Mariia

Nimeni on Maria ja olen kolmekymppinen sairaanhoitaja. Minulla on pitkä, hiukan luonnonkihara musta tukka, vihreät silmät ja kermanvaalea iho.

Olin ollut pitkään ulkomailla töissä, tarkemmin sanoen Ranskassa. Minulla oli siellä suhde Jean nimisen toisen sairaanhoitajan kanssa, joka alkoi eräänä ikimuistoisena baari-iltana ja päättyi joutuessani lähtemään kotiin takaisin isäni sairastuttua vakavasti.

Jean ei olisi halunnut lopettaa suhdettamme, mutta annoin hänen mennä, en voinut vaatia uskollisuutta mieheltä joka asui toisella puolella Eurooppaa kuin minä, eikä ollut halukas muuttamaan perässäni Välimeren rannoilta pimeään ja kylmään Suomeen.

En kuitenkaan osannut varautua siihen kaipuuseen, joka iski kimppuuni Suomessa. Jean oli ollut täydellinen rakastaja, elämäni mies, ja ne lyhyet jutut joita minulla oli Suomeen palattuani, eivät yltäneet lähellekään hänen tasoaan. Jatkoin kuitenkin elämää, kaikesta huolimatta ja yritin unohtaa.

Uusi työ yöhoitajana suuren kaupungin ensiavussa auttoi, sain niin paljon muuta ajateltavaa oppiessani auttamaan kirurgeja hätäleikkauksissa onnettomuuksien uhreille ja joutuessani jatkuvasti hoitamaan hengenvaarassa olevia ihmisiä, että unohdin, ainakin niiksi ajoiksi kun olin töissä.

Kotona, etenkin nukkuessani, muistot piinasivat minua ja miltei halusinkin vain nukkua, koska Jean kävi unissani. Heräsin monet kerrat herkimmät paikkani tykyttäen täyttymättä jääneestä himosta, kyyneleet poskillani tajutessani kaiken olleen vain unta menneistä yhteisistä kerroistamme, iho polttaen kosketuksen kaipuusta.

Eräänä aivan tavallisena loppukevään iltana, työvuoroni kestettyä jo kaksi tuntia, kuulin kuinka kännykkäni alkoi soida hoitajien taukohuoneessa. En kerennyt vastamaan, huoneeseen tullessani näin vain jonkun soittaneen tuntemattomasta numerosta.

Samassa puhelin piippasi ja meinasi pudota käsistäni nähtyäni viestin. Se oli ranskankielinen ja kuului suomeksi käännettynä näin: ”Rakkaani. En ole voinut unohtaa sinua. Ikävöin koko ajan. Olen tulossa Suomeen. Haluatko tavata minut vielä? Olisitpa tässä, niin että voisin tuntea uudelleen pehmeät huulesi huulillani. Haluaisin unohtaa sylissäsi kaiken ikävän. Haluatko sinä minut? Jean”

Viesti oli tullut tuntemattomasta numerosta ja arvasin Jeanin olleen se joka yritti soittaa. Heitin puhelimen työtakkini taskuun vastoin sääntöjä. Tämän ainoan kerran en jättäisi sitä taukohuoneeseen, etenkin kun osastolla ei ollut tarkkailussa ketään jonka elämää ylläpitävien laitteiden toimintaa kännykkä voisi häiritä.

Puhelin ei soinut enää koko yönä. Väsymyksestäni huolimatta levottomat mielikuvat kulkivat mielessäni. Muistin taas, tuskallisen selvästi, Jeanin kädet ihollani. Loputtoman ahneutemme toistemme kosketukselle, intohimon jolle yhteiset yöt olivat aina liian lyhyitä. Tunsin rintojeni kiristyvän muistaessani Jeanin huulet ja kielen niillä, huomasin alushousujeni kostuvan ja herkimpien paikkojeni tuntevan taas hänen sormiensa kosketuksen.

Lääkäri, jonka kanssa tein töitä yöpäivystyksessä, huomasi myös poissaolevuuteni jouduttuaan huomauttamaan minulle useaan kertaan mitä lankaa tarvitsi yhden pahan haavan tikkaukseen ja millaisia sidoksia yhteen toisen haavaan pitikään laittaa. Hän kyseli tauolla huolestuneena olinko liian väsynyt, mutten tietenkään kertonut mitään. Hymyilin vain ja elin kiihottavissa muistoissani.

Yö kääntyi lopulta aamuun ja juuri kun vaihdoin vaatteita vuoron loputtua puhelin soi uudestaan. Vastasin heti, nähtyäni että soittajana oli sama tuntematon numero. - Maria, sanoin hengästyneenä, sydän hakaten. Se oli Jean, joka ei tietenkään tiennyt minun olleen yötä töissä ja kyseli huolestuneena oliko herättänyt minut. Ranskankieleni oli ruostunut käytön puutteessa, haparoin sanoja selittäessäni että olin nykyään ensiavussa yöhoitajana.

Jean kysyi haluaisinko tavata hänet ja sanoi että oli tulossa Suomeen tänään illalla, Helsinkiin jossa asuin. Tulonsa syyksi hän sanoi saman kuin viestissään, sietämättömän ikävänsä minuun ja myös halunsa nähdä minun kotimaani. Kyyneliä nieleskellen kerroin ikävöineeni häntä hirveästi ja sanoin hänen olevan ilman muuta tervetullut luokseni.

Olin juuri jäämässä vapaalle, meillä oli seitsemän päivää aikaa olla yhdessä täysin häiriöttä. Jean antoi minulle numeronsa ja lupasin mennä hakemaan hänet lenokentältä illalla. Väsymyksestäni huolimatta minun oli vaikeaa saada unta ja nukuttuani levottomasti kolmisen tuntia annoin periksi.

Valmistelin iltaa käymällä kaupoissa, ostin vanhasta muistista lempiviinejämme, ruokaa ja hieman epäröityäni itselleni kalliit ja ylelliset mustat alusvaatteet, juuri sellaiset joista Jean oli aina pitänyt päälläni.

Vasta silloin tajusin ihmetellä mistä Jean oli kaivanut numeroni, koska en ollut jättänyt hänelle mitään yhteystietojani. Olin sanonut, että olisi paras vain yrittää unohtaa, eikä pitkittää eron kipua soittamalla tai kirjoittamalla.

Jalkojeni väli tykytti, huomasin olevani kiihottuneempi kuin aikoihin pelkästä ajatuksesta, että näkisin hänet taas. Mikä ihme siinä miehessä oli, että pelkkä hänen ajattelemisensa teki minut himosta lähes sairaaksi?

Jeanin lento laskeutuisi kello kahdeksalta illalla ja torkuin iltapäivästä iltaan. Tuntia ennen koneen tuloa lähdin ajamaan lentokentälle ja jäin odottamaan. Aika mateli, mutta lopulta kone saapui. Tunnistin Jeanin jo kaukaa. Hän ei ollut muuttunut, samat kullaruskeat kiharat hiukset poninhännällä, sama hurmurinhymy ja kullanruskeat silmät.

Huomasin hänen jättäneen kasvoilleen aavistuksenomaisen sängen, sellaisen josta olin aina pitänyt. Ryntäsin halaamaan häntä ja haistoin halatessani hänen partavetensä, tuoksun jota olin kaivannut yli puoli vuotta.

Hän painoi minut tiukasti itseensä kiinni ja kuiskasi korvaani – Rakkaani, minun on ollut niin ikävä... ja suuteli minua. Se ei ollut mikään tavallinen, kevyt suukko, vaan intohimoinen, rakastava suudelma joka sai rinnankärkeni kovenemaan ja pulssini hakkaamaan. Vetovoima välillämme oli aina ollut holtitonta.

Ranskankieleni vetristyi yllättävän nopeasti ajaessamme autollani kotiini Helsingin keskustaan. Asuin pienessä kaksiossa kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Olin onneksi siivonnut aika vasta ja ehtinyt laittaa asuntoon kynttilöitä sinne tänne ja cd-levyjä valmiiksi soittimeen.

Lopulta olimme sisällä ja Jean laski suuren rinkkansa, sekä lentolaukun eteisen lattialle ja riisui takkinsa ja kenkänsä. Kyselin hermostuneena mitä hän haluaisi juoda. Minua ujostutti äkkiä, pitkä ero oli tehnyt tehtävänsä ja luonteva läheisyys oli kadonnut.

Miten toivoinkaan Jeanin ottavan aloitteen käsiinsä yhtä määräävästi kuin ensimmäisenä yhteisenä yönämme, jolloin olin ollut hänen altis orjansa koko yön. En halunnut hermoilla tai ajatella, koska se teki minut entistä hermostuneemmaksi ja kömpelömmäksi. Jean ilmoitti viinilasin maistuvan hyvin ja lähti katsomaan asuntoani minun kaataessani viiniä laseihin kädet täristen.

Tiesin olevani pukeutunut niinkuin hän oli aina halunnut, pitkään, korkeahalkioiseen hameeseen, stay-up sukkiin ja tiukkaan, edestä avattavaan puseroon. Niiden alla minulla oli uudet rintaliivini, alushousut olin jättänyt vanhojen muistojen takia pois. Olin sitaissut pitkät hiukseni löyhälle nutturalle, Jean oli joskus sanonut että näytin sen kanssa niin viileältä ja älykkömäiseltä, että minun viettelemiseni oli silloin nautinto.

Löysin Jeanin lopulta olohuoneestani, pehmeän, syvänvioletin sohvani päältä. Hän istui rennosti jalat eteensä ojennettuna ja poltti tupakkaa, hän oli huomannut tuhkakupin sohvapöydällä ja päätellyt että sisällä sai polttaa. Laskin viinilasit sohvapöydälle, napsautin musiikin kaukosäätimellä päälle ja istuin hänen viereensä.

En voinut mitään hermoilulleni, olin asettunut Jeanista noin puolen metrin päähän ja katselin aivan muualle, koska en uskaltanut katsoa häntä silmiin. Huomasin hänen vilkuilevan minua tupakoidessaan ja lopulta hän laski kätensä reidelleni, sille puolelle jossa halkio oli. Tiesin stay-up sukkieni pitsin näkyvän halkion sivusta istuessani. Hän silitti reiteäni kevyesti ja tunsin kuumien väreiden kulkevan ylös selkärankaa niskaan ja taas alas.

Suutani kuivasi kun käännyin lopulta katsomaan häntä. Hän oli lopettanut tupakoinnin ilmeisesti jo aikoja sitten ja kääntyessäni hän vetäisi minut kainaloonsa. Hän nykäisi jalkaan ja vanhasta tottumuksesta heitin ne poikittain hänen syliinsä, niin että pääsin painautumaan häneen ihan kiinni.

Jean näykkäisi kaulansyrjääni kevyesti. - Miksi olet noin hermostunut? Hän sanoi matalasti korvaani. Hän taivutti päätäni leuasta kiinni pitäen pakottaen minut katsomaan häntä silmiin.- Onko sinulla täällä joku toinen, rakkaani? Näin hänen silmissään mustasukkaisuutta ja myös pelkoa siitä että olin löytänyt jonkun toisen hänen tilalleen.

- Ei ole, kuiskasin. Ei ole ollut ketään pitkään aikaan. - Todista se, hän sanoi määräävästi ja sydämeni alkoi hakata. Tämän pelin minä tunsin, tätä leikkiä osasin leikkiä. Katsoin häntä ja nuolaisin huuliani. - Mitä herrani haluaa? Kysyin häneltä, vaikka sormeni vapisivat jännityksestä. Pelkäsin unohtaneeni mistä hän piti, vaikka hän oli koulinut minut mieleisekseen yhteisenä aikanamme, kuten minäkin hänet.

- Viettele minut, hän sanoikin yllättäen. - Näytä minulle, että haluat minua, todista, että olet ollut pitkään yksin ilman miestä. Hän irrotti otteensa minusta ja nojautui taaksepäin sohvalla, jättäen seuraavan siirron minulle. Nielaisin ja suljin hetkeksi silmäni. Palautin mieleeni asioita joiden hän oli sanonut kiihottavan itseään minussa, asioita joista hän oli pitänyt.

Käännyin hänen sylissään niin että hameeni hulmahti auki, olin kahareisin kasvot häneen päin, eikä välissämme ollut mitään muuta kuin hänen housunsa. Hänen täytyi tuntea kostea kuumuuteni ohuiden housujeni lävitse, sillä hän henkäisi terävästi painautuessani häntä vasten. Tunsin miten hänen kalunsa nytkähteli housuissa ja painautui kovana ja vaativana herkimpään kohtaani.

Minäkin henkäisin tuntiessani miten kiihottunut hän oli jo valmiiksi ja katsoin häntä silmiin. Hänen kätensä avasi hameeni vyötärön selkäpuoleltani ja tunsin sormien hapuilevan takamustani. - Tuhma tyttö, hän sanoi matalasti. Sinulla ei ole alushousuja. Hän liikautti lantiotaan aavistuksen minua vasten niin että henkäisin uudelleen hänen hieraistessaan klitoristani kovana seisovalla kalullaan.

Jeanin käsi lepäsi liikkumatta, kuumana ja raskaana takapuoleni päällä. Hän kiristi otettaan minua tukien kun nojauduin hieman taakse saadakseni tilaa liikuttaa käsiäni. Aloin avata tiukan mustan paitapuseroni nappeja katsoen häntä silmiin. Nuoleskelin huuliani ja yritin kertoa ilmeelläni, miten kovasti halusin häntä. Hän tuijotti sormiani nappien avautuessa. En voinut vastustaa kiusausta, vaan keinutin itseäni hänen erektiotaan vasten. Riemukseni tunsin miten ote takamuksessani kiristyi ja painoi minua lähemmäs häntä.

Kun sain paitani avattua puoliväliin, niin että hän oli nähnyt vilauksen mustista pitsiliiveistäni, painauduin häntä vasten koko vartalollani ja hieroin myös kovina nöpöttäviä rinnankärkiäni häntä vasten. Suutelin häntä ja tunsin miten hänen toinen kätensä nousi pitkin selkääni ja repäisi lopulta hiukseni nutturalta auki, neulojen ja kamman sinkoillessa pitkin lattiaa.

Haparoin itse auki hänen poninhäntänsä ja tein sen mitä olin himoinnut siitä asti kun näin hänet, upotin sormeni hänen hiuksiinsa ja suutelin häntä ensin suulle, antaen sitten huulieni liukua hänen kaulalleen ja korvan alla olevaan erikoisen herkkään kohtaan. Toisin kuin monet miehet, Jean sekä piti koskettelusta ja suutelusta, että myös kiihottui muustakin kuin suorasta sukupuolielinten hyväilystä.

Tunsin hänen kuuman, katkonaisen hengityksensä niskassani. - Sinä et ole unohtanut herraasi, hän sanoi. - Hyvä tyttö. Hengitin itsekin jo melkein huohottamalla, kuumat väreet sinkoilivat selässäni ja reisilläni saaden minut kastumaan entisestään. Jean oli ollut aina hyvä tässä valtapelissä, hän osasi olla juuri oikealla tavalla määräävä ja röyhkeä, satuttaa minua sopivasti, ilman että tunsin koskaan oloani nöyryytetyksi epämiellyttävällä tavalla.

Halusin kiusata häntä hiukan lisää ja lopetin nojautuen taaksepäin. En tehnyt elettäkään jatkaakseni mitään, vaan katsoin häntä silmiin. - Mitä herrani haluaa, kuiskasin katsoen häntä niin ujosti kuin kiihottumiseltani kykenin. - Jatka, hän henkäisi minulle. - Herrani täytyy suoda anteeksi tuhman tyttönsä osaamattomuus, henkäisin. - Hänen täytyy kertoa tuhmalle nartulleen mitä hän haluaa. Jean kiskaisi minut hiuksista lähemmäs itseään ja puristi minua selästä niin lujaa, ettei minulle jäänyt epäilystä hänen voimastaan.

- Herrasi haluaa, että jatkat itsesi hieromista häntä vasten. Hän haluaa, että riisut paitasi ja liivisi ja hyväilet itseäsi niin että hän saa katsoa, Jean sanoi korvaani määräävästi, lähes hampaitaan kiristellen. Tiesin, että tällainen peli, jossa minä muka viettelin hänet, mutta hän antoi minulle koko ajan ohjeita, oli yksi hänen suosikkifantasioistaan, sellainen jota emme olleet koskaan aiemmin toteuttaneet minun ujouteni takia.

Olin jo huomannut, että kun annoin kehoni ja vaistojeni ohjata sitä mitä tein, unohdin ujouteni ja hermoiluni kokonaan. Aloin hermoilla vasta sitten kun aloin ajatella, enkä todellakaan halunnut ajatella yhtään mitään muuta kuin nautintoani tällä hetkellä. Riisuin itseni hitaasti, keinuttelin itseäni musiikin tahdissa mutta varoin tarkasti hieromasta itseäni enää häntä vasten. Olin nojautunut sen verran taakse, että väliimme jäi rakoa.

Hyväilin ihoani rintaliiveilläni leikkien, sujautin aina välillä sormeni niiden alle ja hieroin kivikovia nännejäni. Katsoin Jeania koko ajan silmiin ja näin miten hän nieleskeli tuijottaessaan rintojani ja käsiäni. Annoin liivien olkainten valua hitaasti ja kuin sattumalta alas niin että rinnoistani paljastui lisää. Nostaessani käteni muka korjaamaan olkainta taas ylös, Jean tarttui siihen rajusti ja painoi sen alas avaten toisella kädellään liivini selän takaa. Ne valahtivat irti ja hän heitti ne jonnekkin lattialle.

Hän repäisi minut lähemmäs itseään niin että painuin häntä vasten taas, tiukasti. Huohotimme jo molemmat, tiesin saavani heti kun hän joko ottaisi nännini suuhunsa tai koskisi sormillaan alapäähäni. - Herrasi antaa sinulle luvan laueta, Jean murahti minulle ja alkoi nuoleskella rintojani samalla kun hieroi minua itseään vasten. - Kiitos, henkäisin ja voihkaisin samassa. Hänen suunsa ja kielensä tuntuivat uskomattomilta. Mahanpohjassani tykytti, tunsin lihasten jännittyvän. Jean kiristi otettaan ja alkoi hieroa minua itseään vasten tavalla joka sai minut laukeamaan heti. Taivutin selkäni kaarelle ja huusin orgasmin vyöryessä ylitseni.

Hän antoi minun toipua hetken aikaa, ennen kuin sysäsi minua taaemmas. - Herrasi on tyytyväinen, hän sanoi minua silmiin katsoen. Sinä viettelet häntä hyvin, senkin tuhma narttu. - Entä nyt, herrani? Henkäisin kun hengitykseni tasaantui sen verran että kykenin puhumaan.

Jeanin kanssa oli aina näin, mitä useammin laukesin, sen enemmän halusin häntä. Niinpä uusi kuuma intohimon aalto ravisteli jo minua, vaikka olin juuri saanut ensimmäisen kerran moneen kuukauteen. - Nyt sinä saat riisua minultakin paidan ja housut, Jean määräsi. Hänenkin hengityksensä oli katkonaista, huohottavaa.

Tiesin mitä hän halusi, enkä tuhlannut aikaa paidan kanssa. Revittyäni sen hänen päältään, annoin kynsieni kulkea kevyesti hänen rintakehänsä ja kovien nänniensä päällä. Jean haukkoi henkeään kun aloin lipoa häntä kielelläni ja painauduin taas häneen kiinni.

-Mene...polvillesi...lattialle...ja...ota...minulta...suihin, hän määräsi katkonaisen hengityksensä lomassa. Luisuin tottelevaisesti alas hänen sylistään ja vedin vetoketjun auki. Miten rakastinkaan sitä ääntä, se lupasi aina elämäni suurinta ja parasta nautintoa. Jean nosti takamustaan niin että sain riisuttua hänen housunsa pois.

Katselin häntä, olin kaivannut häntä puoli vuotta. Hän kuitenkin kiskaisi hiuksiani kipeästi ja painoi pääni kärsimättömästi kohti kovana sojottavaa kaluaan. Tiesin mitä hän halusi, ja vaikka se ottikin koville niskojen kanssa, otin hänet niin syvälle suuhuni kuin pystyin ja katsoin häntä samalla kasvoihin.

Jean voihki ääneen, tunsin miten hänen kalunsa nytkähteli ja paisui entisestään suussani. Hän tarttui vapaalla kädellään minua toisesta kädestä ja ohjasi sitä kivestensä taakse, kohti anaaliaan. Sävähdin hämmästyneenä, vaikka olin kuullut, että miesten g-piste sijaitsee paikassa johon pääsee käsiksi peräaukon kautta, en ollut koskaan kuvitellutkaan koskevani siihen. Ei Jeankaan ollut ennen sellaista pyytänyt.

Hänen raju kiihottumisensa kuitenkin kiihotti minuakin, tunsin miten valuin kosteutta pitkin reisiäni. - Herrasi haluaa, että työnnät sormesi hänen sisäänsä, Jean sanoi minulle hampaitaan kiristellen. Näin että hänkin oli jo itsehillintänsä rajoilla, tehden kaikkensa ettei laukeasi suuhuni ennen kuin todella halusi sitä itse. Olin salaa tyytyväinen, reaktioista päätellen hänkään ei ollut saanut pitkään aikaan.

Vetäisin käteni vapaaksi ja nuolin sormeani ja yritin kostuttaa sen hyvin. Onneksi minulla oli ammattini takia puhtaat ja lyhyet kynnet. Nähdessään mitä tein, Jean avasi jalkojaan auki ja siirtyi niin että hänen takamuksensa oli aivan sohvan reunalla. Työnsin sormeni hitaasti ja varovasti hänen sisäänsä, etten satuttaisi häntä.

Hän voihkaisi tuntiessaan sormeni sisällään, eikä minun tarvinnut liikutella sitä kauaa, kun hänen lihaksensa jännittyivät ja hän laukesi suuhuni. Nielin kiltisti kaiken siemennesteen ja vedin varovasti sormeni pois. Olin pettynyt, oma jalkojenvälini tykytti siihen malliin, että olisin saanut varmasti lähes heti jos hän olisi tullut sisääni. Jäin polvilleni matolle Jeanin yrittäessä tasata hengitystään sohvalle selälleen lysähtäneenä.

Olin ostanut sohvan Ranskasta palattuani, kuin muistoksi Jeanista. Se oli normaalia leveämpi ja niin pitkä, että isokin mies mahtui makaamaan siinä suorassa. Se oli kuin luotu rakastelemista varten, etenkin kun sohvan päällinenkin oli hivelevän pehmeää samettia normaalin nahan tai puuvillan sijaan.

Rauhoituttuaan hetken aikaa Jean kääntyi minuun päin kyljelleen. - Herrasi haluaa, että riisut hameesi ja tulet hänen viereensä, hän sanoi hiljaa. Tein mitä hän pyysi ja livahdin pelkät stay-upit jaloissani hänen viereensä. Hän otti minut kainaloonsa ja silitteli hiuksiani hellästi. Uupuneena valvomisesta taisin torkahtaa siihen hetkeksi.

Jatkoa seuraa, jos palautetta tulee ja pyydätte kauniisti....