Tuomo

1960-70-luvuilla maaseudulla kierteli vielä kulkureita. Kulkurit olivat kiertävän elämäntavan omaksuneita sekatyömiehiä, jotka talvet olivat metsätöissä, kesät pelloilla viljatöissä. Elettiin vielä aikoja, jolloin maaseudun touhuissa tarvittiin elävää miestyövoimaa.

Kylällämme kävi joskus kesäisin Rafael-niminen kulkuri. Tummatukkainen, pian nelissäkymmenissä oleva vahva työmies ilmaantui aina kevätkylvöjen aikaan taloille kyselemään satunnaisia töitä ja asuinpaikkaa. Usein järjestyi, Rafael tiedettiin hyväksi työjuhdaksi.

Piirit olivat melko lailla pienet tuon ajan maalaiskylissä. Muistan kuinka keväällä poljin kymmenvuotiaana pyörällä hiekkatietä Rafaelin kanssa jutellen, kuunnellen taas talven ajalta juttuja kuinka oli pimeissä lumisissa metsissä tullut susia ja karhuja vastaan. Niitä juttuja silmät hehkuen kuuntelin ja ajattelin, että minusta tulee isona kulkuri. Niin jännittävältä kuulosti kulkurin elämä.

Kulkurit toivat kylille aina tuulahduksia vierailta paikkakunnilta. Jännitystä ja säpinääkin. En tiedä mikä Rafaelissakin naisia viehätti, mutta jotenkin tuntui, että mies talosta taloon kulkiessaan taisi kulkea myös pillusta pilluun. Mikään vonkamies ei ollut kysymyksessä, mutta jokin Rafaelissa sytytti naiset. Oliko se surumielinen sotaorvon katse, oliko se komea, jäntevä ulkomuoto, oliko se tumma vahva tukka. Vai oliko se tarinoiden mukaan mahtavan kokoinen kulli. Jonkinlainen julkinen salaisuus tuntui nimittäin olevan se, että Kulkuri-Rafaelin parru oli todella iso.

Kun Rafael oli talossamme töissä, tajusin jo lapsena, kuinka salaperäinen kulkija, joka vain hetkeksi pysähtyy taloon, saa tuotua tullessaan viestin siitä, että on olemassa muutakin kuin se oma pihapiiri ja aherrus. Ja jos naisväki tapasi haaveilla, toi vieras hetken lohdun.

Lea-äitini, komeaksi emännäksikin sanottu sipoi tukkaansa ja laittoi varoen silmänsä niinä viikkoina kun Rafael oli talossa. Mekko oli puhtaampi kuin tavallisesti. Kun Rafaelille puhui ja ruokaa tuvassa laittoi, oli tavallista ystävällisempi ja hymyilevämpi. Nautti kun tiesi vieraan vähän katsovankin sillä silmällä, ei vanhempaa kuin silloin reilu kolmikymppistä emäntää.

Kun isä sitten oli kesällä metsäkaupoilla kaupungissa parin päivän matkan, kuuntelimme isosisko Talvikin kanssa iltapäivällä hiljaisina voileipiä keittiössä syöden, kun yläkerrasta kuului ensin vähän tavallista lujemmalla radion ääni, ja kohta vuoteen narinaa ja lattialautojen natinaa. "Rafael..oooh!...olet mahtava!...sinä!...oooh!". Äidin voipuva, kiihkeä parahtelu kertoi Rafaelin siellä tekevän satunnaisrengin sivutointa. "Aaah!..oh...Rafael...sinä olet valtava!.."

Hyvinhän tiesin mitä siellä yläkerrassa tehtiin, ja tiesin, että isälle ei puhuttaisi. Pian palautui tilan arki ennalleen. Äiti laittoi Rafaelille voileipiänsä posket hymyssä punoittaen. Joskus ohimennen näin kun Rafaelin käsi vilja-aitalla lomps luontevasti otti ja kouraisi takaapäin äitiä rinnoista. "Äsh!..lopeta!..hullu!", äiti esteli miehen naurahtaessa. Äiti oli suvun naisten tavoin isorintainen ja sellainen naisellisella tavalla roteva nainen. Taatusti Rafaelin mieleen.

*

Vuodet kuluivat ja sadot seurasivat toisiaan. Rafaelia ei näkynyt muutamaan kevääseen meillä, kunnes sitten tuli jälleen. Isä ei Rafaelin sivutoimista äidin kanssa tiennyt ja taas oli kulkuri tervetullut taloon.

Talvikki-sisko oli kasvanut jo kohta kaksikymppiseksi nuoreksi neidoksi. Heilasteli Pekan, oman kylän pojan kanssa. Kihloihin olivat pian menossa.

Talvikki oli vaaleatukkainen maatalon tyttö. Kuunteli huoneessaan Ganesia ja ihaili isojen kaupunkien tuulia. Piti joskus tukkaansa palmikolla ja nauhaa päässä. Isä välillä kiusasi hippitytöksi kun Talvikki joskus laittoi kylänraitillekin sellaisen mekon ja rauhanmerkit, että aatemaailma sai näkyä.

Jossain olin jo viisitoistakesäisenä kansankoulun päättäjänä saanut siitäkin vihiä, että Talvikki tykkäsi olla rauhan ja rakkauden asialla poikien kanssa. Kyllä siinä pihassa pyöri muutamaan otteeseen poikia moottoripyöriensä kanssa Talvikkia kysymässä. Sitten osasivat kertoa kylillä saaneensakin. Tiedä häntä.

Joskus olin sen nähnytkin kun joku poika pussaili Talvikin kanssa kesäisen aamuyön vaaleudessa kotoportin luona aitan seinää vasten. Siinä oli jo mekko saanut väistyä kun poika huohotellen ja onnensa kukkuloilla suuteli Talvikkia, jonka yläruumiin oli saanut paljastaa. Vaivasi ja hyväili DD-kokoisia lolloja. Kulli kovana aneli, että Talvikki päästäisi aittaan sisälle. Tyttö ei sillä kertaa ainakaan myöntynyt.

Kun Rafael sitten tuli taloon uudemman kerran, värinää oli luvassa, nyt Talvikin kanssa. Olin siinä huomaavinani katseen ja salaisen hipaisun jos toisenkin ja aina Talvikille nousi puna poskipäille. Tiesihän tuo mistä puusta Rafael oli veistetty ja senkin, minkälaisen nautinnon tämä isolla kalullaan oli naisille antanut.

Navetalla kerran sitten tajusin, että nyt se on menoa. Jälleen liehutti Talvikki vaaleata tukkaansa miestä viedäkseen. Hymyili ja flirttaili, kumartui niin, että isot rinnat varmasti kulkurin katseen alle joutuisivat mekon kaula-aukosta. Kyykisteli ja pyllisteli niin, että muodokkaan takamuksen kaaret laskeutuisivat siihen Rafaelin sektorille. Vanhemmat olivat poissa. Minä neuvottomana katselin aitasta kun Talvikki ja kulkuri siirtyivät yläkertaan. Yritin olla portaita naristamatta, kun pienestä kulmasta sisään Talvikin huoneeseen tirkistelin.

- En minä tuu sun kanssa tämän enempää.. suukon saat.

Talvikki otti vastaan Rafaelin pitkähkön, herkän suudelman, tytön käsi hiveli miehen ahavoitunuttta poskea. Ei jäänyt siihen yhteen, suudelmat jatkuivat. Pian miehen huulet hamusivat jo tytön kaulaa. - Rafael..älä viitsi.. ooh!.

Vastustelu kuulosti enää muodolliselta. Rafael suuteli huokailevan tytön kaulaa, tytön kädet etsiytyivät miehen hartioiden ympärille. - Oih...tunnut kyllä..ihanalta.. Rafael!..

Miehen käsi siveli jo Talvikin reittä joka pilkotti mekon alta tytön istuessa pöydällä. - Ooh...sinnekinkö jo kosket...voi että sun kanssas...oh.

Rafaelin tehdessä sitkeästi lämmittelytyötään Talvikki jatkoi vielä jarruttelua, soperteli yksinään ja huokaillen, että "voi, mitä me tehdään" tai "ei me voida tehdä näin" samalla antaen kernaasti miehen suudella ja hyväillä.

Rafael lähestyi jo kädellään pimpin portteja. - Kulta Talvikki, saanko... Rafaelin sormet jo suutelun lomassa hivelivät Talvikin lämmintä ja kosteaa pillua pikkuhousujen läpi. - Sinne et mene...nyt..ooh..nyt ollaan jo aika pitkällä! Aaah!...

Mies ymmärsi vastustelun retorisen luonteen. Hetken hän malttoi sivellä häpyä pikkuhousujen päältä. Kohta Talvikki levitti jo hieman jalkojaan eikä Rafael enää pian antanut ajatuksenkaan häiritä vaan sai jo tytön pepun nousemaan pöydästä niin, että pikkuhousut saivat mennä.

Rafael ei aikaillut, vaan oli jo pian polvillaan tytön edessä, pää jalkovälissä ja kieli lirputti ja teki työtään Talvikin klitoriksella. Tytön pää kaartui taakse huudon säestyksellä - Aijai...oooh!...aaah!...sinä...Rafael...oooh!. Talvikin jalkovälistä kuului suoranainen maiskutus kun mies antoi satumaista suuhoitoa ainakin tytön kiljahduksista päätellen. - Iiih!...ah!...voiettä!. Talvikki oli niin kiihottunut, ettei pidäkkeitä enää ollut. Varmasti pihaan asti kuului että yläkammarissa talon nuorta emäntää hoidetaan. - Aah..sinä teet minut hulluksi!.. Aiii! Iiih!.. Kohta orgasmi tärisytti Talvikkia kammarin pöydällä ja kädet nojaten selän takana pettivät ja tyttö putosi selälleen.

Kyyneleet olivat tytöllä silmissä ja hengitys ei ottanut tasaantuakseen. Reidet värähtelivät vielä, suusta tuli voipunutta taivastelua. - Rafael..ei ole koskaan tuntunut mikään tällainen näin hyvältä... olet kyllä kulta..

Ei osannut Talvikki enää edes vastustella, kun Rafael nosti hänet vahvoilla käsillään sängylle. Katsoi vain onnellisena ja syyllisen tyydytettynä tuntematta vähääkään häpeää, kun Rafael hymyillen ja naurahdellen, tytön ylitse polvistuneena riisui tämän mekon kokonaan pois. - No tyttö olet kyllä kaunis siinä... tykkään susta kuule kovasti... Rafael mutisi selvästi innokkaana ja Talvikille hymyillen. Housuissa näkyi että puristi, kun jättihalko oli jo paisunut asemiinsa. Sitten Talvikki kohottautui käsillään sen verran, että Rafael sai riisuttua rintaliivit pois.

Siinä olivatkin sitten miehen ilona Talvikin isot rinnat. - Toivottavasti sää tykkäät niistä... Talvikki venkuili hymyillen tietäen, että Rafael oli jo aivan pulassa, kun varmasti kylän isoimmat nuoren tytön rinnat olleet siinä miehen iloksi annettu. - No voi sua kuule... enhän mää saa silmiäni noista irti... voi jukolauta sua, tyttö sulla on ihan mahdottoman isot limput!

Tyttö vain kikatteli, kun Rafael sitten antoi kielensä leiskua nänneillä, puristeli hellästi, vaivasi varoen Talvikin suuria rintoja. Samalla hinkkasi jo miehustaan tytön paljasta vakoa vasten. - Hmmm...umh..voi sua tyttö...voi että kun on isot munkit!..

Rafael riisui sitten housunsa, otti esiin mahtavan aseensa joka seisoi jo ymmärrettävästi pystyssä kuin torni suurten kivesten riippuessa alla. Pahemmin kyselemättä mies tuli tytön päälle ja vähän aseteltuaan painoi isoa penistänsä sisälle. - Ei voi olla totta...miten se onkin noin valtava!. Talvikki taivasteli.

Ensin teki vähän tiukkaa, mutta harjaantuneena panomiehenä Rafael tiesi, että kyllä se sinne menee, kun vain malttaa painaa. - Oih...voi...sattuu!... Talvikki puri hammastaan yhteen, lantio pehmensi työmiehen kovaa tulemusta. - Älä vain lopeta...ei...työnnä vaan vielä...ah!..mutta varoen!..voi Rafael!!!

Kulkurin iso kalu painautui tytön rasiaan hitaalla mutta määrätietoisella otteella. Rafaelin huulilta pääsi tyytyväinen huudahdus, kun kalu oli määrämittansa sisällä. Hitaasti, mutta varmoilla työnnöillä kalu sitten soljahteli märässä uomassa vakoa äärimmilleen venyttäen. Talvikki kirahteli ja huudahteli koko ajan. Nautti selvästi ja yritti rentouttaa pimppilihaksensa kun vain parhaiten taisi. Rafael naidessaan katseli tytön kasvoja vähän epävarmana, josko tämä rasia oli orhille liian tiukka, vaikka arvatenkin kulkuri oli paukuttanut siementään melko monenlaisiin pilluihin. - Talvikki-pieni...pitäiskö vain lopettaa...

Talvikin silmät rävähtivät auki, kädet tarttuivat miestä niskatukasta ja huulilta tuli lähes parkaisten: - Ei saamari...sulla on aivan mahtava kulli...saamari et lopeta..

Asia selvä. Rafael jatkoi nylkyttämistään ja koko ajanhan meno helpottui. Siinä Talvikki alla jalkansa levittäneenä taivasteli huudahdellen kuinka ihanalta tuntui kun joku panee niin että tuntuu. Välillä reidet tärähtelivät ja silmät seilasivat, kun tyttö sai orgasmin. - Aaah!..ooooh!...voivoivoi!...Rafael-kulta...sinä olet mahtava. Hieman vaivaannutti kun Talvikki äidin sanoin ylisti kulkuria, pedin kirskuessa kun Rafael käsinojassa kiihdytti lantionsa tahtia. - Ah!Ah!..joo..tyttö...ihana on sinulla pillu!..suloinen on sinulla pillu!

Rafael asettui kohta selin sängylle. Kulli kohosi tanassa lähes pystysuorana. Joskus myöhemmin sain tietää, että tornilla oli mittaa jopa 27 senttiä. Ison terskan juuresta juoksivat paksut suonet. Kertakaikkinen mahtielin. Talvikki tuli päälle, hikisesti hymyillen pyöräytti silmiään kun kaksin käsin ensin siveli kullin vartta, ennen kuin alkoi asetella istualteen parrua pillunsa porteille. Tyttö laskeutui ja huusi hiljaa joka sentillä, minkä kalu rasiaan mahtui.

Talvikki lainehti kevyesti ja nauttien, pyllynsä keinuen Rafaelin haarojen päällä. Iso kalu painui ja liikkui määrätietoisesti Talvikin pillussa. Tyttö keinui, suusta karkasi aina välillä pitkä ja kiihkeä huokaus ja kuin kissan mairea naukaisu, kun suuri kulli oikein kuopaisi. - Umh...ah!..oih!...IIIH!..joo..voi hyvä luoja!:..aah!..sinä olet ihan mahtava!..

Ja kyllä Talvikki antaumuksella pyllyään keinutti siinä Rafaelin suuresta kullista nauttien. - aaah!...sinä täytät minut!...ooh...iiih!..Rafael!!.

Viljanvaaleat hiukset ulottuivat avoimina alaselkään. Heiluivat kauniisti kun takapuoli pyöri tytön naidessa. Ulkoa kesätuuli heilutti verhoja, kuuma ja aurinkoinen heinäkuun iltapäivä näytti vaalen ihon kuulaana ja kauniina. Rafaelin ahavoitunut, pellolla ruskettunut iho näytti alkuvoimaiselta ja karhealta. Suuret kädet veivasivat Talvikin isoja meloneita. - Voi sua senkin rontti...aah!...pillua sun vaan mieli tekee...ooh!:..ah!. Eipä tuo kovin uskottavalta moraalisaarnalta kuulostanut, kun jo nopeasti oli Pekka unohtunut Talvikilta. Ei onneksi tiennyt Vaasassa, kuinka tyttö kotitilalla antautuu kulkuri-rengille. - ..Pillun takia taloon tulet...ooh!:..ah...isoa vehjettäsi...naisiin työnnät missä ikinä saat!... oh!

Rafael työnteli jo tiukemmalla otteella altapäin Talvikin juttujen säestämänä. Murahti, että likka oot suloinen nuori naaras, ihana katti rengille ottaa. Kyllä Rafael oli selvästi tavallista herkumman lihan kimpussa. Otti selvästi hetkestä kaiken irti, maltilla liu'utti menemään.

Kohta Talvikki antoi peppunsa keinua ja nytkyttää jo vaativammin. Nojasi vielä hetken eteen käsiensä varaan pyllyn pumpatessa. Sitten nousi hieman polviensa varaan ja alkoi nussia tempolla, kädet nousivat takaraivolle. - Oh..oh..oh..oh..oh!.. Yhteisessä rytmissä mies ja tyttö huudahtivat joka iskulla, kun Talvikin jäntevä pylly iskeytyi alas ja suuri kulli sahasi rasian pohjia myöten.

- Oh..oh..oh..oh!. Talvikin isot rinnat hytkyivät ja pomppivat, tempo kiihtyi, kasvot vääntyivät suloisen tuskaisaan irvistykseen ja selkä kaareutui panon finaaliksi. - AH!..AH!..IIH!..AH!..RAFAEL!!..OH!.. Vielä muutaman lujan työnnön ajan, tissien työntyessä eteen, pyllyn painuessa ja pyörähtäessä viimeiset tarmokkaat, hullaannuttavat iskut Talvikki laukesi huutaen ja koko kontrollin menettäen. - AAAAAH!...OOOOOH!...AAAAIJAIAAH!!..

Talvikin jo puoleksi lysähtäessä Rafaelin päälle mies vielä takoi alta viimeiset omat työntönsä ja sitten itsekin laukesi huudahtaen ja syöksynsä sisälle paukauttaen. Iso kulli sykki nesteensä, mies karjahteli, silmät heiluivat puolelta toiselle.

Talvikki lysähti huohotellen Rafaelin päälle. - Ihana olit...huoh...ooh...ihana.. Rafael kiitteli ja silitteli hengästyneenä Talvikkia. - Likka!...voi että...olet kyllä niin upea!..ihana nuori katti...

Talvikki vielä suuteli miehen hikisiä huulia. Katseet olivat epäuskoisia ja täynnä äskeisen kiihkeän hetken lämpöä. - Sulle annoin...enpä ois uskonut!. Talvikki jutteli jo seesteytyen. - Et kenellekään kerro, ethän tästä sano... Rafael lupasi olla kertomatta.

Kaipa se oli varmin keino vaikuttaa siihen, että vielä uudelleenkin meidän talossa pesälle pääsisi. Kun on äitiä ja tytärtä pannut, tietää jo talosta aika paljon.

Mutta onnelliselta vaikutti Talvikki. Kammari siistittiin, työt jatkuivat niin kuin ennenkin. Talvikki peilasi ja kampasi, ja kun Pekka tuli seuraavana päivänä, oli kuin ei mitään olisikaan. Katseet Rafaelin kanssa vastaan sattuessa kertoivat silti paljon. Varmaankin sai tuo kiihkeä kesäpäivä vielä muutaman jatkon.

Rafael jatkoi kulkuaan ja ilmestyi vielä muutaman vuoden aina keväisin kylälle. Talosta toiseen, pillusta seuraavaan.