~Kundi vm.-88

Töistä päästessäni vilkaisin milloin bussi kulkee kotiin. Huono tuuri, myöhästyin juuri lähteneestä ja joudun odottamaan tunnin verran koska on lauantai ja ei kulje niin usein busseja.

No, ajattelin että kerkeän käydä yhden lonkeron ottamassa vittumaisen työpäivän jälkeen. Olinhan taas joutunut painimaan laitapuolen kulkijoiden kanssa pitkin päivää, jotka suurimman osan ajastaan ovat kaikenlaisten päihteiden alaisina ja jaksavat vääntää, hikihän siinä taas oli tullut. En jaksanut puhtaita vaatteita vaihtaa päälleni joten jätin vartijan reisitaskuhousut ja villapaidan päälleni ja heitin vain takin siihen päälle.

Lonkero maistui niin hyvältä että piti toinenkin tilata, olihan vielä nelisenkymmentä minuuttia bussin lähtöön. No kusihätähän sitten iski ja tyhjensin lonkeron ja ajattelin että vessan kautta poistun odottelemaan kyytiäni.

Vessaan kävellessäni naisten vessan ovi avautui ja sieltä astui hehkeä noin kolmissakymmenissä oleva kaunis ja muodokas nainen joka hymyili pirteästi. Kävelin hänen ohitseen ja katseemme kohtasivat ja ihan refleksinä tokaisin hymyillen: "Moro", johon hän tervehti takaisin ja huomasin hänen hymynsä vain leveni.

Jatkoin siitä vessaan kuselle miettien että olipas hyvännäköinen nainen. Parikymppisenä kaverina pidän hiukan itseäni vanhemmista naisista ja äskeinen nainen oli juuri sen näköinen mistä pidän, täydellinen pyöreä peppu ja muodokas, muttei liian iso.

Siitä sitten lähdin poistumaan kuppilasta ja vilkaisin vielä näkyisikö tätä naista, näkyihän hän, yksin kulmapöydässä lukien lehteä oluen kera. Katsoin kelloa, jos kerkeäisin käydä juttelemassa, mutta kello näytti jo sen verran että pitää pysäkille lähteä.

Sytytin savukkeen ja odottelin bussia ja mietin tätä naista joka jäi härnäämään mielessäni, ajatukset harhailivat ja puntissa alkoi vähän painetta tuntua. No, bussihan saapui juuri silloin ja tumppasin röökin tuhkikseen ja astuin bussiin, maksoin matkani ja menin takapenkille.

Katselin ikkunasta ulos ja edelleen mietin tätä naista ja annoin mielikuvitukseni laukata. Suljin silmäni ja ilmeisesti nukahdin nopeasti ja heräsin säpsähtäen kun bussi pysähtyi, olin nukkunut pysäkkini ohi ja ajattelin että jään seuraavalla asemalla joka oli jo lähellä, ja lähden paluusuuntaan.

Nousin penkiltä ja huomasin että samainen nainen oli kanssani bussissa ja ajattelin että perkele kun nukuin, olisin voinut mennä ja jutella hänelle! Ilmeisesti oli tullut jälkeeni bussiin enkä ollut ympärilleni katsellut..

Nousin bussista ja huomasin että hänkin myös nousi pois. Kävin katsomassa koska lähtee takaisin bussi, ja ei helvetti, tunnin joudun taas odottamaan ja tässä ei edes näytä olevan mitään kuppilaa lähellä.

Mieleen tuli että rohkaisen mieleni ja menen juttelemaan naiselle. Mutta huomasin että hän kävelee suoraan minua kohti, menin hiukan hämilleni kun hän tuli aivan eteeni ja ojensi kätensä: "Moi! Mä oon Riikka." hymyillen säteilevästi. Tartuin käteen vastaten: "Jani, kiva tavata". "Mihin sä oot menossa?" Riikka kysyi, johon vastasin selittäen että nukuin pysäkkini ohi ja takaisinpäin lähdössä, tunnin päästä. Riikka sanoi että olisi tullut juttelemaan jo bussissa muttei kehdannut tulla herättelemään, "Ihan mielellään olisi saanut tulla herättelemään" vastasin naurahtaen. Huomasin että Riikka oli pienessä hiprakassa, mikä oli hauskaa koska hän hihitteli siinä juttelun jatkuessa söpösti, kuin teinityttö.

Harmittelin että kun tässä nyt olisi aikaa niin olisi tuopilla voinut käydä muttei ollut mitään paikkaa lähellä. "Hei, mä asun ihan tossa sadan metrin päässä, jos uskallat tulla käymään niin mä voin tarjota tän kierroksen, eikä sun tarvi täällä ulkona seisoskella!". Sydämeni teki yhden ylimääräisen lyönnin ja ajattelin ettei tarvi kahta kertaa pyytää!

Lähdettiin kävelemään ja saavuttiin suhtkoht uuden kerrostalon pihaan. Mentiin rappukäytävään ja Riikka tilasi hissin alas. Hissi kilautti äänen saapuessaan ja astuttiin sisään, "Neloseen" Riikka sanoi vaikka oli itse nappuloiden vieressä. No, kurkotin nappulaan Riikan ohi jolloin kuulin hänen hengityksensä ja hieman samalla hipaisin vartalollani häntä, huomasin että Riikka päästi pienen huokaisun. Hissin kivutessa ylöspäin juteltiin niitä näitä ja saavuttiin Riikan ovella, hän avasi oven ja astuttiin sisään...

Ensimmäinen tarinanpätkäni ja jatkoa on luvassa.. ;)

Palaute on erittäin tervetullutta!