Hertta

Toinen osa

Ai ai ai, kun ne tietyt muistot vieläkin mieltä lämmittää! Joku voisi sanoa, että minä olen sen tuhannen mulkun Hertta, mutta se on tapahtunut, minkä olen antanut tapahtua. Eikä niitä tuhatta ole, kymmenkunta vaan. Mutta ai ai ai, miten se voi miehen mulkku olla erilainen joka kantajalla! Kai ne ovat naisten värkitkin sitten erilaisia sisältäpäin, mistä näistä tiennee muut kuin miehet. Vaan kun se minun Reino vielä viipyilee siellä työssään eikä tule minua puutteesta päästämään, ja mukulatkin nuo kirmaavat pihalla, niin joutaa tässä niitä menneiden vuosien lemmenpelejä muistelemaan kudin kädessä.

En tullut minä kantavaksi sille Jaakolle, joka meillä tukkisavotan aikoina kortteeria piti ja ensimmäisellä kerralla vahingossa siemenensä minun sisälleni laski. Hyvä onkin, etten tullut. Kyllä se Jaakko sitä säikähti yhtä kovasti kuin minäkin, nuori emäntä kun olin ja sen vanhan, kyvyttömän ukonturan vaimo siihen aikaan. Jo oppi Jaakko siitä vahingosta vetämään ajoissa aisansa ulos, ennen kuin se alkoi sylkeä pontevasti siementään. Jos tilanne olisi ollut toinen, olisin ottanut kaikki sen kalliin aineen sisääni, mutta nyt sen annettiin vaan roiskua minun pillukarvoille ja reisille. Säälihän se oli, että kesken joutui lopettamaan, mutta minkäs sitä muuta voi. Ei niitä kumeja siellä korvessa siihen aikaan ollut kuin joillakin vaan. Kaupungista astihan niitä piti hakea, jos mieli saada. Mutta oli sitä pärjätty ja naitu niin kauan ilman semmoisia kumejakin, että kyllä sitä osattiin muutenkin lapsentuloa lykätä. Tai me naiset osasimme, laskettiin kierrot. Mutta miehet eivät aina totelleet, halusivat vaan pillua ja laskivat sisään, vaikka kuinka olisi kieltänyt. Semmoista se oli.

Jaakko ei kyllä toista kertaa laskenut. Oli se hyvä mies niissä hommissa, kun oppi. Vaan alkoi se Einokin, toinen niistä metsätyömiehistä, innostua minun päälle. Olinhan minä kyllä muodokas ja verevä emäntä jo silloinkin, vaikka itse nyt sanonkin. Jaakko kerran siitä Einon halusta minulle rupesi puhumaan, kun oltiin yhdynnässä taas yöllä oltu ja juuri lopetettu. Minä se vielä leiskuin Jaakon jäljiltä kuin kevätaurinko. Jaakkoa jurnutti selvästi, kun se kuiskutti, että kyllä se Eino kohta pyrkii minua naimaan. Oli kuulemma saunanlauteilla sen vannonutkin. Jo oli luulot suuret miehellä itsestään, vaan kyllä minä Einolle olin aatellut antaakin, jos se sitä tahtoisi. Kysyin Jaakolta, että suututtaisiko sitä, jos Einollekin vähän antaisin. Kun en minä ollut Jaakon oma. Vaikeaksi se meni, myönsi kuitenkin, että sitä vituttaisi ihan, jos Eino alkaisi minua polkea. Minä olin jo muuttunut rohkiammaksi ja siihen lausahdin, että kuluukos se tavara, jos Einokin sitä vähän maistaa. Oli Jaakon myönnettävä, että eipä se tämä tavara niin kuluvaa sorttia ole. Pitkin naamoin se kuitenkin tupaan laverilleen lähti hiipimään. Mutta minä halusin antaa Einolle ja vastineeksi saada sitä isotoppaista vehjettä, minkä olin saunassa nähnyt.

Yhtenä iltana se Einokin sitten rohkeni minua kourimaan. Tunnusteli rintojani ja leveää takapuoltani. Sanoi, että tekisi mieli vähän hyvänä pidellä. Ai ai ai, jo minä olin sitä odottanutkin! Jotensakin odotin tältä mieheltä enemmän kuin Jaakolta tai Viljolta, kun tämä Eino se oli jo minua kymmenkunta vuotta vanhempi, yli kolmenkymmenen. Luulisi sen ikäisellä sitä osaamistakin olevan kokemuksen kautta niissä hommissa. Eino painautui takaapäin minua vasten, antoi häntänsä painua pehmeälle takamukselleni. Hyvin se mokoma sieltä tuntui kankaitten läpi, kun taisi olla kovenemaan päin. Eino siinä tivasi, että annankos hänelle ensi yönä, kun oli niin pillunpuutteessa mies ollut jo pitkään. En varmaa vastausta antanut, käänsin vaan päätä ja vilautin heliän hymyn sille. Kyllä sen siitä piti jo arvata minun vastaukseni.

Minun piti vaan Jaakolle saada sanottua Einon yötyöaikeista, etteivät molemmat äijät samaan sänkyyn pyrkisi. Niin minä pyysin Jaakkoa avukseni veden hakuun ulkosalle. Eino kyllä heti pomppasi ylös ja sanoi tulevansa, mutta minä ilmoitin, että Jaakko tulee. Ei se Jaakko siitä hyvää tykännyt, kun asiani kerroin. Lupasin kyllä seuraavana yönä antaa taas Jaakolle ja siitä se jo vähän leppyi. Vaan kuitenkaan ei olisi halunnut minun Einolle antavan. Muistutin taas, että ei tämä tavaraa kulumaan ole tehty, kyllä se käytön kestää. Koko illan taisi Einolla olla peli kovenemaan päin, kun tiesi, mitä tulossa oli. Minä sitä siinä iltatöilläni vilkuilin, sitä pulleaa housunetumusta. Ai ai ai, miten se kohosikin komeasti ylöspäin ja miten se Eino minulle silmää vilkutteli.

Yön pimeinä hetkisinä se Eino sitten tuli minun kamariini. Kyllä se lattia narahteli niin ison miehen alla ja arvasin ainakin Jaakon sitä narinaa kuuntelevan. Eino työntyi kiihkeänä minun viereen sänkyyn, niin että koko hökötys ryskähti. Kai se minun laillinen mieheni, se Kustin-rutjake luuli minun kylkeä vaan kääntäneen. Eino alkoi hypistellä, hieroa ja lämmitellä. Suutakin tahtoi. Rintani kaivoi näkyville ja niitä isoissa työmiehen kourissaan pyöritteli, nisiä imeskeli kuumalla suullaan. Mulkku painoi jo kovana minua vasten. Ja minä halusin jo sitä valuvaan vakoseeni, semmoisessa hekumassa minä jo olin. Eino tahtoi päälleni, veteli yöpaitani helmat ylös ja etsi pillua, mihin työntyä. Veti nahkansa taakse ja minä kurkotin katsomaan sitä isoa toppaa, joka huoneen hämärässä kohti jalkoväliäni etsiytyi. Oli se isompi kuin Jaakolla tai Viljolla, erottui selvemmin muusta vehkeestä. Tuntuikin isolta ja leveältä! Vaan muuten tuntui työkalu olevan melko samaa kaliiperia kuin noilla kahdellakin. Erilaiselta se silti tuntuu jokaisen miehen mulkku vitussa. Erilaiselta tuntuu ja eri tavalla käyttäytyy.

Einon iso terska tuntui niin oudolta aluksi, kun en ollut vielä sellaista sisääni ennen saanut. Se pani minut huokaamaan ja pilluni tunnusteli vehkeen tattimaista muotoa väristen. Eino urahteli ja hyrisi himoissaan, alkoi työnnellä edestakaisin. Sänky vaan hiljalleen rasahteli ja naukahteli alla. Minä levitin haaroja enemmän auki, annoin Einon tulla kunnolla päälle. Ja se tulikin, hankasi vahvana minua vasten, iso mies. Vakoseni herkistyi kerta kerran jälkeen sille isolle tatille, mikä sisässäni liikkui, painoi edestakaisin lemmenlihoissani. Eino veti suun leveään hymyyn, kun huomasi, miten hyvää hän minulle teki. Kehtasi kysellä, että oliko hän hyvä nussimaan. Minun piti vaan voihkia vastaukseksi, että niin mahdottoman hyvä. Silloin muistin taas sanoa, että ei laskisi sisään, kun siitä voisi taas tulla seurauksia. Eino ei ollut kuulevinaan, työnsi vaan ja ähisi mahtiaan. Minun piti ihan toisen kerran pyytää, ettei laskisi siemenlientään vittuuni, etten tiineeksi tulisi. Jo myöntyi Einokin alistuneena ja lupasi vetäistä ajoissa pois. Kiihdytti naimisen tahtia ja sänky jo alkoi enemmänkin valittaa. Pelkäsin, että muut kuulevat. Olisi se tahtonut sisään laskea, ainahan ne miehet tahtoisivat. Vaan semmoinenhan se miehen tehtävä onkin.

Aika viime tipalle laski Eino vehkeensä, ennen kuin ulos vetäisi ja silloin se jo lastinsa minun päälleni lennätti. Meni mahalle ja rinnoille ja yöpaita tahriintui ihan pyykkikuntoon. Vaan pienempi pahahan se oli kuin jos olisi väkevä aine sisään päässyt. Eino tahtoi vielä vähän aikaa minua hieroa ja hyvänä pitää. Olisi se tahtonut ottaa kohta saman uusiksi, mutta minä en antanut. Pillu värähteli vieläkin nautintoa, mutta myös tottumattomuuttaan semmoisen isotoppaisen tatin jäljiltä. Eino vaan kyseli, että olenkos minä aikoihin kunnon kyytiä saanutkaan, niin kuin nyt sain. Olihan minun siihen kuiskattava, että Jaakko on käynyt minun sängyssä jo jonkun kerran. Siitä se Eino vetäisi naaman yrmeäksi, ei tykännyt yhtään kuulemastaan. Vaan minä kun sillekin ne samat lorut latelin kuin Jaakolle, että eihän tämä tavara käytössä kulu enkä minä ole sen paremmin Jaakon kuin Einonkaan yksinomistuksessa, niin vähän jo lauhtui. Vaan siitä lähtien Eino ja Jaakko mulkoilivat toisiaan kuin vihapäissään. Eivät enää juttua lyöneet niin kuin ennen. Tiesivät, että vuoroa piti aina odottaa, kun joka toinen yö vasta minun kamarissa pääsi kumpainenkin käymään vuorotellen. Vaan minä nautin, enkä jaksanut niiden äkäilystä välittää. Minä sain viimeinkin kunnon munaruokaa ja päivät kukoistin, työnteossa lauleskelin ja lirkuttelin.

Ai ai ai, kyllä meni se talvi pitkästä aikaa mieluisasti siellä keskellä korpea niiden miesten kanssa pelatessa. Sen verran varovaisia oltiin, etten tiineeksi tullut. Vaarallisimpina päivinä pidettiin huilia. Kusti ei sanonut mitään, ei se vielä vissiin tiennyt koko minun touhusta, miten hanakka oli nuori akkansa alapäätä vieraille miehille antamaan. Siellä se Kustin-rutale kuorsasi omassa peräkamarissaan lukkojen takana. Kun sitten kesä alkoi tehdä tuloaan ja tukkisavotta sillä kertaa lopetti toimintansa, alkoivat ne minun yövieraatkin tehdä lähtöä. Kunnon läksiäisnainnit minä sain niin Jaakolta kuin Einoltakin, ai ai ai! Sanottiin vaan, että kai sitä taas ensi talvena samaa peliä jatketaan. Minä olin taas kesän puutteessa. Tulihan se nuori renkipoika meille töihin, mutta en minä sitä kohtaan ikinä semmoista himoa tuntenut. Johan se olisi ollut naimakykyinen nuorimies, melkein kaksissakymmenissä iältään jo, mutta kun ei ollut semmoista värinää meidän välillä, niin ei sitä väkisin. Se oli semmoinen hiljaisen puoleinen poika. Ennemmin minun olisi tehnyt mieli itseäni hevosella astuttaa, kun näin, miten ne pirun elikot pitkiä lerssejään roikottelivat kesäpäivän helteessä, kiusasivat minua.

Minä odotin sitä talvea kuin kuuta nousevaa. Ai ai ai, miten minä halulla odotin. Rakensivat kuulemma sinä kesänä sinne metsään semmoisen tukkikämpän talveksi työmiehiä varten. Vaan kyllä niitä kuulemma jokunen mies tulisi meidänkin taloon kortteeria pitämään, kun niitä tulisi tänä talvena oikein enemmänkin sinne savotalle. Eino tuli, mutta Jaakkoa ei enää näkynyt. Se oli johonkin kaupungin tehtaaseen mennyt töihin, tiesivät kertoa. Eino oli taas heti minun päälle, niin kuin ennenkin, ja alkoi vongata heti tuloiltansa jälkeen. Yöllä minä sain taas sitä isotoppaista herkkua. Ai ai ai, miten hyvältä tuntui pitkän puuteajan jälkeen! Meitä molempia naitatti niin kovasti, että annoin Einon painaa kahdesti peräjälkeen. Oli siinä vittu kovilla semmoisessa menossa, kun oli vaan omiin sormiini kesän aikana tottunut. Tupaan ainakin oli sängyn rytinä kuulunut, kun sieltä vaimeaa hykertelyä irtosi. Olisivat ne uudetkin miehet halunneet sitä huvia osakseen, mutta Eino piti minua omanaan, ei antanut muiden käydä pesällä.

Vaan kyllä sitä oli ajastaan Einonkin annettava periksi. Ensin yhden edessä ja vielä toisenkin. Häviölle jäi Eino raukka. Tuli kerran tukkipomo komeassa turkistakissaan alaistensa työntekoa tarkastelemaan. Poikkesi sitten meidänkin taloon kesken päivän, oli kai kuullut minusta tukkikämpillä. Olin silloin saunalla pyykkiä pesemässä. Sinne asti tuli se ukkoherra tätä nuorta emäntää katsomaan. Oikein minua varten, sitä se toisteli ja maireasti hymyili. Olihan se riski ja komea, punakka mies, olisiko ollut viidenkymmenen iältään. Naimahalut silläkin oli kovat, kyllä sen näki jo päältä. Varmasti oli käynyt jo sitä tukkikämpälle palkattua emännöitsijääkin polkaisemassa. Semmoisia ne olivat aina. Heti olivat kourineen kimpussa, jos vähän naisen pyöreä takapuoli jossain pyörähti ja helma heilahti. Kovin koreita se tukkipomo puhui minulle, kehuskeli minua hehkeäksi emännäksi ja sorjaksi naiseksi. Ai ai ai, miten sen sanat pistivätkin minut kukertelemaan, posket punoittamaan ja vakosen kosteaksi.

Jo oli ukkoherra kohta minun kimpussa, likisteli rintoja kuin olisi ne omistanut, hamusi kaulaa ja mutisi, että hän halusi minua naida. Kovin olin minäkin halukas saamaan oikein herralta kaikkien työmiesten jälkeen. Kävi se kuumana, ai ai ai! Minua vasten puski kuin sonni, kehui minkä kerkesi ja kopeloi jo helmojen alta. Sanoi, että noin märkä jo olin, niin eiköhän aleta jo nussimispuuhiin. Oli nähnyt Kustin tuvassa ja naureskeli, että enhän minä semmoiselta ukonkäppänältä mitään varmasti saanut, ei niistä tuommoisista enää ole. Minä en voinut kuin huokaista, että ei ole ei, ja antaa kuumien sormien hypistellä pilluni huulia, takapuolta ja hyllyviä rintojani. Ukkoherra naureskeli korskeasti, tiesi olevansa nyt jo voitolla ja pääsevänsä astumaan minua. Siihen se minut asetti saunanlaudetta vasten etunojalleni, takapuoleni pystyyn, nosti helmat ylös ja repi alushousut alas. Sormeili vielä metistä vittuani ja myhäili tyytyväisenä. Minä se olen aina ollut nopea kastumaan sen homman edessä.

Ukkoherra alkoi kaivaa jotakin povitaskustaan. Otti semmoisen pienen paketin, repi auki. Minä lauteeseen nojaten kurkin uteliaana, että mitä se nyt meinasi, kun ei jo heti sisään työntynyt niin kuin miehet yleensä. Housunsa se kyllä laski alas ja komeasti sillä seisoi, yläviistoon, tummanpuhuva oli vonkale, alla raskaat pussukat. Komeat on miehenpuolelle luotu vehkeet, ai ai ai, miten komeat! Mutta sitä minä vieläkin uteliaana ihmettelin, mitä se sormissaan räpelsi. Huomasi se minun ihmetykseni ja naurahti kovalla äänellä, että eikös se korven nuori emäntä ole ennen kortonkia nähnyt. En minä ennen sitä ollut nähnyt. Herrojen ja ukkomiesten kapineitahan ne semmoiset enemmälti olivat ja ovat vieläkin. Paljaalla sitä työmiehet aina hommansa hoitelevat. Tämä ukkoherra naureskeli, että täytyi kumia käyttää, kun hänen eukkonsa se oli niin tarkka miehensä perään. Ei saanut perästä mitään kuulua, ettei eukko olisi eroa hakenut ja vienyt perintöjään menneessään. Kovinpa mahtoi nainen olla vallassa siinä perheessä. Jo sai tukkipomo sen kumisen suojuksensa rullattua vehkeensä päälle, hauskasti se hepin peittikin, ja himokkaasti alkoi asetella takamustani otettavakseen.

Nuori vittuni oli siinä viirullaan ukkoherran silmien edessä ja sinne kapeaan rakoseen se alkoi jäykkää kyrpäänsä työntää. Ähki tyytyväisenä, kun iso työkalu sisään hitaasti työntyi. Ja minulta pääsi ääneen huokaus. Ai ai ai, että se teki hyvää! Ei minua oltu vielä semmoisesta kulmasta astuttukaan aikaisemmin, että minä etupäällä nojasin, mutta omilla jaloillani seisoin. On niillä herroilla konstinsa. Vähän kummalta se kuminen suojus siinä välissä tuntui, kun olin paljasta kyrpää tottunut saamaan. Mutta selkisi minulle, että se oli sitä siemennestettä varten suojaksi pantu, etten minä tiineeksi tulisi eikä tarvitse ukkoherran kesken kaiken ulos vetäistä. Sai nussia loppuun saakka. On se vaan hyvä semmoinenkin kapistus, se kumi, että semmoinen on suojaksi keksitty. Vaikka mieluummin minä paljasta vehjettä sisääni otankin.

Ukkoherra alkoi työntyä minuun koko ajan voimakkaammin ja sai minut värisemään. Pilluni herkisteli vähän väliä, lypsi tiukkana miehen aisaa ja minä sain siitä semmoista hurmiota, etten minä mistään semmoista voi ikinä saada kuin miehestä saa. Tukkipomo tykkäsi puhua roisia juttuja siinä työssä ollessaan. Kyseli, oliko hänellä iso kyrpä ja miltä se tuntui vitussa. Minun oli vaikea puhua siinä, kun hengitys läähätti ja teki mieli vaan voihkia ja ulahdella, kun niin hekumallisen hyvää teki. Ukkoherran painaminen tuntui paremmalta kuin mikään lemmenpeli, mitä olin siihen mennessä kokenut. Oli osaava mies asialla, monessa vitussa taitojaan kartuttanut. Semmoiselle sonnille antaa aina mielellään! Kyseli taas, olenko minä antanut monellekin työmiehelle pillua, samalla puski oikein lujasti sisään ja sai minut kiljaisemaan. Sain huohotettua, että kahdelle vasta. Käski antaa useammalle, että vittu vieläkin paremmaksi kouliintuisi, kunnes hän taas seuraavan kerran tulisi tätä kokeilemaan. Lupasin antaa. Ukkoherra nauroi korskeaa nauruaan, piteli lantiolta kiinni ja antoi minulle koko vaon täydeltä.

Kyllä olikin kestävä mies tämä tukkipomo! Jaksoi kauan aikaa ja voimalla. Ai ai ai, kun ne kaikki miehet sillä tavalla jaksaisivat! Minä olin semmoisessa taivaassa, etten vielä ikänäni ollut ennen sitä ollut. Vittu puristui vähän väliä tukkipomon ison parrun ympärille, imi sitä ja herkistyi taas värisemään sellaisella voimalla, että se tukkipomokin ähki ja murahteli, miten hiton hyvää teki. Se kumartui minun selän päälle ja kouri isoilla käsillään rintojani, niitä hyväili ja isoa kyrpäänsä vaan jaksoi vakoon puskea. Minä olin jo semmoisessa poltteessa ja hekumatilassa, että polvet meinasivat alta pettää. Vielä murisi ukkoherra minulle, että oliko hänellä parempi kyrpä kuin tavallisella työmiehellä, osasiko hän nussia kunnolla. Minä huusin vastaukseksi suoraa huutoa, että on, on, on, osaat, osaat, osaat! Silloin se survoi vehkeensä sisälle vielä kaikin voimin, karjaisi, kyrpä paisui ja ampui lastinsa kumisuojukseen. Minä ulahdin, tunsin sulavani kasaan, jalat pettivät, ja niin me lysähdimme siihen saunan lattialle huohottamaan.

Eihän se Eino tietystikään tykännyt yhtään hyvää siitä ukkoherran käynnistä, kun minä yöllä sängyssä sille siitä supatin. Minua kyllä huvitti se Einon omistamisenhalu. Se oli kuulemma lyönyt jo turpiin yhtä Pekkaa, joka aikoi minua tulla häntimään. Eino oli vielä siihen aikaan isokokoisin niistä työmiehistä, mitä meillä majaili. Nuoria poikasia olivat melkein ne kaikki muut. Sillähän se Eino minua pitikin melkein omanaan. Vaan oli aika Einonkin vetäytyä syrjään, kun saapui voittaja. Tuli vielä yksi kortteerilainen meille vähän muita myöhemmin. Semmoinen uros että! Ja minä vielä alkuun ihmettelin, miten sillä oli niin kummallinen kutsumanimi kuin Isokukko-Uljas! Ai ai ai…

Jatkuu…