Lady Nickoi

Pitkällinen paperien pyörittely leirikerhon toimistossa alkoi jo olla viimeinkin loppusuoralla. Minun oli pitänyt täyttää miljoona eri kaavaketta pyytäessäni avustusta kunnalta pienen partiolaisleirimme ylläpitämiseen. Olimme kaikki tuoneet sen mitä olimme voineet antaa ja viimeiseksi olimme turvautuneet ihmisten hyvään tahtoon myymällä keksejä. Liimasin kirjekuoret kiinni ja jätin ne sihteerimme työpöydälle, hän saisi viedä ne sitten aamulla postiin.

Juuri kun olin lähdössä niin näin toimiston odotushuoneen penkillä kaksi keksipakettia. Mitä tämä tarkoitti? Oliko jo ilkeä partiolaistyttö jättänyt tänne osan myyntikiintiöstään? Minun tehtäviini ei enää kuulunut keksien jakelu rahaa vastaan ja heti kun löytäisin syyllisen niin antaisin hänen kuulla kunniansa. Tämä oli kerrassaan törkeää! Mutta mukisematta kaappasin paketit kainalooni ja lähdin leiritalosta. Ilta oli jo pitkällä ja minun olisi ollut aika mennä jo kotiin mutta keksit oli myytävä.

Sysäsin paketit matkustajan penkille ja lähdin ajamaan takaisin kaupunkiin. Katselin hajamielisesti ohitse suhahtelevia harmaita kerrostaloja ja mietin missä saisin keksit kaupaksi? Sitten silmiini osui yski kerrostalo, joka ei poikennut mitenkään muista mutta vaistoni käski minua ajamaan sen pihaan. Siellä ehkä asuisi hyväsydämisiä vanhuksia jotka pitäisivät minua vielä partiotyttönä vaikka olinkin jo liian vanha tytöksi.

Otin keksipaketit mukaani ja lähdin koputtelemaan talon oville. Harmikseni talossa asui vain opiskelijapoikia jotka olisivat ottaneet mieluummin minut kuin keksini. Silloin pyyhälsin nopeasti toiselle ovelle välttääkseni epäkypsien finninaamojen lähentelyn. Onneksi talossa asui yksi vanhempi naisihminen joka osti mielellään yhden paketin, loistavaa jäljellä olisi vielä yksi.

Kapusin viimeiseen kerrokseen ja painoin viimeisen oven ovikelloa, ajattelin että jos taas oven avaisi jokin opiskelijanuori niin alkaisin kiljua. Askeleet lähestyivät ovea, päättelin kuulemani perusteella tulijan olevan mies. Oven lukko aukeni ja ovi avautui. Silmäni varmasti laajenivat hämmästyksestä kun näin kuka oven takana seisoi. Olin tuntenut tämän miehen joskus kauan sitten ja olimme olleet rakastavaisia mutta päätyneet eroon. Eromme jälkeen olin usein itkenyt ja toivonut että kohtaisimme jälleen ja nyt hän oli siinä. Nyt John oli siinä.

Hän ei ollut muuttunut lainkaan. Hänen vaalea tukkansa oli edelleen jaettu samalla tavalla kuin silloin ja hänen sinisissä silmissään paloi edelleen se lämmin lempeys kuin vuosia sitten. Tuijotimme toisiamme pitkään varmasti yhtä ällistyneinä näkemästämme. Avasin suuni kysyäkseni että ostaisiko hän laatikollisen keksejä tyttöpartiolaisten hyväksi mutta ääntä ei tullut. Johnin myös hämmentynyt ilme pehmeni ja hän hymyili hellästi. "Luulin ettet enää halunnut nähdä minua?", hän kysyi. Rykäisin kurkkuani ja yritin saada ääneni taas hallintaan. "Tiedän mitä sanoin ja älä luulekaan ettenkö ole katunut sitä siitä lähtien", sain viimein sanotuksi ja katsoin hänen silmiinsä.

John perääntyi hieman oven luota ja viittilöi minua tulemaan peremmälle. Järkeni kehotti minua lähtemään mutta sillä hetkellä sydän ohjasi jalkojani ja astuin Johnin asuntoon. "Saako olla kahvia?", hän kysyi ja käveli keittiöön. "Joo", vastasin tiedostamattani ja riisuin takkini ja kengät pois. Minulla oli edelleen päälläni partiolaisen sammaleenvihreä univormu päällä ja keltainen huivi kaulassa. "Keksejäkö sinä olet täällä myymässä?", John tiedusteli kaataessaan kahvia. "Kyllä, joku hutilopää oli jättänyt toimiston odotushuoneeseen pari pakettia ja minä ajattelin myydä ne kun ei ollut muitakaan paikalla ja olin lähdössä kotiin", vastasin ja jätin keksit eteiseen.

Istuin Johnia vastapäätä ja katsoin häntä. Sama kaipaus heräsi rinnassani niin kuin jokaisena aamuna Johnin lähdön jälkeen ja se huusi minua tarttumaan tilaisuuteen. Painoin pääni kumaraan ja katselin keittiön pöydän puupintaa. "John...", aloitin, "en todellakaan tiennyt että asut täällä." John hymähti ilottomasti. "Olisitko tullut jos olisit tiennyt?", hän kysyi. Kyyneleet tekivät tuloaan vaikka yritin kätkeä ne. John huomasi ne varmasti. "Vaistoni käski ajamaan tämän talon pihaan ja nyt tiedän miksi", vastasin murtuneella äänellä.

John nousi paikaltaan ja käveli viereeni tarjoten lohdutusta. Kiersin käteni hänen ympärilleen ja painoin pääni hänen vatsaansa vasten. "Olen kaivannut sinua niin paljon", sopersin. John ei sanonut mitään, hän vain silitti hiuksiani ja vaistosin hänestä sen saman kaipauksen. Hetken hiljaisuuden jälkeen John laskeutui polvilleen ja nyt hänen kasvonsa olivat lähellä minun kasvojani.

Mitään sanomatta hän suuteli minua. En yllättynyt lainkaan, olin nimittäin toivonut hänen tekevän niin siitä hetkestä lähtien kun hän avasi oven. Kiersin käteni hänen kaulansa ympäri ja vastasin yhtä intohimoisesti hänen suudelmaansa. Hipaisin kielelläni varovasti tunnustellen hänen huuliaan ja hän avasi minulle suunsa. Kielemme hyväilivät toisiaan ikuisuudelta tuntuneen ajan verran kunnes John keskeytti äkisti. "Mennään kamariin", hän ehdotti. Minusta se oli hyvä ajatus.

Seurasin Johnia kuin unissakävelijä hänen pieneen makuuhuoneeseensa. Siellä hän veti minut itseään vasten ja jatkoimme suutelua. Suutelun lomassa toinen käteni vaelsi alemmas Johnin vartalolla kunnes se löysi hänen kovasti pullottavan housujensa etumuksen. Puristin tottuneesti pullistumaa ja sain Johnin voihkaisemaan. Puristin sekä hieroin uudelleen Johnia ja hän nojautui minuun. "Käy makuulle", pyysin häntä. John totteli ja istuutui vuoteen reunalle. Kaadoin hänet selälleen ja hän katseli minua puoliavoimin silmin. Hukutin hänet jälleen suudelmiin ja aloin availemaan hänen paitansa nappeja.

John teki sanoin. Hän alkoi riuhtoa huivini solmua auki ja saatuaan sen auki hän heitti sen lattialle. Pian sitä seurasi Johnin paita. Tunsin Johnin kiihottavan kosketuksen reisilläni kun hänen kätensä liukuivat ylemmäs ja nostivat lyhyen hameeni helmaa. Hän tiesi minun pitävän siitä eniten ja sitten hänen sormensa luikersivat sukkahousujeni vyötärölle ja vetivät ne pois näppärästi. John hyväili takamustani pitkään ja hän siistyi hierovin liikkein hävylleni.

Pian univormunikin lensi lattialle sukkuhousujeni kanssa ja minulla oli päälläni vain mustat rintaliivit. John katseli raukeasti kun riuhtiaisin häneltä vyön pois ja avasin hänen mustien farkkujensa vetoketjun. Olen aina pitänyt sitä maailman kiihottavinpana äänenä ja nytkin sen oli hunajaa korvilleni. Vedin Johnin housut pois ja katselin hänen kovana kohoavaa kaluaan. "Ottaisitko suuhun?", hän kysyi melkein kuiskaten. Kumarruin aulliisti hänen peniksensä ylle ja imaisin sitä voimallisesti.

Samalla hyväilin Johnin reisiä ja leikittelin hänen kiveksillään. Eleeni saivat Johnin voihkimaan ja sitten vaikeroimaan. Hänen äänensä kuuleminen lietsoi omaa kiihkoani kasvamaan yhä isommaksi ja muutin liikkeitäni yhä rajummiksi. Kiusasin kielelläni hänen esinahansidettään ja sain hänet suorastaan huutamaan. Huutojensa keskeltä John pyysi minua lopettamaan ja minä lopetin. "Ei vielä", hän sanoi voihkinansa lomasta ja kehotti minua tulemaan vierelleen. Vedettyään hetken henkeä John kierähti päälleni ja etsi kuumana sykkivän häpyni.

Suljin silmäni nautinnosta tuntiessani tutut sormet kosteudessani. Aavistin Johnin hymyilevän huomatessaan kuinka kiihottunut olin ja hän nuhteli minua leikkisästi: "Tuhma tyttö." John levitti jalkojani enemmän auki polvillaan että pääsi koskettamaan minua paremmin. Hän upotti yhden sormistaan sisälleni ja tutki huolellisesti sisintäni. Tämä ei kuitenkaan tyydyttänyt minua vaan ohjasin hänen sormensa klitorikselleni. John noudatti kiltisti sanatonta pyyntöäni ja keskittyi hieromaan nuppuani. Voihkin äänekkäästi hänen sylissään ja anelin häntä olemaan lopettamatta. John totteli ja kuulin hänen raskaan hengityksensä jossain lähelläni.

Aloin lähestyä tuttua huippua ja levitin jalkojani vielä enemmän jotta mikään ei estelisi Johnia. Huipulle ei olisi enää pitkä matka ja jostain huutojeni lomasta pyysin Johnia ottamaan minut. Mitään sanomatta John pudottautui Jalkojeni väliin ja työnsi paksun sekä pitkän vartensa sisälleni yhdellä työnnöllä. Kiljaisin hurmioituneena tuntiessani Johnin täyttävän minut kokonaan. Puristin reisilläni hellästi hänen varttaan tehden näin itseäni tiukemmaksi.

Tämä oli omiaan lisäämään Johnin kiihkoa ja hän työnsi itseään armottomasti syvemmälle. Hän painautui ihan kiinni minuun ettei väliimme olisi sopinut edes luottokorttia. Olimme täydellisesti yhtä. Huippu läheni vääjäämättä ja takerruin Johniin kuin henkeni hädässä. Sitten luiskahdin reunan yli. Kumma ja lempeästi kipunoiva aalto nielaisi meidät syvyyksiinsä. Se vei meitä läpi tietoisuuden ja tiedottomuuden rajan, meidän ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin nauttia sen nopeasta kyydistä.

Kuulin ääneni jostain kaukaa saavuttaessani elämäni orgasmin Johnin kanssa, Johnin jota yhä niin kovasti rakastin. Hän seurasi perässäni ja kuulin hänen laukeavan sisälleni karjahtaen. Kovat supistukset vavisuttivat vartaloani kuin kuumeessa kunnes ne viimein hellittivät ja samalla tunsin leijailevani takaisin omaan vartalooni. John makasi puolittain päälläni kovasti huohottaen ja hikisenä. Kaikki ne yksinäiset yöt ja patoutuneet intohimot olivat nyt kerralla tyydytetty. Olin niin uupunut etten jaksanut nousta paikaltani ja arvelin myös Johnin olevan aivan lopussa.

Hän veti vielä heikosti sykkivän peniksensä pois sisältäni ja asettui mukavammin vierelleni. "Olen kaivannut sinua", kuiskasin hänen korvaansa. "Niin minäkin sinua", hän tunnusti ja antoi vielä yhden hellän suukon. Avasin vielä päälleni jääneet rintaliivini ja heitin ne lattialle. John katseli rintojani ja silitti niitä hellästi. "Tule tänne", hän pyysi ja minä käperryin hänen syliinsä. Tunsin oloni niin hyväksi ja turvalliseksi hänen sylissään että nukahdin hänen viereensä. En halunnut lähteä enää ikinä hänen luotaan...