<T>

Muutama vuosi sitten otin tavaksi aloittaa kesän vietto tekemällä 1-2 viikkoa kestävä reissu kotimaassa moottoripyörällä. Oli hienoa ajella alkukesän vihreyden keskellä ja ihmetellä, kuinka luonto jälleen kerran oli selättänyt pitkän talven ja vuoden parhaat kuukaudet olivat käsillä.

Viime kesä alkoi samoissa merkeissä; heti kesäkuun alussa pakkasin kahden viikon ajalle tarvittavat vaatteet ja muut varusteet telttoineen makuupusseineen päivineen pyörän päälle ja käänsin nokan kohti etelää (asun Oulussa). Olihan se teltassa vielä aika kylmä näin alkukesästä, mutta hyvä makuupussi auttoi paljon.

Matkan loppupuolella alkoivat säätkin jo suosia oikein kunnolla, ja tuntui kesältä. Toiseksi viimeisenä iltana saavuin jälleen eräälle leirintäalueelle, pistin pyörän parkkiin ja menin maksamaan leirintämaksun. Olin silmäni tiputtaa, kun huomasin, millainen kaunotar vastaanotossa oli: pitkä, hoikka brunetti, jolla oli suorat, puolipitkät hiukset kauniisti ponnarilla ja täydellisen kauniit kasvot. Tyttö oli pukeutunut tiukahkoihin farkkuihin sekä keltaiseen, pitkähihaiseen paitaan, jonka hihat hän oli käärinyt hiukan kyynärpäiden yläpuolelle. Hän vastasi tervehdykseeni valloittavalla hymyllä, joka ulottui hänen vaaleansinisiin silmiinsä asti.

Ilmoittautumiskaavaketta täyttäessäni tyttö huomasi osoitteeni olevan Oulussa, jolloin hän sanoi opiskelevansa siellä. Biokemiaa yliopistossa, hän tarkensi kysyttyäni. Vaihdoimme muutaman sanan tästä aiheesta, kyselin mikä biokemianopiskelijasta tulee isona, mutta ei hän vielä ollut sitä päättänyt. Tutkijaksi saattaisi ruveta.

Olisin mieluusti jatkanut juttelua tuossakin, mutta piti maksaa yöpyminen. Tarjosin sirukorttia, jolloin tyttö pyysi minua tulemaan vastaanottotiskin toiselle puolelle, jossa korttimaksulaite olisi. Maksettuani tyttö vielä kysyi sen tavanomaisen kysymyksen, eli onko alue tuttu vai tarvitsenko kartan. Olin minä sillä pari vuotta aiemmin yöpynyt, mutta pyysin kuitenkin kartan, jotta ei tarvitsisi ihan muistikuvien varassa mennä.

Tyttö haki kartan ja näytti siitä minulle tärkeimmät. Tunsin, kuinka hän painautui lähelle minua. Onneksi olin riisunut ajotakin, muuten en olisi tuntenut tytön käsivarren lämpöä omaani vasten. Olisin halunnut olla siinä koko loppuillan ja miksei pitempäänkin, mutta pakkohan minun oli päästää hänet jatkamaan töitään ja mennä pystyttämään telttaa. Mieli teki kiertää käsivarret tuon ihanan olennon ympärille ja pitää häntä lähellä. En sitä kuitenkaan tohtinut tehdä, mutta yllättävän rohkeudenpuuskan myötä kysyin, olisiko hänellä lainata kynää ja paperia hetkeksi. Sain nimittäin Ajatuksen.

Tokihan sieltä kynä ja paperi löytyi. Kirjoitin paperille nimeni ja puhelinnumeroni, ja annoin sen sitten tytölle sanoen, että soittaisi, jos Ouluun tullessaan tarvitsisi apua muuttokuorman purussa. Valloittavasti hymyillen tyttö otti paperin, katsoi sitä ja laittoi sen sitten reppuunsa. "Saatanpa tarvitakin apua", hän sanoi kallistaen sievästi päätään ja suoden minulle vielä viimeisen hymyn.

Kun en enää keksinyt mitään älykästä sanottavaa, jolla olisin voinut pitkittää tilannetta, mutisin jotain teltan pystytyksestä ja sanoin tytölle hei, ja toivotin vielä mukavaa kesää ja tervetuloa sitten syksyllä Ouluun.

Aamulla vastaanotossa olikin sitten toinen tyttö, joku tylsä blondipissis, joten leirintänumeron luovutus ei sen sykähdyttävämmäksi kokemukseksi muodostunut.

Päristelin kotiin ja kesä meni siinä miten kuten, sadetta pitäen ja harvoina aurinkoisina päivinä tien päällä. Meni heinäkuu ja meni elokuu. Tuli syyskuu ja puhelin soi. Katsoin että ihan outo numero, joku saatanan myyjä tietysti taas. Vastasin puhelimeen omalla nimelläni mutta äänensävyni lämpötila niin lähellä absoluuttista nollapistettä kuin suinkin. Toisesta päästä kuului iloinen tervehdys "Elina tässä moi!".

Kuka perhanan Elina? En minä sellaisia tunne. "ööh, mmmoi..." vastasin, yrittäen epätoivoisesti miettiä, pitäisikö minun tuntea tämä soittaja. "Et taida hoksia kuka täällä soittaa", pelasti tyttö tilanteen. "No en, valitettavasti, vaikka kuinka yritän miettiä."

"Hyi sua, vielä ite annoit puhelinnumeron ja käskit soittaa. Kesäkuussa leirintäalueella!" A-haa!! Johan alkoi lyyti kirjoittaa. Oikein tunsin kuinka lamppu syttyi pääni päälle tämän Oivalluksen kunniaksi. "Enhän minä edes tiennyt sun nimeä, miten olisin voinut tunnistaa?" ihmettelin. "No okei, et mitenkään... aattelin vaan, että jakeletko puhelinnumeroasi kaikille vastaantuleville tytöille." "En, en missään tapauksessa... vain Poikkeuksellisen Kauniille ja Viehättäville." Hyvä minä, ensimmäinen kunnon repliikki tässä keskustelussa.

"Okei, mennään asiaan. Sä lupasit mulle muuttoapua ja mä olen ens perjantaina illalla tulossa sinne Hirveän Ison Muuttokuorman kanssa. Me vuokrataan parin tytön kanssa pakettiauto ja ne toiset jatkaa Rovaniemelle kun mä jään Ouluun. Saat luvan olla sanojesi mittainen mies ja tulla pelastamaan hentoinen neitokainen pulasta."

Mahtavaa, tyttö muisti minut! Olin ollut ihan varma, että se näyttää kirjoittamaani lappua kavereilleen ja ne nauraa sille yhdessä ja sitten polttaa sen. "Tottakai mä autan sua, kerro vain aika ja paikka ja mä olen varmasti siellä jo odottamassa sua", vastasin. Sovimme asian niin, että seuraavana perjantaina alkuillasta tulisin Elinan ilmoittamaan paikkaan kunhan hän matkalta tekstaisi minulle arvioidun saapumisaikansa.

Loppuviikko menikin odotellessa, yhä kasvavan kärsimättömyyden vallassa. Miksei voi jo olla perjantai? Mutta tulihan se lopulta. Ja tuli Elinalta tekstari "ollaan siellä klo 17, paras sun olla kans paikalla tai mä suutun ja mustaksi muutun". Vastasin, että ollos huoleti ja pitäös normaali ihonväri, kuormakameli on valmiina jahka laiva saapuu.

Pakkasin vähän tarkoituksenmukaisia kamppeita reppuun - oli lämmin päivä ja tiedossa oli hikinen kantourakka, joten otin mukaan suihkukamppeet ja vaihtovaatteet. Ja eikun pyörällä annettuun osoitteeseen odottamaan. Matkan varrella käväisin vielä ostamassa tuparipullon eli putelin kuivaa valkoviiniä, jonka toivoin pääseväni jakamaan Elinan kanssa vielä samana iltana, ja vähän suolaista naposteltavaa.

Kello tuli viisi ja kohta pihaan kurvasi täyteen lastattu autovuokraamon Ducato. Elina ratissa ja pelkääjien paikoilla kaksi muuta tyttöä. Elina hyppäsi autosta ulos ja muutamalla loikalla luokseni. Olin kyllä sieluni silmin muistellut tuota ihanuutta mutta silti hänen kaunis ulkomuotonsa lähes salpasi hengitykseni. "Moi korsto", hän tervehti minua, mihin oli nopeasti keksittävä sukkela vastaus: "Hyvä iltapäivää prinsessa", vastasin, ja suutelin hänen kättään. Sivusilmällä näin, miten mukana olleet kaksi tyttöä katsoivat minua huuli pyöreänä ja sitten loivat toisiinsa paljonpuhuvan katseen "hörhö.".

Elina esitteli meidän toisillemme. Kavereistaan toinen oli vaaleampi, varsin mukavannäköinen sutjakka blondi, nimeltään Sanna. Toinen, Piitu nimeltään, oli punapää, vähän rehevämpi eli pehmusteita näytti olevan niin reisissä, pepussa kuin rinnoissakin enemmän kuin kahdella muulla tytöllä yhteensä. "Pidäpä varas miten kattelet noita" supatti Elina korvaani; olin havaitsevinani jonkinasteista mustasukkaisuutta tuosta komennosta. Eipä silti, kyllä Elina oli nätimpi ja ennen kaikkea seksikkäämpi kuin toiset tytöt yhteensä: puolireiden pituuteen revityt haalistuneet farkkusortsit, vaaleansininen hihaton paita, ja jos oikein näin, ei mitään sen alla. Hiukset ponnarilla ja meikkiä niin vähän ettei sitä meikiksi huomaa. Tyylikäs tyttö kerta kaikkiaan.

Sannalla ja Piitulla oli kiire jatkaa matkaa Rovaniemelle, joten nostelimme porukalla Elinan tavarat pois autosta. Elinan suunnitelma oli, että minä kantaisin tavaroita ylös hänen asuntoonsa ja hän "vartioisi" alas jätettyjä tavaroita ja johtaisi töitä. Niinpä tietysti. Vaan eihän kauniille naiselle voi vastaankaan sanoa. Kuormakameliksihan olin lupautunut.

Olihan siinä tavaraa. Elina kuitenkin armahti minut ja ehdotti, että hän kantaa joka toisen lastin ja minä joka toisen; näin saadaan molemmat välillä hengähtää vähän. Kun viimeinen lasti oli enää viemättä ylös, Elina kysyi, voisiko hän paeta paikalta ja käydä kaupassa. Jääkaappi kun oli ihan tyhjä. Tässä vaiheessa paljastin, että ei se ihan tyhjä ole - olin nimittäin ensimmäisen kantamuksen mukana vienyt tuomani tupariherkut jääkaappiin. Elina ilahtui tästä mutta halusi kuitenkin käydä hakemassa vähän lisää. Sopihan se minulle, sanoin käyväni viimeiset tavarat vietyäni suihkussa, kun olin lievästi sanoen hikinen. "Et sitten karkaa mun poissaollessa", komensi Elina. En varmasti karkaa, ajattelin... tämän ihanuuden luota en halunnut lähteä ollenkaan.

Huh. Viimeiset laatikot perillä. Vaatteet pois ja suihkuun. Kaukaa viisaana olin ottanut toisen vaatekerran mukaan, ei mikään ole ikävämpää kuin pistää suihkun jälkeen samat hikiset kamppeet päälle. Nautiskelin suihkusta kaikessa rauhassa, kun kuulin oven kolahtavan - Elina se sieltä jo tuli. Nopeaa ja varmaan mukavaakin oli asiointi, olihan kauppa yllättävän lähellä. Jatkoin suihkuttelua ja meni varmaan minuutti pari, kun huomasin syrjäsilmällä liikettä suihkuverhon takana. Ja kohta verho liikahti sivuun ja Elina astui suihkuun seurakseni - vaatteet edelleen päällä! "En ehtinyt riisua kun piti varmistaa, että kerkiän tänne ennen kuin lopetat", vastasi Elina kysymykseeni, jota en ehtinyt edes esittää.

Enkä olisi muutenkaan pystynyt sanomaan mitään, sillä tyttö kietoi käsivartensa ympärilleni, veti itsensä ihan lähelle ja painoi kuumat huulensa suutani vasten kiihkeään suudelmaan. Tunsin, kuinka hänen lantionsa painui minua vasten ja myös pikkuveljeni havahtui tilanteeseen, ehkä nopeamminkin kuin mitä pystyin tilannetta tajuamaan. Päästyäni jotenkuten tilanteen tasalle irrottauduin tytön suutelusta ja katsoin häntä muka moittien: "Hupsu tyttö. Eihän suihkuun tulla vaatteet päällä. Meidän pitää nyt ottaa nämä pois." Koskettelin pienten rintojen päälle tiiviisti asettunutta märkää kangasta ja tunsin nännien kovettuvan kosketuksestani. Kumarruin suutelemaan noita ihania nipukoita ja samalla otin paidanhelmasta kiinni ja rupesin hitaasti rullaamaan sitä ylöspäin paljastaen ensin tytön vatsan, jonka kohdalla pysähdyin hetkeksi ihailemaan pientä napakorua.

Kun sain rinnat näkyviin, Elina nosti käsivartensa ylös, jotta saisin paidan kokonaan pois hänen päältään. Seuraavaksi kävin avaamaan sortsien nappia ja vetoketjua, ja tämä vaatekappale lähtikin helposti pois. Jäljellä oli enää vaaleansiniset pikkarit, jotka olivat märkinä muuttuneet vähän läpikuultaviksi, ja paljastivat, että tämä tyttö ei - onneksi - ollut mennyt mukaan nykyajan posliinivillitykseen, vaan oli jättänyt siistin karvoituksen alapäähänsä. Tunnustelin pikkareiden kangasta tytön jalkovälistä ja totesin, että kaikki kosteus ei ole tullut suihkuvedestä. En oikein tiennyt, olisinko halunnut pysähtyä ihailemaan Elinan kauneutta tässä kohtaa pitemmäksi aikaa - niin seksikkäältä hän näytti siinä veden valuessa ihoa pitkin ja märät pikkarit yllä. Elina ratkaisi ongelmani ujuttamalla peukalonsa pikkareiden alle ja kiemurtelemalla ne pois yltään. "Mä olen jo peseytynyt, mutta sun selkä kaipaa varmasti saippuaa", ehdotin. "Löytyykö vapaaehtoista selänpesijää?" kysyi Elina. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ja tämän työhakemuksen käsittelyaika oli ilahduttavan lyhyt, pääsin heti töihin.

Siirsin Elinan tummat hiukset syrjään niskasta ja aloitin saippuoinnin sieltä. Etenin hitain liikkein alaspäin levittäen saippuaa kaunottaren selän joka neliösentille. Mieli teki kurkottaa kainaloiden alitse rinnoille ja sieltä alas vatsaa pitkin, mutta hillitsin itseni ja keskityin tässä kohtaa vain selän pesuun. "Oho", sanoin, kun koko selkä oli saippuoitu. "Mitä nyt?" ihmetteli tyttö. "Huomasin vaan, että saippuavaahtoa on tippunut tuonne", vastasin koskettaen samalla Elinan vasenta pakaraa kevyesti. "Sun pitää varmaan pestä se pois." Mitäpä siinä sitten, ohjeet saatiin ja niiden mukaan toimin. Sen kummemmin lupaa kysymättä pesin koko pepun ja jatkoin sitten selän kautta kylkien pesulle ja lopulta kurkotin käteni Elinan vyötärön ympäri vatsalle, josta oikea käteni nousi rinnoille ja vasen etsiytyi tytön jalkoväliin. Elina huokaisi ja siirsi vähän jalkojaan avaten sormilleni esteettömän reitin tutkimaan tytön pillua, joka oli jo aivan märkä.

Rupesin hyväilemään toisella kädellä Elinan pillua ja toisella rintoja, mutta en sitä kauaa malttanut jatkaa, koska halusin myös maistaa tuota herkkua. Käänsin hänet ympäri ja kyykistyin päästäkseni oikealle korkeudelle. Elina avasi reisiään vähän lisää. Kosketin tytön pillua kevyesti huulillani ja kohta kieleni teki omaa tutkimusretkeään klitoriksen ympäri. Samalla hyväilin pakaroita käsilläni. Kauaa en ehtinyt tästä herkusta nauttia, kun Elinan vartalo jännittyi kaarelle ja tyttö sai illan ensimmäisen orgasminsa.

Hetken hengitystään tasattuaan Elina suoristi asentonsa ja veti minutkin ylös, katsoi minua niillä ihanilla vaaleansinisillä silmillään, ja suuteli hellästi. "Kappas vaan, pikkuveli on hyvin kasvatettu", totesi Elina havaitessaan jotain kovaa välissämme. "Tietää, että naisseurassa herrasmies nousee seisomaan", tyttö jatkoi, kun luultavasti kuuli pääkoppani rattaiden lyövän taas muutaman kerran tyhjää. Mun täytyy keskittyä, ajattelin, tuo tyttö on niin nokkela puheissaan että sen kanssa jää tällainen hidasjärkinen mies äkkiä toiseksi. "Olen yrittänyt opettaa tavoille", vastasin, kun en fiksumpaakaan keksinyt. "Hyvästä käytöksestä pitää saada palkkio", tuumasi Elina, ja vuorostaan kyykistyi eteeni ja antoi pikkuveljelleni pusun. Ja kohta toisen, jonka jälkeen tunsin uteliaan kielen terskani ympärillä ja ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli tyttö ottanut veitikkani kokonaan suuhunsa.

Olin kyllä jo niin herkistynyt aikaisemmista tapahtumista, etten pystynyt paljoa pidättelemään, vaan annoin lastin purkautua ihanasti imevän tytön suuhun. Mielellänihän minä olisin tuosta käsittelystä pitempäänkin nauttinut, mutta kun ei pysty pidättelemään niin ei pysty.

"Olisko nyt suihkuteltu tarpeeksi?" kysyi Elina, kun olin laskeutunut siitä seitsemännestä taivaasta, johon hän minut oli lennättänyt. Menimme kuivattelemaan ja sitten olohuoneeseen. "Ei kai me vaatteita tarvita", arveli Elina, enkä minä nähnyt mitään syytä väittää toisin. Verhot sentään vedimme kiinni, ja sitten haimme jääkaapista mukanani tuomani viinipullon ja muut iltapalatarpeet, ja asetuimme sohvalle parista peitosta ja muutamasta tyynystä kasaamaamme pesään herkuttelemaan.

Maistelimme valkoviiniä, patonkia, juustoja ja suolapähkinöitä. Juttelimme niitä näitä ja koskettelimme toisiamme, eikä siinä tainnut kauaa mennä kun ajatukset kävivät taas levottomiksi. "Tässä vai mennäänkö sänkyyn?" kysyi Elina. "Sun kämppä, sano sinä." "Pitäähän meidän testata onko tuo sänky hyvä.". Siis sänkyyn. Tällä kertaa - kiitos suihkussa saamani orgasmin - pystyin paremmin hillitsemään itseni ja saatoin herrasmiesmäisesti edetä Elinan toiveiden mukaisesti, eli hitaasti kierrellen ja kaarrellen lähestyimme huippukohtaa, enkä antanut itselleni lupaa laueta ennen kuin tunsin Elinan saavan illan toisen orgasminsa.

Siinä oli helppo unohtaa koko muu maailma. Elina kääntyi makaamaan vasemmalla kyljellään, selkä minuun päin, ja minä asetuin samanlaiseen asentoon, oikea käteni tytön vartalon ympäri kiertyneenä, sormet neidon vasemman rinnan päällä. Sanoja ei tarvittu, olimme vain lähekkäin. Kuuntelin tytön hengitystä ja nautin hänen hiustensa tuoksusta. Siihen olisi voinut vaikka nukahtaakin. En kuitenkaan vielä halunnut illan päättyvän, joten muutin vähän asentoani varmistaakseni, että Elina ei ollut nukahtanut. Siirsin tytön rinnalla olevan käteni hänen kasvoilleen. Yllätyksekseni tunsin niiden olevan märät... sitten tajusin Elinan itkevän.

"Heeei. Mikä nyt tuli?", kysyin. Elina kääntyi, katsoi minuun kyyneleisillä silmillään, ja selitti. "Tässä on niin hyvä olla. Ja sitten mä rupean ajattelemaan sitä, kun sä lähdet. Ja sitten tämä on ohi enkä mä tiedä näenkö mä sua enää koskaan." Silitin tytön poskea ja suutelin enimmät kyyneleet pois. "Älähän nyt. En minä ole minnekään lähdössä." "Mutta joskus sä kuitenkin lähdet." "Niin lähden, mutta en vielä... en ainakaan tänä iltana, ellet halua mun lähtevän." Elina nieleskeli itkua hetken aikaa ja vastasi sitten: "Älä lähde... mun on hyvä olla sun kanssa. Älä jätä mua."

Mietin hetken. Ei minulla ollut mitään tarvetta eikä aikomustakaan jättää tuota ihanaa olentoa, nyt kun olin sellaisen löytänyt. "Elina hei. Tehdään näin. Ollaan tässä tämä yö, ja aamulla, sitten kun jaksetaan nousta, syödään aamupala ja lähdet sitten mun mukaan, mä näytän missä mä asun. Sitten saat jättää mut sinne vähintään muutamaksi tunniksi, mä haluan siivota ja järjestää paikat ja käydä kaupassa. Sitten tulet iltapäivällä sinne ja ollaan loppupäivä yhdessä ja jäät sinne yöksi. Ja sitten maanantaina sulla alkaa opiskelut ja mulla on töihin meno, mutta ennen niitä sovitaan, mitä tehdään maanantai-iltana. Sopiiko?"

Ja Elinallehan se sopi. Itkut oli siltä erää itketty, eikä niihin ole sen koommin ollut tarvetta palata.