lyclon

Niin mahdottomalta kuin se tuntuukin, niin uskallukseni ylitti sen rajan... Kaikki alkoi hiljaisena tiistai iltana syksyn hämärtyessä. Päivä saapui iltaan ja ajattelin hemmotella itseäni - olinhan harrastanut tyttömäistä pukeutumista jo muutamia vuosia. Garderobini oli täyttynyt hiljalleen matkan varrella ja uskaltauduin unelmoida elokuvaillasta yksin parhaimpiini varustautuneena. Eikä muuta kuin tuumasta toimeen.

Työpäivän jälkeen hetken harkintaa ja päätös oli selvä. Suihkuun ja sulostumaan. Hetken etsittyäni kaapista tälle illalle sopivinta, päädyin tummansiniseen lantioliiviin, sellaiseen, joka somasti korostaa lantion Amorin kaarretta.

Lantioliivi vyötärölle, tiukka kiinnitys sivusta, hakasin ja vetoketjulla varmistaen koko komeus. Tälle illalle valitsin sitten "paketista" lycranhohtoiset naturel-väriset Amarin sukat, jotka puin varoen jalkoihin. Miten ne korostivatkaan pitkiä ja hoikkia sääriäni. Sukat ylös kolmella sukkanauhalla, puolelleen kiinnittäen ja sitten pitsiset nimettömät boxerini ja vastaavasti Abecitan rintaliivit.

Koko komeuden peitoksi tummansininen puolipitkä alushame. Tutkin hetken itseäni eteisen peilistä, säärten hehkua aina polven yläpuolelle ja lievää kajoa alushameen alta, olin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Matkaan siis tiistai illan elokuviin.

Niin, tietenkin jouduin tässä vaiheessa peittämään koko komeuden arkisempaan miesten pukeutumiseen mutta sitä alla olevan pukeutumisen tuomaa tunnetta saisin koko illan tunnustella. Ei muuta kuin keskustan Bio Rexiin ja tarkoituksella viime hetkillä sisään aivan takariville jääden, jonne ei kukaan ollut itseään parkkeerannut.

Elokuville tyypilliset alkupätkät, karkkien rapistelut ja asettumiset, muutama mattimyöhäinen ja sitten 1½ tunniksi nauttimaan - kuka elokuvasta, kuka kaveristaan ja kuka mistäkin. Hetken rauhoittuneena uskaltauduin minäkin kuoriutua miehisestä asusteistani. Hiljaa hivutin dockerit jalastani, olinhan yhä ypöyksin takimmaisella rivillä ja turvassa. Komeuteni paljastui elokuvan hämyssä. Nostin polven toisen päälle ja tarkkailin.

Tumman sininen alushameeni peitti juuri sopivasti reiteni, kun sen suoristin koko mittaansa. Polveni ja sääreni loisti teatterin kelmeässä valossa ja tunsin lantioliivini kiristävän sukkieni pitsisiä resoreita reisieni sivuilta ja takaa. Avasin hieman paitani nappeja ja annoin rinnoilleni "happea" tunnelman kohotessa - ainakin itselläni. Aivan upea kokonaisuus. Niinhän siinä sitten kävi, että yllättäen takanani olevalta ovelta kuului askeleita ja totaalisesti näytännöstä myöhästynyt saapui vielä katsomaan näytöstä.

Pimeydessä hän hapuili lähimmälle penkkiriville, kompuroi ohitseni anteeksi pyydellen ja istuutui viereeni. Voi ei - ilta pilalla. Viereeni ahtoi normaalimittainen 40-kymppinen mieshenkilö, joka puoli sokeana ei nähnyt muuta paikkaa kuin ensimmäisen ja lähinnä tulo-ovea olevan, surkea juttu.

Ryhdistäydyin, yritin pelastaa mitä pelastettavissa oli. Minne mennä taaimmaiselta riviltä puolipitkä tummansininen alushame päällä ja housut hädissäni syliini nostaneena. Kaikki liikkuminen kiinnittäisi varmasti huomiota, sukkani kiiltäisivät kuin valolamput teatterin hämyssä. Ei minnekään. Rauhoituin, kyllä tämä tästä. Muutaman minuutin seurattuani elokuvaa totesin, että vierustoverinikin keskittyi vain elokuvaan. Kaikesta huolimatta tunsin kuin olisin alasti, sillä kyllähän sääreni näkyisivät, vaikka kuinka niitä piilottelisin. Samoin ei alushamekaan peittänyt kuin puoli reittä. Paitani napitin kiinni, mutta kyllähän nuo rintani kohoumat paistoivat kuin hangonkeksi silhuettina - ainakin minusta tuntui niin.

Sitten se tuli. Tunsin yllättäen keveän hipaisun vasemmalla reidelläni. Yritin siirtyä sivusuunnassa, mutta käsi seurasi ja laskeutui polvelleni. Käsi lepäsi Amarien verhoamalla polvellani, hetken kuin hämmästellen, mutta rauhoittuen sitten. Olin paljastunut! Vierasta kättä pelästyen siirsin vaistomaisesti oikean reiteni kauemmaksi. Miten tämä jatkuisi? Käsi tutki ja tunnusteli, kävi polveni sisäsivulla, palasi ja uskalsi yrittää ylöspäin. Onneksi sylissäni ollut housumytty esti sen. Olin aivan sekaisin. Molemmat polveni olivat kuitenkin selvästi näkyvissä, eikä ne olleet enää yhdessä. Millaisen kuvan niistä olisikaan saanut puolipitkän alushameen peittäessä enää tuskin mitään, jos edempänä olevat olisivat keskittyneet johonkin muuhun kuin elokuvaan. Onneksi näin ei käynyt.

Käsi tuntui aina vain vaativammalta ja nousi kuin nousikin sukkieni pitsisille resoreille, jolloin näin sieluni silmillä, millaisen ahaa-elämyksen 40-kymppinen mies saikaan. Ote ei ollut enää ihmettelevä vaan vaativa, tämän minä haluan nähdä. Siinä minä olin sitten tuolin selkänojaan painautuneena ja vaativa käsi yritti yhä ylemmäksi. Lopulta pato murtui. Siirsin housumyttyni maahan ja annoin vaativalle kädelle lisää löysää. Tunsin kuinka käsi nousi alushameeni päälle, tunnusteli yllätystään, lantioliivien sukkanauhoja, päältä ja sivulta. Ja minä olin aivan suunniltani. Sukkanauhani näkyi jo johtaen kuin raitiovaunukisko ylös syliini yhä ylemmäksi. Käsi siirtyi oikealle reidellenikin ja nosti hameenhelmaa ylös syliini.

Altahan paljastui pitsiset boxerit, joiden lahkeensuulle sukkanauhat päättyivät. Sitä vastoin etumukseni pullotus ei päättynyt vaan vasta alkoi ja jatkui ja jatkui ylös - aivan kuin boxerit olisi nostettu naulaan. Kädet tunnustelivat löytämäänsä ja minä olin aivan paniikissa - suloisessa paniikissa. Näinkin voi siis käydä elokuvissa ja elokuvahan oli vasta puolivälissä.