Leoora

Loppuosa 4 ja 5 osa(a), saa kommentoida lukemaansa, ehdottaa mitä kaipaisi lisää..

Jossain tajuntani rajamailla mieleeni pilkahtaa että hyvin todennäköistä on että törmään tuttuihin tai että liikkumiseni noteerataan, mutta uteliaisuus ja halu ovat liian suuret jänistettäväksi. Olenkin juuri menossa heidän mukaansa, kun kumppanini ystävä pysäyttää minut heitän, ”minulla on nyt muuta tekemistä, jutellaan toiste” ja kiiruhdan heidän perään. Huomaan kyllä mitä hän ajattelee, mutta se ei hidasta vauhtiani.

Kun saavutan heidät lähellä poistumiskäytävää, mies katsoo taakseen ja hymyilee, mutta käsitän sen varoitukseksi ja tiukennan tahtia. Nainen on lumoava, en ymmärrä miten niin kylmä nainen voi olla niin kaunis. Hän on vanhempi, mutta ihon värikkyys ja kasvojen rypyt saavat hänet hehkumaan oudosti, hänen silmiensä ruskeus viittaa punaiseen, hänen kylmä ja tarkasteleva katseensa on hypnoottinen. Hänen lanteidensa kaaret saavat minut haukkomaan henkeäni, samoin kuin hänen rintojensa tummuus saa arvelemaan lisää hänen suloistaan. Puhumattakaan korpinmustista hiuksista, jotka kaareutuivat hänen kurvejaan myötäillen. Olen valmis kaikkeen, tai niin ainakin luulin.

En voi muuta kuin seurata heitä, pysähtymättä miettimään minne olemme menossa. Ulkona on kylmä, vilunväreet kiirivät pitkin vartaloani ja palelisin, jollei seurani olisi niin maaginen, heidän seuransa saa vereni kiehumaan mielihyvästä, enkä voi olla nauttimatta tahattomista kosketuksista kävellessämme rintarinnan eteenpäin kohti tuntematonta määränpäätä. Haluni koskettaa vahvenee jokaisella askeleellani, mutta en uskalla kokeilla onneani, etten häiritsisi edeltä suunniteltua. Sillä en halua että ilta päättyy osaltani tähän. Kävelemme hiljaa, mutta vakaasti eteenpäin, kunnes saavumme hiljaiselle kadulle, muistoni kadusta tulvahtavat mieleeni ja täyttävät minut odotuksesta ja jännityksestä. Meitä vastaan kävelee joukko hilpeitä humalaisia hevareita, kohotan katseeni erääseen heistä ja hymyilen. Hevari on pysäyttämässä meidät juttelemaan, kun tunnen käden riuhtaisevan hiuksiani ja miehen matalan käheän äänen korvaani varoittavasti kuiskaavan: ” Narttu, älä unohda kenen seuraan olet eksynyt. Emme siedä ulkopuolisia saaliillamme.” Nyökkään vaivalloisesti, enkä voi samalla olla nauttimatta noinkin pienestä huomiosta. Merkitsen heille edes jotain. Lasken katseeni kuuliaisesti ja ohitan hevarit seurani perässä sanomatta mitään, jätän heidät huutelemaan peräämme.

Kohotan katseeni ja tunnen lämpimän tuulahduksen lähitalosta kun joku menee sisään porttikongin kautta. Hymyilen itsekseni, tunnen oloni varmemmaksi ja kiihdytän askeliani pysyäkseni perässä, päästäkseni lähemmäs heitä. Olemme kävelleet tovin kun nainen pysähtyy ja ilmeettömästi viittaa minua tulemaan lähemmäs, hänen poskensa ovat kalvenneet ja hän kumartuu kaulalleni päästyäni hänen viereensä. Hän imee minua kuin janoissaan ja maailma heittää kuperkeikkaa. Tajuntani alkaa pimetä, tipahdan miehen syliin, joka nostaa minut kantaakseen sisälle koristeelliseen, vanhaan taloon. Katselen pääni roikkuessa holtittomasti, katselen kuinka aineettomasti nainen liikkuu raskaassa puvussaan. Hän on niin kaunis, mutta yötäkin tummempi.

Herään kynttilän valoon, puoli pimeään, punaisella satiinisella vuoteella ohkaisissa hopeisissa kahleissa, ne ovat ohuet kuin kaulanauha, mutta pitävät minut kiinni vuoteessa kuin rautakettingit. Joku astuu valoon ja katselen häntä unisilla silmilläni, tumma nainen kohottaa päätäni ja laskeutuu makaamaan viereeni painaen pääni hänen rintakehäänsä vasten. Hänen kylmän kapeat sormet vaeltelevat pitkin ihoani, siellä missä silkkinen vaalea pikkumekkoni ei sitä peitä. Hänen kyntensä raapaisevat silloin tällöin helliä kohtia ihossani. Alan pikkuhiljaa tajuta pieniä kirveleviä ruhjeita ihollani, ja unenomaiset välähdykset kirkastavat mieleeni kuvia joukkiosta, jotka olivat huvitelleet minulla.

Siellä oli Little Demon, kapeine stiletteineen katkomassa vaatteita päältäni nauraen kimakkaa nauruaan, aiheuttaen samalla verinorojaan. Siellä oli myös ”ensimmäinen jumala” juomassa verinoroistani kuin joukko muita, jotka keksivät erilaisia tapoja hyötyä suloistani, uumenistani, sekä laiskasti pulppuavasta verestäni. Kaikki olivat pukeutuneet tyrmäävän kauniiksi tai komeaksi vanhojen ”goottikliseiden” mukaan. Paljon satiinia, silkkiä ja samettia - vartalon myötäisiä pukuja, röyhelöitä ja koruloistoa pulleiden rintojen tai miehekkäiden muotojen päällä.

Muistan heistä erityisesti kolme. Miehekkään, vaaleahiuksisen, kauniskasvoisen miehen, jolla oli tukka taiteltu peruukkityyliin. Hänellä oli valkoiset tiukat ratsastushousut jalassa, päällä punainen pitkä raakasamettitakki, jonka alta pilkisti valkoisten röyhelöiden keskeltä vaalea rintakehä, jossa oli ornamenttisydän tatuointi vasemman nännin ympärillä. Hän näytti tanssivan, niin onnelliselta ja nauravalta hän näytti kiskoessaan yksi kerrallaan häpykarvoja erilaisiin häntä huvittaviin muotoihin, samalla kuin toinen piiskasi ohuella, mutta painavalla kissaruoskalla rintojani. Itkin kivusta, vaikka olin yhä kuin huumattu. Samalla kun jotkut onanoivat päälleni, sperman valuessa haavoihini.

Muiden huviteltua eteeni astui tämäniltainen punatukkainen mies, joka tarrasi minuun kiinni omistajan ottein. Muut vetäytyvät taakse ja tokkurastani huolimatta, mieleeni tuli, että kyse oli illan kohokohdasta, siitä mikä oli suunniteltu jo silloin kun minut oli otettu mukaan. Taivuin hänen painonsa alla yhä tiukemmin kivistä alustaani vasten, enkä vastustellut kun hän ohjasi suuni hänen kalulleen. Hän painautui minuun aluksi hitaasti kuin nautiskellen ja kiihkon noustessa ja täyttäessä suuni äärimmilleen, ote hiuksissani tiukkeni ja hän syöksyi sisään nielustani, ahtaan kurkkuni hyväillessä häntä. Runkattuaan hetken suussani hän laskeutui päälleni, vetäytyi pois suustani ja käski oppipoikiaan samanaikaisesti runkkaamaan minua ja häntä suillaan ja sormillaan. Hän suureni entisestään pojan taitavassa käsittelyssä ja samanaikaisesti kuin temmoin itsekin nautinnosta, pelkäsin mitä voisi tapahtua seuraavaksi, enhän ollut tottunut moiseen.

En päässyt kaareutumaan, sillä hän istui kahareisin yhä päälläni, oppipojan pepun heiluessa nenäni edessä, silti en voinut vastustaa nautinnon tulvaa vartalollani vaan karjuin tukalaa, ihanaa helvettiäni joka sykki ja suolsi nesteitä oivien oppipoikien kasvoille. Kun riuhdoin heidän allaan, pääni osui pojan peppua vasten ja pojan äännähdyksistä inspiroituneena, hautasin kiusatakseni kasvoni pojan pehmeään peppuun ja nuolin minkä kerkesin. Pojan suusta kuuluva loiske sai seurakseen hiljaista yninää pojan alkaessa innostumaan kosteista karkeloistani. Toinen oppipoika oli ottanut oikeudekseen tyydyttää minua ja halujaan sykkivällä sonkijallaan ja työnteli minua innoissaan litinässä ja loiskeessa. Mies sivalsi häntä kasvoille ja murahti ettei hänellä ollut lupaa nauttia minusta tai saada minua nauttimaan liikaa olostani hänen allaan. Poika ynähti iskusta, mutta julkesi katsoa häntä silmiin ja upottaa kosteat vaaleat hoikat sormensa ”mestarinsa” sisään. Samalla jatkaen pitkiä syviä iskujaan minuun. Yllätyksekseen mestari antoi hänen jatkaa ja yhtyi ääntelyn sinfoniaan. Samalla heilauttamalla kättään tilasi mustan, värisevän strap-on dildon, joka kostutettiin työntelemällä ensin sitä minuun, kosteaan luolaani, ennen kuin se vyötettiin kiinni lanteilleni niin että mestari pystyi laskeutumaan sitä vasten halutessaan. Perse vaseliinista kimallellen mestari upottautui synkeää dildoa vasten, oppipojan haukkoessa henkeään osittain yllättävästä liikkeestä, osittain kieleni rankan työn tuloksesta. Oppipojan julkeudesta kiinnostuneena eräs pari tuli lähemmäs ja alkoi levittää rintojani ja reisiäni nähdäkseen paremmin ja päästäkseen mukaan tunnelmaan käsituntumalla. Jalkani olivat niin leveänä, että tuntui että halkean, samalla kun oppipojan paino rintakehälläni ja naamallani sai minut oivaltamaan, etten kohta saisi henkeä. Onneksi hän juuri silloin laukesi, nousten naamaltani viimeistellessään mestariaan.

Mestari nousi päältäni ja ilahduin päästessäni viimein vapaaksi painosta, toivoen jo pikkuhiljaa pääseväni rauhaan. Minut irrotettiin ja kaulapannasta talutettiin nyt muhkeassa tuolissa istuvan mestarin luokse ja kehotettiin nousemaan mestarin tuolille niin että kyykistyin yhä jalkapohjat tukevasti alustassa miehen syliin, niin että hän upposi päätä myöten helvettini syövereihin ja aloin kömpelösti, mutta aaltoilevasti ratsastaa hänellä rintojeni hölskyessä liikkeideni tahtiin. Hän ei kestänyt kovin kauaa vaan tuli karjahdelle tällä kertaa sisääni, samalla kuin meinasi repiä kynsillään peppuni kahtia syöksyessään ja sykkiessään sisääni.

Jalkani eivät enää kestäneet vaan poistumisyrityksessäni kaaduin taaksepäin päätyen nipin napin peppuani nuolleen, sen julkean oppipojan, syliin. Hän, ystäviensä kanssa yhteistuumin, kantoivat jo raskaammaksi muuttuneen kehoni kohti toisia huoneita, jossa laskivat minut lepäämään yhdelle vuoteista ja kiinnittivät minut yhteen sängyn vieressä olevista talutushihnoista.

Väsymyksestä uupuneena nukahdan ja näen eläväisiä, suloisia unia. Joku on tullut istumaan viereeni ja silittää päätäni hellästi. Hän on nuori ja kaunis, surumielinen nainen hymyn häive huulillaan sääli ja myötätunto sinisissä, surusta violettiin vivahtavissa silmissään. Hän silittää hiuksiani, runneltuja kasvojani ja katsoo minuun melkein hellästi. Hän on aivan hiljaa, mutta se ei haittaa, sillä en itsekään jaksaisi puhua. Avaan varovasti silmäni ja hän on yhä siinä, silti en voi olla varma nukunko, mutta en välitä, kunhan hän pysyy siinä. Hänen surumielisyytensä on kaunista, enkä voi olla ihailematta häntä hiljaa, samalla kuin muut aistini rekisteröivät hänen lämpöään, liljan ja kielon kiehtovaa tuoksua, kuuman tuntuista hengitystä hänen tarkastellessa lähemmin vammojani ja painaen syville haavoilleni suudelmia. Tuntuu, että sulan hänen suloisten suudelmiensa ja hellien hyväilyjen alla. Uneni muuttuu edetessään yhä kauniimmaksi – rakastelemme hiljaa hyväillen toisiamme aamun rauetessa, hiljaisuudessa, jossa kiihtyvä hengitys ja hänen vaateidensa kahina tuudittavat minut yhä syvemmälle uneen tai hänen unenomaiseen syleilyynsä. Sitä kestää niin kauan, että laukean, laukean, laukean ja laukean.. huutokuiskaten hänelle rakkauttani, sillä siltä minusta tuntui hänen sulojaan suosiessa. Aaltoilen unen ja unelmien rajamailla kunnes hän hiljaa lipuu pois, jättäen uneeni suloisen särön hänen kopseensa kauetessaan, tuoksujen jäädessä leijumaan ja tuudittamaan minut hymysuin yhä syvempään euforiaan ja uneen.