BroadMind

Palaat luokseni astuen korkokengissäsi aivan eteeni. Työnnät vatsasi kiinni kasvoihini. Nuolen aralla kielelläni napasi koruineen. Nostat sidettä silmiltäni ja annat minun katsoa vatsaasi. Sitten koukistut alemmaksi ja tuot toisen rintasi kasvojeni tasalle. Liikutat sitä niin että lämmin, pehmeä kudos pitsiverhoilun takana hellii poskeani. Muuta ei tarvita herättämisekseni eloon. Otat kivekseni käsiisi, painelet ja pyörität niitä melko voimakkaasti. Jatkat kunnes alan hengästyä ja tehdä kiemurtelevaa liikettä lantiollani. Juuri ennen kuin tulen, lopetat liikkeen. Sitten taas jatkat ja tartut toisella kädellä kaluni varteen alkaen liikutella esinahkaa edestakaisin. Kuluu alle puoli minuuttia kun olen pisteessä, josta ei ole paluuta. Pidätän laukeamista niin kauan kuin kykenen. Sillä aikaa otat terskani suuhusi. Uskomattomalla voimalla laukean vavahdellen kauttaaltani puutuneitten polvieni päällä. Keskityn vain pysymään pystyssä yhä uusien jälkijäristysten ympäröidessä purkauskohtaa. Märkää valkoista laavaa ruiskuaa tulivuoreni uumenista suuhusi koko illan edestä. Määrällä siitettäisiin varmasti maanosallinen uusia lapsia.

Kun olen taas palannut kutakuinkin tajuihini, näen sinun tyhjentävän sperman täyttämää suutasi vihreään koirankuppiin. Alan aavistaa pahinta. Tyhjennät huolellisesti kitalaen, kielenkannan ja huulten aluset, kunnes kuppiin valuu enää puhdasta sylkeä. Irrotat ranteistani narut ja voipuneen kaluni ympäriltä silmukan. Nostat talutushihnani pään lattialta ja vedät minut kupin luokse. Käännän pääni sivuun nähdessäni kuvottavan, valkoisten klimppien ja sylkivaahdon muodostaman sotkun. Oksennus on tulla saman tien. Panen vastaan kun vedät ensin hihnasta kevyesti. Sitten voimakkaammin. Kurkkuun sattuu, mutta en suostu oikaisemaan päätäni. Etkä sinä pakota, vaikka pystyisit taluttimella helposti sen tekemään. Pidät hetken aikaa hihnaa kireällä ja annat sen sitten löystyä. Kyykistyt eteeni sivuittain niin, että saappaasi ja pitsisukkien koristamat reitesi osuvat näkökenttääni. Silität minua leuan alta etusormesi syrjällä. Sitten viet sormen silmieni väliin ja liu’utat sen hitaasti nenänvarttani pitkin, nenänpään yli ylähuulelle, suun yli ja uudelleen leualle.

Nouset ylös ja odotat pitkältä tuntuvan ajan. Ei ole kaukana, etten ala kyynelehtiä ajatellessani käytettävissä olevia vaihtoehtoja. Sitten vedät varovasti hihnasta päätäni kohti kuppia. Enkä minä voi henkiselle ylivoimallesi mitään. Pienen alkuvastustelun jälkeen ojennan pääni astiaan ja alistun juomaan huulillani ryystäen pistävältä haisevan seoksen. Maku on oksettava, mutta näemmä mahdollista sietää. Nuolen kupin pohjan ja reunat ja lopuksi huuleni. Yhteen reunaan on jäänyt vielä valkoinen sattuma. Nuolaisen sen suuhuni ja nielen.

Käytät minut kylpyhuoneen lattialla nostamassa jalkaa ja ohjaat makuuhuoneeseen. Irrotat kaulastani ketjun ja jätät minut sänkymme viereen. Kuulen sinun menevän työhuoneeseeni, jonka lukittuun kaappiin olen sopimuksen yhteydessä antanut sinulle avaimen. Sitten käyt kylpyhuoneessa ja keittiössä ja omassa huoneessasi. Kuulen sinun sammuttavan huoneistosta valot ennen kuin tulet takaisin ja suljet oven. Lasket yöpöydälle eteeni tarjottimen, jolla on vesikannu ja lasi. Sitten näen kädessäsi myös hiljattain ostamani raipan. Kaiken tapahtuneen jälkeen en tiedä, pystynkö illan päätteeksi vielä nöyrästi ottamaan kunnon selkäsaunan. Olen kahden vaiheilla, antaako sinun piestä takalistoni vereslihalle vai noustako saman tien ylös ja kertoa leikin päättyneen. Päätän jäädä hetkeksi paikoilleni ja antaa sinun tehdä siirtosi.

Siirryt taakseni ja silität sormenpäilläsi takapuoltani. Kaipa sinä olet sen kivun arvoinen, mietin: lyö sitten vaikka jauhelihaksi. Anna mennä! ”Minun piti antaa sinulle vielä pikkuisen piiskaa,”, sanot arvaamatta. ”mutta koska sinä olet tänään ollut niin kiltisti ja koska minä alan olla väsynyt, niin…” Odotan jännittyneenä. Niin mitä? Ehkä vain sata lyöntiä? ”…niin antaa sen nyt olla.”, jatkat. ”Sitä paitsi eihän noin nättiä peppua oikeastaan raaski edes vahingoittaa. Mutta siitä teatteri-illasta ansaitset kyllä pienen rangaistuksen.” Tiedän sen olleen ruma temppu, vaikkakin yksi nautittavimmista. Nyt tulisi lasku. ”Annan sen ja kaiken muunkin tähänastisen sinulle anteeksi jos olet tämän yön yöpöytänäni.”, sanot ja isket kasvojeni edessä silmää. ”Ja olethan sinä.”

Nostat yöpöydältä selkääni pienen kangasliinan ja asettelet sen huolella paikalleen. Liinan päälle nostat tarjottimen vesikannuineen ja laseineen. Otat vielä jostakin pienen kerän punaista villalankaa. ”Tämä estää fuskaamisen”, sanot ja hymyilet pirullisen valloittavasti. Sidot langan kaulani ympärille. Lanka jää hyvinkin löysälle, mutta teet lenkin päälle tiukan kolminkertaisen solmun. Purat lankaa kerältä niin että se ylettyy sängyn toiselle laidalle. Sen jälkeen asettaudut makuullesi langan päälle. Jos vielä jotenkin onnistuisin tasapainoilemaan tarjottimen selästäni pudottamatta astioita, minun on nyt mahdotonta tehdä sitä ilman että lanka kavaltaa liikkeeni. Kurottaudut juomaan elävältä pöydältäsi muutaman kulauksen vettä. Vilvoitetuin huulin suukotat poskeani ja sanot: ”Hyvää yötä, olet maailman ihanin mies.” Sitten valot sammuvat.

Tiedän että tulossa on pitkä yö. Lauantaisin tapaat olla aamu-uninen. Mutta mitäpä sitä ei tekisi tuollaisen naisen eteen.