Tyzkä

Tämä kertomus ei varsinaisesti ole jatkoa aiemmin kirjoittamalleni tarinalle "Historiankoe", mutta se kertoo saman nuoren naisen seikkailuista muutama vuosi "Historiankokeen" jälkeen.

Lukio-opintojen keskeyttäminen oli alkanut harmittaa minua vasta aivan viime aikoina. Kolme vuotta sitten se oli tuntunut oikealta ratkaisulta. Tuolloin olin typeryyttäni mennyt naimaan historianopettajani kanssa. Vaikka olinkin kovasti halunnut sitä, oli tapahtuma aiheuttanut molemmissa osapuolissa hämmennystä ja häpeääkin. Kuin tilauksesta sain samoihin aikoihin hyvän työtarjouksen, ja otin sen vastaan päästäkseni ajattelemasta suhdettani opettajaan.

Olin ilmoittautunut iltalukion kursseille aivan viime tingassa ja nyt uuden koulun käytävillä kävellessäni mietin, olinko edes menossa sille kurssille kuin oli tarkoitus. Istahdin penkille luokan ovea vastapäätä ja kaivoin kassistani edellispäivänä ostamani kurssikirjan. "Suomen varhaishistoria", sen kannessa luki. Huokaisin, kun mieleeni palasi edellinen, päivälukiossa käymäni historiankurssi. Nyt olisi oltava varovoinen. Minulla oli paha tapa ihastua, tai vähintäänkin tuntea seksuaalista vetoa opettajiin, enkä nyt halunnut sotkea tätäkin mahdollisuutta saada valkolakki ruskeita kutrejani koristamaan.

Suuren seinäkellon minuuttiviisari nytkähti numero kahdentoista päälle. Pian luokkahuoneen ovi aukeni ja sen takana odotelleet opiskelijat astelivat sisään. Istahdin eturiviin luokan keskivaiheille ja otin muistiinpanovälineeni esiin. Huomasin opettajan vasta, kun hän alkoi kertoa luokalle kurssin rakenteesta ja etenemisestä. Katselin häntä syrjäsilmällä kirjoittaen samalla muistiin tehtävien palautuspäiviä. Arvioin miehen iäksi noin 40 vuotta. Hän oli minua varmaan päätä pidempi, hoikka, mutta vatsan kohdalta hiukan pyöristynyt. Lyhyehköt, ruskeat hiukset olivat hivenen harmaantuneet, ja silmissä oli terävä katse - ehdin tarkistaa senkin nopealla vilkaisulla. Vaatetus oli siisti: musta T-paita ja samanväriset farkut.

Tunti kului hitaasti. Huomasin tarkastelevani luokan edessä seisovaa opettajaa, joka oli matalan seksikkäällä äänellään ilmoittanut nimensä olevan Jarkko. Katseeni hiveli hänen vartaloaan, tutki kapeita kasvoja ja etsi hänen katsettaan. Jarkko vastasi katseeseeni aina silloin tällöin. Se sai huuleni muodostamaan kasvoilleni pienen hymyn. Tunnin päättyessä en voinut muuta kuin todeta olevani taas ihastunut.

Seuraavat päivät sydämeni ja aivoni kävivät sisällissotaa kehossani. Tein lujan päätöksen lakata ajattelemasta opettajaani, mutta koulussa yllätin itseni kerta toisensa jälkeen haaveilemasta käsi poskella. Nyt minulla kuitenkin oli järkeä päässä enemmän kuin kolme vuotta sitten. Eikä 21-vuotiaan pidä muutenkaan toimia aivan tunteidensa johdattelemana, ajattelin. Siispä keskityin yhä enemmän töihini ja liikuntaharrastukseeni saadakseni muuta ajateltavaa. Se tuntui tehoavan.

Eräänä iltana jäin tunnin jälkeen keskustelemaan opettajan kanssa siitä, missä järjestyksessä ja milloin minun olisi paras suorittaa kursseja. En voinut olla huomaamatta, kuinka Jarkko katseli minua hailakansinisillä silmillään. Kahden kesken ollessamme hänen muutoin niin terävä katseensa muuttui hyvin lempeäksi. Myös tunneilla hänestä usein paistava kireys ja jonkinlainen ärtyneisyys katosivat hetkessä. Jarkko puhui minua enemmän ja katsoi minua samalla silmiin. Kun taas minä avasin suuni, hän tuntui kuuntelevan hyvin keskittyneesti ja välillä olin jopa huomaavinani pienen hymyn hänen muutoin niin totisilla kasvoillaan, vaikka en ollut sanonut mitään hauskaa.

Tällaiset keskustelut alkoivat tulla tavaksi. Melkein joka ilta keksin jonkin syyn mennä juttelemaan opettajan kanssa. Kurssin edetessä puheenaiheet muuttuivat vähitellen yhä henkilökohtaisemmiksi. Kertoilin opettajalle syyslomasuunnitelmistani ja hän omistaan. Toisinaan puhuimme kirjoista ja elokuvista. Tunsin viihtyväni Jarkon seurassa kummallisen hyvin, eikä hänelläkään tuntunut olevan mitään juttutuokioitamme vastaan. Jutellessamme tunsin kuitenkin haikeutta: kurssi loppuisi pian, eikä seuraavassa jaksossa olisi historiaa, vaan ihan muita aineita.

Lauantai-ilta. Makoilin sängyllä juuri suihkusta tulleena ja selailin kalenteriani. Kaikki neljä esseetä oli kirjoitettu ja ne pitäisi palauttaa...maanantaina. Sen päivän kohdalla oli kalenterissa muistutus lupauksesta jäädä ylitöihin. Mietin kuumeisesti, mitä tehdä. Opettaja oli ollut ehdoton päivämäärän suhteen: myöhässä palautetut työt hylättäisiin. Hetken mielijohteesta avasin kannettavan tietokoneeni kannen ja kirjoitin osoiteriville koulun osoitteen. Tovin etsittyäni löysin henkilökunnan yhteystiedot. Siinä, listan kolmanneksi ylimpänä näkyi Jarkon sähköpostiosoite. Naputtelin hänelle melko muodollisen viestin, jossa kerroin huomanneeni vasta äsken, etten pääsisi kouluun esseiden palautuspäivänä. Tämän tehtyäni päätin mennä nukkumaan, jotten turhaan murehtisi asiaa.

Aamulla heräsin sateen ropinaan ikkunaani vasten. Loikoilin hetken sängyssä ja heräilin kaikessa rauhassa. Keitin pannullisen kahvia ja istahdin pöydän ääreen tietokone seuranani. Sähköpostilaatikkoni aukesi kertoen, että minulle oli yksi uusi viesti. Lähettäjä oli Jarkko. Huomasin jännittyväni. Mitä jos asia ei selviäisikään enkä näin ollen pääse kurssista läpi? Avasin viestin vapisevin käsin. "Terve ja kiitos viestistäsi! Ikävä juttu, ettet pääse kouluun maanantaina. En kuitenkaan voi ottaa töitäsi vastaan enää sen jälkeen, koska en ehtisi korjaamaan niitä ajoissa. Minulla on kuitenkin ehdotus. Olisiko siitä hirveästi vaivaa, jos toisit esseet minulle kotiin? Terveisin Jarkko." Viestin loppuun oli lisätty vielä puhelinnumero. Katselin viestiä ällistyneenä. Ettäkö menisin käymään opettajani kotona? Ajatus tuntui oudolta.

Nousin kuitenkin pöydästä ja hain kännykkäni yöpöydältä. Näppäilin numeron yhä vapisevin käsin ja painoin vihreää luuria. Puhelin soi pitkään. Lopulta joku vastasi. Kuului rapinaa ja kahinaa, sitten miehen väsynyt ääni: "Jarkko". Olin hetken vaiti, kunnes sain jännitykseltäni sanottua: "No, täs on Jonna, terve. Rupesin vaan soittelemaan, ku läheteltiin sähköpostia niistä esseistä. En kai mä herättäny?" "Et toki", Jarkko sanoi liioitellun pirteällä äänellä, joka paljasti hänen kyllä olleen nukkumassa. Samassa hän jatkoi: "Nii, oisko sulla tänään aikaa tuoda mulle ne kirjotukset? Mä asun tässä Helsingintiellä, se sellanen punanen talo, kyllä sä sen tiedät." Kuulosti siltä, ettei minulla ollut vaihtoehtoja, joten totesin: "No, voinhan mä tulla. Tunnin päästä?"

Jarkko asui melko kaukana, joten minun oli lähdettävä melkeinpä saman tien. Mietin koko matkan hermostuneena, miten homma etenisi. Luultavasti vain antaisin paperit Jarkolle oven raosta. Tuskin hän minua sentään sisälle kutsuisi, vaikka salaa mielessäni vähän toivoinkin niin tapahtuvan. Olin niin ihastunut, että olin jo ajat sitten lakannut miettimästä, mihin tämä johtaisi. Halusin vain olla opettajan lähellä mahdollisimman paljon.

Katsoin opettajan asunnon numeron rappukäytävän nimitaululta ja kiipesin hissittömän talon kolmanteen kerrokseen. Seisahduin oven taakse antaakseni hengitykseni tasaantua ja tarkistaakseni, että vaatteeni ja hiukseni olivat hyvin ennen kuin painoin ovikellon nappia. Ovi avautui nopeasti ja ystävälliset kasvot kurkistivat sen takaa. "Moi! Kiva ku pääsit tulemaan. Tuu sisään", Jarkko sanoi ja vetäytyi ovelta. "Moi vaan", vastasin hänelle ja astuin sisään. Eteinen oli pitkä suora käytävä, jonka oikealla seinällä oli ovi keittiöön. Toisessa päässä olivat vastakkaisilla puolilla olo- ja makuuhuone. Seinältä minua tervehti Mannerheimin muotokuva, juuri sellainen, joita näkee kaikissa historianluokissa. Kulkiessani opettajan perässä tämän olohuoneeseen huomasin, että seinät oli täytetty historiallisilla kartoilla ja muotokuvilla ja lattiaa peittivät korkeat kirjapinot, jotka eivät olleet mahtuneet hyllyyn.

Jarkko istahti harmaalle kangassohvalle ja taputti paikkaa vieressään. Istahdin siihen ja kaivoin laukustani esseet, joita olin tullut palauttamaan. "Mä voisin lukea nää nyt saman tien, jos sulla on aikaa odottaa hetki" mies totesi kysyvällä äänellä. Odottamatta vastausta hän nousi ylös ja käveli vastakkaiselle seinälle asetetulle lasikaapille. "Ota vähän viiniä ootellessas, ni ei käy aika pitkäks", hän jatkoi tuoden sohvapöydälle kaksi lasia ja pullon kohtuullisen laadukasta punaviiniä.

Viini sai oloni rennoksi, enkä enää jännittänyt lainkaan. Muutaman lasillisen jälkeen tuntui ihan luonnolliselta istua opettajan vieressä tämän kotisohvalla. Katselin Jarkkoa, joka oli syventynyt kirjoittamiini teksteihin. Hänen ilmeensä oli keskittynyt ja hartiansa hieman jännittyneet. Hetken mielijohteesta nostin käteni hänen hartioilleen ja aloin hieroa niitä. Jarkko hätkähti ja katsoi minua hieman ihmetellen. "Mä huomasin, että sun olkapäät on vähän sen näköset, että ne kaipais hierontaa", selitin. "Joo, hiero vaan.Tuntuu oikein kivalta", opettaja vastasi ja jatkoi lukemista. Hänkin oli siemaillut viiniä lukemisensa lomassa, ja huomasin hänen poskiensa alkavan hehkua. Jarkkoa katsellessani tunsin jalkovälissäni tietynlaisen kuumotuksen, ja tiesin, ettei se johtunut viinistä.

Toisen käteni hieroessa niskaa laskin toisen Jarkon reidelle alkaen hyväillä sitä. Opettaja katsahti minuun hymyillen ja laski paperit käsistään pöydälle. Hän kääntyi minuun päin, tarttui molemmin käsin hellästi päähäni ja katsoi suoraan silmiin. Näin hänen silmissään lämmön ja hellyyden. Lopulta hän suuteli minua. Antauduin mukaan kilisuudelmaan tuntien, kuinka opettaja silitteli hiuksiani. Lopulta Jarkon suu erkani omastani. Aloin hitaasti napittaa auki paitaani, jonka alle en ollut laittanut rintaliivejä. Opettajan katse nauliutui ensin näppäriin sormiini, sitten kankaan alta paljastuviin c-kupin rintoihini, joiden nännit nöpöttivät seksikkäästi. "Sä oot kyllä ihana", hän sanoi melkein kuiskaten ja alkoi hyväillä hellästi rintojani. Pian hänen otteensa koveni, ja suuret miehen kourat puristelivat tissejäni rajusti. Tunsin opettajan hengityksen kiihtyvän hiukan. Kurottauduin suutelemaan häntä alkaen samalla avata hänen kauluspaitansa nappeja. Käteni kulkivat hyväillen pitkin Jarkon rintaa ja vatsaa. Painoin Jarkon sohvalle puoliksi makaavaan asentoon ja annoin huulteni kulkea käsien perässä suudellen jokaista kohtaa lämpimässä ihossa. Valuin aina vain alemmas, ja Jarkon hengityksestä saatoin kuulla lähestyväni jalkoväliä. Opettaja levitti jalkojaan, ja polvistuin niiden väliin. Farkkujen vetoketjun takaa paljastui todella pitkä elin. Henkäisin ajatellessani, miltä se tuntuisi kohta suussa. Tai pillussa. Päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja painoin kosteat, kiiltävät huuleni Jarkon kullin varteen puristaen samalla kevyesti juuresta. Jarkko huokaisi. Jatkoin lipomalla kieleni kärjellä vartta ylös alas. Lopulta en enää malttanut, vaan upotin kullin hitaasti suuhuni tiukaksi renkaaksi puristettujen huulieni läpi. Pyöritin kieltäni terskan ympärillä ja imaisin kullin välillä puoleen väliin saakka suuhuni. Enempää ei mahtunut, mutta se ei tuntunut Jarkkoa haittaavan, sillä hän ynisi ja vääntelehti jo aivan kiimaisena. Samassa hän tarttui kevyesti hiuksiini ja työnsi kulliaan syvemmälle suuhuni. Korjasin hiukan asentoani ja annoin hänen naida suuhuni. Se tuntui aivan ihanalta. Puristin huuleni varren ympärille ja tunsin hitaan edestakaisen liikkeen. Lopulta opettaja hellitti otteensa hiuksistani ja vetäytyi suustani. "No nii, pikkulutka. Ei makeaa mahan täydeltä." Naurahdin. "Oletkos sä opettajasedän pikkulutka, oletko?" Jarkko kysyi tiukkaan sävyyn. "Olen, opettaja", vastasin muka nöyrästi. "Hyvä, koska sä oot koulun upein tyttö", Jarkko totesi läpsäisten minua takapuolelle.

Opettaja nousi seisomaan käskien minun pysyä paikallani polvillani sohvan edessä. Hän asteli taakseni ja käski tiukala äänellä kumartua nojaamaan sohvaan. "Mä olen opettaja ja sä, lutka, teet ihan niinkun mä sanon". Sohvan istuinosa oli matala, joten peppuni oli korkeammalla kuin pääni. Se tuntui melko kiihottavalta. Peppu pystyssä opettajan edessä. Onneksi minulla oli sentään hame päälläni, vaikka aavistelinkin, ettei se siinä enää kauaa pysyisi.

Jarkko nosti hameenhelman takapuoleni yli selkääni ja riuhtaisi jalkojani erilleen. Pilluni oli kiihottunut litimäräksi jo ajat sitten, ja saatoin vain arvailla, mitä Jarkko ajatteli sen nähdessään. Tunsin opettaja sormien hyväilevän häpyhuuliani sivellen niitä kevyesti. Levitin jalkojani lisää ja yritin nostaa pyllyäni ylemmäs, jotta pilluni olisi mahdollisimman hyvin tarjolla. Yhtäkkiä kuului litsahtava ääni, kun Jarkko työnsi kaksi sormeaan pilluuni. Voihkaisin mielihyvästä. Jarkko alkoi nussia minua sormillaan yhä kiihtyvään tahtiin. Välillä vauhti hidastui, sitten taas koveni. Toisen käden etusormi alkoi pyöriä klitorikseni kärjellä. Mahtavaa. Olin polvillani peppu pystyssä opettajani olohuoneen lattialla samalla kun tämä sormetti minua. Huuliltani pääsi huokauksia huokauksien ja ynähdysten perään.

Juuri, kun olin laukeamaisillani, Jarkko lopetti sormetuksen. "Haluaakos pikkulutka opettajasedän kyrpää pieneen pilluunsa?" "Haluan", vastasin kiimasta pökerryksissäni. Muuta ei tarvittu. Opettaja survaisi pitkän kullinsa pilluuni pohjaa myöten. Pitkin, hitain työnnöin hän alkoi naida pilluani, joka valui märkyyttään reisilleni asti. Pikkuhiljaa työnnöt nopeutuivat, ja kohta Jarkko rynkytti vittuani kuin viimeistä päivää. Silmissäni tuntui pimenevän. Sohva natisi kyynärpäitteni alla, ja Jarkko huohotti takanani. Yhtäkkiä hän lopetti panemisen. Käsi kurkottui etukautta hieromaan klitoristani. Lähes saman tien pilluni alkoi supistella, ja olin taivaissa. Jarkko työnteli taas kyrpäänsä sykkivään kolooni ja huohotti kuin hengenhädässä. Tuntui aivan ihanalta, kun orgasmin keskellä tunsin terskan hakkaavan kohdunsuutani. Lopulta opettaja veti elimensä ulos ja ruiskutti paksun sperman pitkinä roiskeina pakaroilleni.

"Saikos pikkulutka nyt tarpeeks munaa?" Jarkko kysyi virnistäen istuessamme sohvalla lähes sylikkäin siemaillen loppua viiniä. "Sain. Vaikka en mä sitä hakemaan tullut...", sopersin hieman nolona. "En mäkään sua siks tänne pyytäny, ihan tosi. Sä oot vaan niin mieletön. Mukava ja kaunis", Jarkko selitti, ja jatkoi sitten kuin häveten sitä, että oli saanut sanottua, mitä mieltä minusta oli: "Nii, ne esseet. En mä niistä kyllä voi kymppiä antaa, mutta jos sä tuut tänne ens lauantaina, ni ehkä mä voin korvata sen mielipahan jotenkin..." Annoin pusun hänen karhealle poskelleen, ja hän tiesi, mikä oli vastaukseni hänen ehdotukseensa.

Pahoittelen, että jatko-osan kirjoittaminen vei näin paljon aikaa. Palaute on yhä erittäin tervetullutta!