Mixe

Tässä tarinassa on nimet vaihdettu, ja hämäyksen vuoksi jotain yksityiskohtia muutettu, ettei kukaan helposti tunnistaisi ketään tästä. En oikein tienny, mihin ryhmään tää tarina ois kuulunu, mutta ehkä tää sitten tonne bi-osastolle parhaiten sopii.

Meitä on sellainen reilun kymmenen jätkän porukka, jotka ollaan pelattu futista samassa joukkueessa pikkupennuista asti. Nyt ollaan edetty jo A-junioreihin. Jengistä on kehittynyt aika tiivis porukka, ja meille on syntynyt kaikenlaisia omia juttuja. Yks perinne on yhteiset viikonloput mökillä ja niitten yhteydessä Kova Jätkä –kisat.

Ne Kova Jätkä –kisat voi olla ihan mitä vaan. Joku aina keksii jonkun idean, ja sitten ei kun kattomaan, kuka on sen kerran Kova Jätkä. Joskus ne on ihan normaalia toimintaa, pingisturnaus tai pokeripeli tai tikkakisa. Aika usein ne on jotain jokseenkin älytöntä ja alkoholillakin on usein osuutta asiaan. Yks älyttömimmistä oli se, että kuka kehtaa seisoa pisimpään nakupellenä valtatien varressa. Joku ohikulkijoista soitti poliisit paikalle. Kovin fiksu ei ollu sekään kuka kiipee korkeimmalle kisa. Molander oli sen kerran voittaja eli Kova Jätkä. Puun latva katkes ja se mätkähti maahan yläilmoista. Onneksi oltiin tarkotuksella valittu sen verran matala ja hento puu, ettei käyny pahemmin. Molander oli pelikunnossa jo heti seuraavan kauden puolivälissä.

Tää mistä nyt kerron, tapahtui tässä jokin aika sitten. Meillä oli taas jengi viettämässä railakasta iltaa mökillä. En oikein tiedä, kuka sen idean loppujen lopuks keksi. Se saatto jopa olla Koskinen. Sen muistan, että kun osa jengistä laitto vastaan, niin Koskinen suureen ääneen puolusti ideaa. Ai, mikä se idea oli? Illan Kovat Jätkät on ne, jotka suutelee pisimpään. Siis toisiaan. Eikä sitten mitään pikkupusuja, pitää olla kunnon kielarit, Koskinen vouhotti.

Niin kuin aina, oli idea kuinka typerä tahansa, niin lopulta jengi lähti siihen mukaan. Hirveä show synty siitä, että minkälaiset säännöt. Ei ne tainnu kenellekään kovin tarkkaan selvitä, mutta lopulta päästiin aloittamaan. Ekan parin piti suudella minuutti, että suoritus hyväksyttiin ja seuraavien yrittäjien aina edellistä pitempään, kunnes voittajat olis selvillä.

No siitähän tuli melkosta huutoa ja naurun räkätystä. Meikäläinen yritti osallistua kisaan Kärkkäisen kanssa, mutta täytyy tunnustaa, että tunsin oloni aika tukalaksi. Tuntu tosi oudolta suudella pelikaveria ja kun toiset karju ympärillä ohjeitaan ja käski työntää kieltä syvemmälle, niin Kärkkäiseltä petti hermo ja se työnsi meidät erilleen noin 10 sekunnin jälkeen. Olin siitä vain helpottunut. Joillain muillakin meni sisu kaulaan ja homma meni nauruksi ennen kuin alkoikaan

Mutta löyty porukasta niitäkin, joitten kilpailuvietti sytty tähänkin kisaan. Voittajapari ei selvinny ihan äkkiä, ja meteli ja pilapuheet ja kannustus sen kuin kasvoi. Tarvittiin jo yli kahen minuutin aika jatkoon, mutta siinä vaiheessa aika moni alko jo luovuttamaan. Piippo ja Kujala imutteli kahteen ja puoleen minsaan, ja sillon muut alko jo pyörittelemään päätään. Muut paitsi Koskinen.

- Ei jumalauta tää näin helpolla voi ratketa, Koskinen melskasi. Nyt Molander pistetään paremmaksi. Mutta Molander mutisi että antaa olla ja Piippo ja Kujala alko jo esittää Kovan Jätkän voittotuuletusta, mutta Koskinen ei antanu periksi. - Järvi perkele, Koskinen keksi. - Mitä säkin siellä olet koko illan piileksiny. Tule nyt ja näytä miten kova jätkä sä olet.

Järvi oli yksi porukan hiljaisia. Sellainen huomaamaton kaveri. Sellainen että jos joku kysyy, että ketä teitä eilen oli siellä, niin Järvi helposti unohtuu mainita. Kentällä se kyllä täytti ihan paikkansa, mutta kentän ulkopuolella se vaikutti aralta ja ujolta. Nytkin se melkein punastui Koskisen huomiosta.

Järvi ja Koskinen oli kyllä melkoisia vastakohtia toisilleen. Siinä missä Järvi oli arka ja huomaamaton, niin Koskinen taas nautti huomion keskipisteenä olosta. Sen kyllä jokainen muisti, jos se oli ollut paikalla. Sen lisäksi tiesin, että Koskinen oli tyttöjen mieleen. Olin kuullut useamman kerran tyttöjen sanovan Koskista komeaksi ja seksikkääksi. Sillä oli kuulemma tosi namu perse.

No, nää vastakohdat siinä hetken aikaa tuijotti toisiaan, Koskinen oudon haastavasti ja Järvi sen näköisenä, että sen olis tehny mieli luikkia vähin äänin pois paikalta. Mutta sitten tapahtu jotain odottamatonta. Järvi ryhdistäyty ja näytti siltä kuin se olis yhtäkkiä kasvanu parikymmentä senttiä. – Suudellaan sitten jos sä sitä noin kovasti haluut, Järvi sano ja jengi hörähti nauruun lähinnä siitä yllätyksestä, että Järvi yritti julkisesti laskea leikkiä.

Porukka lähti taas melskaamaan ja kannustamaan ja laskemaan aikaa. Kymmenen sekuntia, kakskymmentä sekuntia, kolmekymmentä, neljäkymmentä. Järvi ei vaikuttanu ollenkaan ujostelevan, päinvastoin, näytti ennemminkin siltä, että Järvi vei ja Koskinen vikisi.
Viisikymmentä, minuutti, yks kymmenen, yks kakskymmentä. En tiedä olinko minä ainoa, mutta mun mielestä tää Järven ja Koskisen suudelma oli jotenkin erilainen. Totisempaa touhua.

Puolitoista minsaa. Yks neljäkymmentä, yks viiskymmentä, kaksi minsaa. Porukat huusi aikaa yhä kovempaa. Kaks kymmenen, kaks kakskymmentä. Melkein kaikki kiljui naama punasena täysillä kaks ja puoli. Uusi ennätys! Hurraa huutoja ja yleistä mekastusta. Mutta Järvi ja Koskinen ei lopettaneet vieläkään, ne oli kietoutuneet toisiinsa ja työnsivät kieltään toistensa kurkkuihin.

Jengi ei oikein tiennyt miten suhtautua asiaan. Joku jatkoi laskua. Kolme minsaa. Kolme ja puoli. Neljä. Osa porukoista jatkoi mekastusta, osa katteli samalla lailla kummissaan kuin meikäläinenkin. Viiden minuutin kohdalla Koskinen luovutti.

- Ei helvetti, Koskinen pyöritteli päätään ja näytti jotenkin pöllähtäneeltä. - Saitko tarpeeksi? Järvi kysy Koskiselta, mutta se taisi hukkua yleiseen meteliin. Koskinen tarttu Järven käteen ja kohotteli sitä ylös voiton merkiksi. Koskinen näytti enemmän hämmentyneeltä kuin Järvi, joka oli yllättävän rauhallinen. – Me perkele ollaan Kovia Jätkiä tänään, Koskinen uhosi. -Vai paneeko joku paremmaksi? Piippo ja Kujalakin vaan pyöritteli päätään. Koskisen ja Järven suoritus oli ylivoimaisen mestaruuden arvoinen.

Remujuhlat ei loppuneet siihen. Illan mittaan huomasin pari kertaa Koskisen luovan Järveen pitkiä katseita, ihan niin kuin se olis ihmetelly jotain. Kerran se sanokin jotain sellasta, että ei ois uskonu Järvestä löytyvän niin paljon munaa. Sitten porukat alko urvahtamaan yöpuulle, ja mäkin olin valmis petiin. Kusireissulla satuin huomaamaan, miten Koskinen ja Järvi vaihtoivat pari sanaa, ja joku siinä kiinnitti mun huomiota. Järvi meni ulos ja hetken päästä Koskinen livahti perässä. Melkein kaikki muut olikin jo nukkumassa, mutta mua alko kiinnostaa niiden kahden touhut.

Mäkin luikahdin ulos ja koetin olla mahdollisimman hissun kissun. Ensin en nähny mitään, mutta sitten kuulin vaimeaa puhetta vajan takaa. Hiivin ulkorakennuksen kulmalle ja kuulin matalia jotenkin tukahdetun oloisia ääniä, mutta en saanu sanoista selvää. Pelkäsin, että jätkät huomaa mut, mutta uteliaisuus vei voiton. Kurkistin varovasti nurkan takaa.

Ei pelkoakaan että mua olis huomattu. Koskinen ja Järvi olivat keskittyneet ihan muihin asioihin. Koskinen seisoi selin minuun ja Järvi oli painautunu sitä vasten. Kovat Jätkät oli harjoittelemassa seuraavaa suutelukisaa varten! Seuraavaksi meikäläisen katse osui Koskisen kuuluisaan namuperseeseen. Järven kädet oli Koskisen farkkujen takamuksilla ja puristeli Koskisen pakaroita.

Vedin pään takasin nurkan taakse piiloon. Olin kuitenkin aika yllättynyt, vaikka jotain sen suuntasta olinkin arvannu näkeväni. Sydän jyskytti jännityksestä ja ajattelin, että mun olis paras hiipiä takaisin sisälle, ennen kuin jäisin kiinni tirkistelystä. Mutta joku siinä jätkien touhuissa kiehtoi, enkä saanu lähdettyä mihinkään. Päinvastoin. Hetken päästä kurkistin nurkan takaa uudestaan.

Asetelma oli muuttunu. Koskinen nojasi selkä seinää vasten ja Järvi oli sen edessä polvillaan. Järven kädet puristeli Koskisen haaroja, enkä voinu muuta kun tuijottaa jötikkää, joka näkyi pullistelevan Koskisen farkkujen kätköissä. Järvi tuntui olevan aivan jötikän lumoissa, se puristeli sitä kourillaan ja hieroi kasvojaan sitä vasten. Sitten se alkoi availla Koskisen vyötä.

Vetäydyin taas nurkan taakse piiloon. Tajusin hämmästyksekseni, että omakin kalu oli alkanu pullistella. Montaa sekuntia en malttanut pitää taukoa. Oli pakko taas katsoa, mitä nurkan takana tapahtui.

Järvi oli saanu Koskisen vyön ja housujen napin auki ja veti vetoketjua alaspäin. Yön hiljaisuudessa kuulin vetoketjun ritinän. Sitten Järvi jo kiskoi Koskisen farkkuja kinttuihin. Saman tien saivat alushousutkin kyytiä. Koskisen pystyssä jököttävä kalu pomppasi kuin vieteriukko näkyviin. Se näytti helveti isolta patukalta. Kauaa se ei saanut ulkoilmaan tutustua. Samassa se katosi jo Järven suuhun.

Järvi alkoi imeä Koskisen kalua posket lommollaan. Kuulin Koskisen huohottavan ja vinkuvan mielihyvästä. Voihkinan tahti kiihtyi ja Järvi jatkoi lurputustaan. Sitten Koskinen parahti oikein kuuluvasti, ja Järvi lopetti kullin imemisen. Sain taas näkymän Koskisen nytkähtelevään kaluun, josta sperma suihkusi parina ryöpsähdyksenä. Koskisen polvet tuntuivat pettävän ja se vajosi hitaasti maahan istumaan. Järvi oli innokkaasti Koskisen kimpussa.

Jossain välissä Järvi oli laskenut omat housunsa alas ja nyt se kellisti Koskisen alleen. Järvi tuntui asettelevan itseään hyvään asentoon, ja sitten se alkoi pumpata siinä Koskisen päällä. Järven valkoiset pakarat senkuin vilkkuivat rytmikkäästi hämärässä yössä. Vaikka ei ollutkaan kyse Koskisen namuperseestä, niin täytyy sanoa, että ihan tarpeeksi seksikkäältä Järvenkin perseen liike näytti. Meikäläisen kalu oli kivikovana ja hengitys muuttui raskaaksi. Teki mieli alkaa runkata siinä katellessa, mutta sitä en sentään uskaltanu.

Järvi pumppasi ja pumppasi siinä Koskisen päällä. Kattelin sitä touhua ja kuuntelin ähellyksen ääniä ja toisaalta hävetti oma tirkistely ja toisaalta kiihotti niin saatanasti katella salaa Kovien Jätkien panoa. Järvi ei tuntunu pitävän mitään kiirettä laukaista vaan nautiskeli tekopaikasta. Meni aika monta minuuttia, ennen kuin Järvi alkoi lopullisesti kiihdyttää tahtia. Sen suusta alkoi kuulua aah ja aaah ja aina vaan pitempää a-vokaalia, kunnes viimein se jähmettyi paikalleen ja sitten romahti siihen Koskisen päälle huohottamaan.

Siinä vaiheessa meikäläiseen iski pakoreaktio. Kun nurkan takaa alko kuulua ylöskömpisen ääniä, meikäläinen lähti hiipimään poispäin. Kanki jäykkänä yritin edetä äänettömästi, kunnes pääsin mökin luo. Varovasti kurkistin eteiseen, reitti näytti selvältä. Pujahdin vessaan ja siellä muutamalla ranneliikkeellä purin paineet, joita jätkien homoilun tirkistely oli nostanu.

Kun olin rauhoittunu pujahdin vessasta ulos. Koskinen sattu tulemaan just sillon sisälle. Se meni ihan punaseksi, vaikka yritti muina miehinä selittää käyneensä ulkona kusella. Mä yritin olla unenpöpperöisen ja välinpitämättömän näköinen. Toivotin öitä ja painuin pehkuihin varsin hämmentyneenä näkemästäni ja ennen kaikkea omista reaktioistani. Miten helvetissä se tirkistely oli niin kiihottavaa, että oli ihan pakko päästä purkaan paineet!?

Tämmönen oli tää mun tarina. Jos jotakin jäi kiinnostamaan, tapahtuko myöhemmin mitään, niin voin kertoo, että kaikenlaista on tapahtunu tonkin jälkeen. Mutta jos haluutte kuulla jatkosta, niin laittakaa palautetta. Olis ihan mukava tietää, lukiko tätä ees kukaan.