liikettä kauan. Sitten ylävartalosi alkaa tehdä noustessaan kiertoliikettä ja laskeutumisesta alas katoaa vähitellen jousto. Otsallasi helmeilee hiki. Haluan nähdä sinun uupumisesi, viimeisten liikkeittesi vaivalloisuuden kun taistelet fysiologian lakeja vastaan. Juhlakuntoinen elimesikin antaa jo periksi ja lopahtaa sivulle kun otat viimeiset reservit käyttöön. Lopulta ei auta mikään kun läkähtyneet vatsalihaksesi kieltäytyvät enää nostamasta sinua istualleen. Vapiset hetken aikaa paikoillasi vartalo puoliksi kohotettuna, mutta putoat sitten takaisin lattialle. Näky täyttää minut samaan aikaan rakkaudella ja suunnattomalla vallantunteella. Tähän sinä olet saanut tottua, minun henkeni voittoon sinun aineestasi. Välittömästi komennan sinut ylös, tyytymättömyyttä äänessäni.

On selkälihasliikkeitten vuoro. Ne saat luvan tehdä ohjauksessa. Komennan sinut kontallasi eteeni. Pulssisi on kiivas, keskityt vain vetämään henkeä kun ihailen vahvaa hionnutta niskaasi ja kaulasi sykkiviä suonia. Lukitsen paikoilleen ketjun ja kiinnitän sinut hihnaan, otan lopullisesti haltuun. Sisimmässäni loimuaa villi, kiihottava tuli joka saa omankin sydämeni hakkaamaan. Vedän hihnasta: ketju juoksee silmukoiden läpi ja kiristää metallin tiukasti kaulaasi vasten.

Aloitat käskystä harjoitteet vatsallasi kädet niskan takana, vuoroin jännittäen runkosi kaarelle kuin kobra, vuoroin laskeutuen hetkeksi lepoon. Olet aivan jalkojeni juuressa. Annan taluttimella sinulle täyden vapauden nousta ja laskea. Useiden kymmenien toistojen jälkeen supistuviin selkälihaksiisi hiipii jäykkyys ja liikerata madaltuu. Annan sinun jatkaa kunnes maitohappo jälleen lannistaa tahtosi. Yrität vielä kerran epätoivoisesti, mutta armahdan sinut kevyellä jalanpainalluksella niskaan. Lopetettuasi sinun on vaikea päästä takaisin polvillesi.

Kehosi vahvimmat lihakset ovat toistaiseksi päässet helpolla, niiden ylpeys on vielä taitettava. Ohjaan sinut taluttimella laiskanlinnani viereen ja nostan korkeaan kyykkyasentoon seisomaan päkiöittesi varassa. Koetan vaakasuorassa olevia suuria reisilihaksiasi, jotka jännittyneinä ovat kuin kiveä. Tuossa asennossa viisi minuuttia on jalkakyykkyjä harjoitelleellekin ikuisuus. Vaihdan televisiokanavaa ja alan seurata luontodokumenttia. Tempaudun hetkeksi mukaan Serengetin tapahtumiin. Juuri kun nuori leijonauros useita vesiperiä vedettyään saa pitkän takaa-ajon jälkeen kiinni ensimmäisen antilooppinsa, tunnen hihnassa nykäyksen. Vedän sinut täysin uupuneena ja hiestä kiiltelevänä tuolin eteen ja asetan rahiksi jalkojeni alle. Saat aikaa levätä ohjelman loppuun.

Riisun sukat ja housut. Sitten collegen ja rintaliivit. Lopuksi vielä pikkuhousutkin. Vilkuilet minua varovasti syrjäsilmällä. Säädän tuolin selkänojaa taaksepäin. Vedän taluttimesta sinua lähemmäksi. Silmiisi on syttynyt kiilto, vaikka ne yrittävät olla näennäisen nöyrät. Levitän jalkani. Katsahdat ilmeettömiin kasvoihini ja konttaat oma-aloitteisesti lähemmäksi. Niin malttamaton, niin kovin malttamaton! Pysäytän sinut oikealla jalallani työntäen jalkaterän kärjen suuhusi. Varpaat suussasi työnnyt taaksepäin kun ojennan polveni. Liikutan toruvasti päätäsi sivuun, oikealle ja vasemmalle: ei, ei ja ei! Sitten painan leukaasi alaspäin, lattiaan asti.

Tietäisitpä, miten vaarattomalta näytät nyt, alfaurokseni. Ehkä tiedätkin. Ja ehkä minä vastapainoksi kaipaan jotakin näytettä vaarallisuudestasi. ”Pure varvastani”, käsken sinua. Hankalasta asennostasi et pysty katsomaan minua. Hetken päästä tunnen hampaittesi varovasti puristuvan isovarpaaseeni. ”Pure kunnolla, lujempaa”, sanon ja vedän hihnan tiukalle. Puret hiukan voimakkaammin aiheuttamatta silti minkäänlaista kipua. ”Eikö sinussa ole miestä purra, pure se poikki asti!”, kivahdan, kiristän talutinta entisestään ja tunnen adrenaliinin nostavan kiihottuneisuuttani asteen pari lisää. Hetken ajan jatkat puristamista samalla voimakkuudella, sitten hellität hampaasi kokonaan. Naurahdan halveksuen ja sanon ankarana: ”Kesyä ja täydellisen munatonta! Nuole sitten – ja nuolekin huolella!” Kallistan selkänojaa lisää niin että jalkani nousevat ilmaan ja sinä peityt kokonaan näkyvistäni.

Lämmin kielesi tuntuu viilenneissä jaloissani taivaalliselta. Aloitat nilkkojen sivuista ja jalkapöydistä edeten hitaasti kantapäihin, jalkapohjiin ja varpaisiin. Nuolet varpaat alta ja päältä, lakattuja kynsiä unohtamatta. Sitten alat työntää paksua ja tankeaa puhe-elintäsi varpaitteni väliin. Kuin liian ahtaaseen koloon itsensä tunkenut sileäpintainen merinisäkäs kielesi liikkuu väleissä edestakaisin, kääntyilee ja muuttaa muotoaan. Jos vyöhyketerapiassa on etäisintäkään perää, olet juuri löytänyt heijastepisteet, jotka kaikki johtavat suoraan emättimeni seinämiin. Kostun läpimäräksi ja tunnen kuinka myös tuolin istuintyynyyn alkaa muodostua metinen lämpäre. Kun vielä viimeiseksi palaat oikean jalan isovarpaan ja etuvarpaan väliseen ihopoimuun, ei ole kaukana etten saa orkkua. Vedän jalan ulottuviltasi ja kallistan tuolia eteenpäin. Pilluni huutaa jatkoa.

Otan seinän viereltä pillerin muotoisen istuinpallin, jossa on nahkainen päällys. Asetan sen taaksesi ja vedän taluttimesta yläviistoon taaksepäin saadakseni sinut selällesi. Luulet minun haluavan sinut seisaalleen ja nouset ylös. Riuhtaisen sinut hihnasta takaisin neljälle raajalle ja annan paljaalle pakarallesi ansaitun läimäyksen. ”Debiili, selällesi!”, tiuskaisen ja vedän sinut istumaan pallille. Vedän edelleen tiukasti taaksepäin, kunnes alat haroa käsilläsi maata ja saatuasi tukea jäät hartiat lattiassa ja lantio koholla istuimen päälle makaamaan. Ryhdikäs mulkkusi seisoo toteemina pallin keskipisteessä.

Minä en jää odottamaan aikoja parempia. Laskeudun selin sinuun päin ensin terskasi tasolle ja liikutan kovaa nuppia edestakaisin litisevää häpyäni vasten. Menen nautinnosta ja kiimasta puoliksi pyörryksiin. Huumaantuneena telakoidun pohjaan asti. Istun siinä tovin paikallani sinä sisässäni. Vedän talutushihnasi takaa olkapääni yli ja otan lenkin suuhuni. Tunnen kalusi sykkeen ja oman ytimiin käyvän supisteluni vartesi ympärillä. Lonkkiisi tukeutuen nousen hitaasti ylös ja laskeudun yhtä hitaasti alas. Sitten nopeutan vähitellen tahtia. Testaan muutamaa erilaista rytmiä, kuin sopeuttaakseni liikkeet alla olevan hevosen askellajeihin, vaikka orhini ei juuri nyt laukkaan kykenekään. Jonkinlaisia työntöliikkeitä pystyt silti tekemään, mutta saan ne loppumaan kun maltan lopettaa oman liikkeeni heti sinun innokkuutesi nostaessa päätään. Opit yllättävän nopeasti, että haluan sinusta tällä hetkellä vain paikallaan seisovan kyrvän.

Kauan en enää jaksa odottaa. Kiihdytän ratsastuksen tahtia, kunnes reisilihakseni alkavat olla kovilla, mikä vain lisää hekumaa. Vielä hetki kirnuamista ja kerma alkaa muuttua voiksi – palautumattomalla tavalla. Sitten se tulee - kokonaisvaltaisena hehkuna, ajan ja paikan kahleista vapauttavina väristyksinä. Orgasmin aallot lyövät lävitseni ja ylitseni, hihna putoaa suusta kun voihkin ja huudan. Maailma ympärillä pimentyy ja syttyy, pimentyy ja syttyy.

Palaudun alavatsasi päällä istuen. Varastoistaan karanneet endorfiinit läikkyvät pitkään päässä, raajoissa ja lantiossa. Olo on suurenmoinen, vapautunut ja puhdistunut. Silmäsi ovat välttelevät, mutta niissä on anova katse. Pudistan hymyillen päätäni. Ei, ei minun tarvitse ajatella sinun tyydytystäsi, mutta teen sen silti. Mielikuvitustaan käyttämällä ”velvoitteesta” voi jopa oppia pitämään. Olkoon se kuin savuke hyvän illallisen jälkeen. Nostan sinut takaisin kontillesi ja menen huoneeseeni pukeutumaan. Palaan takaisin kädessäni liukkaria ja kortsu. Rullaan sen edelleen jäykkänä sojottavan elimesi päälle ja levitän vasempaan käteeni luistovoidetta. Voitelen kumin kauttaaltaan ja kierrän sormet kalusi ympärille. Toisella kädellä otan talutushihnasta kiinni aivan läheltä kaulaasi, nostan kevyesti ja jään odottamaan. Kuluu vähän aikaa. Kasvosi punehtuvat kun alat ymmärtää, etten vaadi mitään. Päinvastoin sallin sinulle oman tahtosi, tietäen että sen toteuttaminen tuntuu sinusta käskyjänikin nöyryyttävämmältä. Mutta niin työnnät ensin kuin tunnustellen kaluasi kättäni vasten. Sitten vetäydyt ja työnnät uudestaan. Minä pidän käden paikoillaan ja annan sinun liikkua sormieni sisällä. Kun alat päästä vauhtiin, haluan minäkin vielä osani - sittenkin. Hyödyntäen kiihkeää haluasi tulla edes jollakin tavalla tyydytetyksi käsken sinun kihnuttaessasi ynistä ja vinkua - vaikka uikuttaa jos se tuntuu parhaalta. Kun lantiosi liike jatkuu, mutta ääniä ei heti ala kuulua, vedän käteni altasi pois. Eikä sinusta ole keskeyttämään: silmiini katsomatta ja uudelleen punastuen alat muodostaa ohuita kurkkuääniä, uikutat kuin koira. En anna kättäni heti takaisin. Kun äsken ei kelvannut, saat nyt luvan kerjätä.

Johtajaurokseksi olet tavattoman helppo. Mutta tällaisina päivinä pidän siitä. Onnesta hyristen katson sinua edessäni alastomana ja kaikesta miehisestä uhosta riisuttuna, anelemassa vaimeasti vikisten kättäni. Juuri tuollaisena olet elävintä ravintoa sielulleni. Vinguttuasi aikasi kierrän lopulta käteni takaisin kumin peittämän lihasi ympärille ja rohkaisen jatkamaan: ”Hyvä poika, työnnä vain. Noin sitä pitää. Oikein hyvä poika...”