BroadMind

(Kertomus on teemallisesti jatkoa tarinalle ”Teatterissa”)

Eräänä viikonloppuna tapahtuu asioita, jotka saavat minut perusteellisesti yllättymään. On perjantai-ilta ja olemme käyneet vuoteeseen. Molemmilla on oma kulloinenkin nukahtamiskirjansa, joista olemme juuri saaneet päätökseen luvun tai kaksi. Olet jo sammuttanut yöpöydän lampun, minun lampussani palaa vielä valo. Antaessani pehmeälle poskellesi yösuukkoa, minun alkaa tehdä sinua mieli. Yleensä ei ole suurtakaan ongelmaa saada sinua syttymään: kaulaa lempeästi tunnusteleva käsi tai vähän pidempi suudelma riittää. Nyt kuitenkin kieltäydyt jo ennen kuin ehdin kunnolla antaa ymmärtääkään olevani halukas. No, naisilla on syynsä ajattelen ja nukahdan nopeasti.

Seuraavana iltana sama toistuu, vaikka olen yrittänyt olla koko päivän erityisen huomioiva sinua kohtaan. Lievästi mielenliikutuksistasi askartuneena kysyn suoraan, mistä kenkä nyt puristaa. Olet pitkään hiljaa. Niin pitkään, että alan vakavissani huolestua. Sitten toteat vailla suurempaa mielenliikutusta olevasi kyllästynyt minun niin sanottuihin päähänpinttymiini, jatkuvaan ahdistukseen siitä millä kekseliäällä tavalla aion sinua seuraavaksi nöyryyttää. Sanan kekseliäs lausut tavalla, josta voin aistia aitoa tuohtumusta. Vielä kerrot toden teolla pelkääväsi mitä teen jos saat päähäsi kieltäytyä. Yritän sovitella toteamalla, etten ole koskaan tehnyt sinulle sellaista väkivaltaa, johon et itse tavalla tai toisella olisi antanut myöntymystäsi. En myöskään ole päähänpistoillani aiheuttanut sinulle mitään pysyviä jälkiä tai vammoja, tosin joudun myöntämään, että väite pätee vain fyysisellä puolella. Lisäksi uskallan väittää, että ainakin osasta tempauksia olet saattanut nauttiakin. Yritän vielä maanitella sinua rakastelemaan, mutta turhaan - nähtävästi tätä asiaa ei niin vain sovintoseksillä hyvitetä. Annat minulle kolme yksiselitteistä vaihtoehtoa. Joko sinä jätät avioerohakemuksen, minun temppuiluni ja ehdottomat vaatimukseni loppuvat kokonaan tai sitten roolileikeissä vallitsee tästedes vastavuoroisuus. Olen täysin tyrmistynyt. Annat minulle aikaa päättää huomiseen ja käännät selän. Menee tunteja ennen kuin pääsen uneen.

Kolmesta vaihtoehdosta huolimatta tiedät jättäväsi minulle kovin vähän valinnanvaraa. Minä en niin vain voi lopettaa oikkujani. Ne ovat persoonallisuudessani hallitseva piirre ja kun asian loppuun asti puntaroin, tiedän suhteeni sinuun elävän ja hengittävän osittain niiden kautta. Mutta vielä vähemmän saatan päästää sinua käsistäsi jos vain on olemassa yksikin keino, jolla voin saada sinut jäämään. Se, että antaisin sinulle vallan toteuttaa vastaavia mielitekoja minun kustannuksellani tuntuu niin ikään mahdottomalta, pelkästään siksi, etten koskaan ole tullut ajatelleeksikaan sellaista vaihtoehtoa. Mutta sinä osaat halutessasi olla hyvin päättäväinen. Minulla on ikävä aavistus, ettet ole korottanut panoksia tyhjällä kädellä.

Kerron sinulle päätökseni sunnuntaina lounaspöydässä. Sen verran onnistun neuvottelemaan, että sovimme aluksi yhdestä ”vastapalveluksesta”. Innokkaana budolajien harrastajana uskon kestäväni sen kivun, mitä sinulla on katkerallakaan mielellä kanttia minulle aiheuttaa. Ehdoiksi asetan myös, että kasvoihin ja käsivarsiin ei saa jäädä havaittavia jälkiä ja että sessioon ei missään nimessä saa osallistua ketään ulkopuolista. Näitä periaatteita olen itsekin tarkoin noudattanut, miten omituisia vaateeni muuten ovat sattuneet olemaankaan. Punnitset asiaa hetken ja hyväksyt sitten ehdot. Sovimme, että saat valita haluamasi ajankohdan seuraavan kuukauden aikana.

Menen neuvotteluratkaisun seurauksena täysin kipsiin. Tiedän, ettei minulla ole mahdollisuutta vaatia sinulta mitään ennen kuin olet saanut oman suunnitelmasi täytäntöön. Mitään toteuttamisen arvoista ei kylläkään edes pälkähdä päähäni. Toivon, että valitsemasi päivä koittaisi mahdollisimman pian. Mutta ilmeisesti sinä nautit jo pelkästä alennustilastani, eikä kolmen ensimmäisen viikon aikana tapahdu mitään. Tavallista hetekanheilutusta toki harjoitamme kuten aiemminkin – pienenä erona vain, että siitäkin tunnut nauttivan entistä enemmän ja vapautuneemmin.

Sitten koittaa päivä, torstai, jolloin tulet ennen töihin lähtöäni eteiseen hiukan pelokas ilme kasvoillasi ja sanot: ”Rakas, toivon että jaksaisit olla tämän päivän iltaan asti syömättä.” En ehdi ajatella asiaa enempää, mutta oletan tämän merkillisen pyynnön liittyvän sopimukseemme. Lupaudun jättämään lounaan väliin ja totean, että kotona ilmeisesti odottaa herkkuruoka, kun palaan. Isken silmää, viestinä siitä että juonessa ollaan mukana. Hymyilet vastustamattomasti, mutta entiseen tapaasi ujon kiltisti. Vaihdamme suudelman.

Pitkin työpäivää mietin, mitä ihmettä toiveen taakse voi kätkeytyä. Mielikuvitus laukkaa ja kaikki mieleen tulevat vaihtoehdot eivät ole kovin miellyttäviä. On pakko varautua pahimpaan. Tosin tiedän omat rajani ja kaikkeen en aio suostua, oli kieltäytymisen seurauksena mitä tahansa. Palaan töistä nälkäisenä kuin susi enkä pelkästään syömättömyyden takia hermostuneena. Ihmettelylläni ei ole rajaa kun ohjaat minut suoraan juhlavaksi katettuun ruokapöytään. Alkuruokana on mainiota keittoa, sen jälkeen seuraavat paistetut tonnikalafileet ja jälkiruoaksi pikarillinen hedelmäsorbettia. Koska tahansa muulloin ne veisivät kielen mennessään. Nyt vatsa täyttyy, mutta olen koko aterian ajan jännittynyt kuin äärimmilleen kiristetty vieteri, pystymättä lainkaan nauttimaan ruoasta. Yritän turhaan hallita kasvojeni värähdyksiä, tartun yhtenään viinilasiin silloinkin, kun en ole aikeissa juoda enkä kykene katsomaan sinua ilmettäsi luotaavaa vilkaisua pidempään. Hermostuneisuuteni tuskin voi jäädä sinulta huomaamatta, vaikka hymyilet ja käyttäydyt kuin mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei olisi meneillään. Tiedusteletpa vielä huomaavaiseen tapaasi, että toivottavasti minulle ei ollut kovin epämiellyttävää paastota koko työpäivää. Kiduttava keskustelu jatkuu edelleen, vaikka ateria on ohitse. Lopulta kokoan jotenkin itseni ja otan härkää sarvista. Pyyhin suupielet lautasliinaan, kiitän sinua ruhtinaallisesti vaivannäöstä ja nousen pöydästä. Odotan sinulta jotakin merkkiä tai aloitetta, melkeinpä jo iskua palleaan. Olen valmis tekemään mitä tahansa kunhan se tapahtuu pian.

Mitään ei tapahdu. Kerrot kasvot peruslukemilla vuokranneesi muutaman filmin. Jos haluaisin, voisin kuulemma kellahtaa futonille ja katsella. Jospa tämä kuuluu leikkiin? Käynnistän DVD:n, joka kannesta päätellen sisältää tuoreen toimintaelokuvan. Kyseinen elokuva alkaa. Tuot vierelleni kylmän oluen ja kerrot lähteväsi ystävättäresi kanssa vaateostoksille. Voi kestää kauankin, mutta jääkaapissa on lisää olutta. En ymmärrä mitään. Oven sulkeuduttua jännitys alkaa muuttua pahanolontunteeksi. En pysty katselemaan elokuvaa, puhumattakaan että tekisi mieli juoda olutta. Tuijotan tyhjää televisioruutua. Mielessä käy, että olet myrkyttänyt ruokani. Ajatus on naurettava. Olen aina tiennyt naineeni älykkään kumppanin, mutta jos tämä henkinen kidutus on suunnitelmasi osa, olen aliarvioinut sinut. Sitä, että olen pyynnöstäsi kohottanut ruokahaluani herkkuillallista silmällä pitäen ei kai mitenkään tulkiten voi pitää sopimuksemme mukaisena vastapalveluksena. Odotan koko illan aukeavan oven ääntä. Edes ruokaan piilotettu myrkky ei tule minua pelastamaan.

Iltayhdeksältä saavut muutaman kassin kanssa. Kalpeana hermorauniona arvelen saavani seuraavaksi käsittelyn, jonka rinnalla omat kolttoseni kalpenevat. Tuskin enää edes ansaitsisin sitä, koska olen illan aikana ehtinyt kostaa itselleni kaikin kuviteltavissa olevin keinoin - eikä minun mielikuvitukseni ole planeetan kankeinta rautaa. Esittelet ostamiasi vaatteita onnellisena ja kyselet viattomalta kuulostaen olenko minä nauttinut rauhallisesta koti-illasta. Mieleni tekee heittäytyä polvilleni eteesi ja pyytää sinua käymään asiaan, mitä ikinä se sitten onkin. Mutta huomaan vain keksiväni verukkeita väsymyksestä ja epäilen joutuvani pian menemään nukkumaan. Sinä pörrötät tukkaani, osoitat luonteellesi ominaista empatiaa ja annat poskelleni suukon. Kun tulen hampaiden pesulta, sinä kerrot vielä sovittavasi hetken aikaa vaatteita ja toivotat hyvää yötä. Toivotuksen jälkeen isket kujeillen silmää. Minä raahaudun voimattomana makuuhuoneeseen ja vihaan sinua. Vihaan ja rakastan.